Piiiitkästä aikaa oltiin viikonloppu mökkeilemässä, en edes muista milloin viimeksi oltaisi käyty kenenkään mökillä. Itse asiassa mullakin on ainakin vielä pieni osuus omaakin mökkiä, mutta sielläkään ei olla oltu varmaan kolmeen vuoteen! Ehkä se kertoo vaan siitä, ettei meikäläinen ole mikään kovimman luokan mökkeilijä, tai jos mökille lähtee niin toiveena on sähköt, juokseva vesi ja sisävessa. Oon aika monesti ihmetellyt, miksi suomalaiset tykkää lähteä kotoa viikonlopuksi ”rentoutumaan” mökille jos siellä saa hutkia hiki hatussa lämmityksen, saunan, ruoan ja ties minkä kanssa? Eikös tarkoitus ole ottaa iisisti, olla vaan ja nautiskella seurasta, ruoasta ja tietenkin luonnosta?
Nyt me oltiin Nikon isovanhempien mökillä Juvalla pari yötä. Maalta löytyy vierasmökki, jossa mekin aina nukutaan, ja päätalo joka on rakennettu isomamman ja isopapan kesäasunnoksi. Muuten he asuu Mikkelissä, mutta kesät menee lähes kokonaan tuolla mökillä – eikä mikään ihme, sillä molemmat mökit on kodikkaita ja kaikilla mukavuuksilla varustettu niin että meidänkin on lastenkin kanssa sopivan helppoa käydä kyläilemässä. Vaikka joka kerta mietitään etukäteen ettei varmasti anneta muitten ottaa stressiä meidän tulosta, niin silti me lopulta istutaan herkuttelemassa isomamman ruoilla ja leipomuksilla. Ja sen lisäksi tuntuu muutenkin ettei toisten kotona oikein osaa olla niin paljon avuksi kuin mitä haluaisi, tänään vietiin vielä kasvimaasta raparperitkin lähtiessämme 😀
Mineasta paljastui ehkä meidän perheen kovin mökkeilijä. Pablo stressaa aina hyttysiä eikä viihdy ulkona yhtään itekseen, mutta Minea juoksenteli pitkin nurmikoita, söi metsämansikoita, kävi ongella ja touhusi mukana siellä missä muutkin. Luulen että mökille lähdetään ens kerralla ihan yhtä mielellään, harmi vaan että meiltäkin matkaa Juvalle tulee lähes parisataa kilometriä. Ensin oltiin suunniteltu lähtevämme perjantaina hyvissä ajoin ajamaan, mutta Nikon pitikin käydä vielä töissä, ja vaikka kuinka startattiin auto Nooan päikkäriaikaan, heräsi poika alle puolen tunnin päästä huutamaan takapenkillä. Pysähdyttiin melkein jokatoiselle huoltsikalle juomaan parit pillimehut tai syömään jotain pientä, tai ihan vaan keräilemään kaikkien hermoja. Perille päästyä ajattelin, ettei varmana lähdetä täältä vielä sunnuntaina kotiin, mutta niin me vaan taisteltiin tänään se toinenkin matka huoltsikka kerrallaan.
Kaikki pakattiin mukaan kassillinen Crocseja (saatu blogin kautta), eli mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta mökille. Nikon uusimmat on kivat purkkarimalliset Beach line boat shoe kengät, joista innostuin haaveilemaan myös molemmille lapsille. Olisi enemmän kuin supersöpöt pienessä koossa, mutta googlailun jälkeen totesin ettei varmaan tarvitse haaveilla löytävänsä kokoja tästä suosikkimallista..
Pinossa näkyy myös mun suosikki eli viimevuotiset strech solet. Niillä oon kävellyt tänäkin kesänä aika monet puistomatkat – ihan vaan siksi että ne on jalassa kuin ei olisi kenkiä ollenkaan!
