Reilu pari kuukautta sitten meillä oli edessämme tilanne, jossa olin lopettanut imetyksen parempien yöunien toivossa, mutta edelleen Nooa heräili suht tiheästi ja vaati öisin tuttipullosta maitoa. Tuntui siltä, etten jaksaisi heräillä enää kuukausitolkulla, mutta perinteinen unikoulukin oli ehdoton ei. Tiedän, että on olemassa lempeitä ja niitä ei-niin-lempeitä unikouluja, mutta alle vuoden ikäiselle en halunnut kokeilla mitään mihin kuuluisi omassa sängyssä itsekseen itkemistä. On jo useampaan kertaan todistettu, että pieni vauva oppii kyllä hyvinkin nopeasti nukahtamaan itsekseen huudattamalla, mutta vauvan stressihormonitasot nousevat eivätkä laske normaalitasolle vielä pitkään huutamisen jälkeenkään. Sama reaktio on tutkimusten mukaan havaittu kovin pienillä lapsilla, jotka viettävät pitkiä päiviä päiväkodin isoissa ryhmissä. Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, onko stressaantumisesta lapselle haittaa, jokaiseen itkuun kun ei ole järkevää muutenkaan reagoida siltä istumalta, mutta ainakin toistaiseksi olen pelannut varman päälle ja jättänyt unikoulut pitämättä. Unikoulujen haitoista (hieman kärjistetysti) voi lukea muun muassa täältä, täältä sekä täältä.
Vauvat kun ei toimi niin kuin tietokoneet, niin kaikessa on aina puolensa. Ajattelin, että meillä voisi toimia ensin unimaidosta luopuminen ja sitten myöhemmin voisi katsoa tarvitseeko heräilyille muuten tehdä jotain. Jostain kuitenkin luin, että lapselle on stressaavampaa kokea muutoksia toinen toisensa perään, ennemmin kannattaisi toteuttaa kaikki yhdellä kertaa. Kahden yön ajan hyssyttelin Nooaa sylissä tarjoten pullosta vain vettä, jos poika ei muuten meinannut rauhoittua. Loppujen lopuksi päästiin aika helpolla, ja Nooa jätti unimaidon pois sen suuremmitta taisteluitta. TIlannetta varmasti auttoi se, että ei enää annettu maitoa juuri ennen nukkumaanmenoja ja yöunille nukahtaminen yritettiin sylin sijaan tehdä omaan sänkyyn hellästi taputtelemalla ja sivelemällä.
Jo Minean kanssa mietin aikoinaan, etten toisen lapsen kanssa tekisi sitä samaa virhettä, että vauva nukahtaa ensimmäiset puoli vuotta pelkästään tissille syliin. Se oli kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä meidän molemmat vauvat on olleet sen verran uneliaita tapauksia, että imetys on lähes aina tarkoittanut nukahtamista. Olisi tuntunut hassulta herättää vauvaa nukahtamisen jälkeen ihan vain siksi, että saisi vauvan opetettua nukahtamaan omaan sänkyynsä. Olen vielä nyt jälkikäteenkin miettinyt, miten muut saa tämän luonnistumaan niin, että vauvalle imetys ei ole yhtä kuin nukuttaminen? Pitääkö vauvaa imettää vain unien jälkeen, heti herättyä vai onko muilla imetysasento sellainen, ettei vauvaa ala unettamaan syödessään?
Meidän unikoulu siis tarkoitti lähinnä sängyn reunalla pomppimista Nooan rauhoittelemiseksi ja pyllylle taputtelua nukuttamisen aikaan. Vaikka keinot tuskin olivat parhaat mahdolliset, alkoi Nooa nukkua paljon paremmin ja monena yönä ensimmäinen herääminen oli vasta kahden, kolmen aikaan. Aikaisemmin Nooa heräsi jo ennen puoltayötä monta kertaa, niin että makkarissa sai ravata taputtelemassa poikaa ihan jatkuvasti. Maidon pois jättämisen jälkeen unet alkoi sujua jopa niin hyvin, että jossain vaiheessa Nooa heräsi öisin vain kahdesti, ja nekin heräämiset meni useimmiten joko taputtelulla tai nopealla syliin nostamisella.
