Ei ihan perusmaanantai

6 kesäkuun, 2016

Elämä alkaa vähitellen voittaa, vaikka yhä edelleen jokainen päivä mennään kipulääkkeen voimin, kun muuten kurkkukipu kasvaisi iltaa kohden lähes sietämättömäksi. Uusimpana oireena sain vielä silmätulehduksen, joten ei auttanut muu kuin käydä lääkärissä hakemassa tipat, ja samalla tsekattiin keuhkot, kurkku, korvat ja tulehdusarvot. Arvo oli jonkun verran koholla, mikä kuulema viittaisi vain ärhäkkään virustautiin, kun angiinaakaan ei ollut kurkun ärtyneisyydestä huolimatta. Jo viikon sairastettuani uskon kyllä vahvasti, että tällä hetkellä suunta on vain ylöspäin, ja tuskin tauti tästä enää voi uudelleen lähteä huonompaan päin, eihän!?

Maanantai on ollut muutenkin tavallista parempi, koska heti aamusta sovimme Essin ja Katriinan kanssa treffit, ja mä huristelin lasten kanssa kaupan kautta Essille. Tällä kertaa haluttiin mahdollisimman helpot treffit, joilla aika ei kuluisi keittiössä kokkaillessa, joten nappasin paikallisen marketin valmishyllyltä minipizzoja ja kokosin salaattibaarista jättimäisen salaatin. Nykyään tuntuu, että lasten kanssa on lähes mahdoton treffailla ellei mukana ole ruokaa, koska aina on joku välipala- tai ruoka-aika. Joskus on kiva laittaa ystäville ruokaa tai istua valmiiseen pöytään ja välttää hetkeksi se ikuisuuskysymys mitä tänään syötäisi, mutta onhan se kuitenkin niin, että lounaan valmistelu ja syöminen luo ihana oman hässäkkänsä treffeillä, eikä aina jaksa säätää mitään ylimääräistä. Itse asiassa tässä nykyisessä asunnossa olen tainnut kokkailla ns tavallista ruokaa vasta kerran, ja läheiset lounaspaikat on olleet huomattavasti kovemmassa käytössä kuin kotiliesi.

Minealle alkaa jo olla aika supertarkkaa, mitä milloinkin puetaan päälle, eikä yleensä varsinkaan mikään mun ehdottama kelpaa juuri sinä päivänä. Olen aika lailla päättänyt, että Minea saa jatkossa valita kaupasta tai kuvista kaikki uudet vaatteensa itse niin välttyisin turhilta ostoksilta, joita esim kaikki kollarivaatteet Minean kaapissa nykyään ovat kun tyttö on sitä mieltä, ettei kollaripaitoja tai -housuja päälleen pue. Parisen viikkoa sitten Minea valitsi Lindexiltä tämän tekonahkatakin, jonka lopulta myönnyin ostamaan, vaikka olenkin sitä mieltä, että nahkatakit kuuluu enemmän aikuisille kuin lapsille. Jo viime keväänä kauppoihin alkoi ilmestyä mustia ja vaaleanpunaisia nahkatakkeja pienille tytöille, mutta ihmettelen edelleenkin, miksi monet asiat aikuisten maailmasta täytyy tuoda koko ajan nuoremmille lapsille? Onko muka ihan ok, jos äiti ja alle kouluikäinen tytär pukeutuvat samalla tavalla? Samistelu Papun polvipaikoissa tai Vimman leteissä menee, mutta niissä muoti on ennemminkin tullut lapsilta aikuisille eikä päinvastoin. Toisaalta, pienten poikien kohdalla samaan asiaan ei kiinnitä mitään huomiota, pikkupoika on ennemminkin söpö pienessä puvussaan tai farkuissa ja tennareissa. En tiedä, mietinkö vain liikaa vai mitä sanotte, nahkatakki yes or no?

Iltapäivällä lähdimme vielä koko perhe käymään Nooan kummisedällä juomassa kahvit, ja yhdeksän aikaa istuin kotona sohvalla ihmetellen, mihin tämäkin päivä oikein hujahti. Ei hullumpi maanantai, vai mitä! Nyt toivotaan, että huomenna ollaan kaikki terveinä, niin Minea pääsee urheilukoulun ekaan kertaan ja mäkin ehkä uskallan hoitaa rästiin jääneitä kuvauksia pois.

