Täytyy myöntää, että edellisen postauksen kommentointi meni niin sanotusti tunteisiin! Tekisi mieli kirjoittaa postaus vastauksena kommentteihinne, mutta luulen että on parempi, jos ensin lasken tuhanteen, nukun yön yli ja sitten mietin, vieläkö haluan provosoitua kommenteista. Olen tässä viimeisen viikon ajan meidän hyväntekeväisyysprojektiamme hoitaessa saanut sellaisen kimmokkeen hyväntekeväisyyteen yleensäkin, että on erityisen raivostuttavaa lukea, mihin suuntaan kommentit lähti heti alusta menemään. Toiveenani kun oli saada ihmiset ajattelemaan vähävaraisten tilannetta, ehkä jopa tekemään pieniä hyviä tekoja, mutta nyt koko homma kääntyi väittelyksi siitä, onko hyvinvointi mielestäni vain rahaa ja menestystä. En lähde avautumaan yhtään sen enempää, mutta hei haloo, niinkö tekstini tosiaan antaa ymmärtää?
Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista puheenollen, ajattelin suositella teille kahta loistavaa sarjaa. Molemmat on niin koukuttavia, että katsoin ne yötä myöten muutamassa päivässä alusta loppuun, ja nyt olen koittanut löytää jotain yhtä hyvää katsottavaa – huonolla menestyksellä tosin. Olisiko teillä vinkata jotain? Netflixistä löytyvä American Horror Story oli myös yksi koukutuksistani, mutta senkin olen jo nähnyt kaikki tuotantokaudet. Jos et ole sitä vielä katsonut, niin suosittelen ehdottomasti uhraamaan pari iltaa vähintään Asylum-tuotantokaudelle. Hyytävää katsottavaa sijoittuen entisajan mielisairaalaan, jossa sairaalan johtaja toteuttaa omaa oikeuttaan samalla kun potilaat joutuvat yksi kerrallaan sairaalan lääkärin koekaniineiksi.
Viimeisin katsomani sarja on Yle Areenasta löytyvä suomalainen Koukussa. Sarja sijoittuu huumebisneksen maailmaan, tapahtumien edetessä päähenkilöt joutuvat pohtimaan, kuinka paljon lakia voi venyttää hyvän tarkoituksen puolesta. Mukana on myös ihmissuhdekiemuroita ja teini-ikäisen sielunelämää.
Tämän moni teistäkin on varmasti jo ahminut alusta loppuun, mutta jos sieltä sattuu löytymään joku, joka ei vielä ole nähnyt yhtään jaksoa Siltaa, niin sekin löytyy mistäs muualtakaan kuin Netflixistä. Hyvin omalaatuinen naisetsivä ratkoo parinsa kanssa mitä mielenkiintoisempia tapauksia, joihin koukuttuu takuuvarmasti, kunhan juonesta pääsee jyvälle. Silta on rehellisesti paras sarja pitkään aikaan, jonka olen nähnyt – ei siis ihmekään, että odotan jo kieli pitkällä uusia tuotantokausia.
Mitä sarja- tai leffasuosikkeja teiltä löytyy?
Rehellisesti sanottuna pidän sua vähän pinnallisena ja materialistisena ihmisenä blogisi perusteella. Se on tietenkin pelkkä mielikuva joka on varmaan syntynyt teidän hienostelevista lasten kutsuista ja lasten muotivaatteista. Kirjoitit kerran että sun vauvalle kelpaa vain aidot Mini Rodinit, ei mitkään Lindexin kopiot. Asia joka tulee joka kerta mieleen kun pyörin Lindexin lastenvaateosastolla. On vaan niin hullu ajatus että joku oikeasti laittaa kymmeniä euroja yhteen bodyyn.
Kuitenkin olen blogimaailmassa huomannut että tuntemattoman kirjoituksista on helppo provosoitua. Kun ärsytys kiehahtaa tulee kommentoitua sellaista mitä ei livenä sanoisi. Tekstin voi tulkita niin monella tavalla ja kun bloggaaja on vielä täysin tuntematon niin sitä hermostuu omaan tulkintaansa eri tavoin kuin jos kyseessä olisi tuttu ihminen.