Joskus joulukuun puolivälissä kaikki meni uusiksi, kun molemmat lapset saivat nuhan, jota myöhemmin seurasi yskä ja kuume. Tauti alkoi Nooalla kolme kertaa uudelleen, vaikka joka kerta luultiin sen jo olevan kokonaan ohi. Yöt meni jälleen täydeksi hulinaksi, kun Nooa heräsi itkemään joka toisella yskäisyllä, nenä oli tukkoinen ja uusia hampaitakin tuli koko ajan lisää. Jouluna valvotut kaksi yötä ajoi siihen, että lopulta sain Nooan rauhoittumaan takaisin unille vain antamalla maitoa. Paluu entiseen oli ehdottomasti virhe, mutta sillä hetkellä ainut tapa ratkaista tuntitolkulla jatkuva valvominen ja sylissä torkkuminen. 
Osaatte ehkä jo arvata missä tällä hetkellä mennään? Maito on edelleen mukana kuvioissa, tuttipulloista on luovuttu kokonaan mutta yöllä Nooa juo pari kertaa maitoa nokkamukista. Uusi unikoulu täytyisi pitää, jos maidosta haluaisi luopua, mutta just nyt asia ei stressaa, koska heräämisiä on yleensä vain kolmesta viiteen kertaan. Alkuyöstä riittää pelkkä pieni taputtelu, mutta kahden aikaan unet saa jatkumaan maidolla tai tunnin mittaisella sylissä hyssyttelyllä. Ja kumman näistä useimmiten sitten valitsen? Sen helpomman vaihtoehdon tottakai, sen maitopullon avulla saan nimittäin itsekin nukuttua edes kohtuulliset yöunet.
Minea jätti itse aikoinaan yömaidon pois ja alkoi nukkua täysiä öitä 1-vuotiaana, ja ehkä samaa toivon salaa nytkin. Melkein joka viikonloppu päätän, että nyt en enää anna Nooalle maitoa, mutta illan lähestyessä keksin vähintäänkin kymmenen syytä, miksei unikoulua juuri tänään voi aloittaa. Aina on menossa joku pieni flunssan tyylinen, ehkä uudet hampaat on puhkeamassa tai mistä sen tietää, ettei tämä ole eroahdistusta tai mahakipuja. Ellen keksi mitään estettä unikoululle, niin optimistina ajattelen, että ehkäpä heräilyt johtui vain hampaista ja jo seuraavana yönä nukutaan täysiä öitä – suurin ongelma tällä hetkellä siis varmaan on se, ettei itseltäni löydy intoa ja motivaatiota unikoulun pitämiseen. Kerran jo kokeiltiin niinkin, että mä nukuin olohuoneessa ja Niko ”unikoulutti” Nooaa. Se päättyi lopulta siihen, että Nooan huudettua 10 minuuttia lohdutonta itkuaan menin makkariin tsekkaamaan tilannetta ja löysin Nikon nukkumasta sängyn reunalta käsi roikkuen Nooan pinniksessä. Ei siis kovin motivoitunut unikouluttaja tuo Nikokaan 😀 Katsotaan nyt mitä tässä seuraavaksi keksitään ja miten tilanne muutenkin etenee.. Olisi kiva kuulla teidänkin unikoulukokemuksia, ja ihan muutenkin miten teillä vauvat nukkuu!
