Vietettiin eilen Minean kanssa harvinaista kahdenkeskistä laatuaikaa käymällä leffassa. Ekaa kertaa Minea oli elokuvissa joskus vuosi sitten eli 2,5-vuotiaana katsomassa Muumit Rivieralla. Jo silloin tyttö kyllä jaksoi hienosti katsoa elokuvan alusta loppuun, mutta leffa oli itsessään ehkä vähän tylsä eikä se jäänyt Minean mieleen mitenkään erityisesti. Seuraava elokuva oli Risto Räppääjä Nikon kanssa viime keväänä ja nyt Onnelin ja Annelin talvi.

Meiltä löytyy dvd:nä Onnelin ja Annelin talo, ja vaikkei se ole Minean ykköslemppari, on sekin tullut katsottua useampaan kertaan. Eniten Minea tykkää Frozenista (yllätys!!), TiTi Nallen musavideoista ja Risto Räppääjätkin pyöri aika ahkerasti vielä keväällä ja kesälläkin. Aika usein Minean katseluaika menee nykyään Netflixin lastenohjelmien parissa, sillä sieltä löytyy niin monet lempparit, ja katsominen padilta on jotenkin niin kivan vaivatonta. Pikku Kakkonen katsotaan aika harvoin, koska useimmiten Minea joko nukkuu silloin tai on ulkoilemassa. Niinpä se padiaika keskittyy siihen kun Nooa nukkuu toisia päiväunia ja mä yritän saada kotihommia tehtyä, tai joskus harvemmin torkun itsekin.

Onnelista ja Annelista oltiin bongailtu mainoksia ja Minea itse ehdotti josko voitaisi mennä elokuviin. Meillä päin on nyt menossa syyslomaviikko, mikä meiän aikatauluissa tarkoittaa oikeastaan ainoastaan sitä, että Minean kerhoaamut ja molempien lasten harrastukset on tauolla. Ollaan kuitenkin puhuttu lomaviikosta ja siitä, että voidaan keksiä jotain vähän erikoisempaa ohjelmaa viikon aikana. Eilinen ei nyt vielä varsinaisesti ollut syyslomaa, mutta kiva alku lomailulle joka tapauksessa. Tänään mentiin aamusta ystävän luokse leikkimään ja lounastamaan, huomenna tulee naapurin poika meille leikkitreffeille, jonain päivänä käydään HopLopissa ja loppuviikosta tulee kummisetä – huippujuttuja on siis tiedossa vaikka kuinka! Mun olisi tehnyt mieli lähteä Tampereellekin, mutta Nikolla ei ole lomaa, ja keksii sitä näköjään hommaa täällä kotiympyröissäkin. 

takki ja laukku: Zara // housut: Mini Rodini // kengät: H&M

Ensin hampparille, sitten leffaan. Elokuviin saatiinkin aika mieluista seuraa, kun Eve ja pari naapurin rouvaa oli tyttöineen tulossa samaan näytökseen. Tytöt oli kaikki niin täpinöissään karkkipussit kädessä ennen saliin pääsyä, ja mun sydän suli viimeistään elokuvan alkua odotellessa, kun Minea edelleen istui karkit tiukasti käsissään. Muru sanoi säästävänsä karkit siihen asti kun elokuva alkaa ja alkoi syödä niitä vasta teatterin pimennyttyä. En kestä mitä päättäväisyyttä, niin hyvässä kuin pahassakin <3

Entäs se itse elokuva sitten? Tytöt jaksoi upeasti katsoa koko leffan alusta loppuun, ja ainakin Minea sanoi tykänneensä tosi paljon. Myös mä tykkäsin, vaikka onhan se juoni aika yksinkertainen niin kuin koko perheen elokuvassa kuuluukin, ja suurin osa elokuvan viehätyksestä tuli siitä, että kaikki oli niin viimeisen päälle söpöä ja tyttömäistä. Ehdottomasti menisin katsomaan uudestaan, ja jos joulutunnelma on hakusessa vielä vähän ajan päästä, niin tämä sopii loistavasti nostattamaan fiilistä. Vai mistä se johtuu, että nyt munkin ajatukset pyörii vaahtokarkkikaakaossa, jouluaskarteluissa ja leipomisessa?!? Kuvittelin, etten vielä lokakuussa innostuisi joulusta, mutta taidanpa sittenkin jo vähän alkaa selailemaan jouluisia leivontareseptejä!