Elokuussa

Mitä tapahtui elokuussa, kun blogi hiljeni? Yksinkertaisesti sitä tavallista eli arkea. Ei niinkään erityisen kuormittavaa arkea, mutta töiden alettua on ollut pakko alkaa jälleen kiinnittämään huomiota yöunien pituuteen, mikä yleensä minulle tarkoittaa kaikesta ylimääräisestä luopumista. Liikunnan olen pyrkinyt pitämään elämässä edes jollain tasolla säännöllisenä, mutta vähäksi aikaa sai blogi, kirjat ja Netflix jäädä. Rytmi arkeen on kuitenkin vähitellen alkanut löytymään, niinpä voisin sanoa olevani taas takaisin näppäimistöllä!

Elokuu on meidän perheelle ollut kesän jatkumoa, sillä töistä huolimatta on iltapäivät vietetty hyvinkin rennoissa merkeissä, viikonlopuista puhumattakaan. Lasten nukkumaan saaminen iltaisin (ja herääminen aamuisin!!) on ollut yhtä taistelua enkä itsekään voi kehua olevani yhtään sen innostuneempi aikaisista sänkyyn menoista. Jos itse saisin päättää, aloittaisin kaikki työpäivät aikaisintaan yhdeksältä ja ennemmin jatkaisin vähän pidemmälle iltapäivään.

Minealla alkoi koulu, se on myös osaltaan muuttanut arkea kun päivittäin tulee pysyä kartalla niin koulun rutiineista kuin päiväkodinkin. Olen huomannut, että ainut keino selvitä tästä päiväkoti-koulu-harrastukset-kavereiden syntymäpäivät-omat menot-yhdistelmästä on kirjoittaa jokainen pienikin ajatus ylös kalenteriin. Se, mitä ei lue kalenterissa, ei tule tapahtumaan – parit ystävien kanssa sovitut asiat on jo nimittäin päässyt tässä kuukauden aikana unohtumaan.

Tekemistä on siis elokuussakin riittänyt, mutta kiireestä en silti voi puhua. Suurin osa päivistä kuitenkin kuluu puuhaillen sellaisia asioita, jotka on itselle mieluisia (ja yleensä myös valinnaisia), joten samalla kun touhuaa, saa myös ladattua akkuja. Viime viikonloppuna istuttiin meillä iltaa isommalla naisporukalla, pari viikkoa sitten tehtiin reissu Perhoon sukulaisia tapaamaan ja aiemmin vietettiin läheisten ystävien häitä. Myös Jyväskylän seudulla ollaan ehditty nähdä ja kokea kaikenlaista, unohtamatta kuitenkaan ihania kotona vietettyjä tavallisia kesäpäiviä.

Tuleva syksy tulee olemaan hyvin tavallinen eikä suunnitelmissa ole mitään ihmeempää. Minea aloitti voimistelun lisäksi ratsastamisen sekä luovan toiminnan kerhon, ja Nooa käy parkourissa, joten niissä merkeissä meidän viikot taitaa jatkossakin pyöriä. Toivottavasti teidänkin loppukesä on ollut ihana ja hyvässä mielessä tapahtumarikas, tavataan taas jatkossa useammin kuin kerran kuussa!

Vinkkejä Tampereelle

Olimme koko perheellä viime viikolla Tampereella, reissu josta on tullut meille joka kesäinen tapa. Tampere on aina ollut omia suosikkikaupunkejani ja olen käynyt siellä useamman kerran vuodessa jo yli kymmenen vuotta, siitä lähtien kun veljeni muutti sinne opiskelemaan. Itse asiassa olemme puoliksi vitsillä jopa pohtineet, voisiko Tampere olla meidänkin perheen kotikaupunki vielä joskus tulevaisuudessa. Nikon työt ovat tällä hetkellä osittain siellä, joten siinä mielessä ajatus ei olisi mikään hullumpi idea. Ehkä viimeistään sitten kun lapset muuttaa pois kotoa?

Kun Tampereella tulee käytyä suht usein, sieltä myös tuntee monia paikkoja jo ennestään, mutta joskus on kiva kokeilla jotain uuttakin. Niinpä kysyin instassa vinkkejä kivoista ruokapaikoista ja  niitä tuli niin paljon, että monta ravintolaa jäi odottamaan testaamista vielä tulevilla vierailuilla. Sain myös pyyntöjä jakaa saamani vinkit muillekin, joten tähän listasin paikat, joissa me kävimme (pakollisen Ikean lisäksi of course!) sekä loppuun vielä pari ravintolaa, joissa käydään heti seuraavalla visiitillä. Toivottavasti saatte näistä inspiraatiota omille Tampere-lomillenne!

