Törmäsin tänään Iltalehden artikkeliin, jossa esiteltiin eräs vähävarainen suomalainen perhe. Perheessä on äiti, isi, neljä lasta ja kaksi koiraa. Millaista kuvittelette suomalaisen köyhyyden olevan? Pakolaiskeskustelujen yhteydessä on puhuttu paljon siitä, kuinka meidän tulisi ihan ensin auttaa hädässä olevia täällä omassa maassamme ja sitten vasta muita, jos nyt omiltamme sattuu jäämään yli. Ellei Suomella mene hyvin, ei meillä kyllä ole varaa auttaa ketään muutakaan tai kohta huomaamme olevamme samassa jamassa kuin ne maat, joita vasta autoimme. Eihän sellainen peli vetele, sanoo perussuomalainen!
Niin, se suomalainen köyhyys. Perheenäiti kertoi Iltalehdessä, että pahimmillaan ruokaostokset on saatava 20 eurolla viikossa. Ajatelkaapa itse, mitä sillä rahalla saisitte, kyllä tulisi hätä. Ei tarvitse kaupasta paljon muuta hakea kuin perunaa ja sianlihaa, leipä täytyy tehdä itse ja maidon sijasta juodaan vettä. Tai niin sitä ainakin kuvittelisi, jos miettii että itsellä kauppaan hurahtaa viikottain lähemmäs pari sataa euroa nelihenkisenä perheenä. Liikuttuneena ja hyväosaisena istuin siinä ja ajattelin, kuinka rankkaa tuollakin perheellä on, ei rahaa ruokaan ja kaksi neljästä lapsesta vielä kehitysvammaisia. Sitten luin tekstiä eteenpäin. Perheen isä on työtön, äiti omaishoitaja lapsilleen, joten perheen koko kuukausitulo koostuu erilaisista valtion tuista. Isällä oli ollut työpaikka vielä perheen asuessa Helsingissä, mutta sieltä muutettiin pois, miksikö – sitä ei artikkelissa kerrota. Jos artikkelia vielä lukee eteenpäin, käy ilmi että perheelle jää kuussa 2800€ käteen asumismenojen jälkeen. Siis anteeksi mitä?! 2800 euroa asumismenojen jälkeen ja jutun kirjoittajan mukaan se on vähävaraisuutta – sitäkö nykyajan hätä muka on! Työssäkäyvälle pariskunnalle tämä tarkoittaisi päälle 6000 euron yhteistuloja. Eikä siinä mitään, mutta artikkelissa esitellylle perheellä tämä summa tulee tilille joka kuukausi, vaikka toinen vanhemmista on työtön.
On vähän hassua, että me suomalaiset olemme kovin kärkkäästi arvostelemassa sitä, kuinka mamut tulee ja vie meiltä työpaikat, naiset ja rahatkin valtiolta, kun se kuitenkin vaikuttaisi siltä, että sen osaavat ihan suomalaiset itsekin. Työpaikat ehkä jätetään suosiolla muille, koska miksipä kaikkien sinne töihin tarvitsisikaan mennä, kun meillä on tämä toimiva systeemi nimeltä työttömyysturva – turva, jota osa meistä osaa taitavasti käyttää hyväkseen. Voihan sitä vaikka ajatella niinkin, että meillä on yhtenä vaihtoehtona työpaikka nimeltä valtio, joillekin se tarjoaa ikuiset lomat lähes kolmen tonnin kuukausipalkalla. Mihin osoitteeseen työhakemuksen voi lähettää? Olisin nimittäin valmis jäämään kotiin lasten kanssa vähän pidemmäksikin aikaa!
