RENNOSTI LAIVALLA

Palaan vielä tämän viikon kuulumisiin tarkemmin, kunhan saan kameran kaivettua esiin – ja ehkä otettua jonkun kuvankin blogiin. Meillä kävi pikainen oksennustauti, joka alkoi sillä, että Nooa oksensi vain kerran ja myöhemmin mä yhden yön. Niko säästyi taudilta kokonaan, eikä Mineallakaan ollut yhtä kuumeista iltaa kummempaa, mutta silti tuntuu että kaikki tekeminen lamaantui kotona pariksi päiväksi. Onneksi lapset ei saaneet sen pahempaa, muistan nimittäin kuinka surkeana Minea oli aikoinaan kun sairasti tautia ja heräili pitkin yötä sängyssään oksentaen.

Mulla on vielä kirjoittamatta meidän laivareissusta, joten palataanpa nyt parin viikon päähän. Niko piti silloin talvilomaansa, ja mun teki mieli lähteä johonkin reissuun, kun tässä on jo jonkin aikaa pyöritty vain kotiympyröissä. Ensin katseltiin edullisia nopeita lähtöjä, mutta lennot ja hotellit jossain lämpimässä olisi loppujen lopuksi tullut sen verran kalliiksi, että päädyttiin halvempaan, ja superhelppoon, vaihtoehtoon. Nyt kun lapset on vielä näin pieniä, niin matkakohteen valintaan meillä paljon vaikuttaa se, kuinka kohteessa on lapsille puuhaa. Toki lapset saa viihtymään ostoskeskuksissa ja museoissakin, mutta ennemmin lähdemme lasten kanssa paikkoihin, joista on ihan oikeasti iloa heillekin. Laivalla kaikki on ihanan helppoa kun palvelut ja aktiviteetit löytyy yhdestä paikasta, ruoka on ehkä perushyvää, mutta sitä säästyy ravintolan etsimiseltä ja tekemistä on koko perheelle.

laivalla IMG001

laivalla IMG002

Me oltiin matkassa ystäväperheen kanssa, joilla on 1- ja kohta 3-vuotiaat pojat. Pienempi pojista on mun kummipoikani, ja isompi oli sopivasti siinä iässä että Minealle oli leikkiseuraa. Koko laivalle lähtö keksittiin  niin viime tipassa, että viikkoa ennen matkaa ei paremman luokan hyttejä ollut vapaana enää yhtäkään. Viime kesänä meillä oli de luxe -hytti, jossa tykättiin hytin tavallista isommasta koosta ja parisängystä. Nyt varasimme puolta halvemman family-hytin, ja se osoittautuikin täysin samankokoiseksi ja yksittäiset alasängyt saikin työnnettyä parisängyksi. Vuodesohvasysteemi oli aavistuksen hassu, joten päädyttiin nukkumaan Minean kanssa ”parisängyssä” ja Niko yläsängyssä. Nooalle oli valmiina odottamassa pieni matkasänky, johon ehkä mahtuu nukkumaan maksimissaan parivuotias. Varattiin myös etukäteen buffet molemmille päiville ja aamupalat, ensin luulin Tavolata-ravintolan aamupalaa huomattavsti paremmaksi, mutta eroa buffetin aamupalaan olikin vain jälkiruoissa. En siis suosittele maksamaan yli viittä euroa lisää siitä, että saa enemmän jälkiruokavalikoimaa ja pöytiin tarjoillut juomat.laivalla IMG003 laivalla IMG004 laivalla IMG011 laivalla IMG010

Meidän laivareissu oli keskiviikosta perjantaihin, jolloin Siljan laivalla ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, ei myöskään Muumeja tai Harri hyljettä, joiden kuvittelin kuuluvan peruskalustoon. Kesän muumidiskoakaan ei ollut, ainoastaan kävimme illemmalla kävelykadulla katsomassa akrobaattishown. Onneksi lapsille riitti touhuamista alakannen leikkipaikassa, jossa oli muutama erilainen pallomeri, liukumäkiä, kokkailunurkkaus, legoalue ja jätskibaari. Niko kävi vielä Minean kanssa uimassa Tukholma-päivän jälkeen ennen iltaruokaa.

Viimeksi suuntasimme Tukholmassa päiväksi Junibackeniin, mutta tällä kertaa päädyimmekin keskustaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä kuitenkin valinnut sen päivän Junibackenissa, jossa Minea sai rauhassa touhuta useamman tunnin. Aloitimme käymällä pikaisesti kahdessa ostoskeskuksessa, NK:lla ja Galleriassa, söimme lounasta ja loppuajaksi menimme Sergelstorgetilla (eli aivan keskustassa) sijaitsevaan kulttuuritaloon, josta löytyi yläkerrasta Stadsbibliotekin leikkipaikka lapsille. Varmaan tunnin verran hukattiin aikaa vessojen etsimiseen, sillä emme olleet nostaneet ollenkaan kruunuja, ja Tukholmassa vessoihin näyttikin kaikkiin tarvitsevan pääsymaksun. Jonkin aikaa edestakaisin harhailtumme Niko kävi nostamassa rahaa ihan vain todetaksemme, että kahvilalla, jossa käytiin rahat rikkomassa, oli asiakkaille oma vessa.. Tämä ravintolan tai vessan metsästäminen on juurikin sitä, mitä nämä kaupunkilomat tuntuu yleensä lasten kanssa suurimmaksi osaksi olevan – edelleen siis liputan helpoutta ja jopa niitä ”tylsiä” all inclusive -hotelleja.laivalla IMG009 laivalla IMG008   laivalla IMG007 laivalla IMG006 laivalla IMG005

Matka oli kaiken kaikkiaan ihanan rentouttava lastenkin kanssa, ja luulen että laivamatkailusta voisi tehdä ihan jokavuotisen tavan. Minea sai NK:n leluosastolta valita mitä tahansa, ja kuvista näette mitä tyttö halusi! Ruususen peruukista tuli niin lemppari, että Minea kulki se päässään pitkin Tukholman katuja aiheuttaen pientä hilpeyttä vastaantulijoissa. Tykkäättekö te käydä laivalla vai mikä tapa matkustaa on se teidän perheen juttu? Vinkkejä matkakohteista otetaan tulevaisuutta ajatellen mielellään vastaan!