Jaa-a tää unikoulu on kyllä laaja käsite, itse en jotenkin edes ajatellut että tuollaista huudatusta pidetään unikouluna! vaan olen ajatellut että nimenomaan silittely ja tarvittessa syliin otto ovat sitä. No meillä lopetin molempien lapsien kohdalla yöimetykset, ja 8,5kk kohdalla, kun yöt alkoivat olla aikamoista hulinaa ja öisin vaan oltaisiin tankattu. Enkä korvannut imetyksiä millään maidolla, vaan yösyöminen loppui siihen. Esikoisen kohdalla tällä oli loistava vaikutus, yöt rauhoittuivat huimasti, ja jos heräili niin nukahti pian uudestaan. Nyt tämän toisen kohdalla yöt ovat parantuneet, mutta loistavaa vaikutusta vielä odotellaan…nim. viime yönäkin valvottu pari tuntia. Tosin hän ei juurikaan huuda öisin vaan herää ja saattaa olla hereillä sen parikin tuntia, eikä meinaa saada millään takaisin nukkumaan, no kaipa nämä tästä joskus rauhoittuvat.
Moikka! Löysin vasta blogiisi ja täytyy sanoa, että ihmettelen miten en ole tänne aiemmin eksynyt! Luin innolla vanhoja postauksiasi myös. Blogisi on ihanan inspiroiva ja kuvat todella kauniita. Aihepiiritkin ovat sydäntäni lähellä, itselläni on kaksi poikaa, 3-vuotias ja 4-kuukautinen. Tämä toinen vauva tuntuu olevan luonnostaan ”hyvä” nukkuja ja alkoi ihan itsestään nukkumaan kokonaisia öitä jo parikuukautisena!? Mutta esikoinen heräili ensimmäisen puoli vuotta jatkuvasti, joten tiedän miten väsyttävää yöheräily on! Kun 6 kuukautta tuli täyteen, aloin olla jo todella väsynyt heräilyyn joten tehtiin yhden yön unikoulu. Samaan aikaan siirrettiin siis pojan sänky omaan huoneeseen ja mieheni nukkui sen yön siellä valmiina silittelemään poikaa, kun hän heräisi syömään. Poika heräsi kuitenkin vain pari kertaa itkemään ja silloin mieheni silitteli hänen selkää ja lauleli rauhallisesti yms. Tuntuihan se minusta pahalta, että poika itkee, mutta samalla ajattelin että onhan se varmaan hänenkin kehitykselle hyväksi oppia nukkumaan joskus edes pidempiä pätkiä, päästä tavallaan syvempään uneen? Ja ainakin lapsi tiesi, ettei ole yksin, vaikkei maitoa saanutkaan. Unikouluunhan kannattaa tosiaan ryhtyä vasta sitten, kun pystyy tekemään sen päätöksen, ettei anna maitoa vaikka itkua jatkuisi. Johdonmukaisuus on se juttu.. No meillä se menikin helpommin kuin uskallettiin toivoa, poika itki ekana yönä pariin otteeseen mutta seuraavana yönä ei herännyt enää laisinkaan. Itse sen sijaan heräsin hämilläni monta kertaa ja kävin tarkistamassa että hän hengittää 😀 mutta sen jälkeen meillä nukuttiin kokonaisia öitä, paitsi silloin kun hampaita tuli. Silloinkaan ei toki maitoa enää alettu antamaan, eikä poika sitä kaivannutkaan vaan halusi seurustella ja pureskella puruleluja 🙂 toivottavasti teilläkin yöt helpottaa tavalla tai toisella!
