Ajatus ei kulje, silmäpussit roikkuu poskilla, oikeiden sanojen löytäminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, haukotuttaa jarkuvasti ja isommassa ihmisporukassa oleminen tarkoittaa useimmiten sitä, että itse istut hiljaa hölmö ilme kasvoillasi tai lähestulkoon torkut tuolissasi pöydän nurkassa. Kuulostaako tutulta? Mä olen nimittäin just saavuttanut sen pisteen, kun yöheräämisiä alkaa olla takanapäin muutama viikko liian paljon, ja aivot kytkeytyy power saving modelle. Ensin heräilyt ei tunnu missään, kun niiden ajattelee kuuluvan siihen sairaalasta kotiin lähtevään pakettiin, sitten huomaatkin, että vauvahan osaa jo kääntyä eikä perhepeti toimikaan enää kovin hyvin, yöt menee omalta osaltasi rikkonaisemmiksi, kun nostelet vauvaa omaan sänkyynsä, mitä vauva ei tietenkään suodata tuosta noin vaan. Totuttelussa menee aikaa, kiinteät astuu mukaan kuvioihin, ja sen sijaan että niiden avulla yöt pitenisivät iltapuurosta aamuyöhön jatkuu heräilyt edelleen parin tunnin välein. Ainakin meillä. Olenhan mä kuullut niitä urbaanilegendojakin pari viikkoisista vauvoista, jotka nukkuu luvattoman paljon, mutta mun korvissa neljän tunnin päikkäritkin kuulostaa lähinnö naurettavan absurdilta.
Nooa nukahtaa puoli 9 ja herää joka aamu klo 6-7, siinä välissä syötän pojan 4-5 kertaa ja itsehän pääsen yleensä nukkumaan vasta puoliltaöin. On kyllä koitettu saada Nooa takaisin unille ilman syöttämistä, mutta useimmiten huuto sen kuin yltyy ja lopputuloksena mä luovutan suht nopeasti. Jos tässäKIN asiassa mennään samalla kaavalla kuin Minean aikoina, niin ainut ratkaisu mun öiden paranemiseen on imetyksen lopettaminen ja siirtyminen korvikkeeseen ja tuttipulloon. Välillä kieltämättä mietin, että pitäisiköhän jo, mutta toisaalta ymmärrän niitä taaperoimettäjä-äitejäkin, jotka ei vaan yksinkertaisesti pysty ite lopettamaan imettämistä. Joku tiukka tunneside siinäkin hommassa on, ja tässä vaiheessa nimenomaan tunneside eikä mikään selittely vastustuskyvystä sun muusta. Sekin kuitenkin jo helpottaa, että edes teoriassa on olemassa pakokeino tätä jatkuvaa väsymystä vastaan. Se taas ei lohduta yhtään, että tiedän keskustelukyvyn ja ajatuksen juoksun normalisoituvan vasta noin puolen vuoden töissäolon jälkeen. Siihen saakka, koittakaa ystävät ymmärtää että kommunikointitaitoni on tällö hetkellä about kaksivuotiaan tasolla..
Kohtalotovereita, anyone?
Täällä yksi kohtalotoveri! Meillä 7kk tyttö ja kohta kaksi kuukautta on heräillyt noin 10 kertaa yössä 🙁 Meillä on nukuttu 1kk:n ikäisestä omassa sängyssä max kahdella syötöllä yöt näihin heräilyihin asti. Oon kyllä kiitollinen, että sain alun nukkua noin hyvin, mutta eipä niistä hyvin nukutuista oistä ole vatastoon jäänyt unta. Meillä siis syö edelleen maksimissaan sen kaksi kertaa yössä, mutta herää muuten vaan loput kahdeksan kertaa. Kaikki kikkakolmoset on testattu eikä auta vieressä nukkumiset, särkylääkkeet, omaan huoneeseen siirtämiset, ilta puuron mukaan ottaminen eikä sen poisjättäminen tms. Eikä hampaitakaan näytä olevan tulossa.
Kai tämä sitten vaan on joku vaihe, jonka toivon menevän pian ohi. Tällä äidillä on kyllä niin aivot jumissa etten meinaa kehdata ihmistenilmoille lähteä.
