Maanantait on aina niitä pahimpia, niin myös tänpäiväinen! Vaikken töissä olekaan, iskee viikonloppuväsy joka maanantai eikä haukottelemisesta meinaa tulla loppua. Tänään vain vahvistui muutenkin tunne siitä, että parin kuukauden sisään on mun imetyshommat taputeltu, sillä yliväsynyt äiti ei tunnu oikealta enää Mineaakaan kohtaan. Aamun vain odotin sitä, että Nooa menisi aamu-unille ja mä pääsisin pikku kakosen ajaksi itekin nukkumaan. Puistoon päästiin poikkeuksellisesti vasta puoleltapäivin, sinnekin kävellessä meinasin kääntyä takaisin kotiin, kun tajusin että Nooa nukahtaa toisille unille ja olisi mahdollisuus antaa Minealle kotona padi käteen ja käydä ite vielä toisille päikkäreille. Tiedän, ei todellakaan reilua Minealle, joten jos sama jatkuu niin imetys saa jäädä!

Näissä väsymyksissä ja mielentiloissa ei ajatus ihan oikeasti juokse, avauduin aiheesta snäpissäkin (@melinamarissa) ihmettelemällä miten sitä edes voisi blogissa tai muualla somessa ottaa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Sitten tuli Essin kanssa puhetta snäpin toiminnoista, ja huomasin että olen koko ajan höpöttänyt juttujani vain niille, joita seuraan itsekin. Jotain hyvää kuitenkin tässäkin maanantaissa, tajusin muuttaa asetuksia ja nyt kaikki pääsee ihan oikeasti seuraamaan muakin 😀

Näiden pikkusähläreiden kanssa on onneksi väsymyksestä huolimatta mahtavaa viettää päiviään! Kahden kanssa on henkisesti niin paljon helpompaa olla, mutta myös aika menee paljon nopeammin eikä Nooan kasvua ehdi ihmetellä samalla tavalla kuin Minean vauvakuukausina. Yhtenä päivänä sitä vaan tajuaa että taas meni yksi kuukausi ja taas opittiin jokin uusi taito – ei ihme, että vanhempien sanotaan odottavan ja vaativan esikoisilta enemmän. Miten sitä ehtii mitään vaatia kun hyvä jos pysyy laskuissa, monesko kuukausi on menossa. Samaan piikkiin menee sekin, että äidit pitää perheen kuopuksia aina omina vauvoinaan – kun ei sitä ehdi huomata sen vauvan kasvaneen aikuiseksi!

Minealla on kerhopäivä tällä viikolla vasta torstaina, joten me ehditään porukalla ulkoilla vielä monet aamut. Nooakin nukkui yli tunnin unet rattaissa mun työnnellessä niitä pitkin puistoa, joten en tiedä pitäisikö huomennakin kokeilla ulkona nukkumista, jos se vähitellen auttaisi pidentämään päikkäreitä? Ulkona alkaa olla ihan tosissaan kylmä, ja päälle saa pukea välikausivaatetta ja pipot. Näillä ilmoilla mun suosikit on Popin windfleecet ja siistimmässä käytössä Rodinin picot. Nooalle haalari ja Minealle takki, takkeja kun ei enää nykyään valmisteta pienimmissä kooissa. Nooalla käytän picoa kyllä ihan puistossakin, kun se on noin pienellä vähän helpompi kuin takki ja housut, mutta eipä tuota poikaa voi juurikaan maahan edes päästää touhuamaan kun hiekkaa menee suuhun kaksin käsin. Hanskat onneksi vähän helpottaa, vaikka niitäkin (ja kenkiä) Nooa yrittää riisua pois. Ah, kun muistui mieleen se piponrepimisvaihe, joka on varmaan meilläkin ihan pian edessä..

Välikausivaatteet on meillä nyt vähän liiankin hyvin hanskassa, mutta kengistä on huutava pula. Minealla ei ole kesäcrocsien lisäksi mitään puistokenkiä näille ilmoille, enkä ihan heti keksinytkään millä me yleensä ollaan tässä vaiheessa ulkoiltu. Lähdin viikonloppuna kauppaan Minean jalankuva laukussa, mutta tulin takaisin ruokaostokset kassissa ja unohdin kengät kokonaan – pienintäkään muistikuvaa ei kaupassa ollut siitä, että piti ostaa ruokien lisäksi jotain muutakin. Ehkä siinä mielessä nettishoppailu on mun juttu, kun tavaran voi klikata ostoskoriin sillä hetkellä, kun muistaa. Toisaalta kyllä, viime päivinä on tuntunut ennemminkin siltä että välillä voisi jonkun malliston julkaisupäivän unohtaakin niin ei tarvitsisi ravata postissa j-o-k-a päivä. Vieläkö jollain on muuten välikausi ostamatta? Meillä olisi sinitarran värinen, hyväkuntoinen picohaalari kokoa 68/74 myynnissä. Jos kiinnostuit, niin haalarin saisi hintaan 70€ sisältäen postarit!