Pehmeä lasku arkeen

3 kesäkuun, 2016

Muuton takia hommaa riittäisi täällä kotona varmaan vaikka viikoksi eteenpäin, mutta päätin ottaa vielä tämän päivän rennosti. Kuume on laskenut kokonaan, mutta keuhkot on täysin tukossa, ja kurkku kipeänä. Luulin, että ollaan menossa parempaan päin, koska pahin olo oli alkuviikosta, mutta erehdyin iltapäivällä lähtemään pikaiselle pyörähdykselle ruokamarkkinoilla – pukeutuneena melko kesäiseen säähän tietenkin. Tuuli oli niin kova, että hyvä jos mekko pysyi päällä, joten suht nopeasti päätettiin lähteä takaisin kotiin, harmi vaan että kotona olo alkoi heti mennä huonompaan suuntaan, ja nyt kurkku ja nenä on molemmat niin kipeinä, että parhaillaan koitan vältellä nukkumaanmenoa ja koko yön sängyssä pyörimistä. En tiedä, oliko se tunnin mittainen ulkona hilluminen se ainoa syy tähän, mutta fiksuna tyyppinä olisin varmaan vähintäänkin varustautunut paremmin noin niinkuin vaatteiden osalta.

Aamupäivällä kävin myöskin nopeasti lasten kanssa Lindexillä, koska huomasin monen t-paidan jääneen Nooalle pieneksi. Tilannetta pahentaa entisestään se, että pesukone saatiin liitettyä vasta pari tuntia sitten, ja koko perheeltä alkaa olla kaikki perusvaatteet noissa pyykkivuorissa, jotka meidän kylpyhuoneessa odottaa. Jepjep, tietääpähän ainakin, mihin viikonloppunsa käyttää!

Kauppareissulla nappasin laiskuuttani ruoat meille mukaan, ja kun Nooa nukahtikin vielä toisille päiväunille, niin saimme Minean kanssa hetken istua kaikessa rauhassa parvekkeella. Nämä on suht harvinaisia hetkiä, koska viime aikoina kaikenlaista kotihommaa on ollut niin valtavat määrät, että uniajat on suorastaan hujahtaneet tehden ties mitä muuta kuin leikkien Minean kanssa. Tiedän, että pian taas arkikin normalisoituu, vaikka ehkä raksa-aika tulee vielä omalla tavallaan luomaan haasteita ajankäytön kanssa, mutta ikuista ei ole sekään. Muistan kuinka kaikki aina varoittelivat rakentamisen kuormittavuudesta, kun puhuimme projektisuunnitelmistamme, mutta tosiasiassa mä luulen, ettei se kovinkaan dramaattisesti muuta mun ja lasten arkea mihinkään suuntaan.

Ainut paikka tässä meidän nykyisessä kodissa, joka on suunnilleen siistinä, on parveke, ja siksi valitsin tähänkin postaukseen vain parvekekuvia – luulen, että sotkua löytyy jokaisen kotoa jo muutenkin ihan tarpeeksi, ilman että sitä haluaa joka postauksesta katsella vielä täältäkin? Parvekkeelle käytännössä vain heitettiin kaikki pihakalusteet entisestä kodista, eikä lopputulos ole lähellekään sitä, mitä olen omakotitaloomme suunnitellut, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi. Kieltämättä mielessä on kyllä käynyt sekin, josko meidän kannattaisi jo nyt alkaa vähitellen hankkimaan uusia huonekaluja niin ettei kaikkea tarvitse ostaa kerralla, mutta en tiedä, osaanko kuitenkaan vielä tässä vaiheessa hahmottaa tulevan kodin sisustusta niin tarkasti, että olisin valinnoistani sataprosenttisen varma. Kertokaa te, jotka olette joskus rakentaneet, hommasitteko kaiken tarpeellisen vasta uuden valmistuttua vai etukäteen luottaen omaan sisustusmakuunne? Mun ongelma ehkä on juurikin se, ettei itselläni oikeastaan ole minkäänlaista sisustusmakua.

Yksi kesäinen vinkki pitää vielä jakaa teillekin, nyt nimittäin saisi näitä meidänkin lasten käytetyimpiä kenkiä aika hyvällä alella! Vielä 5.6. saakka Crocsilta* saa kaikista normaalihintaisista kengistä 25% alennusta koodilla VIP25 niin netistä kuin Helsingin Keskuskadun, Vantaan Flamingon, Lempäälän Ideaparkin, Turun Hansan ja Kuopion Matkuksen liikkeistä. Jos siis on vielä kesäkenkiä hankkimatta, tai syksyn sadekeleiltä puuttuu värikkäät kumpparit, niin parin päivän ajan olisi mahdollisuus shoppailla edullisemmin Crocsilla.

*kuvan kengät saatu

Entäs muutto?

