JUST NYT

atm IMG001 atm IMG002 atm IMG003 atm IMG004 atm IMG005

..Joulustressiä ei ole vieläkään näköpiirissä, mutta eipä ole kyllä mitään ylitsevuotavaa joulufiilistäkään. Edelleen odotan, että se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja yhtäkkiä tajuan ettei jouluaattoon ole kuin muutama hassu päivä enää. Jouluun kuuluu hössötys, lahjojen paketoiminen, kuusen koristeleminen ja ruokien valmistaminen. Jos kaikki nämä jätetään pois, jää jäljelle vain aatto ja sen mukanaan tuoma rauhoittuminen. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta kieltämättä näin jouluihmisenä on vähän tyhjä olo, kun ei ole näitä joulurutiineja tehtävänä.

..Meillä on vaatehuone lattiasta kattoon täynnä paketteja. Jos äsken totesin, ettei ole tarvinnut paketoida lahjoja, niin meidän blogiporukka paketoi niitä eilen munkin edestä. Pidettiin hyväntekeväisyysprojektin tiimoilta paketointitalkoot samalla kun lehtikuvaaja kävi räpsimässä kuvia, ja Nooa kiukkusi mun sylissä. Jos yleensä ystävien näkeminen rentouttaa, niin eilisten treffien jälkeen me kaikki huokailtiin whattsappissa päikkäreiden perään. Ei pliis enää treffejä näin isolla lapsi-äiti-porukalla, jos samalla on ihan oikeasti tarkoitus saada jotain aikaankin..

..Univelka on saanut kasvaa viimeiset kolme yötä, sillä mulla, Minealla ja Nooalla on kaikilla järkyttävä yskä. Luulin jo että pari viikkoa sitten alkanut tauti oli mun ja Nooan osalta ohi, mutta kait me ollaan jo kakkoskierroksella? Nooa nukkuisi vain sylissä koska on niin tukkoinen, Minea herää muutaman kerran yössä ja jos kaikki muut nukkuu, niin mulla alkaa järkyttävä yskänkohtaus. Suunnitelmissa on kuitenkin parantua jouluun mennessä, joten lisää lääkkeitä ja kuumaa juomaa kiitos!

..Hmmm joulusiivous. Niin mikä? Kun nyt edes kiinnostelisi viikata pyykit ja pestä likaiset vaatteet pyörimästä kylppärin penkiltä.

..Joulukortit on melkein postissa. Kuvat on teetetty ja askartelut aloitettu. Mistähän kaivaisi kaikkien osoitteet?

..Olen tässä todennut, että päivät sujuu huomattavasti kivemmin kun en yritä tehdä yhtään mitään. Säästyn yrittämiseltä ja ärsyyntymiseltä kun luovun ajatuksesta ihan nopeasti tässä aamulla laittaa pari sähköpostia, ja yllättäen huomaankin Nooan päikkäriajan lähestyvän uhkaavasti, ja on jo myöhäistä suunnitella ulos lähtemistä. Ja kaikkihan sen tietää, että lapset hyppii seinille jos ovat koko päivän sisällä. Helpommalla siis pääsee kun pitää rutiineista kiinni, vaikka toisaalta jotkut niistä, kuten joka-aamuinen puuron lämmittäminen, alkaa ihan aavistuksen tökkiä muakin.

PERUSARJELLA KOHTI JOULUA

Jotenkin kuvittelin, että tänä vuonna säästytään koko joulukiireeltä ja hössötykseltä (vaikka itse asiassa rakastan juuri sitä kaikkea jouluhössötystä!), mutta nyt olen kuitenkin huomannut joulun lähestyessä, että aika loppuu kesken – hyvä jos saan ihan näitä päivittäisiä perusarkisiakaan asioita tehtyä niin kuin yleensä. Otin yhdestä hurmaavasta pikkupojasta jouluisia kuvia maanantaina, ja niiden muokkaamiseen ja läpikäymiseen olen käyttänyt jokaisen ylimääräisen hetken. Lisäksi oli Minean temppujumpan joulunäytös, tänään olisi pitänyt olla Nooan muskarikirkossa ja eilen juhlittiin meidän pikkumiehen nimppareita. Nooan nimpparit ne oikeastaan saikin tän viikon suunnitelmat vähän sekaisin, koska tuli leivottua pariin kertaan ja saatiin vieraitakin kahteen otteeseen.

