Yhteistyössä Libero BabyBuzz
Seisottiin yhtenä aamupäivänä puistossa äitiporukalla (oli ne lapsetkin mukana, hah!) jälleen kerran päivitellen sitä kuinka joskus arki ja lastenhoito tuntuu kaatuvan kaikkine velvollisuuksineen meidän äitien niskaan. Se alkaa jo heti aamusta, äiti nousee ylös lasten kanssa kun isihän on koko viikon ollut töissä ja joutunut heräämään aikaisin. Aamupalat äiti tekee yhdellä kädellä kun toisessa roikkuu esikoinen tai sillä kannetaan kuopusta, ja isin pitää rauhassa saada käydä suihkussa. Äiti lähtee lasten kanssa puistoon samalla kun isi jää kotiin puuhastelemaan miesten juttuja. Puisto on muutenkin täynnä äitejä, joten mitä isi siellä tekisi ja kenen kanssa juttelisi. Meidän äitien näkökulma voi joskus olla hieman kapeakatseinen ja värittynyt omilla mielipiteillä, mutta oletteko ajatelleet että epätasa-arvo alkaa jo odotusaikana, ja itse asiassa se olemme me äidit, jotka olemme ihan erityisellä tavalla etuoikeutettuja.
Me pohdittiin puistossa sitä, onko naiset, jotka sanoo isien osallistuvan perhearkeen liian vähän, itse ehkä opettaneet miehet tietynlaiseen toimintatapaan vai alkaako kaikki jo raskausaikana. Äiti viettää vauvan kanssa ensimmäiset 9 kuukautta, siitä eteenpäin monessa perheessä äiti on jonkin aikaa ainut vauvan ruokkija ja lopulta vauva on oppinut olemaan ensisijaisesti äitinsä hoivissa. Näin meni meillä Minean kanssa, ja vasta lähes 1-vuotiaana Minean ja Nikon suhde alkoi olla yhtä tiivis kuin mulla ja Minealla oli ollut jo maha-ajoista alkaen. Tilanne oli meidän perheessä vielä erityisen haastava itkuisen vauvan takia, sillä vauvan tupsahdettua mahastani maailmaan alkoi koliikki, ja useimmiten mun syli toimi rauhoittajana parhaiten. Jos jo raskausaikana äiti ja vauva on eläneet omassa kuplassaan, voi isälle olla vaikea hypätä rooliinsa täysillä pian syntymän jälkeenkään, varsinkin haastavan vauvan kohdalla kun arki kuormittaa jaksamista. Eikä sekään varmaan mikään salaisuus ole, mutta useimmiten meiltä naisilta vauvojen käsittely tulee kuin luonnostaan vauvan synnyttyä, kun taas isät ehkä tarvitsevat enemmän sitä ”opetteluaikaa”. Äitien tulisi muistaa antaa tilaa vauvan ja isän suhteen kehittymiselle, vai tunnustaako kukaan muu äiti koskaan ajatelleensa että joskus sitä ennemmin tekee jonkin asian itse kuin katsoo vierestä kun toinen tekee sen kymmenen kertaa hitaammin ja (äitin mielestä) hankalammin.
Vielä omassa lapsuudessani ei osallistuva isä ollut mikään itsestäänselvyys, mutta onneksi nykyään isät tuntuvat olevan ihan yhtä innostuneita odotuksesta ja lastenhoidosta kuin äiditkin, ja varmasti tulevaisuudessa osallisuus ja tasa-arvo kasvaa vielä entisestään. Isien puolesta puhumassa on myös Libero, joka on juuri lanseerannut mahtavan keksinnön, BabyBuzz rannekkeen, jonka avulla isät pääsevät lähemmäs vauvaa ja äidin kokemuksia jo raskausaikana. Äiti on yhteydessä mahassa kasvavaan vauvaan ensipotkuista lähtien, mutta entä jos isäkin saisi pitkin päivää muistutuksia siitä että täällä mahassa ollaan ja voidaan hyvin. Viesti pienistä potkuista kahvitauolla tai tieto vauvan hikasta poikaporukan illanvietossa. Loistavaa eikö! BabyBuzz rannekkeen avulla äiti voi aina vauvan liikkeet tuntiessaan lähettää isän rannekkeeseen pienen värähdyksen eli buzzin ja näin isäkin pääsee monta askelta lähemmäs odottavan äidin tuntemuksia. Katsokaa vaikka tämä video, kuinka koskettavaa ja tärkeää näinkin pieni juttu voi olla.