Omaishoitajana Iltalehden perheen äiti ansaitsee kaiken tuen ja rahan, jota pystymme perheelle tarjoamaan, mutta entäs kyseisen perheen 200 euron puhelinlaskut, kaksi koiraa ja niiden hoitokulut – samaan aikaan äiti kertoo seisovansa viikottain ruokajonossa ruokakassillisen perässä. Ollaanko me niin totuttu tiettyyn elintasoon ja tiettyihin ”ylellisyyksiin” että vähävarainen tarkoittaa nykyään normaalituloista perhettä? En tiedä, mitä ihmiset nykyään olettavat elämän olevan, mutta esimerkkinä kerrottakoon, että itse olen päässyt yli 3000 euron tuloihin opiskelemalla ensin yliopistossa useamman vuoden. Silti seuraan sivusta joidenkin opiskelijaystävieni elämää ja sitä kuinka he edelleen kamppailevat työnsaannin kanssa, joten edes hyvä koulutuspohja ei ole tae hyvistä tuloista tai edes siitä, että olisi vakituinen työpaikka. Tämä suhteutettuna siihen, että kuusihenkinen perhe 2800 euron käteen jäävällä osuudella katsotaan vähävaraiseksi, tuntuu aavistuksen hullunkuriselta. Tekisi mieli todeta, että Suomi on uusi luvattu maa, jos tämä Iltalehden esittelemä todellisuus on vähävaraisen elämää, mutta jotenkin kummasti luulen, ettei tässä ole ihan koko totuus? Ja tiedättekö mikä ärsyttää eniten? Se että tässä käy vielä samalla tavalla kuin mamu-keskustelussa ja jotkin yksittäiset poikkeustapaukset vie huomion kokonaiskuvasta ja todellisesta ongelmasta. Suomesta (ja naailmalta) kun varmaan vielä löytyy niitä ihan oikeasti vähävaraisia, joita me kaikki voimme auttaa esim Hopen, Punaisen Ristin, Planin ja Kirkon avun kautta.
Ollaan kuule just päivitelty tätä samaa asiaa tuolla yhdessä ryhmässä 😀 Siis mitä ihmettä, ei kyllä tarttis ees unelmoida tuommosista summista 😀 Tuossa ei kyllä tosiaan oo koko totuus ja haiskahtaa aikalailla koko juttu!
Oon niin samaa mieltä! Niin kun tiesitkin jo. En vaan käsitä tätä yhteiskuntaa!!
Itse huomasin saman artikkelin ja oli melkolailla pöyristynyt. Meillä on kaksi työssäkäyvää aikuista, joiden palkkojen keskiarvo on vajaat 3000 euroa bruttona. Käteen jäävä osuus asumiskulujen (uudehkon kerrostalokolmion vuokran) jälkeen on pienempi kuin kyseisen jutun perheellä, ja meillä pärjätään ihan hyvin. Omakotitalossakin on näillä ”surkeilla” tuloilla eletty ilman ongelmia. Kyllä kulutustottumuksissa pitää olla jotakin pahasti pielessä, jos 2800 euron nettotulot, joista on siis jo vähennetty asumiskulut, on liian vähän! Ei jumpe, oikeesti! Voikohan tuo pitää paikkaansa, vai onko jutussa jokin virhe? Toki jo lapsilisistä tulee neljällä lapsella noin 500 euroa, mutta silti. Kuulostaa todella absurdilta. Vielä absurdimpaa on se, että tuollaisia rahamääriä pidetään köyhyytenä. Erityislasten kuluihin ja kuntoutuksiin varmasti kuluu normaalilasta enemmän, ja
Suomessa on kyllä myös oikeasti vähätuloisia. Oma (jo edesmennyt) äitini sai eläkkeellä noin 700 € käteen. Siitä piti maksaa myös asumiskulut (keskimäärin 300 €/kk). Eiväthän rahat riittäneet kaikkiin kuluihin joka kuukausi, vaikka hänellä ei ollut autoa ja hän ei juurikaan mitään ylimääräistä ostanut ja eli kaiken kaikkiaan hyvin niukasti. Ei kuitenkaan tarvitse tulla kuin alkuvuoden lääkekulut jotka saattoivat olla satasia kuussa kunnes katto tuli täyteen, sähkölasku tai vaikka vakuutuslasku, että mennään miinukselle. Onneksi hänellä oli säästössä hieman oman äitinsä perintörahoja, niin hän pärjäsi myös ”miinuskuukaudet”.
Terkuin: vajaat 1700€ nettona käytettäväksi per kuukausi (siitä maksetaan myös asumiskulut) ja vissiinkin olen jopa keskituloinen tällä rapiat 2500 euron bruttokuukausipalkallani, jonka eteen on myös saanut opiskella aika monta vuotta. 😉
En kyllä ymmärrä..ei tosiaa ole vähävaraisesta perheestä kyse,jos noin paljon jää rahaa käteen asumiskustannusten jälkeen toisen ollessa työtön ja toisen omaishoitaja. Mun mielestä normituloinen perhe. Ja miks hommata koiria,jos on taloudellisesti tiukkaa.. Mutta eihän tuota silti voi verrata siihen,että molempien käydessä töissä olis tulot 6000€, sillä tuohon vajaa3000€ kuuluu ne molempien tuet eikä sen toisen pelkästään. Että sinänsä en ymmärtänyt tuota sun kohtaa kirjoituksessasi. Mutta kyllä tuolla määrällä pärjää ihan hyvin,ei kyllä pitäis joutua ostaa 20€lla viikon ruokaostoksia.
