Aika moni ystävä on meiltä viime päivinä kysellyt, miten meidän muutto sujuu ja mihin ollaan muuttamassa. Melkein samaan hengenvetoon he ovat myös kauhistelleet tilannetta, kun olen kertonut, ettei kumpikaan asia ole edennyt yhtään mihinkään. Tämän kuun viimeinen päivä on lähdettävä tästä nykyisestä kodista pois, oli tilanne muuten mikä tahansa, mutta meillä ei vielä ole seuraava koti tiedossa! Onhan se ehkä vähän uhkarohkeaa jättää asia näin viime tippaan, varsinkin kun on vastattava myös lapsista, mutta tuskin tässä kadulle jäädään asumaan vaikka vuokra-asuntoa ei kuuluisikaan.

Tälläkin viikolla olemme käyneet katsomassa kahta asuntoa, toinen oli asumisoikeusrivitalo ja toinen kolmio luhtitalosta. Rivari oli ihan ok, -98 vuoden kahden tason lähes alkuperäiskuntoinen asunto samoilla neliöillä kuin tämä meidän nykyinenkin. Plussaa oli se, että asuntoon oli laitettu ruskea laminaattilattia ja pienen terassin ja pihan lisäksi olohuoneesta pääsi lasitetulle terassinosalle. Asunto on noin kahden kilometrin päässä tästä nykyisestämme, joten lasten hoitomatka olisi kivan lyhyt.

Myös luhtitalon kolmio olisi tässä aivan vieressä, mutta sen taisimme hylätä vaihtoehtona jo samantien. Kaikki lattiat oli muovimattoa, huonokuntoista sellaista, keittiö vanhanaikainen ja kulahtanut ja seinillä paljon jälkiä. Asuntoa välittävä vuokrafirma ilmoitti olevansa aikeissa tehdä asuntoon pintaremonttia, mutta meidän tapauksessa se ei auta, koska muuttamaan olisi päästävä heti, kun vanhat asukkaat vapauttavat  kämpän omista tavaroistaan.

Maanantaille olemme asettaneet takarajan, jolloin on tehtävä päätöksiä, ja todennäköisesti otettava tuo mainitsemani aso-rivari, ellei sitten siihen mennessä ilmaannu jotain parempaa. Olemme jonossa yhteen asuntomessualueen asumisoikeusasunnoista, ja se ratkeaa viimeistään maanantaina, kun kaksi ottajaa ennen meitä ilmoittavat, ovatko he kiinnostuneita. Myöskin paritalon puolikas, jota kävimme jo aiemmin katsomassa, on vielä vuokralaisia vailla, joten pieni mahdollisuus on saada koti sieltäkin. Ykkösvaihtoehtona meillä on se paritalo ja kakkosena asuntomessualue, jonka asunto olisi paljon pienempi kuin meidän kaksi muuta vaihtoehtoa. Toisaalta, tässä vaiheessa on varmaan turha lähteä enää kovin valikoivalle linjalle, kun muutto on jo ihan oven takana, mutta 8-9 kuukautta on kuitenkin riittävän pitkä aika niin että tiedän tympääntyväni asuntoon, jos se on lattiasta katton kauhea. Toivoisin edes keittiön tai kylpyhuoneen olevan alle kymmenen vuotta vanhaa pintaa, mutta Jyväskylässä kilpailu hyvistä asunnoista tuntuisi olevan suht vilkasta.

Tänään päätin, että nyt aloitan samantien pakkaamisen – oli meillä uutta kotia tai ei! En halua jättää pakkaamista viimeisille päiville, koska silloin siitä tulee pelkkää tavaran roiskimista laatikoihin. Nyt kun kaapit käy läpi yhden kerrallaan per päivä, voi samalla käydä kaikki tavarat ajatuksella läpi ja karsia k-a-i-k-e-n tarpeettoman roskiin ja kurppiskasaan. Suurin tehtävänä vaikeuttaja on Nooa, joka ehtii melkein purkaa laatikot sitä mukaa kun mä niitö täytän. Mineahan ei tahtoisi heittää juurikaan mitään omia tavaroitaan kiertoon, mutta tiedättekö millä ajatuksella olen lahjonut tyttöä?! Vakuuttelen koko ajan, että siivoamalla vanhaa pois tulee paremmin tilaa uusille leluille. Toinen on sitten sen kuultuaan ollut karsimassa vähän sitä sun tätä, myös sellaisia leluja joilla on vasta leikitty pari päivää sitten. Niko jopa ehdotti, että pakkaisimme erikseen tavarat, joita emme väliaikaisessa kodissa tarvitse, ja veisimme ne odottelemaan Nikon työpaikalle. Totesin siihen vain, että jos tavaraa ei tarvitse yhdeksän kuukauden aikana, niin ei sitä silloin tarvitse ollenkaan Ja näinhän se on, nyt karsitaan rankalla kädellä, ja huomenna syvennytään vielä KonMarin tekniikkaan niin että kohta meilläkin vallitsee todellinen minimalismi!