Tulin vasta eilisen postauksen kirjoittamisen jälkeen tajunneeksi, että oikeastaanhan meidän perheessä harrastaa kaikki eikä vain kolme! Tänäänkin aamulla ajeltiin Nooan kanssa muskariin, Minean kerhopäivä on sovittu joka torstaille muskarin ajaksi. Ihan hullua, miten Nooan muskari, Minean jumppa, mun IWELLOtapaamiset ja Nikon koris on kaikki osuneet torstaille.. Toisaalta hyvä juttu, ettei kaikki arki-illat mene jonkun harrastaessa, mutta väkisinkin iltapäivässä loppuu tunnit kesken, ja mun ja Nikon on jatkossakin vuoroteltava näissä hommissa.
Minea aloitti ensimmäisen harrastuksen, muskarin, aikoinaan samassa iässä kuin Nooa nyt. Kävimme sen syksyn seurakunnan muskarissa ja ekavauva-kerhossa, ja molemmat oli viikon kohokohtia niin mulle kuin Mineallekin. En tiedä mikä siinä on, mutta aika monet uudet taidot opittiin juurikin muskari- tai vauvakerhopäivinä – ensimmäistä kertaa Minea taisi seisoa tuetta vauvakerhossa. Viime vuoden syksynä käytiin naisvoimistelijoiden jumpassa, keväällä satubaletissa ja nyt Minea halusi taas mennä syyskaudeksi temppujumppaan. Samassa ryhmässä on jopa kolme kaveria, ja Minea tykkää jumpasta niin hulluna, että joka kerta tyttö on seisonut valmiina eteisessä jo paljon ennen lähtöä. Saadaan onneksi naapurin kanssa sovittua viemisiä ja hakemisia jatkossa vuorotellen, sillä heidänkin poika, Minean ”poikakaveri :D, käy myös samassa temppujumpassa. Tänään oli mun vuoro kuskata tämä hupaisa kaksikko, ja jumpan jälkeen tultiin vielä meille iltapalalle ja pannarille.
Nooan muskarissa ollaan käyty vasta kaksi kertaa, mutta jo niiden perusteella voi sanoa, että ero on aika valtava verrattuna Minean muskariin kolme vuotta sitten. Molemmat on olleet seurakunnan järjestämiä, mutta vetäjällä on niin iso merkitys omalle innokkuudelle ja ryhmähengelle, ja tottakai myös biisivalinnat vaikuttaa. Nooalla touhu on mennyt enemmänkin ihmetellessä, ja päikkäritkin alkaa juuri siihen aikaan painaa päälle niin että välillä meinaa tulla kiukku ennen muskarin loppua. Vielä kun automatkustus ei ole Nooan kanssa helpottanut ollenkaan, niin ehdin jo hetken aikaa miettiä lopettavani koko muskarin, mutta niin sitä kuitenkin taas ajeltiin tänään kiljuva vauva takapenkillä kohti seurakunnan tiloja. Samalla mietin, että varmaan aika monta reissua ja asiaa yleensäkin olisi jäänyt elämässä tekemättä, jos olisin varustettu yhtään huonommilla hermoilla tai omistaisin pessimistisen elämänasenteen! Kaikki varmaan tuntee perheen joka ei ikinä syö ulkona ihan vaan siksi, että se on lasten kanssa niin hankalaa? Tai perheen, joka on viimeksi matkustanut kotikuntaa pidemmälle 10 vuotta sitten, koska eihän siitä lasten kanssa mitään tulisi.
Meidän syksy mennään nyt näillä, parempi sitä harrastusrumbaa on harjoitella jo nyt kun mä olen kotona, koska myöhemmin se on varmasti ihan oma juttunsa työ- ja tarhapäivien jälkeen. Vaikka temppujumppa onkin toiminut Minealla paremmin kuin hyvin, ajateltiin kevätkaudelle etsiä joku pikkulasten tanssitunti. Ihme ettei se tullut jo aiemmin mieleen, sillä Minea tanssii joka ilta kotona. Eilen oli Hevisaurus-show, toissapäivänä Titi-Nallea ja tänään Robinia – ihan sama mitä musaa kuunnellaan, mutta tanssit on pystyssä vähintään kerran päivässä ja välillä tanssitaan kavereidenkin kanssa.
Millaiset harrastuskuviot teillä on? Ehtiikö sitä lasten kasvaessa ja harrastusten lisääntyessä enää ite harrastaa ollenkaan? Vai meneekö se siihen niin kuin mulla tänään, että pikainen juoksulenkki vetäistään sillä aikaa kun lapsi harrastaa?
P.S. Nämä kuvat ihanasta pikkuballerinasta on jo viime keväältä!