SÄRKÄNNIEMI

No, aloitetaan siitä itsestäänselvästä eli Särkästä. (Ja todettakoon jo tässä vaiheessa, ettei tämä ole mikään Tampereen matkaopas, vaan lista kivoista paikoista joissa me ehdittiin kolmen päivän aikana käydä.) Särkänniemeen on pakko päästä kerran kesässä, ja etenkin jos lapset on jo kouluiässä niin suosittelen syksyn Karmivaa karnevaalia. Me tehtiin superkiva retki Tampereelle pari syksyä sitten, ja itselleni jäi Karmivasta karnevaalista mieleen erityisen kiva tunnelma – huvipuisto pimenevässä syysillassa oli nimittäin positiivisella tavalla ihanan outo kokemus.

PIKKUKAKKOSEN PUISTO

Tämä on puisto, josta meidän lapset jaksaa innostua yhä edelleen. Joka kesä puistossa on ollut jopa yllättävän paljon lapsia, mutta sekaan mahtuu silti hyvin. Lapsille varmaan jokainen puisto, joka ei ole se oma tuttu lähipuisto, on uusi elämys ja ymmärtäähän sen, Pikkukakkosen puistossakin on niin monta härpäkettä, joita ei ihan joka puistosta löydy.

PUISTO

Ravintola Puisto löytyy ihan Pikkukakkosen puiston nurkilta, entisen Rosson tiloista. Puitteet ravintolassa oli tosi kivat, mutta siihen se sitten valitettavasti jäikin. Meininki ravintolassa oli hyvin paljon ketjuravintolalle tyypillistä liukuhihnapalvelua, ja syömämme ruoat olivat nekin melko mitäänsanomattomat. Kokonaisuudessaan paikka ja ruoka oli hyvin hajutonta ja mautonta.

TALLIPIHA

Tallipiha kuuluu omiin must-kohteisiin ja on se lastenkin mielestä mieluinen vierailukohde. Yleensä katson etukäteen facebookista onko Tallipihalla menossa mitään suurempaa tapahtumaa, sillä tapahtumien aikaan pihapiiri herää eloon. Pihat täyttyvät kojuista ja usein lapsille on poniratsastusta. Itse suuntaan joka kerta pihapiirissä vakituisesti sijaitsevaan suklaapuotiin, jonka irtotiskistä löytyy ehkä Tampereen parhaat suklaakonvehdit.

PYYNIKIN NÄKÖTORNIN MUNKKIKAHVILA

Pyynikin munkkikahvilan munkit on best! En ole tainnut kovin montaa kertaa käydä Tampereella niin ettei samalla olisi tullut käytyä munkkikahveilla. Viime kerralla satuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä, mutta kahvila on kyllä niin suosittu, etten ole vielä koskaan selvinnyt jonottamatta. Mikähän siinä on, että Pyynikin munkkien suosio vain säilyy vuodesta toiseen? Tulin siinä munkkia odotellessani miettineeksi, että meiltä täältä Jyväskylästä puuttuu kokonaan sellainen paikka, josta ihmiset jaksaisivat innostua samalla energialla.

RATINA JA KOSKIKESKUS

Nämä kaksi ostoskeskusta tuskin tarvitsee sen enempää esittelyitä, molemmissa kannattaa käydä jos etsii uutta vaatekertaa. Minä olin liikkeellä lasten kanssa, joten tein lähinnä vain täsmäiskun Zaraan ja kävin Koskikeskuksen DefShopista hakemassa alelenkkareita. Mukaan lähti neljät tennarit alle 150:llä eurolla!

