Fiiliksiä viikonlopulta

Kyllä sitä kummasti huomaa perjantaisin olevansa tavallista väsyneempi, kun takana on kokonainen työviikko. On varmaan ihan totta, että tämä syksy on se kaikkein vaikein kun lapset on vasta aloittaneet hoidon, rutiinit vielä etsii itseään ja arki etenee vauhdilla ilman että aina edes ehdit huomata, että viikko meni jo. Vaikka viikonloput on niitä perheen yhteisiä hetkiä, ja niitä odottaa jo maanantaista alkaen, niin en halua olla se äiti, joka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä aamulla herää vain huomatakseen, ettei osannut nauttia tavallisesta arjesta lasten kanssa – lapset kun joka tapauksessa kasvavat aivan liian nopeasti. Niinpä olen koittanut ottaa ilon irti myös arkisista iltapäivistä, ja olemme lasten kanssa treffailleet ystäviä aina silloin tällöin, leiponeet, ulkoilleet, ja ties mitä muuta sen mukaan, mitä milloinkin ollaan jaksettu tehdä.

Joskus voi tuntua yllättävänkin hankalalta löytää ystävien kanssa yhteistä aikaa tapaamisille, kun kaikilla on omat menonsa. Mineallakin on alkanut harrastukset, joten kuskailuihin menee kaksi päivää viikossa, puhumattakaan siitä, että lähes kaikkien ystävienkin lapsilla on omat harrastuspäivänsä tai siitä, että syksyisin perheissä sairastetaan jatkuvasti. Tilannetta hyvin kuvaa se, että Kertun ja Piian kanssa suunnittelimme treffejä useampia viikkoja, ellei jopa kuukausia, ja vasta eilen sattui sellainen päivä, joka sopi meille kaikille eikä kukaan ollut kipeänäkään. Aloittelimme siis viikonloppua Piian luona kahvia juoden ja vaihtaen kuulumisia siinä määrin, mitä parissa tunnissa ehtii. Yleensä totuus on se, että whattsapp toimii silloin paremmin, kun haluaa kunnolla keskustella jonkun kanssa, sillä jokainen äiti varmaan tietää, millaista on rauhassa istua kahvipöydässä seitsemän lapsen leikkiessä vieressä. Jep, juuri kun olet aloittanut jonkun jutun kertomisen, jollekin lapsista tulee huomiota vaativaa asiaa, ja lopulta et enää edes muista mitä olit alunperin sanomassa. Tuttua?

ystavia-img005 ystavia-img004 ystavia-img003 ystavia-img002 ystavia-img001

Täytyy muuten sanoa, että Piia on varmasti yksi uskomattomimpia leipureita ystäväpiirissäni! Joka kerta pöytä on täynnä kaikenlaista herkullista itseleivottua (vieläpä gluteenittomasta), ja kaiken tämän tuo nainen nykyään tekee vauva kainalossa. Yleensä lähden Piialta mukanani uusia reseptejä kokeiltavaksi, ja niin kävi tälläkin kertaa, sillä sokerittomat toffeet oli niin käsittämättömän hyviä, että voisin testailla niitä itsekin. Kait nyt saa jo pikkuhiljaa alkaa fiilistelemään joulua? Jostain syystä itsetehty toffee käärittynä nättiin paperiin nimittäin sai mun ajatukset kääntymään joululahjoihin ja jouluun.

 

Täällä taas!

I’m back in business myös blogin osalta, sillä juuri kun aloin pelätä, että työt ja niiden ylitsepääsemätön määrä alkavat vaatia enemmän kuin olen valmis uhraamaan, huomaankin, että tästä eteenpäin alkaa jo helpottaa! Päätyön osalta yksi ruuhkapiikki on ohi, ja pakon sanelemana olen pitänyt viimeisen kaksi viikkoa lomaa kuvaushommista. Muokkauksia olen koittanut tehdä parhaani mukaan rikkoutuneella tietokoneella ja toimimattomalla nettiyhteydellä, mutta uusia kuvia en yksinkertaisesti ole ehtinyt ottaa yhtiäkään. Snäppiseuraajien silmissä elämäni varmasti vaikuttaa aika lungilta, ja nyt ihmettelette miten en muka ehdi tehdä mitään, mutta todettakoon tähän, että oma työaikani tosiaan alkaa siinä iltakymmenen hujakoilla. Eli juuri niinä hetkinä kun snäppikin viimeistään on yleensä hiljentynyt.  Kuvahommat alkaa onneksi olla ihan juuri balanssissa, ja sillä voinkin melkeinpä luvata, että tästä viikosta eteenpäin päivittelen taas blogiakin, laitan enemmän matskua myös instaan ja ehkä se snäppäilykin alkaa sieltä taas löytymään.