12 toukokuun, 2016

Aika moni ystävä on meiltä viime päivinä kysellyt, miten meidän muutto sujuu ja mihin ollaan muuttamassa. Melkein samaan hengenvetoon he ovat myös kauhistelleet tilannetta, kun olen kertonut, ettei kumpikaan asia ole edennyt yhtään mihinkään. Tämän kuun viimeinen päivä on lähdettävä tästä nykyisestä kodista pois, oli tilanne muuten mikä tahansa, mutta meillä ei vielä ole seuraava koti tiedossa! Onhan se ehkä vähän uhkarohkeaa jättää asia näin viime tippaan, varsinkin kun on vastattava myös lapsista, mutta tuskin tässä kadulle jäädään asumaan vaikka vuokra-asuntoa ei kuuluisikaan.

Tälläkin viikolla olemme käyneet katsomassa kahta asuntoa, toinen oli asumisoikeusrivitalo ja toinen kolmio luhtitalosta. Rivari oli ihan ok, -98 vuoden kahden tason lähes alkuperäiskuntoinen asunto samoilla neliöillä kuin tämä meidän nykyinenkin. Plussaa oli se, että asuntoon oli laitettu ruskea laminaattilattia ja pienen terassin ja pihan lisäksi olohuoneesta pääsi lasitetulle terassinosalle. Asunto on noin kahden kilometrin päässä tästä nykyisestämme, joten lasten hoitomatka olisi kivan lyhyt.

Myös luhtitalon kolmio olisi tässä aivan vieressä, mutta sen taisimme hylätä vaihtoehtona jo samantien. Kaikki lattiat oli muovimattoa, huonokuntoista sellaista, keittiö vanhanaikainen ja kulahtanut ja seinillä paljon jälkiä. Asuntoa välittävä vuokrafirma ilmoitti olevansa aikeissa tehdä asuntoon pintaremonttia, mutta meidän tapauksessa se ei auta, koska muuttamaan olisi päästävä heti, kun vanhat asukkaat vapauttavat kämpän omista tavaroistaan.

Maanantaille olemme asettaneet takarajan, jolloin on tehtävä päätöksiä, ja todennäköisesti otettava tuo mainitsemani aso-rivari, ellei sitten siihen mennessä ilmaannu jotain parempaa. Olemme jonossa yhteen asuntomessualueen asumisoikeusasunnoista, ja se ratkeaa viimeistään maanantaina, kun kaksi ottajaa ennen meitä ilmoittavat, ovatko he kiinnostuneita. Myöskin paritalon puolikas, jota kävimme jo aiemmin katsomassa, on vielä vuokralaisia vailla, joten pieni mahdollisuus on saada koti sieltäkin. Ykkösvaihtoehtona meillä on se paritalo ja kakkosena asuntomessualue, jonka asunto olisi paljon pienempi kuin meidän kaksi muuta vaihtoehtoa. Toisaalta, tässä vaiheessa on varmaan turha lähteä enää kovin valikoivalle linjalle, kun muutto on jo ihan oven takana, mutta 8-9 kuukautta on kuitenkin riittävän pitkä aika niin että tiedän tympääntyväni asuntoon, jos se on lattiasta katton kauhea. Toivoisin edes keittiön tai kylpyhuoneen olevan alle kymmenen vuotta vanhaa pintaa, mutta Jyväskylässä kilpailu hyvistä asunnoista tuntuisi olevan suht vilkasta.

Tänään päätin, että nyt aloitan samantien pakkaamisen – oli meillä uutta kotia tai ei! En halua jättää pakkaamista viimeisille päiville, koska silloin siitä tulee pelkkää tavaran roiskimista laatikoihin. Nyt kun kaapit käy läpi yhden kerrallaan per päivä, voi samalla käydä kaikki tavarat ajatuksella läpi ja karsia k-a-i-k-e-n tarpeettoman roskiin ja kurppiskasaan. Suurin tehtävänä vaikeuttaja on Nooa, joka ehtii melkein purkaa laatikot sitä mukaa kun mä niitö täytän. Mineahan ei tahtoisi heittää juurikaan mitään omia tavaroitaan kiertoon, mutta tiedättekö millä ajatuksella olen lahjonut tyttöä?! Vakuuttelen koko ajan, että siivoamalla vanhaa pois tulee paremmin tilaa uusille leluille. Toinen on sitten sen kuultuaan ollut karsimassa vähän sitä sun tätä, myös sellaisia leluja joilla on vasta leikitty pari päivää sitten. Niko jopa ehdotti, että pakkaisimme erikseen tavarat, joita emme väliaikaisessa kodissa tarvitse, ja veisimme ne odottelemaan Nikon työpaikalle. Totesin siihen vain, että jos tavaraa ei tarvitse yhdeksän kuukauden aikana, niin ei sitä silloin tarvitse ollenkaan Ja näinhän se on, nyt karsitaan rankalla kädellä, ja huomenna syvennytään vielä KonMarin tekniikkaan niin että kohta meilläkin vallitsee todellinen minimalismi!

previous 1 … 19 20 21 22 23 24 25 … 66 next