Meillä molemmat lapset nukahti tissille ja nostin siitä omaan sänkyyn nukkumaan. Öisin pinniksen toinen laita oli alhaalla ja pinnis kiinni meidän sängyssä. Näin oli yöllä paljon helpompi imettää, monesti vauva jäi myös minun puolelleni nukkumaan. En suoraan sanottuna tiedä miten olisin jaksanut, jos yöllä olisi pitänyt antaa korviketta ja olla hereillä sen aikaa. Siitä nostan hattua äideille!;)
Meillä ensimmäinen lapsi opetettiin nukahtamaan itse pienestä pitäen tassuttelemalla, vaikka tissille olisi halunnut nukahtaa. Kutittelin ja hieroin lapsen jalkapohjia samalla kun se söi, joten vauva ehkä tuli uneliaaksi, mutta ei nukahtanut täysin ennen kuin laskettiin sänkyyn. En myöskään syöttäessä pitänyt lapsen päällä peittoa, että ei olisi liian lämmin jotta ei nukahtaisi syliin. Toisen lapsen kanssa moista kuviota ei jaksanut pitää yllä, vaan nukutin aina tissille ja vieläpä viereen enkä edes nostanut omaan sänkyyn. Voimat olivat vain niin vähissä ja lapsi heräsi varmaan aina, kun maito nousi takaisin kurkkuun, sillä nieleskeli öisin. Tosin myöhemmin, noin puolen vuoden iässä jaksoin taas tassutella lapsen uneen ja on oppinut itse nukahtamaan omaan sänkyyn tassuttelun avulla, heti maidon juonnin jälkeen, joka tapahtuu sylissä. En kuitenkaan ihan aina ole noudattanut sänkyyn nukuttamista tassuttelemalla, vaan välillä kumpikin lapsi on nukahtanut viereen syötön jälkeen kun itse en ole vain jaksanut kummempaa nukuttamista, sillä päivätouhut lasten kanssa minun on vain jaksettava.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, ihanaa kun joku muukin on perehtynyt lapsen stressihormonien nousuun juurikin itkiessä ja isoissa päiväkotiryhmissä. Ryhmään liittyminen kun ei ole alle 3v lapsen kehitystehtävä ja siksi stressaava ja liian meluisa ympäristö pienelle. Samoin erossaolo äidistä etenkin usein ja pitkiä aikoja on vauvalle todella ahdistava kokemus. Siis mikäli äiti on ensisijainen kiintymyksen kohde.
Mä itseasiassa sivusin tänään omassa kirjoituksessani ihan samaa aihetta ja olen kanssasi samoilla linjoilla tuosta unikouluasiasta. Olen myös ”syyllistynyt” molempien lapsien kohdalla tuohon, että ne nukahtaa tissille. Esikoinen alkoi heräilemään joskus 9kk kiepeillä tosi tiuhaan ja sitten katsoin, mitä käy jos vaan lopetan yöimettämisen (sillä edellytyksellä, että se ei aiheuta hirmuista huutoa) ja kas, se meni ihmeellisesti ilman suurempia itkuja ja poika alkoi nukkumaan yönsä putkeen. Tai nukkui hyvin siihen siihen asti, kunnes hän ei enää voinut nukkua perhepedissä… Noh, nyt olen siinä tilanteessa kun kuopus 7kk heräilee entistä tiheämmin ja esikoinen välillä myös, koska kaikki ei mahduta samaan sänkyyn. Puuuh. Koska esikoisella tosiaan uniin auttoi se, että lopetin vain tissin tarjoamisen niin mielessä on käynyt, josko sitä kokeilisi samaa kikkaa kuopukselle.
Ja jep jep, on helppo ymmärtää miksi väsyneenä tarttuu siihen ”helppoon” keinoon että saisi edes vähän paremmin itse nukuttua.
Meillä pähkäillään ihan saman uniasian parissa 8kk:n ikäisen esikoisen kanssa. Poika ei ole ollut mikään tunnin välein herääjä eikä ole ikinä nukahtanut tissille. Mutta myös meillä on nyt useamman kuukauden ajan yöt olleet aivan älytöntä hulinaa..! On oltu vähän väliä kipeenä, hampaita tullut, harjoiteltu uusia taitoja myös yöllä ja tankkailtu muuten vaan tissimaitoa yöllä. Olen ollut itse innoton aikaisemmin luopumaan yösyötöistä (onhan se ihana se tuhiseva pieni siinä vieressä), mutta nyt tuntuu, ettei voimat enää riitä öisin eikä enää päivisinkin, jos tapoja ei muuteta.