Tsemppiä sinne kovasti, toivottavasti teillä yöt helpottaa pian! 🙂
Kuulostaa niin tutulta, ja ihan on tuoreessa muistissa kun ihan vasta ollaan noista rikkonaisista öistä selvitty (koputan puuta). Meillä auttoi yöimetyksen lopettaminen ja mies hoiti vieroituksen ajan vauvan yöt. Meillä tosin silent refluksi vaikutti tähän, ja lääkärit kehotti lopettamaan ne yösyötöt koska se oli kierre.. No enivei kirjoitin siitä blogiin vasta, mutta jos siis ilmeisesti syötät yölläkin, voisiko aloittaa sen lopettamisesta niin että mies hoitaisi vauvan yöllä?
Hei Melina! Päätin lähteä kommentoimaan kirjoitustasi kun itsellä täällä pötköttelee lähes samanikäinen poitsu kun teidän pienin (syntynyt 13.2.15) ja vanhempi poitsu on 2,5v. Kahden pienen lapsen arkea täälläkin siis elellään..
Meillä menee yöt siis hyvin samallla rytmillä kun sielläkin. Täysimetyksellä mentiin reiluun 5kk ikään, kunnes kiinteät asuivat kehiin. Poitsu syö päivän aikana n. 4 x (puurot, 1xruoka ja 1x välipala). Annokset suhteellisen pieniä vielä mutta selkeästi päästy jonkinlaiseen rytmiin. Silti yöt ovat hyvin katkonaisia, imetysväli on 2-3h lähes poikkeuksetta. Esikoisella muistan kanssa yöimetyksien menevän samalla kaavalla kunnes kävimme unikoulun ja lopetin yöimetykset (n. 8kk iässä). Tätä hetkeä siis taidan odotella nytkin.. Imetykseen tosiaan syntyy jonkinlainen riippuvuus, tavallaan olisin hyvin valmis jo lopettamaan touhun mutta toisaalta ne hetket ovat edelleen hyvin tärkeitä (niin minulle kuin pojallekkin). Unen tärkeyttä ei pysty tajuamaan kunnes on itse herännyt viimeisen puolivuotta 2 tunnin välein ja kokonaissaldoksi kertyy unta ehkä 4-6h per yö (tämäkin siis pätkissä)
Tsemppiä siis kovasti sinne, ehkä se tästä ajan kanssa? Itse meinasin viimeistään 7kk vaiheessa käydä unikoulun ja lopettavan yöimetykset.. katsotaan sitten kauanko päiväimetystä saadaan jatkettua.
Onnea puolivuotiaalle 🙂
Hop täällä kanssa kohtalontoveri! Meidän 7kk Noa poikamme herää vähintään 3 kertaa yössä edelleen…. kiinteitä menee jo kivasti, mutta tosiaan ei ne uniin auttanut. Meillä poika ei enää suostu tissiin päivällä joten annetaan korviketta pullosta. Yöllä imetän ja se on kans ainoo mihin tyyppi rauhottuu. Ja tuntuu kyllä et nälkä on yöllä! Mä sanon kaikille, että teineinä me ei sit saada niit ylös sängystä. Eli 14 vuotta enää?? 😀
Oi voi, niin tuttua! Ihana kuulla, että muutkin vauvat on ihan samanlaisia kuin oma neiti juurikin parhaillaan 😀 päivittäinen ajatus on ”kyllä se tästä jossain vaiheessa”…
Oon jo ehtinyt unohtaa, mutta puoli vuotta eteenpäin niin arvatenkin samassa kerhossa taas ollaan .. Ääh, tuo on se asia vauvavuodesta mitä EN tosiaan odota innolla! Voimia <3
Mullakin tuli mieleen yöimetyksen lopettaminen, voisiko siitä olla apua? Tsemppiä sulle 🙂
Korvike taitaa tosiaan vaikuttaa yöuniin, sillä meidän vauva on ollut alusta asti korvikkeella ja nukkunut tosi hyvin. Nyt 3 kuukauden iässä nukkuu täydet 10 tunnin yöunet.
