Maanantai, kaksi kipeänä ollutta lasta sekä takana viiden päivän reissu ja yli 500km. Nyt ei voi sanoa muuta kuin että onneksi on kahvia ja suklaata (saatoin avata pari ylimääräistä joulukalenterin luukkua..) – ja kasvohoito! Tämä ei ole mikään ihan perusmaanantai, koska ihan kohta mä vien molemmat lapset tunniksi kerhoon ja hyppään itse taitavan kosmetologin käsittelyyn. Se on superharvinaista herkkua se, ja kuten olen joskus sanonutkin, ei ihoni nykyään tarvitsisi kosmetologin käsittelyjä, mutta kerran vuodessa menee enemmänkin hemmottelun puolelle. Sen mä olen varmasti ansainnut!
Silloin kun me juostaan pää kolmantena jalkana kylästä toiseen Etelä-Suomen reissuilla, jää blogi vähän vähemmälle huomiolle, mutta nykyään tulee päivitettyä snäppiä (@minishowblogi) ahkerammin. Torstain Allerin bileiden jälkeen nukuin perjantaina pitkään, kävin pyörimässä kaupungilla ja illemmalla treffasin kummityttöäni. Lauantaina lähdettiin jo ajoissa ajelemaan kohti Espoota ja Nikon papan yllätyssynttäreitä. Synttärit meni muuten hienosti, mutta Nooa tuntui jotenkin yliväsyneeltä ja kiukkuiselta koko ajan, ja iltapuuron jälkeen Nooa oksensi kaaressa mun päälle. Onneksi oltiin pakattu vaihtovaatetta, vaikka ei se tilannetta täysin pelastanut, kun oksennusta oli mun hiuksia myöten.. Kuviteltiin ajavamme siitä näppärästi nukkuvan Nooan kanssa takaisin Lahteen, mutta jo parin kilsan jälkeen poika oksensi uudelleen, ja me ajettiinkin Nikon veljelle odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Siinä siivoiltiin vielä parit oksennukset, ja viimein päästiin jatkamaan matkaa joskus kympin jälkeen – höystettynä parilla huoltsikkapysähdyksellä, kun Nooa ei meinannut millään rauhoittua unille.
Lauantai-sunnuntai välinen yö ei ollut mikään paras sellainen, varsinkaan verrattuna edelliseen kun Nooa nukkui itekseen omassa huoneessa ja heräsi vain kerran koko yönä! Pitkin lauantaita Nooa yski hinkuen ja haukkuen, ja yöllä haukkuminen ja kuume vain yltyi. Päätettiin aamulla käydä kuunteluttamassa Nooan keuhkot päivystyksessä, mutta onneksi korvat ja keuhkot oli pientä rohinaa lukuunottamatta täysin kunnossa. Ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta meillä taitaa olla superterveet lapset, Nooakin on jo melkein 10 kuukautta ja vasta nyt ekaa kertaa kunnolla kipeänä!
Kumma kyllä nämä reissut väsyttää ihan extrapaljon, vaikka toisaalta ne on just sitä arkeen kaivattua vaihtelua. Nyt on sellainen olo, ettei jaksaisi lähteä yhtään mihinkään pitkään aikaan, mutta jo perjantaina pitäisi ajella kohti Tamperetta. Lauantaina on Elsan synttärit, ja ne on Minealle niin tärkeä juttu, ettei niitä voi jättää väliin. Lauantain synttäreillä Minea selitti Nikon veljelle, että paras kaveri on Elsa, mutta usein ei pääse leikkimään, kun Elsa muutti Tampereelle. Sydän suli siinä määrin, että jos yhtään kuvittelin skippaavani ensi viikonlopun, niin luulen, että Tampereelle raahaudutaan, vaikka pää kainalossa.
Miten teillä meni viikonloppu? Seurasitteko linnanjuhlia?
Pakko kommentoida tuota ystävä asiaa.Itselleni kävi samalla tavalla samassa iässä,että paras kaverini naapurista muutti kauas.Muistan vieläkin kuinka kamalalta se tuntui ja varmasti muutama vuosi meni ihan suriessa asiaa.Vanhempamme sentään järjesti tapaamisia muutamasti vuodessa,mutta kova paikka voi tuollainen olla lapselle.Yrittäkää pitää yhteys ja kirjeiden lähettäminen voisi olla myös hauskaa?
t.Lilli
Huomaa sen kyllä Mineastakin, että monena iltana tyttö miettii ystäväänsä ja ikävöi. Onneksi sekin varmasti helpottaa ajan myötä, ja säännöllinen yhteydenpitokin on hyvä idea. Kirje ollaankin kerran lähetetty Elsalle, mutta pitäisi ehdottomasti ottaa ihan tavaksi!