PÄÄSIÄISEN POHDINNAT

Juupas, eipäs, ehdottomasti, ei missään nimessä – etenkin kuluneen viikonlopun ajan on mielessä pyörinyt pohdinnat, jotka ei tunnu etenevän mihinkään, kun en itse osaa tehdä päätöksiä asioiden eteen. Koko ajan tiedän, että pitäisi sitä ja tätä tai että haluaisin noin ja näin, mutta mikä ihme siinä on, ettei saa itseään otettua niskasta kiinni? Olen nykyään varmaan liian mukavuudenhaluinen, sillä muutosta on vaikea tehdä, jos on tyytyväinen nykytilaan. En puhu mistään sen isommista asioista kuin ensi syksyn työ- ja hoitokuvioista, omista haaveista ja niiden toteuttamisesta tai ihan perusarkisista jutuista, ja siltikin jahkailen viimeiseen saakka, ja jos mahdollista vielä senkin jälkeen.

Samaan aikaan olen huomannut, että poden itseni kanssa kriisiaikaa. En viihdy tämänhetkisessä vartalossani, vaan toivoisin pystyväni jälleen aloittamaan säännöllisen liikunnan, mutta kun se aika ja sen puute! Kyse ei enää ole edes siitä, etteikö minulla iltaisin olisi mahdollisuutta liikkua, vaan jokainen hetki kun ollaan Nikon kanssa molemmat kotona, on käytetty jollain tapaa liittyen tulevaan taloprojektiin. Joko hoidetaan oman asunnon myyntiä, lupahakemusta, viimeisiä tietoja rakentajalle tai etsitään väliaikaista kotia, ja kaiken tämän keskellä minä koitan vielä saada mahdutettua viikonloppuihin kuvauksia. Nyt voisin todeta, että on ehkä tullut haukattua liian iso pala eikä yksi (tai kaksikaan) ihminen pysty liian moneen asiaan kerralla, mutta en ole koko aikana kertaakaan edes harkinnut sitä vaihtoehtoa, että lopettaisin blogin tai en enää jatkaisi kuvauksia. Ne on asioita, jotka saa minut pelkästään hyvälle mielelle enkä ajattele, että ne toisivat lisäkuormitusta arkeeni. Ihan sama kuin mikä tahansa harrastus – se on se juttu, joka tuo vastapainoa muuten kiireiseen arkeen.

Nyt olen joka tapauksessa päättänyt, että on aika kiinnittää huomiota myös omaan ulkonäköön siinä mielessä, että hankin salikortin ja mahdutan säännölliset lenkit jälleen kalenteriini. Etsin koko ajan studiotilaa, jossa voisin hoitaa kaikki kuvaukset ja jossa rekvisiittani saisi lojua kaikessa rauhassa ilman että ennen jokaista kuvausta järjestelen ensin paikkoja puolen tunnin ajan. Olen jopa mennyt niinkin pitkälle ajatuksen tasolla, että laajentaisin kuvausaikoja yhdellä lisäpäivällä, ja kesästä eteenpäin kuvaisinkin pääasiassa kolmena arkipäivänä viikossa. Muuten tämä nykyinen pari kuvausta viikossa -harrastelu toimisi, mutta kun olen ihmisenä sen verran kaikki mulle, heti nyt -tyyppiä, etten yksinkertaisesti siedä ajatusta, että teen jotain puolittain. Tahdon, että päivissäni olisi aikaa suunnitella, kokeilla, editoida ja rauhassa viilata yksityiskohtia, ilman että lapset on oven takana vaatimassa huomiota tai aika on pois perheen yhteisistä viikonloppuhetkistä. Nämä yhtälön osat kun saisin balanssiin, niin alkaisi taas tuntua siltä, että elämä on muutakin kuin paikasta toiseen juoksemista ja minuuttiaikatauluja.

trevkl IMG001 trevkl IMG003 trevkl IMG004

Ne, jotka seuraavat meitä snäpissä, tietävät että arki on minulle hyvinkin rentoa ja jokapäiväistä kotoilua. Arjesta olisi varmasti helppo irrottaa aikaa muille asioille, mutta sehän siinä juuri onkin, että tahdon olla täysillä kotona silloin kun lapsetkin enkä useinkaan edes yritä saada mitään siivousta ja ruoanlaittoa lukuunottamatta aikaiseksi. Pikainen blogin päivittäminen tai kuvien läpikäyminen ei vaan onnistu niin, että sitä tekisi lapset jalassa roikkuen, välillä kun yhden virallisemman puhelunkin soittaminen lasten hereillä ollessa on päivän haastavin tehtävä. Jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti tietää mistä puhun?!

