Suunnittelematta paras, ihanimmat muistot syntyy ehdottomasti kaikista extempore-jutuista, joita ei ole ehtinyt sen kummemmin suunnittelemaan. Kiire, stressi ja suorituspaineet unohtuu ja en tiedä, osaisiko sitä elää paremmin hetkessä silloin kun ei ole mitään ennakko-odotuksia?
Pohdiskeltiin Minean kanssa eilen aamulla, mitä sitä tekisi. Lähipuistoon rattailla vai autolla keskustaan isommalla porukalla? Lopulta sitten sovittiin treffit Essille, ajettiin Lauran kanssa kaupan kautta ja kyhättiin pikalounas. Ehdin aamulla tehdä raparperipiirakan pohjan valmiiksi odottamaan, loput kamat pakkasin kassiin mukaan ja Essillä huomasin, että piirakkavuoka taikinoineen jäi kotiin keittiöntasolle. Jep, ärsytti mutta nopeasti sekoittelin uuden pohjan ja saatiin jälkkäriäkin, tällä kertaa sitruunarahkalla maustettuna. Ehkä yhtä vaakalaudalla oli meidän kanavartaatkin, ei nimittäin oltu kukaan aiemmin grillattu, mutta Laura grillivastaavana ja folion ja öljyn turvin saatiin superhyvä lounas aikaan. Sori vaan Essille, kun sotkettiin keittiö ennen appivanhempien kyläilyä!
Nää kaksi <3 Mila on meidän lapsiporukan taiteilijasielu ja ilopilleri. Muilla oma tahto näkyy vahvemmin, ja välillä tuntuu että kaikki ollaan ehditty komentaa lapsiamme rauhoittumaan, jakamaan lelut, lopettamaan kiljumisen tai muuta vastaavaa eikä Essin ole tarvinnut koko aikana ojentaa Milaa ollenkaan. Mila se vaan seurailee pienen välimatkan päästä, hymyilee ujosti ja ihmettelee muiden riehumista.
Aamun kovin juttu oli Essin ja Nikon uuden kodin ”piha”, joka siis tällä hetkellä on vielä kiveä ja multaa. Eve ja tytöt kirjaimellisesti tupsahti metsästä yllättäen mukanaan lautasellinen mansikkaleivoksia, jotka ei muuten ollut yhtään hullumpia. Kääretorttupohja, mansikkatäyte ja päällä tuorejuusto-tomusokeriseos. Mulla on jäänyt täytekakkuhimo sen verran sitkeästi päälle, että olen jo pari viikkoa koittanut keksiä hyvää syytä leipoa täykkäriä. Miten olisi kesä, tontin saaminen tai jos sitä leipoisi vaikka seuraaville lounastreffeille?
Minea aina keksii vaatekaapistaan lempparijuttuja, joihin tyttö jää niin jumiin ettei suostuisi enää muuta päälleen pukea. Yksi tällainen on jo pitkään ollut Pompin rosenvärinen fleecetakki, ja tämän viikon ajan on kävelty uusissa ”Frozenin kengissä” (kaikki turkoosi on Minean mielestä niiiiiin frozenia), jotka saatiin Crocsilta. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele, koska crocseille tyypillisesti nämäkin on superkevyet, helpot pukea itse jalkaan ja kivan huolettomat kaikessa menossa. Koko on vielä aavistuksen iso Minealle, mutta tämä Duet Busy Day Mary Jane tuntuu olevan malliltaan sen verran näppärät, että ne pysyy jalassa juostessakin. Minea ilmoitti ennen lähtöä että mähän voisin sitten aina pukea näitten kenkien kanssa sen frozenin mekonkin. Ja yhdet korkkaritkin kuulema pitäisi saada. Harmi vaan, että ilonpilaaja-äiti on sitä mieltä, että asiasta voidaan keskustella about kymmenen vuoden päästä uudestaan!