Veitkö sä kipeet lapset kerhoon siks ajaks ku sul oli kasvohoito? OMG!
Joo okei, oli toi postauksen alku ”vähän” muotoiltu! Tarkoitin, että lapset oli reissussa kipeinä, mutta kirjoitin koko ajatuksenjuoksun yhteen ja samaan lauseeseen, ja nyt se näyttää tosiaan siltä että lapset on kipeinä ja menee kerhoon :/
Mihin kerhoon otetaan 10kk ikäinen? Tarkoitatko tytön perhepäivähoitajaa? Jos niin miksi kutsut sitä kerhoksi muutenkin koska eihän perhepäivähoitaja ole kerho vaikka siellä olisikin vain muutaman tunnin ja maksut olisi miten vaan , eikö voi vain sanoa että lapsi on hoidossa koska sitähän se on jos on perhepäivähoitajan kotona?
No joo tässä oli enemmänkin kyse kaverinpalveluksesta kuin kerhoilusta.. Olin kasvohoidossa ja Nooa nukkui viereisessä huoneessa päikkärit, Minea leikki.
Kerhosta puhun koska niin me puhutaan hoitajankin kanssa. Se vaan on jäänyt, kun ollaan sovittu että perhepäivähoitaja tarjoaa kerhopalvelua meille, mutta kaipa sitä voisi kutsua miksi vaan. Toisaalta, jos sanoisin että Minea on hoidossa, saisin joka kerta vastata kyselyyn missä ja kuinka paljon. Hassua, että porukka kiinnittää tänään niin outoihin asioihin huomiota..
Ei tarvitse hävetä, vaikka lapset olisivatkin hoidossa! Mikä ihme siinä on, että aina pitäisi selvitä vain yksin ja se on jotenkin mahtavaa että selviää? Toivottavasti kukaan ei ajattele niin. Usein olen huomannut, että sellaiset kritisoivat eniten lasten hoidossa pitämistä jotka eivät itse siellä lapsiaan pidä, MUTTA, kas kummaa, he saavatkin säännöllisesti apua isovanhemmiltaan, sukulaisilta ja tutuilta. Olisihan se nyt aivan kamalaa, jos äiti vaikka olisi sängyssä levähtämässä kun lapsi on hoidossa tarhassa tai perhepäivähoidossa muutaman tunnin….
Tarkoitit kommentilla siis minua? Enhän mä häpeäkään sitä, että mulla lapsi käy kahdesti viikossa neljä tuntia kerrallaan jonkun toisen hoidettavana ihan vain siksi, että mä saisin Nooan uniaikoina tehtyä blogihommia. Moni on sitäkin mieltä, ettei bloggaamisessa voi olla mitään oikeaa työtä, mutta ihan häpeilemättä voin sanoa, että vain bloggaamisen takia Minea on kerhossa.
En kuitenkaan siltikään ymmärrä niitä, joilla lapset/lapsi on kokopäiväisesti hoidossa ja äiti kotona, onneksi niitä taitaa Suomessa ollakin melko vähän. Ja sosiaalitapaukset tietenkin on sitten juttu erikseen! Meillä ei ole täällä Jyväskylässä ketään, joka lapsiamme voisi katsoa edes pieniä hetkiä, vaan isovanhemmat asuu molemmat noin 170km päässä. Onneksi he kuitenkin tulevat välillä viikonloppuisin kylään, ja saadaan näin hengähtää hetki kotonakin, kun lapset ulkoilee. Se on ihmeen piristävää saada olla omassa kotona, ilman lapsia ja tekemättä mitään!
Voi luoja tätä meininkiä! Onko se elämä oikeasti niin kurjaa, että pitää tarttua tässäkin postauksessa noin mitättömään asiaan.. ”kerho vai hoito? Sillä on minun kateutta täynnä olevassa elämässäni kamalasti väliä miksi sitä sanotte!” OMG
Jos tämä äiti saa tunnin vapaa-aikaa arjessa, jossa ei muuten paljon tukiverkostoa löydy niin siitäkin täällä inistään.. Mä en varmaan enää pysty lukemaan näitä kommentteja, kun alkaa niin paljon masentamaan tämä ihmisten huono olo mikä sitten puretaan tuntematonta bloggaajaa kohtaan joka päivittäin yrittää tarjota viihdettä lukijoilleen. Hohhoijaa.
Kiitos Maija tuesta <3 Joskus itseäkin harmittaa, ettei joissain tärkeissä postauksissa asia pääse esiin, kun takerrutaan johonkin pieneen yksityiskohtaan.