Tietyssä mielessä olenkin varmaan enemmän materialisti kuin ihmiset keskivertona. Mulle on tärkeää arjen kauneus, design ja laatu, mitkä kaikki liittyy materiaan. Toisaalta olen myös suht minimalisti, joten se yhdistettynä materialismiin on ihan tasapainoinen kombo. Väittäisin, että lapsillamme on jopa vähemmän esim leluja kuin keskivertolapsilla, ja kotonamme tavaraa on muutenkin maltillisemmin kuin monilla muilla. Mitä tulee pinnallisuuteen niin, kyllä mulle on elämässä tärkeää ihan muut asiat kuin ne mitkä blogissa päällimmäisenä näkyy. Estetiikka ei mielestäni millään tavalla tarkoita pinnallisuutta, vaan esim omaan napaan tuijottaminen ja itsensä korostaminen tarkoittaa. Tuntuu myös hassulta ajatus siitä, että hienot lastenkutsut on pinnallisuutta. Onko häihin tai ristiäisiin panostaminen myös? Onko matkailu, johon aina liittyy oman nautinnon ja elämyksellisyyden korostaminen, myös pinnallista?
Ja rodinit vs lindexit..muistan postauksen, jossa asiasta puhuin enkä kylläkään ihan noin sitä muotoillut tai tarkoittanutkaan. Sanoin, että esim Lindexillä myydään nykyään törkeitäkin kopioita tunnetuista merkeistä, mikä sotii mun periaatteita vastaan. Se periaate ei todellakaan ole mikään ’vain rodineita mun lapsille’ -periaate, vaan että en halua missään muodossa tukea kopiotaloutta. En tilaa kopioita netistä, vaikka halvemmalla saisi, koska tuotto kuuluu ehdottomasti niille, jotka ovat tuotteen tuoneet markkinoille. Lindexillä kopiot on lähinnä olleet Pomppia ja muita merkkejä.
Kirjoitit tuolla alla mitö vähävaraisuus tai köyhyys mielelstäsi SInulle on… Luettelit asioita mm asuu vuokralla, ei vara matkustaa, vaatteet kirpparilta…En yhtään ihmettele että ihniset tästä provosoituvat. Nuo asiat ja niiden puuttuminen ei merkitse kaikille todellakaan köyhyyttä tai vähävaraisuutta, ja on jotenkin ”loukkaavaa” kategorisoida köyhiksi jos näitä asioita ei omista, monilla näitä asioita ei ole mutta eivät silti koe itseään köyhiksi tai vähävaraisiksi ja elävät ihan täysipainoista elämää. :). Ymmärrän kyllä hyvän ajatuksesi ja vilpittömyyteesi postauksen takana, mutta kieltämättä välillä näistä blogeista paistaa materian tuoma onnellisuus läpi välillä liikaa…..
aargh, en tiedä kuinka monesti jaksan enää näitä perustella – jokainen kun lukee tekstiä oman alkuoletuksensa pohjalta, ja silloin tekstistä voi löytää juuri ne asiat, joita sieltä kuvitteleekin löytävänsä! Sinä löysit tekstistäni kohdan, jossa sanon, että ihminen joka ei omista näitä asioita on automaattisesti köyhä. Kun tekstissä voisi ihan yhtä hyvin lukea, että jos on oikeasti tosi tiukkaa taloudellisesti, ei voi omistaa näitä asioita. On täysin eri asia mitä ei-köyhyys on, silloin sinulla on valinnanvaraa ja voit itse päättää ostatko koiran, auton, marsun tai uima-altaan. Noh, nyt lasken uudelleen tuhanteen, otan tästä opikseni ja postaan tulevaisuudessa vain tarpeaksi selkeitä lauseita.