Mää oon varma,että niitä oikeasti vähävaraisia löytyy myös,valitettavasti. Ja tuntuu niiden puolesta pahalta,että tuollaisilla tukituloilla elävät pitävät itseään vähävaraisina.:/
Yksi oikeasti vähävaraisten ryhmä on kyllä matalapalkka-aloilla työskentelevät yksinhuoltajat ja monesti siinä yhdistyy myös ns. sosiaalinen köyhyys, eli lapsilla ei välttämättä ole niitä luotettavia aikuisia ympärillään paljoakaan, kun jo vanhempia saattaa lähtökohtaisesti olla lapsen elämässä vain yksi. Asiasta toiseen eli mikä minua jurppii tässä maassa on se, että kuvitellaan, että valtion ja kunnan pitäisi maksaa kaikki kulut kun itse on vaikka työtön tai sairas ja vaikka saadaankin ehkä rahallista tukea, siltikin vain valitetaan palveluista, esim. kun se lääkäri sanoi sitä ja tätä ja kun ei saa siihen ja tähän avustusta. Monilta on jotenkin suhteellisuudentaju hävinnyt tämän kaiken hyvinvoinnin keskellä. Missä muussa maassa esimerkiksi vietät viikon täysihoidossa sairaalassa synnyttämässä ja saat erikoislääkärien palvelua ja maksat siitä vain vajaa 300 euroa? Ei varmaan monessakaan maailman maassa….
Ihmeteltiin tätä uutista myös kavereiden kesken. Ikävää, että tämä vie huomiota pois siitä, että Suomessa varmasti on oikeaakin köyhyyttä. Ps. Päästiin juuri vasta tuollaisiin nettotuloihin asumiskulujen jälkeen nyt kun palasin hoitovapailta töihin, mulla on ylempi korkeakoulututkinto, teen kahta työtä ja miehellä on hyvin menestyvä firma… Enkä ajatellut että oltaisiin oltu köyhiä edes silloin kun nettotulot oli tyyliin puolet tuosta.
Kantsii lukia vähän muitakin juttuja suomalaisperheiden köyhyydestä..Siis nämähän ei ole oikeasti köyhiä. On paljon perheitä joilla jää käteen työttömyyskorvauksista kuussa yhteensä 1200 e ja siihen lapsilisät päälle, ja siitä maksettava vielä kaikki kulut.. Ei tuolla rahalla oikein juhlita. Se on oikeaa köyhyyttä se! JOTEN JOTEN! Ja nämä työttömät haluaisivat varmaankin paremmin töihin ku olla rahattomia..
Olen itse opiskelija ja voin sanoa, että tiukkaa on jos ei halua elää lainalla. Koulupäivät on parhaimmillaan 10 tuntisia ja illat kuluu hyvin tiiviisti koulutöitä tehden, joten tuntuu väärältä että opiskelijoita kehotetaan tekemään töitä vielä tähän päälle, mielestäni kaikilla opetusalojen opiskelijoilla ei tähän mahdollisuutta. Toisaalta jos haluaa venyttää taas opiskeluja, niin mahdollisuus työntekoon on. Vaikka tienaankin 500e kuussa olen edelleen hengissä ja olen tyytyväinen elämääni. Leivon ja teen ruokani itse, en käy ulkona syömässä ym. Siispä tuntuu niin väärältä, että esim. työttömät saavat sellaisia määriä rahoja kuussa, mistä voin vain haaveilla. Tahattomasti työttömiä en halua missään nimessä syyttää, mutta ihmiset jotka keplottelevat tahallaan itsensä työkokeiluista ym. pois… Jos osa työttömyystuesta olisi lainapainotteista, motivoisiko se työntekoon. Köyhyys on pitkälti asennekysymys.