Meillä toi harrastusrumba on semmosta et tekis mieli välillä raastaa hiukset päästä ? mies tekee reissutyötä joten harvoin viikolla paikalla, meiltä löytyy eka ja kuudesluokkalaiset lapset jotka innokkaita harrastajia…joka päivä töiden jälkeen (teen 8-16 työpäivää ma-pe) kiireellä ruuat pöytään (tai jos harkat alkaa aiemmin, lapset kaivaa jääkaapista valmiit pöperöt ja mä nappaan ne suoraan pihasta vaan autoon) ja auton rattiin ajelemaan ympäri kaupunkia, monesti ei kande välillä ajaa takas kotiin joten käydään siinä välissä yleensä kaupassa tms. Ekaluokkalaisen lukuläksyt tehdään pääsääntöisesti autossa ja monesti siellä syödään myös eväitä…välillä mietin omassa väsymyksessäni et onko tässä mitään järkeä, mut toisaalta tulee varmaan se aika kun harrastaminen ei niin enää kiinnosta joten mielelläni kuskaan ja kannustan tässä vaiheessa. Harrastanko itse jotain? Autolla ajelua ? ja seuraavien päivien aikataulujen suunnittelua sekä ruuan laittoa seuraaville päiville…kaiken tämän rumban keskellä lapseni kuitenkin nauttivat harrastamisesta, he ovat varmasti joustavia sekä sopeutuvat uusiin tilanteisiin joten kyllä tästä varmaan jotain hyvääkin seuraa ? kimppakyydeistä vain haaveilen, ehkä joskus siinäkin natsaisi ?
Tää meidän harrastukset kerran viikossa kuulostaa naurettavalta tohon teiän systeemiin verrattuna :DD Kieltämättä teillä on varmana vähän säätämistä aikatauluissa! Mutta kait sitä kaikkeen tottuu, ja onhan se vanhemmilta älytön panostus lapsiin kun jaksaa kuskailla.
Meillä harrastusrumba pyörii kanssa vauhdikkaasti: miehellä 3x viikossa pallopeliharrastus. Pelit lähes joka vkl, la ja/tai su. Lisäksi sali 2-3 kertaa viikossa. Minulla omat urheiluvalmennukset (palkalliset) 4-5 päivänä viikossa 2-3h kerrallaan. Oma saliharrastus 2x viikkoon. Lapset käyvät (yhdessä jommankumman vanhemman kanssa) kerhossa kahtena aamupäivänä ja jumpassa yhtenä iltapäivänä. Talvisin uidaan la aamuisin uimahallissa ystäväperheen kanssa. Hyvin ehtii kun viikot suunnittelee hyvin. Voi ulkopuolisen silmään näyttää paljolta, mutta me olemme tottuneet tähän. Lapset kotihoidassa ja nauttivat kaikista harrastuksistaan täysin rinnoin. Viikon kohokohtana aina jumpat ja kerhot (:
Mä en käsitä teitä tehoäitejä!! Hyvä että ite saan oman puolen tunnin lenkin sopimaan päivään ja te pyöritätte tällaista rumbaa joka viikko!
Onpa kyllä sattuma, että kaikkien harrastukset on samana päivänä 🙂 Mutta toisaalta, on muut päivät sitten vapaana muille jutuille. Joskus keväällä esittelit vauvan unipussia, sellaista missä kädet jää sivulle nukkuessaan. Oletko laittanut eteenpäin vai vieläkö se teiltä löytyy?
Siitä unipussista tuli aika paljon kyselyjä spostilla ja kommenteissa, ja ehdinkin sen vauvamallin myydä aikoja sitten. Seuraava malli meillä vielä on, mutta siitä Nooa on imeskellyt niitä käsiosia jonkin verran niin en viitsi laittaa sitä eteenpäin. Uutena se taisi maksaa 29€ ja niitä voi tilata Babaexpress-nettikaupasta, myös jotkut Babystylet myy niitä nykyään.
Kiitos vastauksesta! 🙂 Onko se Nooan nykyinen askel 1 vai askel 2? Kun noissa näyttää olevan eri vaihtoehtoja (S,M).. Tietäis minkäkokoisen kannattaa tilata, että ois hyvä.
Nooahan ei ole enää pitkään aikaan käyttänyt unipussia, kun oppi 2-kuukautisena kääntymään ja nukkui siitä eteenpäin aina mahallaan. Joskus siinä 3kk iässä jätettiin pussi pois, kun mahanukkuminen rauhoitti öitä jonkin verran. Vastasyntyneelle otettiin se askel 1 ja olisiko ollut 2kk iässä kun vaihdettiin askel 2..