Mua jopa vähän huvittaa ihmisten osittain tahallinen (?) provosoituminen, puolin ja toisin. Suomessa aika harva varmaan kokee olevansa todella köyhä – maailmanlaajuisesti mitattuna. Ja sitten, kaikki rikkaus elämässä ei todellakaan ole aineellista. Sekin on hyvä muistaa, ja väitänkin että myös sinä bloggaajana sen muistat ja olet tuonut ilmi. Ihmiset on hyvä laittaa ajattelemaan vaikka välillä varmaan pääsisi helpommalla postailemalla vain ja ainoastaan kevyemmistä aiheista. No, tällöinpä sinut sitten tulkitaan pinnalliseks, materialistiksi jne. Itse lue blogeja hyvin pitkälti positiivisten, kevyiden juttujen takia. Pidän niin juhlien esittelystä, vaate, sisustus kuin arkipostauksistakin. Ihmiset voi valita mitä lukevat ja myös, miten asiat ottaa. Osaako lukea rivien välistä vai vetääkö hernemaissipaprikat joka asiasta nenuun 😉
Mietin myös miksi ”Etuoikeutettu”-postaus ärsytti joitakin ja miksi myös itse olin siitä vähän ihmeissään. Todellinen sanoma, eli vähävaraisten auttaminen jäi kyllä viestinä vähän toissijaiseksi, ehkä siksi koska se tuli vasta tekstin lopussa vahvemmin esille, kuvien alla, jossa lapset oli puettu monen kympin päähineisiin. Ehkä juuri nuo rohkeasti esiintuomasi taloudelliset asiat omasta elämästäsi menivät vähän yli monella juuri sen takia, että harva niitä blogeissaan sanoo ääneen ja jos niitä sanotaan, niin hyville ystäville ja ystäväthän ovat usein hyvin samantyyppisiä oman itsensä kanssa. Ja varmasti tiedät, mikä arvojärjestyksessä elämässä on sinulle ykkösenä, eikä se ole materia ja raha. Mutta hyvä, että sinä ja muut, joilla on siihen kykyä ja varaa haluatte auttaa sellaisia, jotka apua tarvitsevat tänä jouluna! Monella Suomen muullakin keskiluokkaisella olisi vara siihen, mutta moni ei vain tule ajatelleeksi sitä kiireisessä elämässään.
Olen samaa mieltä Susanin kanssa, että todellinen sanoma jäi kaiken muun oman elämän hypetyksen varjoon..eli kirjoitustyylisi oli ehkä vähän huono ja lisäksi juuri kuvat eivät mielestäni sovi postauksen luonteeseen/aiheeseen. Sanon tämän kaiken vain hyvällä ? Minäkin kyllä ymmärsin tekstisi hyvän tarkoituksen, mutta ymmärrän myös hyvin, miksi postauksesi aiheutti paljon mielipiteitä. Itse en provosoitunut tekstistäsi, mutta kieltämättä asiasi esitys oli välillä sellainen että ihokarvat nousi pystyyn minullakin. Oma kirjoitustyylisi on hyvin suora, joten myös kommentointi voi olla myös ? elän hyvin samantyylistä elämää kuin sinä. Olen minimalisti, tarkka rahankäyttäjä, mutta esteetikko myöskin ja kaikki monen mieltämät pinnalliset asiat ovat itselleni tärkeitä. Kannattaa nyt kuitenkin myöntää itselleen ja muille että tyylisi kirjoittaa ei ehkä ollut nyt se kaikkein parhain..ei siis kannata missään nimessä vetää hernettä nenään tai pahoittaa mieltään. Tsemppiä hyväntekeväisyysprojektiin! Kuulostaa todella hienolta! Terkuin, vakkarilukijasi.
Me katsomme myös American Horror Storya puolisoni kanssa, olemme onneksi vasta toisella tuotantokaudella? Jos tykkäät kauhusta niin Supernatural voisi olla sulle sopiva. Siitä on monta tuotantokautta joten sitä ei ihan heti katso loppuun☺
Ootko kattonu True Bloodia? Ihan paras!