Tuo juttu olisi ollut todenmukaisempi, jos siinä olisi oikeasti kerrottu, mitä monta erityislasta perheessä oikeasti tekevät taloudelle – pitääkö miettiä sisustusta, liikkumista, terapioissa kulkemista, vaatteita, lasten mahdollisesti tuhoamia esineitä… Toki niitä korvataan vammaistuesta, mutta juttu olisi ollut poliittisestikin kiinnostava, jos muita kuluja olisi tuotu esille. Nyt jäi kuva, että haluttiin naureskella perheen kustannuksella. On nimittäin ihan totta, että 2800 vuokran jälkeen on _paljon_ rahaa, enkä itse ole päässyt siihen yliopistokoulutuksesta ja ahkerasta työnteosta huolimatta.
Niin ja lisäisin vielä, että artikkelin nainen oli muistaakseni kahden lapsen omaishoitaja eli ei hänen saamansa rahat ihan vastikkeetta tule. Erityistarpeisten kotihoito on kuitenkin aina halvempaa kuin laitoshoito.
En tahdo puolustella sossupummeilua, mutta tahdon tuoda aiheeseen myös toisen näkökulman.
Oikeasti perheellä on neljä keva-lasta joista kaksi vähän vaikeammin ja uutisessa kuulemma virhe, eli 2800 eurosta lähtee vielä asuinkustannukset. Muuten en asiaa kommentoi tämän enempää missään 🙂 uutinen vähän hutiloiden tehty.
Kyllä Suomessa on oikeesti todella paljon köyhiä ihmisiä. Ja eteenkin niitä väliinputoajia, jotka tienaa, muttei tarpeeksi joten tippuvat kaikilta tuilta pois. On perheitä, missä on allergisia lapsia/aikuisia. Erityisruokiin ja lääkkeisiin menee iso siivu kuukaudessa. Joskus ihmisten on vaan pakko muuttaa (tätä lehtijutun tapausta tietämättä tarkemmin) pois esim. Helsingin keskustasta vähän edullisempaan asuntoon jonnekin kauemmas, kenties apujoukkoja lähemmäs, kenties uutta toivoa etsimään (mm. sitä työpaikkaa) terveyden menettämisen pelossa.
Toki sitä itsekin miettii, kuinka joillakin on lemmikkejä jos ei ole ruokaan yhtään enää rahaa. Mutta toisaalta jos miettisin omalle kohdalle, niin jos mulla on mennyt vaikka teoreettisesti 10v hyvin ja oon sillä välin hankkinut vaikkapa nyt koiran ja sit yhtäkkiä sattuukin jotain ikävää ja tulot putoaa ihan nollan kieppeille, niin luopuisinko rakkaasta perheenjäsenestä? En hitossa.
Suomessa on myös hirveesti ihmisiä, jotka yrittää tulla viimeiseen asti omillaan toimeen. On näitä pikavippi ja lainakierteisiin ajautuneita jnejne, kun ajatellaan vaan ettei voi olla sossupummi ja pystytään selviytymään kaikesta itse. En hyväksy sitä, ettei ees yritetä tehdä mitään, eli ns. pummaamista mitä varmaan myös esiintyy, mut kyllä oikeessa hädässä olevien pitäis saada jotain rahaa pöytään. Niin julmalta kuin se kuulostaakin.