On ollut niin monta asiaa hoidettavana ja muistettavana, etten enää pysy kartalla siitä, mitä olen kenellekin sanonut tai mistä olen ystävien kanssa viime päivinä puhunut! Sanoinko jo teille, että me lähdetään jouluksi Espooseen Nikon perheen luokse? Ollaan pari joulua oltu kotona, ja mä olen tykännytkin tehdä jouluruoat ja herkut itse, mutta tämä joulu mennään näin ja ensi vuonna ollaan sitten toivottavasti jo uudessa kodissa. Pääsee sitä ainakin sata kertaa helpommalla tällä tavalla, kun ei aiota hommata edes joulukuusta meille kotiin. Miinuspuolena tosin se, etten vieläkään ole päässyt minkäänlaiseen joulutunnelmaan. Käydään Minean kanssa viikonloppuna kuuntelemassa kauneimmat joululaulut, ja ensi viikolla unohdan kaikki to-do-listat, joten eiköhän se joulun rauhoittuminenkin ala sieltä vähitellen löytyä. Vielä kun saisi korttikuvat teetettyä ja kortit lähetettyä, niin olisi ihan oikeasti kaikki pakko tehdä -hommat pois alta.

talvihaalari IMG001 talvihaalari IMG002 talvihaalari IMG005

Missä muuten kaikki lumi on? Tänään satoi aamulla pieni kerros valkoista maahan, mutta myöhemmin taisi tulla vettä perään niin että pulkkailusta on varmaan turha haaveilla huomennakaan. Asteet on siirtyneet kuitenkin sen verran miinuksen puolella, että kaivoin talvivarusteita esiin, ja siirryin käyttämään haalareita molemmilla lapsilla. Minealla on viime kevään aleista ostettu pingviinihaalari ja Nooalle sain valita Lekmeriltä talvivarusteita. Hyviä vaihtoehtoja oli esim Didriksonssilla, Mini A Turella ja Ticketillä, mutta päädyin värien puolesta lopulta tähän ruotsalaisen Lindbergin simppeliin toppahaalariin. Lindberg valmistaa laadukkaita, toiminnallisia vaatteita hyvillä teknisillä ominaisuuksilla ja edullisella hinnalla. Onko merkki teille jo tuttu ennestään?

Lindbergin ulkovaatteet on meillä Suomessa ehkä vähän tuntemattomampi juttu, mutta suosittelen tutustumaan merkkiin. Yllätyin vähän, ettei tämä haalari ollutkaan mikään överipaksu paukkupakkasten haalari, vaan ennemminkin kevyttoppis, jonka alle saa laittaa villakerrastoa kylmimmillä ilmoilla. Yleensä meiltä on löytynyt vain niitä niin sanottuja topatuimpia haalariversioita enkä ole osannut ajatella kerrospukeutumista vaihtoehtona, mutta näihin nykyisiin lämpimiin talviin se onkin aika passeli ratkaisu. Ulkovaatteet menee käytössä paljon pidempään kun ensin ne puetaan sellaisenaan, ja ilmojen kylmetessä alle lisätään kerroksia. Huomasin myös, että Nooa liikkuu tässä haalarissa ihan huomattavasti ketterämmin kuin esim Popin haalarissaan, joka on yhdessä alusfleecen ja yksöisvetskarin kanssa kanssa melko tönkkö konttaavalla lapsella. Nooa taitaa nyt olla noin 73-75cm pitkä ja haalari on 80cm. Koko osui täysin oikeaan, ja varaakin on vielä sen verran että pystytään halutessamme käyttää kenkien ja hanskojen sijasta haalarin käännettäviä käsi- ja jalkaosia.

talvihaalari IMG008 talvihaalari IMG009 talvihaalari IMG010

Huomasin, että Lekmerillä on alkanut jo lelujen ale, ja osa tavaroista oli 70%:n alessa! Meillä joululahjat pidetään aina ihan minimissään, eikä olla oikeastaan koskaan stressattu niistä sen kummemmin. Siinä missä kaverit aloittaa lahjojen miettimisen jo marraskuussa, mennään me fiiliksellä ja ostetaan jos jotain tiettyä sattuu osumaan kohdalle. Omille lapsille ei ole tapana ostaa juurikaan mitään, ja sukulaisillekin vain ne niin sanotut pakolliset. Toisillemme ei olla yleensä hankittu mitään, ja monet lahjat ostetaan vasta joulun jälkeenkin sitä mukaan kun kierretään kylästä toiseen. Sukulaisiin, ja varsinkin mun vanhempiin voi aina luottaa siinä, että ne lasten toivotuimmat lahjat tulee kuitenkin niistä paketeista, ja jos vuodessa ostetaan ehkä yhteensä kymmenen lelua lapsillemme, on se meille melkeinpä sama, milloin ne annetaan. Viime vuonna joululahjojen paljous ahdisti siinä määrin, että säästin osan synttärilahjoiksi niin ei tarvinnut silloin enää hankkia mitään lisää. Tänä vuonna toivottavasti tavaraa tulee vähän maltillisemmin, eikä Minean toivomuslista kyllä olekaan kuin neljän lelun mittainen!