Jottei asiat menisi liian helpoksi niin parhaillaan koitamme löytää itsellemme vuokra-asuntoa raksaamisen ajaksi, sillä mehän sitten saatiin vakavastiotettava tarjous pääsiäisenä heti ensimmäisen näytön jälkeen! Kiinnostusta oli huikea määrä, ja varmasti noin 15 perhettä kävi katsomassa meidän kotia, ja soittoja on tullut vielä eilen ja tänäänkin. Onneksi on yksi hoidettava asia vähemmän eikä asuntoa tarvitse alkaa siivoamaan joka viikonloppu uudelleen ja uudelleen näyttöjä varten, ja onhan se muutenkin helpottavaa tietää, ettei jäädä kahden kodin loukkuun. Kyllä ne muutkin hommat tästä vielä löytää oman paikkansa, nyt vain tuntuu siltä, että yöunista tinkiminen alkaa näkyä naamassa ja vireystilassa niin ettei ole varaa luopua enää yhdestäkään nukutusta tunnista. Tätä se ruuhkavuosia elävän elämä taitaa olla, vieläpä seuraavat ties kuinka monta vuotta, mutta on se kaikki sen arvoistakin, kunhan vain itse muistaa omat päämääränsä.

PÄÄSIÄISEN VIETTOON

easter 002 easter 001

Me korkattiin pääsiäisen lomailut melkoisella yllärivedolla, ja pyydettiin mun vanhemmat meille katsomaan lapsia ja itse tultiin Tampereelle! Parhaillaan istun täällä veljeni sohvalla katsomassa boxilta American Horror Storyn neloskautta ja vielä tänään ehditään pyörähtää kaupungilla ennen kuin suunnataan takaisin kotiin. Nooa on ensimmäistä kertaa ikinä yön yli hoidossa, enkä ihan rehellisesti muista, milloin olisimme Nikon kanssa olleet kahdestaan jossain. Yleensä lastenhoitajat pyydetään paikalle, kun meillä on jotain sovittua menoa, mutta ei se yhtään huonoa tee tällainenkään oma aika, päinvastoin, pitäisi ottaa tavaksi.

Mitä teidän pääsiäiseen kuuluu? Me aiotaan seuraavat päivät olla ihan rennosti kotona, ja huomenna on vielä se yleinen asuntonäyttö, joten pientä siivoamistakin joutuu ehkä tänään tekemään. Munien etsiminen sunnuntaina, virpominen ja yhdessä koristeiden askartelu on meidän pääsiäisperinteitä, mutta muuten emme järkkäile mitään sen isompia. Eikä varmaan yllätä, että yksi parhaimpia asioita pääsiäisessä on suklaa ja se, että saa syödä sitä jopa tavallistakin enemmän! Ehdin jo eilen leipoa muffinsseja, mutta tänään on testattava kinderjuustokakkua, onko kellään vinkata hyvää reseptiä siihen?

Näiden kuvien myötä (jotka myös todistivat sen, etten enää koskaan koita saada omista lapsista yhteiskuvaa!) toivotan kaikille ihanaa pääsiäistä!! Herkutelkaa paljon suklaata ja muistakaa ystävääkin pienellä suklaayllätyksellä.

KOTI MYYNNISSÄ!

Vihdoin se on siellä, meidän koti Etuovessa myynnissä! Tiistai-iltana näpyteltiin myynti-ilmoitus, ja heti seuraavana päivänä puhelin pirisi, kun kiinnostuneet ostajat kyselivät aikaa asuntonäytölle. Myös tänään on tullut kyselyjä, ja yhdelle pariskunnalle jo ehdimme pitää yksityisen näytönkin.

Erityisen paljon kehuja on saanut meidän myyntikuvat, joista tilat näkee kattavasti yhdellä vilkaisulla. Muistatte varmaan, kun Talosanomien Jenni kävi meillä pelastamassa mut kaaoksen keskeltä, stailasi pikaisesti paikkoja ja otti myyntikuvat. Kuvista tuli mielestäni täydelliset, sillä ne on edustavat mutta realistiset. Jennillä ja Kertulla on nykyään yritys, joka tarjoaa juurikin asunnonmyyjille stailaus-, kuvaus- ja mainostuspalvelua eli oman asunnon myyntiä voi nopeuttaa ulkoistamalla tämän visuaalisen puolen heille. Kannattaa ottaa yhteyttä joko Kerttuun tai Jenniin, jos mielessä on asunnon myynti – mä ainakin uskon, että jo hyvät kuvat ja tavaroiden parempi asettelu auttaa myntikohdetta erottumaan muiden joukosta. Vai mitä sanotte näistä kuvista?

myynnissa

Mikäli teillä sattuu olemaan hakusessa valoisa, avara rivitaloasunto Jyväskylästä, niin myynti-ilmoituksen meidän kotiin löydät täältä. Kotimme on 83,5 neliön rivarikolmio noin kuuden kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta, ja kaikki palvelut löytyy kilometrin säteellä – vieressä on mm. venesatama, uimaranta ja päiväkoti. Sunnuntaina meillä on yleinen näyttö, johon kaikki kiinnostuneet on tervetulleita! Mä lähden nyt unille, jospa sitä huomenna jaksaisi paremmin reissata kohti Tamperetta ja päivän mittaista minilomaa.

LASTEN UUSIMMAT

Eilen pyörähdin ystävän kanssa pikaisesti kaupungilla, tarkoitus ei ollut ostaa itselleni mitään, mutta lopulta mukaan lähti kuitenkin yhdet farkut ja parit sukkikset. Mietin siinä sitten, että vaikka ostan silloin tällöin vaatteita itsellenikin, niin olen silti aavistuksen kateellinen lasteni vaatekaapille! Molempien lasten vaatevalikoima on heittämällä muodikkaampi ja ajankohtaisempi kuin omani, ulkokamat on teknisempiä ja materiaalit laadukkaampia. Kyse ei ole niinkään siitä, että olisin äitiyden myötä kokonaan unohtanut itseni, vaan ennemminkin ajattelen, että materiaalien ja laadun merkitys korostuu, kun kyseessä on pienen lapsen iho. Vaatteen istuvuus, kestävyys ja mukavuus ovat avainasemassa, ja tietenkin yhtä tärkeänä osana haluan vaatteen myös näyttävän hyvältä.