Liberon BabyBuzz ranneke on vielä prototyypin asteella ja testissä muutamilla perheillä, mutta tilausta tällaiselle vauvan ja vanhemmat yhdistävälle keksinnölle varmasti on. Mineaa odottaessa meille annettiin neuvolasta odottajan opas, josta yhdessä Nikon kanssa seurattiin jokaista raskausviikkoa lukemalla kuinka vauva kasvaa ja kehittyy viikkojen lisääntyessä. Se oli ehkä ainut asia, joka vatsan läpi tuntuvien potkujen lisäksi teki raskaudesta konkreettisemman Nikolle, mutta nyt Nooan odotuksessa raskaus jäi selkeästi enemmän tavallisen arjen jalkoihin. Neuvolasta ei enää tarjottu odottajan opasta, ja luulen että kakkoskierroksella se olisi jäänyt lukematta joka tapauksessa – kaikki kun oli jo kertaalleen koettu ja nähty. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin meille BabyBuzz ranneke olisi ollut enemmän kuin pelkkä potkuista ilmoittava tärinä, se olisi ollut tasa-arvoa, tietoisuutta ja vanhemmaksi kasvua heti raskaustestistä alkaen.
Mä jään innolla odottamaan kuinka Liberon Minusta tulee vanhempi hanke yhdessä BabyBuzz rannekkeen kanssa tulee vielä muuttamaan tulevien vanhempien raskausaikaa ja vanhemmaksi kasvua. Olen varma siitä, että isän roolin korostaminen ja tunnustaminen vauvan kasvaessa äidin mahassa on hyväksi myöhemmälle isä-lapsi-suhteelle ja myös parisuhteelle, kun molemmat tuntevat olevansa tärkeässä roolissa jo odotusaikana. Melkein aina se on äiti, joka saa osakseen ihailuja ja kymmeniä kysymyksiä vatsan kasvaessa, mutta ranneke voi auttaa isejäkin keskustelemaan raskaudesta ulkopuolisten kanssa. Mitä luulette, lunastaako ranneke paikkansa odottavien parien elämässä?
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Libero haluaa rannekkeellan sekä lisätä isän osallisuutta raskausaikana että kiinnittää huomiota isän roolin tärkeyteen ja vanhempien tasa-arvoon. Niinpä sain teille arvottavaksi mahtavan Liberon hoitotuotepaketin, kunhan kerrotte kommenttiboksissa sunnuntaihin 10.5. mennessä, miten teillä on isä osallistunut vauvan odotukseen tai kuinka isä voisi paremmin olla osallisena. Sen ei tarvitse olla mitään suurta, se voi olla vaikka sydämen sykkeen kuuntelua mahan päältä, potkujen tunnustelua tai yhdessä nimen miettimistä. Jakakaa vinkkinne, vaikkei meille ehkä enää tule kolmatta odotusaikaa, voi vinkeistä olla suurta hyötyä jollekin toiselle.