Korvike ei valitettavasti kyllä vaikuta yöuniin, se olisikin helppoa. Siis unipätkän pituuteen varsinkaan, vauvat ovat vain erilaisia nukkujia kuten me aikuisetkin. 6kk ikäisellä voi olla ihan oikeasti vielä nälkä yöllä, tosin ei varmaan noissa määrin mitä teillä herätään, tankkaa varmaan läheisyyttä… Meillä heräillään n. 5-8 kertaa yössä, vauva nyt 2kk ja todella toivon että meillä iän myötä helpottaisi. Jos ei niin joskus 8kk iässä ajattelin kokeilla gordonin ”unikoulua” eli rajoitetaan osa yöstä mahdottomaksi, lapsi oppii (kuulemma) aika pian että vasta esim. aamuyöllä alkaa maitotarjoilu. Tsemppiä Melina teille, ootte kuitenkin jo aika pitkällä vauvavuotta niin varmasti pian alkaa helpottaa 🙂
Meillä jokainen ollu erilainen nukkuja. Nuorin ollut paras uninen. . Vauvasta asti nukkunut 4-8h putkeen
.. nut nukkuu pääasiassa 9h ja sit naukut ja tovi unia. Soseita menee n.dl pvä aikana. (7kk). Vieressä nukkuu jos omaa petii ei suostu. Itse aatellut kerran se vieressä nukkua tahtoo. Imetyksen kun lopetan niin oma peti kutsuu
Tottakai se lapsi huutaa yöt kun tietää että saa äidin paikalle. Jätä omaan sänkyynsä nukkumaan ja kun huuto alkaa niin anna sen jatkua, hyvin nopeasti loppuu yö heräilyt. Ei se mitään tähtitiedettä ole se vauvan hoito, paitsi jos haluaa tehdä siitä sellaista.
Tottakai sen lapsen kuuluukin saada äiti paikalle, sehän on vauva! Mielummin kokeilisin ensin korviketta, kun tätä fiksua neuvoa
Voi että toivon että tämä on vain joku trolli :/ lapsen perusturva kärsii jos itkuun ei vastata, tosin mun on vaikea uskoa että kukaan äiti kuuntelisi lapsensa itkua kylmästi siihen vastaamatta. On muuten tutkittu että vauvan aivoissa aktivoituu samoja alueita kuin kokiessa fyysistä kipua jos itkuun ei vastata, eli verrattavissa fyysiseen pahoinpitelyyn tuo ”neuvosi”.
olen edellisen korvikkeesta kommentoineen kannalla. Eihän pientä, varsinkaan alle puolen vuoden ikäistä vauvaa kuulu huudattaa.. Kokee itsensä hylätyksi, jos ei viesteihein vastata. Ei se vauva siis huvikseen itke.. Tsemppiä kuitenkin, toivot. pian helpottaa! Ja uskonkin, että helpottaa 🙂
Täällä kans samat fiilikset. Poju puolvuotta ja tyttö kohta 2v. Tuntuu etten oo koskaan aikasemmin ollu näin poikki, kyllä vetää ihan äärirajoille. Pitäis vaan jaksaa rullata arkee eteenpäin. Näitten univelkojen kanssa tuntuu vaan välillä niin ylivoimaiselta. Jospa se kohta helpottaisi..:) tsemppiä sinne myös kovasti<3 nimimerkillä sain just lapset nukkumaan ja vedän täällä kaksinkäsin mutakakkua ja dataan, vois kai sitä itekkin nukkumaan mennä.
tiedän todella miltä sinusta tuntuu. Täälläkin 9kk vanhan tytön äiti ja meillä ollaan oltu alusta asti korvikkeella koska imetys ei ole ollut mahdollisuus suulakihalkion takia. Meillä syödään n.4x kiinteitä päivässä ja silti yöllä herätään n.2-3 kertaa maitoa tai tuttia itkemään. Oon niin loppu. Mies kääntää vaan yöllä kylkeä kun minä ravaan tytön huoneessa pahimpina aikona 10-15 kertaa yössä. Nyt tytön leikkauksen takia on eilen ruvettu vieroittamaan tutista pois ja eilen huudettiin koko yö tuttia kun ilman sitä tai tuttipulloa ei osata nukahtaa. Tsemppiä sinne ja toivotaan että pian helpottaa
Meillä yöimetyksen loppuminen toi unta kahden yön verran (7 H eka yönä, 8 H tokana). Sen jälkeen palattiin vanhaan rytmiin ja nyt heräillään 5-8 kertaa yössä tuttia etsimään. Ehkäpä täytyisi tutistakin luopua että yöt paranisivat, mutta suoraan sanottuna en uskalla! Mitä jos ne eivät paranekaan ja tämä nopea rauhoituskeino eli tutti on mennyttä ?? tsemppiä!