Että sellainen sunnuntai. Leppoisa, rauhallinen, väsynyt ja laiska. Jos mun joku asia pitäisi opetella, se on tehokkaampi ajankäyttö. Silloin kun kerrankin ehtisi tehdä niitä rästihommia, menee kaikki aika roikkuen netissä, päiväunilla tai sitten keksin alkaa leipoa herkkuja sokerivajeeseeni. Toisaalta kyllä, ehkä tällä mun suorittamisen määrällä onkin ihan sallittua välillä olla saamatta mitään aikaiseksi? Näin koitan itellenikin vakuutella, koska luonteeltani olen sellainen, etten saa mielenrauhaa ennen kuin kämppä on siistinä ja to-do-lista tyhjänä. Muuten en kesällä jaksaisi välittää, mutta kun nyt ei vaan yhtään ole kesäfiilistä! Voin sanoa että ei parempaan saumaan voinut osua tämä äitiysloma, sillä muuten menisin suht väsähtäneenä ”kesä”loman jäljiltä töihin. Onko tää kesä nyt tässä, oikeesti?!!

Parasta on ollut se, että Nooa on ollut iloinen kun mikä, Minea on ilahduttanut meitä monin tavoin (esim keräämällä heiniä ja kukkia maljakoihin), mun veli kävi kylässä, porukat tuli viihdyttämään Nooa ja sain käydä Minean kanssa vielä Hiiulihein konsertissa kahdestaan. Yhteensä tuli käytyä kolmessa Jyväskylän kesän tapahtumassa, ja ehdottomana lempparina jäi mulle ja Minealle molemmille mieleen Nukkearkku-konsertti. Tunnelma oli niin kivan rento ja yleisön mukaansa tempaava, että huomasin itekin laulavani monet biisit mukana. Kannattaa googlailla josko kiertue olisi vielä muuallakin Suomessa tai jostain myös olin lukevinani että Nukkearkun biiseistä saattaisi olla musavideoita youtubessa..

Tulipahan viikonloppuna tajuttua sekin kuinka somekoukussa mä olen. Puhelin tuntuu kasvaneen käteen kiinni, ja olo on ihan outo jos blogi tai insta jää tsekkaamatta koko päivänä. Minean ollessa vauva en halunnut pitää puhelinta edes lähelläkään vauvaa enimmäisinä kuukausina, mutta nyt kaikki imetyshetket menee selaillessa puhelinta. Minean kanssa leikkiessä pitää puhelin tietoisesti jättäö eri paikkaan, ettei sitä vaan tulisi ajatuksissaan välillä vilkuiltua. Ja kun nykyään on vielä whatsappikin, johon pärähtelee viestiä vähän väliä, ja tietenkin sitä haluaa olla itsekin saavutettavissa koko ajan. Silloin harvoin kun saa syödä aamupalan tai ruoan kaikessa rauhassa, kaivan ensimmäisenä seurakseni padin tai puhelimen. Mitenhän sitä enää osaisi olla ilman? Harmi vaan että lapset imee itseensä kaikki vaikutteet vähän liiankin tehokkaasti, vai mitä kertoo esim se että Minean ekoja sanoja oli scheisse 😀 Äitin tyttö, niin hyvässä kuin pahassakin!

Muita somekoukussa?