Meillä ainakin tuleva isä sai kuunnella vauvan sykettä masun läpi ja samalla sai aika hurjasti potkuja naamaan 😀 Meillä vielä mies oli armeijassa odotusajan, joten tuollainen ranneke olisi ollut ihan mahtava ! Mutta isä oli mukana kuitenkin jollain tasolla koko odotuksen, keskusteltiin paljon tulevasta vauvasta ja mietittiin nimiä. Lisäksi laitoin aina viestejä armeijaan, että mitä masuun kuuluu 🙂
Isä on meillä osallistunut odotukseen antamalla minulle lepoaikaa hoitamalla esikoista, tekemällä minulle hyvää ja terveellistä ruokaa, pitämällä huolta etten joudu kantamaan mitään painavaa ja olemalla läsnä ja kyselemällä miten pyyhkii 🙂 Välillä tuntuu että miehen on vaikeaa ymmärtää miten väsynyt olen ja turhautunut tähän isoon mahaani. Eihän miehet yhtään tiedä miltä se tuntuu. Mutta ihana mies minulla kaiken kaikkiaan on <3
Meillä isukki kävi alusta asti mahdollisuuksien mukaan mukana neuvolassa.
Meillä äidin harteille on aina jäänyt suurin osa vauvan hoidosta ihan vain siksi, että olen imettänyt ja vauvat ovat olleet todellisia tissitakiaisia, joten melkoisen symbioottisessa suhteessa on vauvan kanssa oltu ensimmäinen vuosi. Mutta täytyy nostaa hattua perheemme isille, joka puuhastelee todella paljon sitten vanhempien lasten kanssa, oikeastaan enemmän kuin minä itse 🙂 Kovasti leikittää, vie puistoon ja muihin askareisiin, hoitaa tarhoihin ja kerhoihin viennit ja haut, kun itse hoidan maratonimetyksiä kotosalla samalla siivoten, ruokaa tehden, pyykäten ja huolehtien neuvola- ja lääkärihommista. Molemmille on omat tehtävänsä ja se on toiminut hyvin 🙂
Isä oli mukana neuvolassa, luki oppaita myös. Itkuhan myös pääsi ultrassa, vaikkei sitä myönnä! 🙂 myös potkut ja liikkeet oli tärkeää tuntea.
Me luimme odotusaikana joka sunnuntai neuvolasta saadusta kirjasesta, mitä vauvan kehityksessä seuraavan viikon aikana tapahtuu!
Musta tuntuu että isän mukaan ottaminen vaatii paljon muuta kuin tuollaisen härpäkkeen 🙂 Ihan jo siitä että äiti ottaa isän mukaan odotukseen, kertomalla tuntemuksistaan, pyytämällä kokeilemaan, ottamalla mukaan neuvolaan jne. Samoin äitien tulisi itse antaa isälle enemmän tilaa vauvanhoidossa, liian usein äidit tahtoo omia vauvan vain itselleen.
Meidän perheessä ensimmäisessä odotuksessa isi osallistui melko paljon, oli kiinnostunut, mukana ultrissa ja ostipa hän klassisen musiikin cd-levyjäkin minulle kuunneltavaksi, koska oli lukenut sen parantavan lapsen älykkyyttä, heh 😀 seuraavissa raskauksissa ei nyt enää niin innostunut ollut, kaikki oli tuttua jo! Ei uskonut pahoinvointiani, kun ainut mitä kykenin syömään oli McDonaldsin tuplajuustot…haki niitä minulle kuitenkin, kun oksentelin kaiken muun ulos ja laihduin aluksi 6kg 😀
Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta voisin kuvitella mieheni olevan hyvin osallistuva isä 🙂 ultriin tulisi varmasti mielellään mukaan ja hemmottelisi minua raskausaikana hyvällä ruoalla ja jalkahieronnoilla!
Ensimmäisessä raskaudessa kävimme yhdessä aina neuvolassa, mutta nyt toisessa raskaudessa emme ole kokeneet enää tarpeelliseksi..
Mies toki tunnustelee ja silittelee masua, ja hieroo välillä minun hartioita ja jalkoja. Huomaan kuitenkin, ettei ole ollut niin läsnä tässä raskaudessa kuin silloin esikoista odottaessa.
