Kolme kertaa ne ehti olla mulla jalassa, kunnea vihjailin blogissa että voisin tilata itelleni uudet ja laittaa nämä tummansiniset Niket eteenpäin. Melkein samantien laittoi useampikin innokas ostajaehdokas viestiä, ja lopulta lenkkarit sai uuden kodin. Hyvä niin, on se parempi että väri tuntuu heti omalta niin kenkiä tulee varmemmin myös pidettyä koko rahan edestä.
Raskauden jäljiltä mun vaatekaappi kaipailee pientä päivitystä, ja useampana päivänä on ollut ajatuksena lähteä käymään kaupungilla. Oltiin Kertun kanssa sovittu, että jotain voisi tänään puuhailla porukalla, joten yhdistettiin sitten nämä kaksi ideaa ja lähdettiin kaupungille koko porukka. Eve totesi mulle ihanasti ei voi onnistua ja Kerttu naureskeli että sen siitä saa kun kaksi optimistia suunnittelee päiväohjelmaa. Kieltämättä mua jännitti suht isosti se, miten Nooa tulisi viihtymään rattaissa ja jouduttaisiko lähteä takaisin kotiin jo heti ekan kaupan jälkeen, mutta toisaalta mä olen myös niin tottunut siihen, ettei kaikki mene ihan oppikirjan mukaan, mistään ihan pienistä en jaksa stressata. Tällä kertaa kaikki sitten sattuikin sujumaan melkeinpä niin hyvin kuin vain voi mennä, ei siis mitään helpoimmasta päästä shoppailua, mutta kuitenkin siinä mielessä onnistunut päivä että joskus voisi ottaa uusinnan. Ei tosin ihan hetkeen, koska koko reissuun meillä meni about nelisen tuntia. Lounas, pari kauppaa sovitteluineen, vaipanvaihdot, imetykset, leikkipaikka ja yhdet vohvelit.. Kun ei ole kiire minnekään ja edetään täysin vauvojen ehdoilla, niin on edes pieni mahdollisuus onnistua.
Sunnuntain maitokokeilun jälkeen Nooan olossa ei ole ollut mitään huomattavaa muutosta, joten uskalsin tänään ottaa toisen kokeilun. Parin päivän ajan yöt on menneet paljon katkonaisemmin, kun normaalisti Nooa nukkuu ensimmäisen pätkän noin neljä tuntia. Aloitettiin viikonloppuna jälleen d-vitamiini ja luulen että yksi syy voi olla myös siinä, mutta katsellaan nyt miten poika reagoi tämänpäiväiseen maidon yliannostukseen. Sen olen huomannut ainakin, että nieleskely on palannut, mutta tiedäpä taas mikä johtuu mistäkin. Ensi viikosta eteenpäin olisi kolmena viikonloppuna peräkkäin menoa ja ainakin joissain haluaisin olla mukana ilman Nooa, joten korvikkeenkin kanssa on aloitettava testailut ennen sitä. Yhdet bileistä olisi jopa Helsingissä asti, ja mietiskelen kuumeisesti miten saisin sen onnistumaan kun en ehkä kuitenkaan raaski jättää Nooa yön yli hoitoon. Kesä kieltämättä saa haaveilemaan kaverireissuista ja muusta sen sellaisesta, mutta onhan tuo meidän poju vielä niin älyttömän pieni. Missä iässä te olette ekan kerran uskaltaneet/raaskineet jättää vauvan hoitoon tai isin kanssa?
Pari ostostakin tuli muuten tänään tehtyä, esim yhdet revityt farkut joille Niko naureskeli ne nähtyään. Voin huomenna laittaa instaan (@minishowblogi) jonkun sovituskuvan niin saatte sanoa mielipiteenne niistä. Tytöille ostettiin molemmille Frozenin Elsan mekot, ja se päällä meillä on nyt menty koko ilta. Olisi pitänyt kuulema nukkuakin mekossa, mutta jollain sain suostuteltua viime kädessä vaihtamaan toiseen yökkärimekkoon. Frozen on nyt niin kova juttu, että kaikki vaatteet pitäisi olla Elsaa tai Annaa, Crocsilta pitäisi kuulema hommata frozen-clogit, yötä päivää kuunneltaisi let it gota ja for the first timea ja kaikki leikit liittyy jollain tapaa edes etäisesti frozeniin. Yleensä mä olen Anna, Minea on Elsa ja Elsa taikoo ties mitä ihmeellisyyksiä tai järjestää teekutsuja. Tänään sain iltasadun jälkeen vinkkinä kuulla, että sä voisit äiti vaikka sitten synttärilahjaksi toivoa itelles Annan mekon. Mulla kun useimmiten on kaikkiin mä haluun -kysymyksiin vastauksena, että toivo vaikka synttärilahjaksi. Nyt kylläkin se isoin toive toteutui, kun Elsan mekko roikkuu kaapissa odottamassa huomisia leikkejä. Löytyykö teiltä pieniä Frozen-faneja?