Jo neljä vuotta lastenvaatteita ostaneena olen huomannut kuinka kaappi on huomaamatta täyttynyt pääasiassa muutaman laadukkaamman lastenvaatemerkin vaatteilla. Monet merkit on mieleeni kuten suomalaiset Papu ja Vimma, mutta kyllä meiltä kuitenkin eniten tällä hetkellä löytyy NOSHia, Gugguuta, Mini Rodinia ja POMPdeLUXia. Näiden neljän vaatemerkin tiedän tuovan markkinoille kerta toisensa jälkeen sellaisia mallistoja, että takuuvarmasti löydän sieltä omat suosikkini ja pakko saada -listani saa kummasti joka kerta jatkoa. Hassuinta on ehkä se, että tämä nelikko edustaa melko erilaisia tyylejä jokainen, mutta en silti ole vielä tähän päivään mennessäkään kokenut, että vaatteita olisi vaikea yhdistää toisiinsa. Paremminkin voisi sanoa, että ne sopivasti täydentää toisiaan niin ettei lastenkaan pukeutumisesta tule liian yksitoikkoista tai mielikuvituksetonta.

Olisikohan näistä neljästä pitkäaikaisin tuttavuuteni tanskalainen POMPdeLUX*, jolta löytyy laajin valikoima vaatetta joka tilanteeseen arjesta juhlaan. Suurimmalle osalle teistä ei ole mitenkään uusi juttu, että tykkään POMPin vaatteiden kestävyydestä, ulkonäöstä ja hinta-laatusuhteesta. Ne nimittäin yksinkertaisesti on meillä pysyneet superhyvinä useista käyttö- ja pesukerroista huolimatta, eikä maanantaikappaleita ole vuosien saatossa sattunut joukkoon kuin yhtien sukkisten verran. Ja sama kuin NOSHin vaatteissa, pisteet tulee myös pitkäikäisyydestä, sillä kaikki perustrikoot tilaan aina pari kokoa isompana, ja hihoja tai lahkeita kääntämällä pidennän käyttöikää.

Tänä keväänä en pitänyt omia POMPdeLUX kutsuja, mutta Evelina (eja@pompdelux.com) kävi meillä esittelemässä malliston, ja sovittelin vaatteita lapsille. Pienten poikien valikoimassa tykkäsin hauskoista kuvioista, ja etenkin t-paidat ihastutti kovasti. Minea on jo siirtynyt kokonaan isojen tyttöjen puolelle, ja sieltä löysinkin pitkän listan verran ostettavaa. Kaikkea en voinut hankkia yhdellä kertaa, joten ostettavaa jäi vielä myöhemmällekin jonkun verran, ja lisäähän varmasti tulee vieläkin, kun näkee muiden sovituskuvia.

pomppeja IMG001

Idabel takki* oli koko tyttöjen malliston yksi lemppareistani, ja sen tilasin Minealle vaaleanpunaisena sillä ajatuksella, että takki menee juhlavaatteiden kanssa ja kaupungilla vähän hienommassa käytössä.pomppeja IMG010

Pienten poikien puolelta ehdottomasti eniten ihastuin tähän Ucon collegeen*, joka näytti olevan aika monen muunkin suosikki, kun noin puolet kooista oli jo loppuunmyyty. Mietin pitkään harmaan ja tummansinisen välillä, mutta lopulta päädyin tummansiniseen käytännön syistä.pomppeja IMG002 pomppeja IMG003

Olin varma, että perinteisesti tykkäisin Minealla enemmän pinkistä uikkarista, mutta sovittamisen jälkeen tilaukseen lähtikin Bathgate kokouikkari* tummansinisenä. Eikö olekin ihana!pomppeja IMG004 pomppeja IMG009 pomppeja IMG008 pomppeja IMG007

Ja tämä Juba takki*!! Harmi, että koitin ajatella järkevästi enkä viitsinyt tilata toista, hyvin samantyylistä takkia kuin Minealla jo on viime keväältä..pomppeja IMG006 pomppeja IMG005

Perustrikoita otin taas ison pinon, koska erivärisiä aluspaitoja ja leggareita menee aina. Mieleni tekisi vielä sortua tyllimekkoon, mutta toistaiseksi hame ja viime syksyn mallit saavat riittää. Tänään kylläkin tuntui hetken aikaa siltä, että voisin ostaa vaikka koko POMPin nettikaupan tyhjäksi, kun pankki siirsi talorahoja meidän yhteiselle tilille 😀 Eilen saimme jopa viimein omankin asunnon myyntiin, ja viikonloppuna on tulossa ensimmäinen näyttö – jännittävää! Huomenna voisin linkittää teillekin myynti-ilmoituksen, jos vaikka joku etsiskelee perheelleen kivaa rivarikolmiota!

P.S. Huomasin juuri, että olen blogissani julkaissut tasan 1000 postausta ja kommenttejakin on kertynyt jo yli 10 000!! Se on huikea määrä, ja kiitos kuuluu tietenkin kaikille teille, sillä en olisi kirjoittanut näin paljon tai näin usein ellen tietäisi, että joku siellä toisella puolella ruutua kiinnostuu postauksista ja jaksaa vieläpä kommentoida kirjoituksiani. Kiitos, kiitos siitä, että olette mukana!