Tärkeintä on mielestäni osoittaa olevansa kiinnostunut, oli se tapa sitten mikä hyvänsä! Nykyajan isät ovat kyllä ihan eri tavalla mukana vauvan odotuksessa ja hoidossa!
Meillä mies oli alusta saakka mukana hoitamisessa, aluksi vähemmän ja pikkuhiljaa ihan automaattisesti enempi. Varsinkin nyt tytön ollessa jo vuoden, on isä-tyttö suhde syvempi kuin osasin ikinä edes haaveilla. Tottakai suurin osa on mun vastuulla kun tytön kanssa kotona olen, eikä se aamupuuro keity ilman pyytämistä, mutta se ilo molempien silmissä kun he touhuavat yhdessä, on parasta mitä äitinä voin saada! 🙂
Vauvan sydänäänten kuuntelu kotidopplerilla ja vauvan potkujen tunnustelu
Meillä tuo tuleva isä on kyllä yllättänyt mut ihan täysin, miten innokkaasti ja aidosti on ollut odotuksessa mukana. Tänään on ensimmäinen neuvola, johon mies ei pääse mukaan ja viikkoja on kertynyt 32. Kaikki perhevalmennukset ja muut on innolla käynyt läpi ja ollut mukana ihan kaikessa vaatehankinnoista lähtien. On ollut ihanaa, kun toinen on niin huomaavainen ja silittelee masua ja tekee ruokaa ja siivoaa. Tärkeintä mun mielestä on se, ettei painosta toista olemaan enemmän ja paremmin mukana, vaan antaa siihen mahdollisuuden kertomalla tuntemuksista ja huomaamalla toisen huomionosoitukset. Itse olen varsinkin nyt koko raskausaikana kiinnittänyt tosi paljon huomiota siihen, etten pura ajoittaista pahaa oloani mieheen ja että muistan kiittää ja kertoa, kuinka tärkeää on, että olemme tasavertainen pari ja siten myös vanhemmat.
Tuosta rannekkeesta luin jostain jo aiemmin ja sen jälkeen ollaankin vitsailtu, että tärinätoiminto ei kyllä riitä, vaan jos aidosti haluaa tuntemuksissa elää mukana, tulisi siinä olla joku sähköiskutoiminto 😀 eletään vauvan syntymään asti puolet viikosta aika ison välimatkan päässä, joten viestejä tulee laitettua paljon päivittäin.
Me odotamme ensimmäistämme syntyväksi parin kuukauden päästä. Tuleva isukki on käynyt kanssani ultrissa ja perhevalmennuksissa, mutta sitä tärkeämpää on ollut mahan silittely ja jutteleminen ja (epävireinen) laulaminen vauvalle iltaisin. Vahtii myös etten ”syö listeriaa” 🙂
Isä oli todella kiitettävästi mukana odotuksessa. Yhdessä kävimme ultrat ja hän pyrki mahdollisuuksien mukaan myös neuvoloihin. Tavaksi muodostui se, että tuleva isä luki minulle joka perjantai uuden raskausviikon alkaessa sikiön kehitysvaiheista. Hän myös tuki minua synnytyspelkoni kanssa ja loi uskoa, että kaikki menee hyvin, ja niin menikin ;).
meillä raskausaikana ja vauvan synnyttyä isä lähti mukaan neuvolaan mahdollisuuksien mukaan! myös usein viikonloppuaamuisin annetaan äidin nukkua vähän pidempään 🙂
Ensimmäisessä raskaudessa mies oli kyllä täysillä mukana odotuksessa ja osallistui kaikkeen. Toisella ja kolmannella kerralla raskausaika ei itsellenikään ollut enää niin ihmeellistä…joskin olisin toivonut ehkä vähän enemmän hemmottelua, kukkasia ja sen sellaista 😉 tuolloin mies kuutenkin hoiti suuren osan isompien lasten jutuista!