Mitenkäs teillä, stressitön joulu vai lahjaostoksilla juoksemista useampana päivänä?

 

VAUVAN EROAHDISTUS

Jatkuvaa lahkeessa roikkumista, sydäntäsärkevää huutamista, takertumista, kiukkuamista ja sylissä kantamista. Ja hermojen menettämistä, useampaan kertaan päivässä. Tätä se on meidän viimeiset pari viikkoa ollut Nooan kanssa enkä tiedä onko helpotusta näköpiirissä vai tuntuuko tämä vain voimistuvan päivä päivältä. Kaikki on hyvin siihen asti kunnes kuvittelen siivoavani paikkoja, käyväni vessassa, syöväni ruokaa tai jotain muuta vastaavaa. Sillä samalla hetkellä kun lasken Nooan sylistäni, alkaa korvia huumaava huuto ja Nooa lähtee konttaamaan perään kuin olisi pahemmassakin hädässä. Eipä ole paljoa tarvinnut lämpimistä kahveista tai rauhallisista aamupaloista haaveilla!

eroahdistus IMG001eroahdistus IMG003

En keksi tälle hermoja raastavalle käytökselle mitään muuta selitystä kuin että kyse on eroahdistuksesta, ja kipeänä oleminen vain vahvisti sitä entisestään. Olen muutenkin tottunut tekemään lähes kaiken Nooa sylissäni, mutta nyt ollaan menty siitäkin vielä pari astetta pidemmälle ja teen k-a-i-k-e-n kantaen samalla tuota pientä kaulaani takertuvaa apinaa. Hermot menee, ja useasti, sillä huomaan väkisinkin stressaantuvani siitä, että välillä (kuten siellä vessassa käydessäni) on annettava Nooan huutaa ja kuunneltava lohdutonta itkua samalla kun itse yrittää saada jonkun asian tehtyä mahdollisimman nopeasti. Tiuskin turhasta Minealle, jos Nooa huutaa vieressä kun autan Mineaa jossain yksinkertaisessa asiassa. Tekisi mieli heitellä Minean nauhallisia kenkiä pitkin eteisen seiniä, tarjota ruoaksi pelkkää Saarioisten maksalaatikkoa (siinä vasta joulufiilistä olisikin!), jättää siivoamatta vaikka eteisestä ei enää mahtuisi sisäänkään ja lähteä itse ulos yöpuvussa. Huomaan muuttuneeni jo melko taitavaksi hiippailemaan äänettömästi huoneesta pois, jos Nooa on uppoutunut leikkimään niin että toiveet parin minuutin keskeytyksettömästä tekemisestä herää. Useimmiten Nooa huomaa katoamiseni alta aikayksikön ja on hetkessä vaatimassa huomiotani kiipeämällä pitkin jalkaani kohti syliä. Jep, se niistä pyykeistä tai toiveista siivota keittiönpöytä.eroahdistus IMG002  eroahdistus IMG005 eroahdistus IMG006

Parhaiten Nooa viihtyy leikkimässä silloin kun Minea jaksaa touhuta veljensä kanssa. Minealla on kuitenkin omat leikkinsä, joissa on usein mukana niin pieniä leluja ettei niillä voi leikkiä Nooan kanssa, joten en voi koko aikaa olla vaatimassa Minealtakaan Nooan viihdyttämistä. Välillä saan Nooan viihtymään myös sillä, että istutan pojan tyhjentämään jotakin kaappia, laatikkoa tai lokeroa, mutta siitä taas seuraisi vain lisää siivottavaa, siivottavaa jota en kuitenkaan saisi koskaan siivottua. Voisi luulla, että ongelma ratkeaisi sillä, että mä istun päivät pitkät Nooan kanssa leikkimässä, mutta eipä tuota jätkää tunnu sekään niin kiinnostavan, vaan Nooa alkaa kiipeilemään sylissä ja puremaan olkapäästä kuin yrittäisi päästä vieläkin lähemmäs. Muutama päivä ollaan nyt sitten menty mentaliteetilla tarvittaessa antaa sen vaikka purkaa koko keittiö, kunhan hetken viihtyy, ja tuskin tässä muuhun tarvitseekaan pystyä. En muista että Minealla eroahdistus olisi ollut ihan näin voimakkaana, tai sitten se oli vain niin paljon helpompaa kun oli yksi lapsi eikä mitään velvoitteita hoidettavana. Kertokaahan, miten teillä on selvitty eroahdistuksesta vai tuliko sellaista ollenkaan?

1 26 27 28 29 30 31 32 66