*sisältää mainoslinkkejä

PÄÄSIÄISEN VÄRIKÄS KÄÄRETORTTU

Viikonloppuna halusin leipoa jotain kevyen raikasta, ja päädyimme Minean kanssa tekemään Kinuskikissan inspiroimana värikästä kääretorttua. Idea tortun koristelemisesta erilaisilla elintarvikeväreillä oli erityisen hauska, koska sen lapsikin osaa tehdä, kun kuvioiden suhteen ei ole niin tarkkaa. Täytteeseen laitoin mangorahkaa, joten tämä kääretorttu sopii loistavasti pääsiäiseen!

virvonvarvon IMG006

4 munaa

1 1/2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

3/4 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

elintarvikevärejä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon toisiinsa sekoitetut jauhot ja kääntele taikina tasaiseksi. Ota sivuun pieniä määriä taikinaa ja värjää taikinat erivärisillä elintarvikeväreillä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja pursota erivärisillä taikinoilla kuvioita, lisää vielä lopuksi lopputaikina päälle. Paista 225 asteessa 6-8 minuuttia.

Täyte:

5 rkl lemon curdia

1 prk maustettua rahkaa mango

1 prk kuohukermaa

2 tl sokeria

Vatkaa kuohukerma. Sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Levitä sokeria leivinpaperin päälle ja kumoa hieman jäähtynyt kääretorttupohja päälle. Sivele pohja ensin ohuelti lemon curd -tahnalla. Lisää sitten täyte jäähtyneen pohjan päälle ja kääri rullalle. Koristele halutessasi suklaalla ja karkeilla.

VIRVON VARVON!

 virvonvarvon IMG003virvonvarvon IMG008 virvonvarvon IMG007virvonvarvon IMG004

virvonvarvon IMG006 virvonvarvon IMG005   virvonvarvon IMG002virvonvarvon IMG009

virvonvarvon IMG001

Joko teillä käytiin eilen virpomassa vai vasta tulevana viikonloppuna? Meillä on aina virvottu viikko ennen pääsiäistä, ja niinhän se ajatus taitaa alunperin mennäkin, että ensin virvotaan ja viikon päästä kotiin ilmestyy palkka virpomisesta, vai miten se nyt olikaan. Minean kanssa on käyty virpomisreissulla jo parina aikaisempanakin vuonna, mutta toistaiseksi ollaan pimpoteltu vain tuttujen ovia. Uskallusta ja innostusta virpomiseen Minealta ei puutu, mutta yksikin korillinen suklaata naapureilta on ihan tarpeeksi (liikaa!) tulevien karkkipäivien varalle. Viime vuonna meiltä löytyi kindereitä ja muuta pääsiäissuklaata herkkukaapista vielä kesänkin jälkeen, kun niitä koitettiin jemmailla välttäen suklaaövereitä. No, säästeliäisyydessä onnistuttiin, mutta täytyy myöntää, ettei pääsiäissuklaan syömisessä juhannuksena ole ihan sitä samaa fiilistä..

Nooan virpomisuraa ei oltaisi vielä tänä vuonna muuten varmaankaan aloitettu, mutta Minean mukana poika meni oikein hyvin rattaissa istuessaan, ja mukaan napattiin vielä naapurinkin poika. Olin yllättynyt siitä, että alle puolet avasivat oven (tai olivat ylipäätään kotona) eikä meilläkään käynyt kuin kolme virpojaa. Juteltiin tästä ystävien kanssa ja joku sanoi, että virpominen ajatellaan nykyään kerjäämiseksi, ja osa ihmisistä laittaa oveensa lapun ’saa virpoa’ jos ovat valmiita vastaanottamaan virpojia. Oikeastiko?!?!! Tähänkö ollaan todella tultu, että lapsille tärkeä perinne onkin ilmaisen tavaran kerjäämistä, ja oven avaaminen tuntemattomalle on liian pelottava asia? Suorastaan ärsyttää, että vanhemmat haluaa nykyään kyseenalaistaa k-a-i-k-e-n, jokainen ääneen sanottu mielipide tai perinne rikkoo jonkun periaatteita tai tasa-arvoa vastaan, eikä toisiin uskalleta ottaa kontaktia muuten kuin virtuaalisesti. Tästäkin huolimatta tai ehkä juurikin tätä kritisoiden mä aion raahata joka vuosi lapseni virpomaan niin kauan kun heitä se kiinnostaa, aion heittää rahaa taivaalle ja ostaa ilotulitteita uutena vuotena, laulan suvivirren sinä päivänä kun lapsilla loppuu kouluvuosi ja poltan ilmaston lämpenemisenkin uhalla juhannuskokkoa kesällä! En vain yksinkertaisesti ole valmis luopumaan perinteistä, jotka ovat aikoinaan mulle itsellenikin olleet tärkeitä.

Perinteistä vielä puheenollen täytyy teiltä kysyä vinkkiä, mitä yleensä valmistatte pääsiäisenä ruoaksi? Ellei perinteinen karitsa houkuta niin mitä hyviä pääsiäiseen sopivia vaihtoehtoja keksitte?