Täällä odotellaan esikoista pian syntyväksi. Puoliso on ollut mukana neuvolassa, kuunnellut sydänääniä ja tunnustellut potkuja. Puoliso on kovin innoissaan tulevasta pienokaisesta ja on ollut tukena mutta ajottain kuitenkin ”unohtaa” että olen raskaana.
Isä jutteli vauvalle jo raskausaikana ja vietimme monta iltaa sängyllä maaten kummankin käsi mun mahan päällä potkuja tunnustellen. Isä myös ehdotti innokkaasti nimiä ja kävi mun kanssa neuvolassa, ultrissa ja perhevalmennuksessa. Lisäksi isä oli kovin tarkka siitä, etten syö mitään kiellettyä ja lepään tarpeeksi. 🙂
Meillä isä oli mukana raskaudessa siten että kuunteli ja tunnusteli potkuja, juteltiin raskaudesta ja tulevasta vauvasta, keksittiin nimiehdotuksia, tuli neuvolaan mukaan jos mahdollisuus, äidin huolien kuuntelu ja hierominen 🙂
Huolehtiva kumppani ei turhia hössötä ja antaa tilaa. En kyllä halua mitään nössöä vierelleni mahaa silittelemään:(( Lasteni isä pitää huolen hyvästä toimeentulosta, niin että rahaa on kaikkeen mitä minä ja lapset tarvitaan ja vähän ylikin. Voidaan ostaa, matkustaa ym..ei tarvitse joka ropoa laskea. Huom. On maailman ihanin aviopuoliso ja läsnä oleva isä.
Meillä isä hoiti varustelupuolen ja otti selvää rattaista jne. Masun silittely yhdessä ei ollut meidän juttu, mutta vauvaa on isä sitten hellinyt senkin edestä.. 🙂
nyt olen rv 38 , ja isä ollut innoissaan mukana raskaudessa koko ajan, hän huolehtii hirveästi musta ,kysyy päivittäin onko vauva potkinut, ostanut yksin vaatetta ja muutaman lelun. Hän on niin pitkään toivonut omaa lasta, joten eikai tämä mikään ihme ole,saa nähdä miten jatkuu kun syntyy 🙂 itselläni entisestä suhteesta myös 3-vuotias ja hänellekin ollut oikein hyvä isäpuoli 🙂
Olen nyt ensimmäistä kertaa raskaana, miehelläni on jo poika joten hänelle tämä ei ole ensimmäinen kerta. Ultrissa olemme käyneet yhdessä ja miettineet nimiä ja isä tottakai iltaisin pitelee kättään mahallani ja silittelee. Mieheni on ammatiltaan hieroja joten saan toki nauttia myös hieronnoista usein.:)
Tuleva isä on huolehtinut syntyvän lapsen hyvinvoinnista hemmottelemalla tulevaa äitiä kaikinpuolin. Hän on ollut mukana kaikilla neuvola ja poliklinikka käynneillä. Ja ollut tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä ja kulkenut rinnalla <3
Meillä on esikoinen juuri tulossa ja tuleva isä osallistuu odotukseen tosi hyvin ja innolla. Käydään yhdessä neuvolassa ja ultrissa. Mies silittelee masua ja tunnustelee potkuja. Kyselee joka päivä monia kertoja ”miten vauvalla menee?”. Ollaan paljon puhuttu ja suunniteltu yhdessä tulevaa. Uskon, että mies osallistuu vauva-arkeen tulevaisuudessa, minkä töiltään ehtii. Eli suurin osa päivistä ollaan vauvan kanssa kaksin, joten automaattisesti vauva tulee kuitenkin olemaan enemmän minun kanssa.
meillä on osallistunut potkuja kuuntelemalla ja juttelemalla vatsakummulle 🙂
Meillä isä osallistui hyvin tunnustelemalla vauvan liikkeitä, ja yhdessä luettiin oppaista, mitä milläkin raskausviikolla tapahtuu 🙂