Itse en myöskään voi pitää huudatusunikoulua ja muutenkin olin ajatellut imettää lapsentahtisesti, mutta omat voimavarat huomioon ottaen, en jaksa enää imettää monta kertaa yössä, paikkailen sitten imetystä ja läheisyyttä mielummin enemmän päivisin.
Lainasin kirjastosta Elisabet Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille- kirjan ja nyt yritetään miehen kanssa sitä kautta soveltaa ja auttaa poikaa nukkumaan paremmin öisin. Jännittää jo valmiiksi onnistummeko ollenkaan haastavassa tehtävässä muuttaa öitä koko perheelle paremmiksi! Ei se auta kun toivoa itselle lämmintä ja kärsivällistä sydäntä ja voimia haasteeseen 😉 Voimia myös sinne!!
Meillä vauva nukahtaa tissille sänkyyn ja nukkuu minussa kiinni koko yön – herää pari kertaa syömään tuhisemalla ja nukahtaa pian uudelleen – tissille taas. Saan siis nukkua hyvinkin, mutta ehdottomasti vaatii sen että olen itse vieressä, muuten vauva ei nuku hyvin. Täysin sama oli esikoisen kanssa, opetettiin omaan sänkyyn vasta 2-vuotiaana ja silloinkin sänky omamme vieressä.
Jos en itse ole vieressä (vauva ei nuku minussa kiinni), heräilee jatkuvasti.
Joku olikin jo kirjoittanut saman vastauksen kuin minä 😀 paitsi meillä esikoinen 7,5kk 🙂
Täytyy varmaan alkuun todeta, että kaikki lapset on niin erilaisia ja mikä toimii jollain, ei toimi toisella.
Itse ajattelen ”unikoulu”-termin tarkoittavan kaikkea yösyöttöjen ja heräämisten pois jättämistä, mutta että tapoja pitää unikoulu on sitten miljoona, joista pitää poimia ne, jotka itsellä parhaiten toimii.
Meillä kummankin pojan unikoulut ovat sujuneet helpommin kuin on ensin pelännyt. Suurin hidaste on tosiaan ollut se päätös, että _NYT_ se pidetään. Mitään täyttä huudattamista ei ole harrastettu, vaan sovittu, että mies hoitaa vauvaa sen yön hyssyttelemällä, silittelemällä ja sylillä ja äiti pysyy poissa, vaikka kuinka tekisi pahaa kuunnella. Kummankin pojan kanssa eka yö oli ns.paha, mutta jo toisena kumpikin nukkui läpi yön. (Meillä ei sentään mies nukahtanut kesken silittelyn). Esikoinen nukkui jo omassa huoneessa ennen unikoulua (silloin 1v3kk) ja nuorempi (silloin melkein 10kk) siirrettiin ex tempore muutama yö etukäteen samaan huoneeseen isoveljen kanssa ja kun homma toimi niin hyvin, päätettiin yösyötöt lopettaa myös heti. En tiedä olisiko unikoulu toiminut noin hyvin, jos lapset olisi edelleen nukkuneet vanhempien huoneessa?
(Pakko postata tää, kun akku loppuu ihan just..haha. Tsemppiä siis!)
Mutta vielä lisää.:)
Juttelin näistä neuvolan perhetyöntekijänkin kanssa ja hän sanoi, että nyt varmasti oli ns.oikea aika tehdä tämä pienelle, että tää oli hyvä juttu meille kaikille. Tuskin tuo pienikään sitä maitoa niin halusi, muyta kun se oli niin tapa (ja kun sitä aina tuli tarjottua).
