Raksakriiseilyä

Jokaisessa raksaprojektissa varmasti tulee vaihe, jolloin tuntuu, ettei hommat etene halutussa tahdissa, ja näyttää siltä että muuttopäivä on edessä ihan liian aikaisin? No, meillä eletään sitä vaihetta parhaillaan, sillä lattioiden tekeminen onkin vienyt paljon arvioitua enemmän aikaa, ja samaan aikaan Niko on voinut olla omista töistään arvioitua vähemmän pois. Tämä on tarkoittanut liian pitkiä päiviä Nikolle, kun ensin on ollut hoidettavana omat työt ja siihen päälle työt raksalla. Ei kiva, ei Nikolle eikä lapsille, enkä kehuskele kyllä silläkään että omat hermoni olisi viime aikoina olleet parhaimmillaan.

harmaamaali-img006

Toisaalta, vaikka pelko aikataulujen myöhästymisestä onkin todellinen, tuntuu silti yllättävän luottavaiselta, koska tiedän päivämäärien pitävän rakentajan puolesta, ja onhan tässä ennen helmikuuta vielä muutama viikko aikaa. Tänään Niko tuli raksalta tavallista aiemmin (iltakymmeneltä!) ja kertoi yläkerran lattian olevan nyt kokonaan valmis. Käytännössä ylhäältä siis enää puuttuu vaatehuoneiden kalusteet, pistorasiat ja valokytkimet, kylpyhuoneen kalusteet sekä seinien paikkailumaalaukset. Lasten huoneissa on vanerit päätyseinissä, alakerran tv-huone on kattoa lukuunottamatta vaneroitu ja muutenkin tilanne näyttää siinä mielessä oikein lupaavalta, että ensi viikolla Kylätimpureiden toimesta nakutellaan paikoilleen saunaa ja keittiönkin pitäisi saapua tontille keskiviikkona. Kieltämättä on aavistuksen epätodellinen olo ajatella, että ensi viikon lopussa myös sisätilat alkaa näyttää lähes valmiilta! Huomisen tavoite on saada ainakin ovet ja viimeiset kiintokalusteet tilattua, niin ehkä nekin ehtivät raksalle suunnilleen muuton aikoihin.

harmaamaali-img005 harmaamaali-img004

Itseäni on ehdottomasti eniten harmittanut se, että oma panokseni on jäänyt muutamaan vanerilevyn lakkaamiseen ja sisustuksen suunnitteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että loma on mennyt nettiä selaten, ideoita etsien ja jotain on ehditty jo hankkiakin, mutta konkreettisesti raksalla en ole tehnyt juurikaan muuta kuin käynyt ihailemassa muiden aikaansaannoksia. En tiedä, kuinka paljon meille kuuluvista hommista edes olisi ollut sellaisia, joihin taitoni olisi riittäneet, mutta jotain pientä sieltä täältä olisin varmasti voinut tehdä, samaan tyyliin kuin edellisessäkin kodissamme. Muutaman kerran kuvittelin pystyvänikin tekemään jotain niin että lapset olisivat keskenään pihassa, mutta etenkin Minea on samantien valittamassa, ettei halua olla ulkona ilman kaveria tai aikuista. Sisälläkään lapset eivät mitenkään voi olla, kun joka puolella on niin paljon sellaista, johon ei saa koskea, puhumattakaan niistä kaiteettomista portaista.harmaamaali-img002 harmaamaali-img001

Huomenna meillä lasten kanssa alkaa jälleen tavallinen arki, vielä erityisen ”raskas” sellainen, sillä oma työmääräni on seuraavat pari kuukautta suurempi kuin pitkiin aikoihin. Työaikani lisääntyy jonkin verran niin että lapset joutuvat olemaan hoidossa puoli kahdeksasta puoli neljään melkein joka päivä, joten iltapäivisin en enää halua raahata koko porukkaa raksalle pyörimään. Onneksi tämäkin on väliaikaista, ja kohta saadaan koko perhe nauttia uudesta upeasta kodista ja voidaan toivottavasti unohtaa yömyöhään saakka venähtäneet raksahommat. Ensi kesänä tehdään pihaa, jossa on siinäkin oma urakkansa, mutta ehkä jo silloin pääsen itsekin osallistumaan mullan kaivuuseen – tai en sittenkään tiedä, onko se kovin hyvä idea huomioiden meikäläisen taidot viherkasvien ja kukkien kanssa..

Kipeenä

Että alkoi vuosi sitten näissä merkeissä, vai loma loppui, kuinka sen nyt ajattelee. Olin sopinut ystävän kanssa treffit Prisman leikkipaikalle (koska järkyttävät pakkaset!) aamulla kymmenen pintaan, mutta kun pääsimme paikalle, oksensi Minea aamupalansa kenkiä riisuessaan. Eipä auttanut kuin kiireellä etsiä käsiinsä henkilökuntaa ja poistua autolla takaisin kotiin. Kerta se on ensimmäinenkin, ja täytyy sanoa, että ihmeen rennosti Mineakin tilanteen handlasi, vaikka joutui kipitellä sisävaatteillaan kotiin varmuuden vuoksi matkaan napattua muovipussia kantaen.