uudetpompit-img006 uudetpompit-img005

Tässä elämäntilanteessa, eli kroonisessa ajanpuutteessa, olisi varmasti fiksuinta harkita blogin lopettamista, mutta itselläni ei vieläkään ole blogihistoriani aikana tullut mieleen, että ihan oikeasti lopettaisin. En myöskään perusta niistä postauksista, joissa kovaan ääneen vuodatetaan jäähyväiskyyneleitä tai kerrotaan kuinka blogi jää määrittelemättömän pituiselle tauolle – ja heti seuraavalla viikolla ollaan jälleen postaamassa entiseen tahtiin. Tuollainen viikon mittainen tauko tuntui sujuvan ihan ilman mitään draamaakin, vai mitä?

Yksi hyvä syy lopettaa olisi myös se, että jollain tasolla olen jo pitkään kokenut olevani yli-ikäinen bloggaaja tässä genressä, sillä meitä 30:n rajan ylittäneitä perhelifestyleä kirjoittavia bloggaajia ei ole kovin montaa. Perheblogit yleensä ehkä mielletään parikymppisten äitien neuvolakuulumisten ja raskausvointien jakamisen kanavaksi, mutta toisaalta, jokaisen blogi on aina omannäköisensä, ja vaikka blogissani yhdessä pääroolissa onkin lapset, niin aiheet kuitenkin vaihtelevat niin laidasta laitaan, että ehkä voisin jo laskea itseni mammablogien ulkopuolelle. Varsinkin nyt on sellainen kutina, että tulevaisuudessa tulen pähkäilemään (ja kysymään teiltä neuvoja!) uuden kodin sisustusta, joka on vieläkin täysin auki – niin kuin melkein kaikki muukin sisätilojen suhteen.

uudetpompit-img004 uudetpompit-img003

Juttu ehkä karkasi sivuraiteille, mutta olin alkujaan tulossa kertomaan teille näistä kivoista vaatteista. Kävin Even Pompin kutsuilla joku aika sitten, ja tilasin sieltä joitakin vaatteita lapsille syksyksi. Olin itsekin vähän yllättynyt, kuinka maltillisena sain tilaukseni pidettyä, mutta olen koittanut edes jollain tasolla toteuttaa ajatusta ”ekologisempaa ja vain ne vaatteet, jotka oikeasti on pakko saada”. Tottakai ostaminen on aina epäekologista, mutta ennemmin Euroopassa tuotettua kuin halpatuotantomaiden riistopajoissa ommeltua – ainakin noin niin kuin kärjistetysti. Katsoin muuten juuri hyvän dokkarin aiheesta, jonka voisin viikonloppuna linkittää Minishown faceen teillekin!

uudetpompit-img002 uudetpompit-img001

Minealla on näissä kuvissa päällään Pompin mekko ja Nooalla kaikki POMPdeLUXia päästä jalkoihin. Ymmärrätte varmaan, etten millään voinut olla ostamatta noita ranskishousuja Nooalle, ne taisi melkeinpä olla koko poikien malliston lempparini. Minean mekko on vähän paksumpaa ribbikangasta, mikä sopii meille loistavasti kylmeneviin päiviin, kun Minealle kelpaa hyvin harvat kollarivaatteet. Nooan paita on joustavaa puuvillaa, mutta materiaalina jämäkämpää ja todella kestävän oloista. Olen tainnut tämänkin jo sanoa useampaan kertaan, mutta itse peukutan näitä Pompin perustrikoita, sillä meitä niiden laatu ei ole pettänyt vielä koskaan. Olen menossa ensi viikolla vielä toisille kutsuille, ja tiedän jo nyt mitä kaikkea haluaisin sieltä ostaa. Kannattaa kurkata uusin kuvasto netistä, mikäli ette vielä ole näihin tämän syksyn ja talven uutuuksiin tutustuneet!

Niin vain kävi.