Toiseks Suomessa järjestelmä kusee aika pahasti, et pätkätöitä ei ”lapsellisen” ihmisen kannata ottaa vastaan, kun joutuu maksun puolelle (päivähoitomaksut + liikkumiset). Lisäksi työkkäri rankaisee heitä omavastuupäivillä sen jälkeen. Kyllä tässä olis paljon uudistettavaa :/
Itse luin eilen tuota samaa artikkelia hölmistyneenä. Vaikka otsikossa puhuttiin 20 euron ruokabudjetista, perheen äiti kuitenkin artikkelissa kertoo ruokaan olevan käytettävissä VAIN 500 euroa kuukaudessa. Tähän päälle vielä mahdolliset lahjoitetut ruoat kolme kertaa viikossa. Meillä on neljähenkinen perhe ja ruokaan on varaa laittaa noin 200 euroa kuussa enkä ajattele meidän olevan mitenkään köyhiä. Miksei tuohonkin olisi voitu haastatella ihmisiä joilla ruokabudjetti on sen 20 euroa viikossa kuukaudesta toiseen? Aika rikkaita köyhiä ovat, ihan sääliksi käy…
Luin itse myös kyseisen jutun.Mutta monesti koko artikkeli ei kerro täyttä totta.Voi olla esim. Velkaa mihin uppoaa tuloja.Että oikeasti jäisi se 20€ ruokaostoksiin,en tiedä.Juttu ei sitä kertonut.Ja itse kyllä tiedän millasta on olla köyhä.Opiskelu aikana ruokaa syötiin koulussa ilmaiseksi ja käteen jäävä osuus vuokran ja laskujen jälkeen oli huimat 66€
voik kertoa että ei hurrailtu:D mutta tiedän että monet muutkin opiskelijat on kokeneet saman.Itselläni ei vaan luonne antanut periksi ottaa lainaa.Lähi ympäristössä on työssäkäyviä yksinhuoltajia.Surku todeta että vaikka käyvät töissä,ei raha oikeasti meinaa riittää pakollisiinkaan menoihin:| oma näkemys on että suomessa on myös köyhiä työasäkäyviä! Työttyyspv rahaa sen sijaan muuttaisik,tai niiden saanti ehtoja
Uskalijasta lähteä kommentoimaan julkisesti artikkelia.Ja lehtijutussa on tainut tulla vain painovirhe.Köyhyyttä on valitettavasti suomessa PALJON!ja olen kokenut sitä itse opiskelu aikani.Nyt rehellisesti sanottuna ansaitsen elantoni ja nostan palkkani hyvällä omallatunnolla.
Oikeasti köyhyyttä on niin monenlaista ja voin itse kertoa, että eipä tuo elämä ole mitään ”herkkua” vammaisten omaishoitajana -se on oikeasti 24/7 työtä kotona, vaikka voikin kuulostaa kivalta kotiäitiydeltä tai -isyydeltä sekä helpolta rahalta. Myöskin vammaisia lapsia, kuten aikuisiakin kuntoutetaan, eivätkä kuntoutustuet ole mitään huimia ja kuntouttaminen on kallista. Omassa lähipiirissäni tällä hetkellä vanhempana vammautunutta ihmistä kuntoutetaan 2x viikossa 1,45 h/kerta ja se maksaa kuntoutettavalle 210€/vko. Ymmärtääkseni Kela maksaa tuosta lystistä noin 20%, mutta silti vammautuneelle jää aika iso summa itselle maksettavaksi. Myöskin vammaiset tarvitsevat erilaisia apuvälineitä -toki näitä saa kunnalta ilmaiseksi, mutta toisinaan taas ei saa ja nekään ei ole ilmaisia.
Suosittelen lämpimästi teitä kaikkia kritisoijia menemään ja tutustumaan perheeseen, jossa on kehitysvammaisia lapsia tai vammautuneita. Halutessanne kannattaa käydä myös tutustumassa aikuisiinkin. Se elämä ei todellakaan ole mitään rahassa kellumista ja ruusuilla tanssimista. Se on pahimmillaan vihaa, raivoa, pelkoa, turhautumista, kyyneleitä ja surua. Parhaimmillaan se taas antaa paljon, opettaa elämästä ja saa iloiseksi. Itse olen elänyt pyörätuolissa istuvan, hiukan temperamenttisen invalidin kanssa 15 vuotta elämästäni, joten uskallan väittää, että tiedän jotakin vammaiselämästä.
2800 €/kk on mun keskipalkka suunnilleen sitten, kun valmistun korkeakoulusta. En ole ikinä tienannut noin paljoa opiskeluaikana, enkä varmasti tule tienaamaankaan. Opiskelen noin 3,5 vuotta ammattiin. En silti ole katkera tälle ”pummiperheelle”. He tekevät hienoa työtä, kun hoitavat vammaisia lapsia kotonaan ja jaksavat tehdä sitä päivästä toiseen. Ainakin oma unelmani tulevaisuudessa on terveet lapset ja hyvä työpaikka jne.., silti voisin yhtä hyvin rakastaa ja hoitaa vammaista lasta, jos sellaisen maailma sattuu eteen heittämään.