sairaana-img006 sairaana-img005 sairaana-img004

Kotona molemmat lapset ottivat pienet kolmen tunnin päiväunet, mitä ei kieltämättä ole tapahtunut ikinä! Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, kun koko talo oli hiljaa, ja Pablokin vaikutti kuolemanväsyneeltä välillä laiskasti luomiensa alta kurkkiessaan. Meikäläisen oli aamulla tarkoitus hoitaa muutama raksa-asia lasten viihtyessä leikeissään, mutta kun tilanne oli mikä oli, niin koitin unien aikana epätoivoisesti etsiä netistä edullisia kodinkoneita ja keittiön tasoa. Tarkoitus oli tällä viikolla saada tilattua kaikki loput tavarat, mutta kun tänää tein listaa hankimatta olevista asioista, niin melko paljon niitä sitten kuitenkin tuntui olevan. Väliovet, kiuas, hanat, suihkut, wc-kalusteet, pöntöt, kodinkoneet, vaatehuoneen kaapit… Kaikki tämä jää viikonloppuun ja ensi viikolle, joten voi olla että näissä viimeisissä valinnoissa mennään vielä helpoimman kaavan mukaan, ja valitaan sitä mikä ensimmäisenä eteen tulee. Kovin paljoa ei näin lopussa enää jaksaisi uhrata aikaa ja energiaa valitsemiseen, varsinkin kun valinnat on tehtävä tiukkojen budjettiraamien sisällä.sairaana-img003 sairaana-img002 sairaana-img001

Herättyään unilta Minea on onneksi ollut käytännössä terve, joten jossain vaiheessa ehdin jo kyseenalaistaa, onko kyse edes vatsataudista vai oliko aamuinen äksidentti jotain muuta. Pahin tilanne olisi se, jos tauti tarttuisi nyt Nikoon eikä Niko pääsisi viikonloppuna raksalle tekemään lattiaa. Ihan viimeinen mahdollinen muuttopäivä on helmikuun 10. joten niin se vaan aika menee suht tiukille, vaikka alkuun kuvittelimme saavamme parin viikon liikkumavaran muuton paikkeille. Se liikkumavara meni siihen, kun lattian tekemiseen onkin mennyt enemmän aikaa kuin kuvittelimme, eikä Niko ole pystynyt olemaan töistä pois ihan niin runsaasti kuin olisi tarvetta. Luottavaisin mielin kuitenkin uskon, että kyllä tässä vielä valmista saadaan, ja hyvin todennäköisesti asumme uudessa kodissa tasan kuukauden päästä jo.

Mitä tekemistä te muut olette keksineet näille pakkaskeleille? Ulkona pystyy olemaan max puoli tuntia, mutta huominen on vielä oltava aika lailla neljän seinän sisällä, joten ideoita sisäleikkeihin otetaan vastaan.

Stressittömästi eteenpäin

Arvaatteko, mikä nelikirjaiminen sana on mulla tänään pyörinyt tavallista enemmän mielessä? Vihjeeksi kerrottakoon, että huominen on vielä työpäivä (ei tosin kovinkaan rankka sellainen) ja sen päälle on muutama homma tehtävä kotona, mutta muuten on työt tämän vuoden osalta taputeltuna. Aion olla ehkä rennoin joulunviettäjä ikinä, koska kirja, villasukat ja kasa suklaata on varattuna, ja stressitön joulumielikin on alkanut vähitellen hiipiä meikäläisellekin. Kyllä tuntuu muuten hyvältä tietää, että voit aattona olla ajattelematta mitään tekemättömiä töitä – koska sellaisia ei käytännössä oikeastaan ole!

kipeena-img006 kipeena-img001

Toissapäivänä ehdin jo säikähtää, olenko liian suureen ääneen puhunut joulutunnelman puuttumisesta ja siitä, kuinka tämä on vain tällainen välijoulu, jolla ei niin väliä, koska Nooa tuli aivan yllättäen nuhaan ja kuumeeseen. Tänään poika on kuitenkin onneksi jo ollut oma (yli)energinen itsensä, mutta olisihan se ollut suhteellisen iso katastrofi, jos koko perhe oltaisi sairastuttu nyt joulun alla. Viime jouluna Nooa itse asiassa oli kipeänä eikä yövalvomiset sairaan lapsen kanssa olleet aivan sitä tunnelmannostatusta, jota olisin jouluna kaivannut. Täksi jouluksi en siis suostu ottamaan mitään tauteja kenellekään meistä, vaan pidän peukkuja, että joulukuun alun sairasteluputki olisi toistaiseksi riittävä meidän perheelle.kipeena-img002 kipeena-img003 kipeena-img004

Ainut asia, jonka annan tänä vuonna häiritä joulukuplaani on huono omatunto siitä, etten ole saanut aikaan mitään hyväntekeväisyysprojekteja. Olisin halunnut jälleen järjestää jotain erityistä niin että se olisi ehkä innostanut muitakin mukaan tekemään hyvää, mutta vaikka marraskuussa kuvittelin olevani suunnitelmieni kanssa ajoissa liikenteessä, niin silleenhän tässä nyt kuitenkin pääsi käymään, että yhtäkkiä onkin enää muutama hassu päivä jouluun enkä ole tehnyt yhtikäs mitään. Joulupatakeräys sun muut vastaavat on varmaan nekin jo menneet? Onko teillä vinkata hyvää tekevää tahoa, jonka kautta apu vielä ehtisi perille tai löytyykö tuttavistanne kenties perhe, jolle voisi vielä huomenna lähettää muutaman lahjan? Toivottavasti te olette onnistuneet hyvän mielen jakamisessa tänä vuonna paremmin kuin meikäläinen, sillä maailman menoa seuratessa voin vain kuvitella, kuinka autettavien määrä vain kasvaa koko ajan.

1 11 12 13 14 15 16 17 66