Niin vain kävi, että tulin juuri pitäneeksi blogini pisimmän tauon. Yli viikko vierähti ilman yhtäkään postausta, vaikka joka ilta olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa, ja olisin halunnut tulla kysymään neuvoa muutaman asian kanssa, jotka tuntui sillä hetkellä niin kovin tärkeiltäkin. Yrittäjien päivänä halusin kirjoittaa, miltä oma työurani tällä hetkellä näyttää, kun koitan selviytyä yhden päivätyön ja kahden sivutyön tasapainottelussa, mutta sinä iltana kaaduin sänkyyn jo puoli yhdeltätoista (ensimmäinen kerta sekin melko pitkään aikaan!) ikuisuudelta tuntuneen päivän jälkeen. Haluaisin niin kovasti olla päivisin läsnä lapsille, kun iltaisin löydän itseni tekemästä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja muistuttavat siitä, että olen paljon muutakin kuin äiti. On hassua jälleen sanoa näin, mutta elän varmasti yhtä elämäni ihanimmista ja samaan aikaan väsyttävimmistä ajoista.

nyt-img004

Nämä synkät kuvat ei ole tässä postauksessa kuvastamassa tämänhetkisiä fiiliksiäni, vaan kertovat enemmänkin siitä, kuinka meillä on arki viime päivinä mennyt. Teen melko lyhyttä työpäivää, haen lapset jo ennen kolmea, ja työpäivän päälle vietän vielä toisen lähes samanlaisen ”työpäivän” lasten kanssa. Niko on parina viikkona ehtinyt juuri ja juuri käydä nukkumassa kotona, ja kaiken muun ajan Niko on painanut raksalla meille lisävarastoa, joka keksittiin tehdä vielä tässä viime metreillä ennen muun varastotilan valmistumista. Me ollaan hengailtu joinain iltoina lasten kanssa raksalla ihan vain siksi, että kotona lapset vuorotellen leikkivät hienosti yhdessä ja vuorotellen tappelevat k-a-i-k-i-s-t-a samoista leluista. Joskus työpäivän jälkeen kaipaan omaa tilaa ja hiljaisuutta, joten ehdottomasti helpointa on silloin ollut lähteä tontille tappamaan aikaa ja vaihtamaan kuulumisia tulevien naapureiden kanssa.

nyt-img003 nyt-img002

Talo on onneksi valmistunut koko ajan huimaa vauhtia, ja nyt julkisivusta alkaa aika hyvin hahmottamaan kokonaisuutta. Joka toinen päivä olen sitä mieltä, että haluan muuttaa ihan kaiken, ja joka toinen päivä suorastaan rakastan sitä, miltä talo tällä hetkellä näyttää. Keittiöfirmassa käydessäni pohdiskelin millin eroja kaapin reunan pyöristyksissä, ja lopulta naureskelin, kuinka isoilta tuollaisetkin pienet asiat nyt tuntuu, vaikka myöhemmin talon ollessa kokonaan valmis, se on kokonaisuus mikä ratkaisee. Siinä vaiheessa tuskin enää muistelen, valitsimmeko puhtaan valkoiset vai paperinväriset keittiönkaapit, vaan olen onnellinen siitä, kuinka unelmamme on vihdoin valmis. Jo nyt on suorastaan uskomatonta, että tammikuussa meillä on edessä muutto tuohon mustaan möhkäleeseen, joka ihan oikeasti rakentuu meidän perheelle. Kertokaa te, jotka olette rakentaneet, kuinka pitkään se ihmettely ja epäusko vielä jatkuu muuttamisen jälkeenkin?

nyt-img001

Tämä viikko on töissä aavistuksen kevyempi, joten olen ladannut kovat odotukset sille, mitä haluan ehtiä saada valmiiksi. Toivon, että blogikin lähtee tästä taas päivittymään sitä tavallista jokatoinenpäivä-tahtia, ja olisi myös hienoa ehtiä pohdiskella talon sisustusratkaisuja kanssanne ennen kuin on jo aika kantaa tavaroita sisään. Snäpistä on tullut mulle koko ajan tärkeempi, ja olen saanut monia snäppejä teiltä milloin koskien remontointia tai rakentamista ja milloin arkea ihan yleensä. Huomenna ajattelin kysellä vielä pientä keittiöinspiraatiota, joten jos kotoasi löytyy kiva, vastaremontoitu keittiö, niin laitahan mielellään snäppiä tulemaan @minishowblogi 🙂

1 15 16 17 18 19 20 21 66