Hupsista, meinasi unohtua BR-lelujen arvonnan voittaja! Kommentteja tuli paljon ja kaikilla vesileikit tuntuivat olevan mieluisa juttu. Monet teistä oli myös uusista BR:n vesileluista yhtä innoissaan kuin mekin, ja tällä kertaa puuhapistettä pääsee kokeilemaan Viivi kommentillaan ”Vesileikkejä ei vielä oikein ole sillä ikää on vasta 3kk, mutta kylpeminen saa leveän hymyn aina naamalle!”. Onnittelut Viiville, laitatko spostiin (mineamarissa@gmail.com) osoitetietosi niin saadaan puuhapiste odottelemaan innokasta kylpijää!
Moikka! Aloitin sun blogin lukemisen ihan vasta, vaik instagramissa oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa, sillä meillä on ihan samanikäiset pienokaiset. Mulla tosin tytär on esikoinen. Osui ja upposi tuo sun pohdinta milloin vauvan voisi jättää hoitoon tai edes isin kanssa. Mä nimittäin oon tässä kolmen kuukauden aikana vasta ollut max 1h 15min poissa kotoa ja nyt ens viikolla olisi tarkoitus mennä ystävän kanssa yksi ilta pariksi tunniksi kulttuurin pariin. Itselleni se tulee todella tarpeeseen, mutta kyllä nyt jo jännittää lähteä. Maitoa olen onneksi saanut pumpattua pakastimeen, mutta silti. Tiedän, että kotona pärjätään, mutta hermoilen silti etukäteen sitä jos tuleekin ”vaikea ilta” eli tyttö itkee ja isi on avuton. Ensimmäinen kerta kuitenkin joskus tulee eteen ja siitä se varmasti ajan kanssa sitten helpottuu. 🙂
Mä en ehkä oo paras vastaaja tähän, mulla on ollut tosi hankalaa jättää molempien lapsien kohdalla niitä hoitoon alle vuoden ikäisenä. Pinja oli 1,5-vuotta kun olin yön erossa hänestä ja Isla vähän nuorempi 1v4kk kun lähdin juurikin Helsingin bilereissulle äitiporukan kanssa yön yli.
Molemmat lapset ovat olleet niin tissitakiaisia ja rauhoittuneet sekä nukahtaneet parhaiten rinnalle niin en ole uskaltanut lähteä pitkiksi ajoiksi mihinkään muuta kuin muutaman tunnin reissuille tai illalla niin, että olen nukuttanut ensin lapsen.
Toisaalta se vauvavuosi on niin lyhyt, äkkiä huomaakin, että joko sille saa antaa tavallista maitoa ja hei, sehän pärjääkin jo ilman rintamaitoakin hyvinkin vuorokauden. 🙂 Helppohan se toki on nyt sanoa kun muistan miten oman ajan tarpeessa olin Islan vauvavuonnakin mutta päätin, että otan omaa aikaa sitten pienempinä reissuina, olisin hermoillut niin paljon jos olisin lähtenyt yön yli reissulle kauemmas. Nyt taas voi sitten huoletta olla jo yli vuorokautta pois vaikka edelleenkin kirjoitan A4:sen jääkaapin oveen Islan päivärytmistä miehelle. 😀
Mä oon sitä mieltä että vauvalle ei ole vahingollista jäädä isin kanssa vaikka olisi kuinka pieni kun se isä on kuitenkin vanhempi ihan yhtä lailla kuin äiti. Kiukuttaa aina kommentit joissa kauhistellaan äidin menemisiä mutta isän menoja harvoin kukaan edes huomaa… Se on sitten tietty eri asia koska itse raaskii lähteä ja siitä mulla ei vielä kokemusta ole 😀
Voihan Frozen ja 3 v! I feel you 😀
Moikka! Suosittelen tarkkailemaan maidon aiheuttamia reaktioita, vaikka niin kai jo teetkin. 🙂 Meillä nimittäin maitoallergisilla vauvoilla on tuo nieleskely ja ikäänkuin maidon takaisinvirtaus tulleet aina, kun olen käyttänyt maitotuotteita. Vaikka onhan se rasittavaa, kun ei saa syödä suunnilleen mitään, mutta on se rasittavaa sekin, kun pieni kitisee eikä nuku kuin pikku pätkiä.
Minä oon tosi huono jättämään hoitoon ulkopuolisille, en vain jotenkin raaski, kun toiset jäävät perään itkemään (vaikka varmasti niin tottumiskysymys). Mutta ihan 1-2kk iästä lähtien olen kyllä vauvan jättänyt isin hoitoon päiväsaikaan omasta mielestäni aika pitkiksikin ajoiksi. Isi on sitten syöttänyt pumpattua maitoa pullosta. Hyvä vaan kaikille osapuolille, että lapset saa olla välillä vaan isin (tai jonkun muun) hoidettavina. 🙂
Heti synnyttyään on meidän lapset olleet päiväsaikaan tunnin-pari hoidossa joko mummolla tai isin kanssa. Kolmen kuukauden iässä ensimmäiset yöreissut mummolaan ja hyvin meni kummallakin. Vaikeampaa oli minulla täysien tissien kanssa koska kumpikin täysimetyksellä.