RAKSAMESSUILLA

Sain itselleni kokonaisen vuorokauden omaa aikaa, kun tulin eilen etukäteen kotiin bussilla, ja Niko jäi vielä lasten kanssa Lahteen yöksi. Matkustin Lahdesta Jyväskylään noin kolme tuntia, jonka aikana mietin useampaan otteeseen kuinka paljon helpompaa omalla autolla kulkeminen on. Ensin seisoin jäätävässä tuulessa ja liian vähissä vaatteissa odottamassa myöhässä olevaa bussia puoli tuntia, sitten istuin ahtaassa, täpötäydessä bussissa pari tuntia, saavuin Jyväskylään ja hyppäsin vielä yhteen paikallisliikenteen bussiin. Bussin reitti olikin vähän eri kuin olin kuvitellut, joten sain vielä reissun päätteeksi kävellä hyvän matkaa huonoissa kengissä. Toppahousut jalassa ja joillain rumilla, käytännöllisillä kengillä tämäkin olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta ainakaan vielä en ole valmis luopumaan valinnanvapaudesta vaatteiden suhteen, tai maksamaan noin 20 euroa matkasta yhteen suuntaan per henkilö! Ei autokaan halvaksi tule, mutta varmasti edullisemmaksi pitkällä tähtäimellä kuin meidän koko perheen matkustaminen julkisilla.

Tänään päivä onkin ollut sitten vähän kiireisempi, sillä olen aamusta asti juossut minuuttiaikataululla paikasta ja tapaamisesta toiseen. Aamulla heräsin herätyskelloon, kuvasin yhden söppänän pikkumiehen ja lähdin Jyväskylän rakennusmessuille. Rakennusmessuilla meitä oli isompi bloggaajaporukka, jotka oli kaikki kutsuttu kuuntelemaan muutamaa puheenvuoroa ja tutustumaan messutarjontaan. Mulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, koska olisin lähtenyt messuille joka tapauksessa katsomaan, millaisia uutuuksia eri firmoilla oli esillä. Erityisesti etsin inspiraatiota keittiöön, kylppäriin ja portaisiin, jotka tulee meillä olemaan talon keskellä melko näyttävä osa alakerran kokonaisuutta.

raksamessut IMG001 raksamessut IMG002 raksamessut IMG004

Messuilla oli mukana myös jonkin verran sisustusta, joihin en niinkään ehtinyt tutustua, kun aika kului jo muutamalla ständillä jutellessa. Tämän muuramelaisen pikkuputiikin takaa löytyi Tähtiportaan osasto, jolta löytyi meidänkin tuleva porrasmalli. Alkuun oltiin ajateltu lasikaidetta, mutta lopulta arkkitehdin suunnittelema parveke saikin valitsemaan pinnakaiteen myös sisäpuolelle. Nyt portaista tulee varmasti upea yksityiskohta, joka kiinnittää katseet alakerrassa.raksamessut IMG005 raksamessut IMG006 raksamessut IMG007 raksamessut IMG008

Kylätimpureiden osastolla on nähtävillä meidän tulevan kodin pohjapiirros, asemakuva ja julkisivu. Julkisivu on vihdoin valmis ja rakennuslupa pian täydennetty, en vain vielä tiedä, julkaisenko koko julkisivua täällä blogissa vai näytänkö vasta sitten valmiista talosta kuvia.raksamessut IMG009 raksamessut IMG010

Jyväskylän monipuolisin laattavalikoima on ehdottomasti Laatta Leevillä. Heidän messuosastollaan oli näytillä upeita, rohkeamman sisustajan laattoja että perinteisempiäkin vaihtoehtoja. Meille on tulossa betonia jäljittelevää laattaa Laatta Leevin valikoimasta, ja nyt aloin myös miettiä, uskaltaisimmeko laatoittaa vaikka pikkuvessan jollain marokko- tai meksikolaistyylisellä kuviolla.raksamessut IMG011

Messujen kiinnostavimmat uudet tuttavuudet olivat suihkuhanat, joiden sisältä löytyy kalkkia poistava suodatin sekä Finnish art shopin painotuotteet. Finnish art shopilla voi omista kuvista teettää superlaadukkaita canvas-tauluja, galleriatauluja, kuvaverhoja, seinälevyjä, tapetteja jne jne. Näissä painojälki oli täysin omaa luokkaansa verrattuna esim suosituimpiin netin kuvapalveluihin, ja itse asiassa Finnish art shop toimittaa tauluja muun muassa Kiasmaan! Hinnat ei ole halvimmasta päästä, mutta itseäni kovasti kiinnostaisi tuleviin lastenhuoneisiin valokuvatarrat, joita voi uudelleensijoittaa vetämällä tarran seinästä irti. Tai miten ihana idea olisi mattapintainen alumiininen kuvataulu tai tv-huoneeseen lasten kuvalla varustettu akustiikkataulu.

Messuilta tarttui matkaan joitakin hyviä ideoita, ja innolla odotan myös jo kesän asuntomessuja. Vaikka nykyään kaikki inspiraatio löytyy netistä, niin mä tykkään kyllä nähdä vaihtoehdot livenä ja päästä hypistelemään pintoja ja materiaaleja. Messuilla myös pääsee kätevästi näkemään parissa tunnissa laajasti kaikenlaista eri aihepiireistä, eikä yhtään huono juttu ollut sekään, että törmäsin niin moniin tuttuihin! Tuliko teillä käytyä messuilla ja mitä tykkäsitte?

KEIKAUTETTU KINKKUKAKKU IRTOPOHJAVUOKAAN

Minean synttäreille halusin kokeilla jotain uutta reseptiä, joka ei jo ennestään ole ollut meillä jokatoisissa juhlissa. Ystävä vinkkasi keikautetusta kinkkukakusta, jossa maku on hyvin lähelle voileipäkakkua, mutta aavistuksen kevyempi, kun pintaa ei ole kuorrutettu tuorejuustolla tai majoneesilla. En ole niinkään voileipäkakkujen rakastaja, mutta tästä kyllä tykkäsin! Koristelutkin sai supersimppelisti kivan näköisiksi eikä kakun tekemiseen mennyt kovinkaan kauaa.

