Koko eilisen aamupäivän vietin lasten kanssa Piian luona, juteltiin, lapset leikki ja nautittiin herkuista. Ollaan koitettu sopia treffejä jo jonkin aikaa, mutta perusarki on siitä kumma, että se menee hirveällä vauhdilla eteenpäin ja minkään vähänkään normaalista poikkeavan sopiminen tuntuu välillä lähes mahdottomalta. Toisaalta se on aika harmi, koska juurikin ne erityisemmät päivät on niitä, joista saa energiaa ja iloa seuraaviinkin päiviin – tai ainakin itse huomaan haukottelevani vähintään kaksi kertaa enemmän, jos ulkoilun sijaan ollaan vietetty aamu kotona tai koko päivänä ei olla nähty ketään muita kuin kännykän ruudulta snäpin vakioseurattavia. Nooan yöunet kun on mitä on, täytyy välillä päivän tekemiset suunnitella senkin mukaan, milloin Nooa nukkuu päiväunia ja mä pystyn ottamaan vähän rennommin. Minean alkaessa joskus päälle puolivuotiaana nukkua yli tunnin päiväunia, en suostunut liikkumaan oikein mihinkäään sinä aikana vaan nukuin samalla itsekin tai vaihtoehtoisesti istuin kaikessa rauhassa juomassa teetä ja syömässä herkkuja. Jokainen äiti sen tietää, kuinka maaginen hetki tuo päikkäriaika on!

Piia oli nähnyt meidän takia ihan liikaa vaivaa laittamalla lounasta ja leipomalla suklaakakkua. Saatiin syödä superhyvää kookosmaitoon tehtyä kasvissosekeittoa ja Sunnuntain gluteenittomien jauhojen pussinkyljestä löytyvällä ohjeella leivottua kakkua, joka ihan oikeasti oli hyvää ja kuohkeaa. Piian gluteeniton ja mun tänhetkinen maidoton on aika hankala yhdistelmä ruoan suhteen, mutta tämä kakku maistui meille kaikille. Samaa pohjaa voisi loistavasti käyttää esim täytekakussa tai varioida päällisen suhteen. Mokkapalojen kuorrute, päällinen tuotejuustosta tai ihan vaan pelkkää sulatettua suklaata – kaikki sopisi varmasti. Meillä oli kakun lisukkeena mansikkamelbaa ja kaurakermaa, niinkin hyvä yhdistelmä että taisin syödä kolme palaa, huuups!!

Kyllä niillä sisustusbloggaajillakin joskus on tavarat ”väärissä paikoissa” 😀 Överivärikäs muovihärpäke ei välttämättä ole ihan Piian sisustusmaun mukainen, mutta lapset tuntuu tykkäävän ihan eniten just niistä rumimmista tai ärsyttävimmistä leluista, ainakin meillä on aina mennyt niin. Ajatuksena pelkillä puupalikoilla leikkivä lapsi olisi hyvinkin sisustukseen sopiva, mutta yhtäkään lasta en taida olla tavannut, joka ei innostuisi niistä vanhempien painajaisleluista, kuten muovisista samaa tunnaria uudelleen ja uudelleen soittavista vauvaleluista.

Minea on aina ihan innoissaan menossa leikkimään Piian tytön kanssa, joka on noin neljä vuotta Mineaa vanhempi. Kaikki tuttujen isommat tytöt on Minealle vähän kuin esikuvia, ja aika monet jutut tyttö tekee isompien perässä. Harmi, ettei sama tepsi äitin kanssa, vaan ennemminkin päinvastoin kielloistakin huolimatta joka päivä Minea keksii asioita, joista täytyy alkaa taistelemaan. Joskus se voi olla väärän väriset sukat, väärä viikonpäivä herätessä tai väärä lusikka aamupalalla, josta väännetään, mutta onneksi kiukut loppuukin ihan yhtä yllättäen kuin alkavatkin. Uhmailu voi varmaan hyvin liittyä vielä tässä vaiheessa Nooan syntymään, sillä ekojen kuukausien kuherteluaika on nyt viimeistään ohi, ja Minea on varmaan tajunnut, että Nooa on ihan oikeasti tullut jäädäkseen.

Piian koti ja talon tarina raksaprojektista lähtien esitellään uusimmassa Avotakassa, joten käykäähän lukemassa. Tässä kodissa ihaninta musta on se, että Piialla on varmasti eniten tavaraa esillä mitä ehkä kenelläkään tutullani, ja siltikin kodin yleisvaikutelma on ihanan harmooninen ja rauhallinen. Jokaikinen tavara on omalla määrätyllä paikallaan, ja huomaa että perhe on asunut talossa jo muutaman vuoden, kun Piia on ehtinyt hioa yksityiskohdat viimeisen päälle. Innokkaan käsityöläisen omatekemiä tavaroita löytyy joka huoneesta, ja aina on joku pieni projekti meneillään ja uusin neulostyö olohuoneessa keskeneräisenä. Mitenhän sitä itse löytäisi samanlaisen tasapainoisen tilan sisustukseen vai onko se salaisuus siinä että rönsyillä saa, kunhan tyyli pysyy samana joka huoneessa. Toisaalta, joillain sitä silmää vaan on enemmän kuin toisilla, ja parasta on että jokaisen oma tyyli näkyy niin selkeästi sisustuksessa. Oletteko muuten muut huomanneet, että yleensä naisilla pukeutuminen noudattaa samaa tyyliä sisustuksen kanssa?