Sen olen huomannut/oppinut nyt, että kuopus nukahtaa parhaiten niin, että imetän olkkarissa (joskus kyllä sammuu tissille) ja vien sitten sänkyynsä ja hyvänyönsuukkojen ja -toivotusten jälkeen törkeästi vain jätän pienen yksin. Jos paikalla on joku, niin tuo vain innostuu, eikä malta nukahtaa. Saan sitten rauhassa lukea esikoiselle iltasadun ja hiivitään sitten hiljaa makkariin, kun pieni on jo nukahtanut. Joskus tuo pieni on itkeskellyt, mutta se on sen perhetyöntekijän mukaan vain unen hakemista ja sängyn luokse meno siinä vaiheessa vain katkaisisi prosessin. Tosi nopeasti tuo aina rauhottuu ja nukahtaa, kun taitaa tylsistyä ja todeta, että ei tässä nyt muutakaan ohjelmaa ole. 😉 Esikoinen puolestaan nykyään vaatii mun läsnäoloa ja makoilen sänkyjen vieressä sohvalla, kunnes uskallan hiippailla pois (tulee kyllä itekin usein torkahdettua siihen..)
(Mietin jo, että oonko joskus selittänyt jotain joonkin aiempaan postaukseen..sori, jos tuli selitettyä samoja juttuja uudelleen).
Niin tylsältä kuin kuulostaakin, niin joudut varmaan vaan nyt kokeilemaan eri juttuja ja katsomaan, josko teillä joku toimisi.
Edelleen toivottelen tsemppiä – ja jos joku näistä & yllä mainituista toimisi (ellette oo niitä jo kokeilleet..)
– imetä illan vika kerta ainakin muualla kuin makkarissa
– onko mahiksia tai mitään järkeä kokeilla, josko Nooa nukkuisi Minean kanssa samassa huoneessa?
– yritä saada Niko pitämään uusi unikoulu – ja pysy itse poissa..:)
– (niin hankalaa kuin se onkin – tai kun se oli hankalaa itellenikin – , niin älä mene heti hyssyttelemään ekoista itkuista, kun sekin voi havahduttaa toisen unestaan..)
Alkaa jo ajatus kadota tähän aikaan illasta, kun muutkin nukkuu jo Pahoittelut näpytystypoista. 🙂
Meillä neiti kohta 9kk ja äiti alkaa olla aika poikki. Meillä ei oikein malteta enää koskaan käydä nukkumaan. Ennen neiti nukahti parhaiten itsekseen mutta nyt kun laittaa tissittelyn jälkeen sänkyyn niin noustaan samointein ylös seisomaan ja huutelee perään. Joten meillä nukahdetaan nyt syliin/tissille parhaiten (jos nukahdetaan). Tissillekään ei välttämättä maltettas rauhoittua. Yöllä herätään noin miljoona kertaa (en kestä laskuissa) mutta useimmiten nukahtaa melkein samointein kun saa tissin suuhun. Muuten saatetaan valvoskella vaikka kuinka kauan. Huoh. Ihana kamala imetys, äitiki saattais joskus haluta hetken itselleen (kaikella rakkaudella), mut meillä ei oo maltettu nukkuu viime aikoina juuri ollenkaan päikkäreitäkään.
Meillä sama homma. Sain jo pojan nukkumaan hyvin ilman maitoja..mutta sitten tuli mahatauti eikä poika suostunut kolmeen päivään syömään muutakun tissiä…ja yöt oli semmosta huutoo et oli pakko syöttää…pitäis taas alottaa alusta koko homma..
Kiva kuulla miten muilla. Meillä tyttö 1 v 3 kk, ja yöt olleet alusta saakka huonoja -surkeita! Syö edelleen öisin yhden kerran. Tai söisi varmasti useamminkin, muttei anneta. Sairaalan unikouluun ollut meillä ns vapaa pääsy noin puoli vuotiaasta mutta ei olla raaskittu viedä eikä vieläkään. Onneksi meitä on kaksi aikuista, ja korvatulpat. Ei vaan olla nukuttu miehen kanssa samassa sängyssä pitkästi yli puoleen vuoteen… 🙁 Toinen aina ”valvoo”. Tsemppiä teille ja kaikille muillekin asian kanssa tuskaileville!