Netistä en löytänyt haluamani kaltaista valmista ohjetta, joten sovelsin itse, ja seuraavaan versioon laittaisin vielä tuplamäärän leipää (lisätty ohjeeseen). Laittakaahan resepti talteen, ja kokeilkaa kun seuraavan kerran mietitte helppoa suolaista tarjottavaa.

frozen IMG025 frozen IMG024

KEIKAUTETTU KINKKUKAKKU

noin 400g ruisvuokaleipää (tai melkein mitä tahansa ruisleipää/limppua)

vajaa 1dl maitoa

400g (2prk) ruohosipulituorejuustoa

1 punainen paprika

vajaa 1prk sinappikurkkusalaattia

2,5dl vispikermaa

300g voileipäkinkkua siivutettuna pieniksi

5 liivatetta

koristeluun salaattia, tomaattia ja viinirypäleitä

Vuoraa irtopohjavuoka (24cm) kelmulla. Vatkaa vispikerma ja lisää joukkoon tuorejuusto, kuutioitu paprika, kurkkusalaatti ja kinkku. Liota liivatelehtiä noin 10min kylmässä vedessä. Kiehauta 2-3rkl vettä ja kaada vesi kuivaksi puristettujen liivatteiden joukkoon. Kaada liivate-vesiseos ohuena nauhana tuorejuusto-kermaseokseen.

Kaada puolet täytteestä vuokaan, kasaa päälle leipäkerros (leikkaa leivistä ensin reunat pois) niin että täyte peittyy, ja kostuta leivät maidolla. Kaada vielä loput täytteet leipien päälle, ja laita lopuksi toinen kerros leipää. Taittele kelmut kakun päälle ja anna maustua jääkaapissa yön yli. Kumoa kakku ennen tarjoilua tarjoiluastialle salaatinlehtien päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

SOKERIA 1-VUOTIAALLE?

sokeriako IMG001

”Mun lemppari, smoothiepussi! Hei thänx äiti!”

sokeriako IMG002

”Slurps, oho sehän loppu jo alle minuutissa!” sokeriako IMG003

”Tarjoilijaaaa! Ottaisin vielä toisen! Eikun, ootas..”sokeriako IMG004

”Hahahhahah, näähän näyttää hyvältä! Unohda se äskeinen, mä otankin tän.”sokeriako IMG005

”Jos mä tästä tän yhen vaan – tolleen noin huomaamattomasti..”sokeriako IMG006

”My preciousssssshh!”sokeriako IMG007

”Parempi pitää kiinni kahdella kädellä, kohta se tulee ja vie tän muuten pois.”

Meillä kotona kuluu viikottain sokeria ihan kiitettävä määrä, ja sen on varmasti moni blogin (ja etenkin) snäpin seuraaja saanut huomatakin! Mä leivon useasti, kaapissa on oltava aina jotain hyvää ja pakkasestakin useimmiten löytyy herkkuja valmiina sulatettavaksi ja syötäväksi, ja niitä herkkuja ei tule vain leivottua vaan myös kaksin käsin syötyä. Voin myöntää olevani herkuttelija pahimmasta päästä, enkä missään nimessä ole ylpeä siitä, vaan toivoisin voivani ottaa itseä niskasta kiinni niin, ettei joka ruoalla tai joka päivä olisi pakko saada jotain sokerisen makeaa. Valitettavasti se kuitenkin usein on niin, että väsymyksen nopein parantaja on muutama pala suklaata tai joku muu herkku kahvin kanssa.

Jos mä leivon ja herkuttelen paljon, niin muu perhe menee tietenkin samassa tahdissa – vai meneekö? En osaa tarkkaan sanoa, mikä yleensäkin on keskiverto tässä tapauksessa, mutta ystäviini verrattaessa, syö meidän lapset ihan normaalin verran herkkuja. Niillä ei mässäillä joka päivä, ja määrät on niin maltillisia, että mistään överimässäilystä ei missään nimessä voi lasten kohdalla puhua. Mineakin ymmärtää sen, että vaikka aikuiset söisivät enemmän herkkuja, riittää Minealle joku pieni makupala jälkkäriksi, silloin kun jälkkäriä nyt yleensäkään on tarjolla. Minealle pitkään jälkiruokana kelpasi pelkkä pastilli tai purkka, mutta harmikseni niistä alkaa hohto olla melko loppuunkulutettua.

Kuinkas Nooa sitten? Onko ylipäätään ok antaa 1-vuotiaalle herkkuja? Nooa sai ensimmäistä kertaa maistaa sokeriherkkuja joskus ihan vähän ennen syntymäpäivää, ja mielestäni se toimi ihan hyvin, koska sitä ennen poika ei oikein edes tajunnut ruoan ja herkun eroa. Nykyään Nooa kyllä osaa jo pyytää (vaatia!) omalle lautaselleen täsmälleen samoja asioita kuin kaikilla muillakin. Porkkanat, kurkut tai leivät lentää sillö samalla sekunnilla Pablon ruoaksi, kun Nooa näkee että pöytään kannetaan jotain normaalista poikkeavaa.