CAFE PISPALA

Nyt hävettää myöntää, mutta totta se on, kävimme Cafe Pispalassa ihan ensimmäistä kertaa viime viikolla. Monesti siitä on ollut puhetta, mutta jokin on aina ajanut meidät lopulta valitsemaan jotain muuta paljon kehuttujen pannukakkujen sijaan. Nyt satuimme paikalle lounasaikaan, jolloin kahvila on viikonloppuisin melko täyteen buukattu. Niko söi perinteisen aamupalasetin, minä valitsin vegeannoksen niin kuin yleensä teen ravintolassa syödessäni. Pannukakut olivat tomusokerin ja siirapin kanssa taivaallisen hyviä, mutta kasvisruoka oli epämääräistä, mautonta harmaata mössöä, joka ei kyllä millään tasolla iskenyt meikäläisen makuhermoon. Harmitti kovasti, että paikka osoittautui omalta osaltani pettymykseksi, mutta päätin vielä ensi kerralla antaa makeille pannukakuille mahdollisuuden.

Joku paikka saattoi vielä jäädä mainitsemattakin meidän kolmepäiväisen vierailun ajalta, sillä ehdimme tehdä lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Lapsilla oli mukana potkulaudat, joilla pääsimme kätevästi liikkumaan ympäri kaupunkia ilman että kenelläkään väsyi jalat jokapäiväisestä kävelemisestä. Seuraavallekin vierailulle meillä jäi paikkoja käymättä, muun muassa kissakahvila Purnauskis Emil Aaltosen puiston laidalla (puistossa on myös lapsille kiva leikkipaikka), paljon kehuttu kasvisravintola Muusa sekä kauppahallin hampurilaiset. Listaa voisi varmasti jatkaa vielä tästäkin, Tampereelta kun löytyy niin monia persoonallisen kivoja paikkoja, mutta se kaupungissa onkin parasta, että joka kerta löytyy jotain uutta koettavaa.

DIY rainbow seinäkoriste

Sateisten päivien innoittamana löysin yllättäen inspiraation alkaa askartelemaan ja kaivoin kaapista jo aikoja sitten ostamani langat. Olin ajatellut tehdä langoista Nooan huoneeseen pienen sateenkaaren seinäkoristeeksi, mutta projekti unohtui (aivan kuten niin moni muukin aloittamaton tai jo aloitettu projekti viime vuosina..) aina jonkin kiireisemmän asian myötä enkä koskaan saanut aikaiseksi aloittaa – paitsi nyt!

Kaikki tarpeellinen onneksi jo löytyi kaapista, valmiiksi valitut lankasävyt sekä rungoksi tulevat metallilanka sekä ohuempi puuvillalanka. Usein tällaisiin seinäkoristeisiin taidetaan käyttää köyttä, mutta koska lähikaupasta ei löytynyt sopivaa, ostin ohutta puuvillalankaa. Köysi olisi ollut siinä mielessä kätevämpi, että se on jo itsessään riittävän paksua, joten värilankojen pyörittelyn sen ympärille voi aloittaa samantien. 

Minun omassa sateenkaaressani työvaiheet olivat kuitenkin seuraavanlaiset. Ensin päätin sopivan mitan pisimmälle ”kaarelle” eli tein langasta hyvän mittaisen pötkön kerimällä lankaa edestakaisin. Arvioidessani pötkön olevan sopivan paksuinen, katkaisin langan ja tein neljä samanlaista, jokaisen vain aina edellistä hieman lyhyempänä.

Seuraavaksi kieputtelin jokaisen pötkön ympärille melko tiheällä välillä ohuehkoa rautalankaa, jotta pötköjä olisi helppo myöhemmin taivutella haluttuun kaarevaan muotoon. Rautalangalla päällystettyjen pötköjen päälle kieputtelin vielä kaksi kerrosta värilankaa. Lopuksi sommittelin pötköt sateenkaareksi, päättelin langat, leikkasin puuvillalangan päät auki ja sidoin pötköt yhteen rautalangoilla pujottelemalla kolmesta kohdasta sateenkaaren nurjalta puolelta. Viimeisenä vielä lisäsin ylös pienen rautalankakoukun ja näin diy-sateenkaareni oli valmis ripustettavaksi seinälle.

Aika söpö, vai mitä! Tämä askartelu oli sen verran helppo ja melko nopeakin että seuraavaksi taidan tehdä samanlaisen mutta eri väreillä myös toiseen meidän lastenhuoneista. Tämä sopisi kivasti vaikka synttärilahjaksikin, ja tekemiseen voi ottaa mukaan myös lapset – kouluikäinen osaisi varmasti tehdä sateenkaaren jo täysin itsekin.

1 2 3 4 5 6 7 8 … 395