Hellurei, kuinkas on viikonloppu mennyt? Meillä tästä tuli taas vähän ohjelmantäyteinen paripäiväinen, mutta seuraava viikko pitäisikin taas olla kalenterin osalta tyhjää täynnä eli suunnitelmissa on lähinnä vain ulkoilua kelien mukaan ja chillailua kotona. Perjantain lämpimät ilmat ei onneksi jääneet viikonlopun ainoiksi, vaan eilenkin Minea polski rantsussa koko iltapäivän Nikon kanssa – sillä seuraamuksella tosin, että nyt nenä vuotaa ja taitaa olla yskäkin tulossa.. Tänään treffattiin Lauraa poikansa kanssa Mäki-Matissa ja käytiin katsomassa lasten kesäteatterissa Pikku Vampyyri. Näytelmä pyöri tänään viimeistä päivää, joten suosituksia on ehkä vähän turha antaa, mutta täytyy silti sanoa, että esitys upposi loistavasti niin meihin äiteihin kuin lapsiinkin. Kävikö joku muukin katsomassa sen?

Mun vanhemmat kävi taas pyörähtämässä kesäkämpällään viikonloppuna, ja lauantai vietettiin koko porukalla läheisessä kotieläinpuistossa, Ysitien lemmikissä. Paikka on saanut melko paljon kritiikiä somessa ja ihmisten puheissa, mutta mulla ei ole vertailukohtaa enkä osaa oikein sanoa eläinten oltavista sen enempää.. Musta kaikissa eläinpuistoissa eläimillä on liian pienet elintilat, ja mitä isompi eläinpuisto ja harvinaisemmat eläimet, sitä pahemmalta ajatus vankeudesta tuntuu. Viime kesän Korkeasaaren reissullakin nähtiin monta eläintä stressaantuneen tai onnettoman näköisinä istumassa aitauksissaan tai kiertämässä kehää häkissään, joten en tiedä onko Ysitien lemmikki siihen verrattuna yhtään sen huonompi? Ainakin Minean ikäisen kanssa kierretään ennemmin näitä pienempiä paikkoja, joissa eläimiä pääsee ihan oikeasti näkemäänkin ja joitain jopa silittelemään, sillä Korkeasaari tuntui osittain hukkareissulta kun puolet eläimistä oli piilossa päiväunillaan.

 Ysitien lemmikistä löytyy perinteiset ankat, lampaat, puput, kilit, riikinkukko, kanoja, aasi mutta myös emu, laamoja, strutsi, poroja ja villisikoja. Muut eläimet on aitauksissaan paitsi puput, jotka elää pienellä saarellaan portin takana. Saarelle pääsee kurkkimaan pupujen koloihin ja silittelemään pupuja, jos ne sattuvat sen aikaa pysymään paikoillaan. Mineaa kyllä kiinnosti kaikki eläimet, kileille syötettiin aidan raosta heinää ja emuakin tuijoteltiin pienen etäisyyden päästä, mutta ehdoton ykkönen oli puput. Mun äiti jo lupaili Minealle omaa pupuhäkkiä tulevan omakotitalon pihalle, mutta onneksi siihen on vielä aikaa niin kauan että koko juttu ehtii unohtua siihen mennessä. Musta nimittäin tuntuu, että meidän perheellä on Pablossakin jo ihan tarpeeksi tekemistä, vaikka kuinka söpöjä ne puput olikin.

Lipunmyynnin yhteydestä löytyy pieni kahvila, josta saa ostettua jotain purtavaa, mutta meillä oli mukana omat eväät. Suunnilleen puolivälissä kierrosta on grilli ja pöytäpaikkoja, jotka on vapaasti käytettävissä polttopuineen. Pakattiin mukaan nakit, makkarat ja eväsleivät ja jäätiin syömään niitä vielä kierroksen jälkeen. Kokonaisuudessaan taidettiin viettää paikan päällä sellaiset reilu kolme tuntia, matkoihin Jyväskylästä ei mene kuin noin vartti suuntaansa. Suunnilleen 10 kilometrin päästä löytyisi vielä pieni Nokkakiven huvipuisto, mutta me jätettiin se suosiolla toiseen kertaan ja lähdettiin kotieläinpuistosta suoraan kotiin.

Voi olla että ehditään kesän aikana käydä vielä Laukaankin eläinpuistossa, joka kylläkin käsittääkseni suljetaan tämän kesän jälkeen tai aikana. Jos reissaatte Jyväskylän suunnilla niin laittakaa kuitenkin Ysitien lemmikki, Nokkakiven puisto ja Laukaan Villikilikin korvan taakse. Kaikki nämä on lasten näkökulmasta huippupaikkoja ja aikaa kuluu helposti useampi tunti. Nokkakiven lähistöltä löytyy myös Revontuli golfin majoituspaikat huoneineen ja mökkeineen. Oltiin viime kesänä Even perheen kanssa mökkeilemässä Revontulessa, joten siitäkin voin vielä kirjoittaa joku päivä tarkempia tietoja ja omia kokemuksia. Jyväskylä-postauksia on muutenkin toivottu jo useampaan kertaan, joten katsotaan saisinko jonkinlaisen Jyväskylän esittelyn aikaiseksi lähipäivinä.