En ole juttua lukenut, mutta tuskin kukaan haluaa olla ehdoin tahdoin työtön. Työttömyys ei ole millään tavalla mieltä nostattavaa tai ei ainakaan ole ollut mun lähipiirissä. Eräs korkeastikoulutettu henkilö haki 2 vuotta töitä ja lähetti hakemuksia varmaan 5000 paikkaan, joista sadoissa kävi haastatteluissa. Silti työtä ei löytynyt. Tämä henkilö oli aika turhautunut työnhakuun, mutta on takaisin työelämässä taas ja ollut jo monta vuotta. Peruspäivärahakaan ei ole mikään iso, että sitä kannattaisi valtiolta ihan huvikseen pummata -ainakin itse menisin töihin, jos siihen olisi mahdollisuus ennemmin kuin eläisin tuolla rahalla.
Mä itse olen köyhä. Mun opintoraha taitaa olla 238€/kk ja asumistuki 201€/kk, josta menee 402€/kk vuokraan eli käteen jää 37€/kk. Sen lisäksi tienaan töissä n. 300 – 700€/kk, välillä vähemmän ja satunnaisesti. Silti mun elämä on ihan kivaa, mä pystyn elämään ja näin. Mun on suunniteltava omat menot paremmin tiukkoina kuukausina ja ruokaakin saa edullisesti, jos vaan jaksaa tarjouksia katsella ja pakastaa -50%/-30% tarjouksia.
Silti mua huolestuttaa, että miten Suomen taloudellinen kantokyky tulee sietämään pakolaisvirrat ja kaiken siihen liittyvän. Huoltosuhde on jo suomalaisten ansiosta pahasti vinoutunut ja tosissaan, jos tänne tulee nuoria miehiä, jotka huutaa iltapäivälehtien videoilla ”I just want Armani and money” niin ei hyvin mene -mun mielestä tuollaiset tyypit eivät ole edes todellisia pakolaisia. Ymmärrän, että tänne tulee perheitä, lapsia, naisia, vanhuksia ja miehiä sotaa pakoon. Uskon, että suurinosa näistä on tyytyväisiä siihen, että on rauhallista ja saa katon pään päälle sekä ruokaa. Ainakin itse olisin hyvin tyytyväinen ehjistä vaatteista, lämpimästä yösijasta ja ruuasta, jos pakenisin jotakin.
Mulle tuli työssä käydessäni käteen kuussa noin 1300€. Siitä piti maksaa vuokra ja ruuat ym. muut kulut. Nyt opiskelen ja minulle jäi opintotuesta vuokran jälkeen noin 100€ käteen ja sillä pitäisi pärjätä koko loppukuu. On naurettavaa että kyseinen perhe väittää itseään köyhäksi ja käyttää kelan tukia noin törkeästi hyödykseen. Kyllä silti vaikka opiskelijoitakin on siunattu hienolla opintotuki -tuella niin silti välillä revin hiuksia päästä irti kun rahat ei tunnu riittävän mihinkään. En ole kyseistä artikkelia lukenut, mutta jos todella tuo perhe käy vielä leipäjonossa ruokien perässä.. huoh, ehkä parempi että olen nyt ihan hiljaa… -.-
Hmm…jutussahan ei kerrottu mikä vamma lapsilla.
Mm. me saimme lapsesta erityisvammaistukea että lapsi sai kelan puheterapeutin tukea. Ja siis muuten täysin terve lapsi kyseessä, puhe vain takkusi jonkin aikaa.
Ei hyvä luoja. Ei tuo ole niitä suomen vähävaraisille perheitä lähellekään. Todellinen Suomen vähävarainen saa yksin asumismenot jälkeen 480euroa. Kaksin päälle 800 ja esim 1-2 lasta siihen päälle niin kokonaisuudessaan summa päälle 1000, eikä mitään tuollaista. Täys kusetus..
Ihan samaa mieltä! Kyllä Suomesta löytyy niitäkin joilla tosiaan jää oikeasti vähän käteen.
meillä varmasti jää liki saman verran nyt käteen, kun mä olen kotona, muutamia satoja vähemmän. meillä ei ole koiraa, mutta on 4 lasta myöskin.
ei kyllä ole jouduttu tinkimään ruuasta nyt niin paljoa että 20e/vko pitäisi pärjätä. me kuitenkin asutaan keskustassa lähes, on auto, edes lähestyvä joulu ei tuota tuskaa 😀 toki hoitovapaa vähän jännittää, mutta säästän sinne tässä, jotta 9kk iässä ei ole päiväkoti edessä.
Joo en kyllä ihan ymmärrä, mihin tuokin perhe rahansa hassaa! Normaalikulutuksella tuollaisen summan pitäisi riittää ihan hyvin.