Mitä muilla on yleensä tapana tehdä mökillä? Siis jos ei niitä halonhakkuita sun muita pakollisia hommia lasketa. Mä olin lauantaina käymässä Mikkelissä, mutta viikonlopussa ei kyllä ehdi vielä tylsistyä, ei edes 3-vuotias. Otettiin mukaan barbeja, frozen-peli ja vaikka mitä, mutta puoliinkaan leluista ei ehditty koskea. Ilmat suosi niin että lauantaina paistoi aurinko aamusta melkein iltaan asti, eikä tänpäiväiset vesisateetkaan ehtineet meitä aamusta haitata. Lasten kanssa lomaillessa se ei meille vanhemmille tule vielä pitkään aikaan olemaan ristisanojen täyttämistä, aurinkotuolissa makaamista tai romaanien lukemista, mutta lomalta tuntuu jo sekin ettei tarvitse niin kauheasti suunnitella ruoanlaittoa, pyykkejä tai siivoamista. Toisaalta siis ehkä kuitenkin tajuan sen mökkielämän viehätyksen, onhan se kieltämättä aika ihanaa olla välittämättä mistään arkisesta, pitää somelomaa ja kuluttaa aikaa makoilemalla nurmikolla. Tällä kohti uutta viikkoa!
Tuntuu, että jonkin verran kuljette autolla. Miten ihmeessä jaksatte, kun vauva huutaa? Me ollaan kahden viikon sisään ajettu nyt kolme pidempää matkaa ja sehän on ihan täyttä tuskaa kaikille, huomaa että kuskin keskittyminenkin on aika huonoa… Eipä kovin innolla odoteta huomista kotimatkaa. Vauva tosiaan tuntuu vihaavan kaukaloa eikä todellakaan autossa rauhoitu, hyvällä tuurilla päästään puoli tuntia ilman sydäntäsärkevää huutoa.
Me ei kyllä pahemmin halkoja mökillä hakata. Me mökkeilemme ainoastaan täysin varustetulla mökillä, eli puutkin on hakattu valmiiksi. Me löhötään lukien tai töllöä katsellen, lenkkeillään, uidaan, veneillään, saunotaan, grillataan ja pelaillaan. Tytöt menee tuossa mukana näppärästi.
Meillä on Jyväskylään (lähin kaupunki) matkaa 35 kilometriä ja ehkä siksi kumpikin neiti ( 2 v 9 kk ja 5,5 kk) on tottuneita matkustajia, koska kummankin harrastuksista osa on kaupungissa ja käyntejä sinne tulee keskimäärin 3x/vko. Kun on massut täynnä, niin reissut sujuu. Usein tytöt nukkuvat autossa tai soitan youtubesta lastenlauluja tai kumpikin leikkii leluillaan. Olemme vanhemman kanssa käyneet mm. Hampurissa Ruotsin läpi autolla ajaen vuosi sitten ilman ongelmia. Osin kai on myös vanhempien asennekysymys, eli pysähtymiset ei olisi ongelma, mutta niitä ei ole nyt tarvittu lomareissuilla/ sukuloimassa kuin noin 250-300 km:n välein.. Toisaalta meidän nuorimmainen on ihan huippuluonteinen eli ei käytännössä itke mistään. Vanhempi on ollut aina temperamenttinen, mutta matkustaessa ihmeen rauhallinen. Kasvun myötä vielä kärsivällisyyttä on tullut lisää ja kaukalosta turvavyöistuimeen siirto auttoi aikanaan toki myös. Nuorempi viihtyy kaukalossaan niin hyvin, että kulkee myös adaptereilla kiinnitettynä rattailla sen kanssa.
Mä rakastan mökkeilyä ja nimenomaan tykkään puuhastella luonnon helmassa. Saunan lämmitäminen on rentouttavaa puuhaa ja yleensä molemmat pojistani (2 ja 5 vuotiaat) lähtevät innokkaana mukaan. Välillä noukitaan metsästä mustikoita, välillä heitellään kiviä veteen tai pompitaan trampoliinilla. Meidän mökki on ihan hyvin varusteltu, mutta ei liikaa. Lämmintä vettä ei tule taloon vaan sitä on lämmitettävä tarvittaessa, sisävessa löytyy mutta itse koen että puuceessa on oma tunnelmansa. Yleensä kun lapset leikkivät ja tutkivat luontoa, itse hakkaan halkoja tai möyrin kukkapenkkejä. Itse en kokisi mökkeilyä miksikään jollei olisi saunanlämmitystä ja halonhakkuita. ja lapset tykkäävät ihan hirmuisesti kun saavat osallistua hommiin..ei mekään siellä raadeta eikä se vauvan pyllyn peseminen ole sen vaikeampaa kuin juoksevan hanankaan ääressä.