Meillä ipana 2v 2kk ja viime yö meni hyvin, kun heräs ”vaan” kahden tunnin välein. Toissayönä tunnin välein. Ja aina saatava maito. Ellei saa, niin kukaan ei nuku – ei koko yönä. En tiedä mikä vaivaa, sillä joulun aikaan nukkui pari vk hyvin kun reissattiin. Kai se ei tykkää arjesta 😀 Jospa tämä joskus loppus! Esikoinen nukkunut 2kk iästä asti täydet yöt.
Taalla myos kohtalontoveri! Poika pian 10kk, herailee joka yo useampaan kertaan.. Ensimmaiset 2kk nukkui parilla herailylla, sitten oppi jo kaantymaan mol pain ja yoshow alkoi.. Edelleen oisin nousee pystyyn, riuhtoo tuttia (hampaita tulossa) jne. Nukkuu omassa huoneessa, mutta joulusta saakka (kuumeessa tuolloin) olen ottanut viereen nukkumaan aamuyosta (+imetys x1) etta saisin itte edes muutaman tunnin patkan yhtenaista unta.. Unikoulua mietitty, mutta en oikein keksi jarkevaa tapaa koska kyse on vauvan liikkumisesta ja aktiivisuudesta (kai, huudattaa en myoskaan halua) Se on janna kuinka mieli huijaa itseaan ”ens yo on parempi” tai ”hampaiden jalkeen helpottaa” jne. Valilla sita on tosi poikki, mutta nyt oom lakannu syyllistamasta itteeni (mita teen vaarin kun lapsi ei nuku) ja ajattelen etta kai sen joskus on opittava nukkumaan?? Tsemppia!!! Tee pikkuhurmurista 10kk postaus, please 🙂
Moikka! Löysin blogisi sattumalta instagramin kautta. Tosi kiva!
Meillä kotona 6kk ikäinen Felix poika joka nukkui ensimmäiset 4kk super hyvin. (Jopa koko yön) ja yhtäkkiä liikkumisen alettua huononee yö unet kokoajan. Jotenkin jopa lohduttaa lukea, että muillakin on vaikeuksia. Nukkuuko poika teidän kanssa samassa huoneessa? Siskollani auttoi kun siirsivät lapsen omaan huoneeseen nukkumaan.
nomppu ei nuku ;D tai siis nukkuuhan se tunnin pätkissä 90% ajasta. ikää nyt 6kk..
paristi oon yllättänyt, kun ollaan nuku neljään saakka ennen ekaa yöherätystä. tätä tapausta ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n taputella pepulle tai vähän heilutella, jos muut haluaa nukkua.
vaikka söisi maitoa pullosta illalla, niin 10s sisään siitä kun mä meen sänkyyn on saatava tissiä, vaikka ne puklais ulos. eli tapa taitaa olla.. mutta katsellaan jossei tässä parin kuukauden kuluttua ala tulemaan muutoksia, että ekana kasataan sänky ja sitten aletaan opettelemaan siellä nukkumistakin.
Mä luulen että lapset vaan on tosi erilaisia eikä voi ”opettaa” pahoille tavoille. Meidän 7,5kk vauva nukahtaa tissille joka yö ja nukkuu vieressä kylki mussa kiinni, mutta on jo muutaman kuukauden herännyt kerran aamuyöstä syömään ja jatkaa unia 8-9 asti. Olen kokeillut (ulkopuolisten painostuksesta) omaa sänkyä ja sain herätä yöllä yli 10 kertaa. Hän taitaa vain kaivata läheisyyttä <3 ollaan siis löydetty meille sopiva tapa nukkua aika helpolla 🙂