Nooa siis saa kyllä maistella kaikkea, sokeria hyvin pienissä määrin, karkkia ei vielä pariin vuoteen ollenkaan ja herkkujen maistelun sijasta kokeilen aina ensin antaa esim talk muruja, banaania, kuivahedelmiä tai muuta vaataavaa. Ihanteellistahan se olisi, että Nooa olisi ilman keinotekoista, valkoista sokeria vaikkapa vielä vuoden, mutta toisaalta, maalaisjärjellä ajateltuna muutama herkku silloin tällöin ei tuota poikaa varmasti pilaa, vai mitä sanotte! Kertokaa omia kokemuksianne ja periaatteitanne, milloin olette ensimmäistä kertaa antaneet lapselle herkkuja tai löytyykö sieltä ketään, kenen lapsi on saatu taas pysymään poissa herkuista!?

LAIVALLE!

siljaline IMG007 siljaline IMG010 siljaline IMG004

junibacken IMG009siljaline IMG003 siljaline IMG002 junibacken IMG010 junibacken IMG011 junibacken IMG005  siljaline IMG008

Terveiset laivan diskosta! Niko pitää viikon mittaista talvilomaansa, ja viime viikolla sovimme ystäväperheen kanssa extempore laivareissun. Viime kesän hyvät kokemukset Siljan laivamatkasta lasten kanssa sai vaihtamaan haaveet nopeasta lähdöstä lämpöön tähän vaihtoehtoon, ja jo matkojen hintaerokin puhui laivamatkan puolesta. Niinhän siinä sitten tosiaan kävi, että viime hetken varaajina saimme vielä molemmille perheille perhehytit, ja parhaillaan tässä seilataan jossain Suomen ja Ruotsin välillä.

Viikkarilla ei olla oltu ikuisuuteen, joten edellisen hyvän kokemuksen perusteella varattiin tällekin reissulle Siljan laiva. Hyttien suhteen valintamahdollisuudet oli todella rajalliset eikä enää saatu haluamaamme parisängyllä varustettua paremman luokan hyttiä, mutta onneksi perhehyttiinkin mahtuu rattaiden kanssa hyvin. Toisaalta ajattelin myös niin, että hytissä tulee vietettyä lähinnä vain uniajat, joten vaikka tilat olisi aavistuksen ahtaat, ei se menoa haittaa. Lapsille pallomeri, tax free, muumidisko sun muut on se tärkein juttu joka tapauksessa.

Viimeksi Nooa oli vielä niin pieni, että esimerkiksi ruokailut oli aika lähelle sietämättömiä, kun Nooa kiljui täyttä kurkkua samalla kun vuorotellen yritimme syödä ja kantaa Nooaa ympäri ravintolaa. Tällä kertaa uskalsimme varata buffan ja aamupalat jo etukäteen sillä ajatuksella, että nykyään Nooan voi laittaa syöttötuoliin istumaan, ja poika viihtyy varmasti paljon paremmin syömässä muun porukan kanssa samaan aikaan – ja niinhän tuo viihtyikin. Lopultahan päädyimme edellisen katastrofaalisen ruokailun jälkeen syömään Nikon kanssa vuorotellen, toinen istui Nooan kanssa hytissä ja toinen kävi Minean kanssa buffassa. Jep, ei ehkä se rentouttavin ajatus lomamatkasta vai mitä!

Huomisen Tukholman päivän varalle emme ole vielä tehneet mitään suunnitelmia, vaan kaikki mietitään varmaankin huomenna vasta aamulla porukalla. Kesällä otimme suoraan taksin Junibackeniin ja vietimme siellä koko päivän. Pienten lasten kanssa ei houkuttanut ajatus kaupoissa pyörimisestä, eikä meillä olisi ollut asiaa mihinkään hienompiin ravintoloihinkaan – tai oikeastaan yhtään mihinkään ravintolaan. Nytkin voisimme hyvinkin suunnata uudelleen Junibackeniin, mutta ideoita muista kivoista puuhista otetaan riemusta kiljuen vastaan. Eli, kaikki mitä Tukholmassa voi pienten lasten kanssa puuhata, hyvät ravintolat, sisäleikkipaikat, ehkä ne parhaat kaupatkin ja miksei jotain lapsiystävällisiä nähtävyyksiäkin, asap kommenttiboksiin kiitos!

VIIKONLOPPU LASTEN KANSSA

Täällä on takana neljä päivää itsekseen lasten kanssa, ja vaikka aluksi kuvittelin viikonlopun päätteeksi olevani aivan puhki, tuntuukin olo erityisen energiseltä. Ehkä siksi että aurinko on paistanut parina päivänä ja olen ehtinyt nähdä ystäviä useampaan otteeseen. Siirsin muutamia kuvauksia niin että viikonlopulle osui lopulta vain kahdet vauvakuvaukset, koska lastenhoidon järjestäminen Nikon poissaollessa oli jo muutenkin vähän haastavaa, ja jouduin turvautua niin lastenhoitajaan kuin naapurinkin apuun. Onneksi samasta rivarinpätkästä löytyy mitä avuliaimmat ystävät, jotka ensin ottivat Minean mukaan Hoploppiin ja heti seuraavana päivänä pitivät seuraa molemmille lapsille sillä aikaa kun meillä räpsittiin kuvia!

Viikonlopun aikana huomasin, että muuten kahden lapsen kanssa oleminen on melko rentoa, mutta Pablo tuo omat haasteensa kuvioon. Varsinkin näin talvella uloslähteminen ei ole mitenkään nopeaa hommaa, kun molemmille lapsille saa pukea toppavaatetta kaulureista ja villasukista lähtien, ja aamulla koiran ulkoiluttamisen saa aikatauluttaa minuuttitarkasti Nooan aamu-unien ja Minean heräämisen väliin. Myöskin illalla ulosraahautuminen on todellista raahautumista, sillä lapset alkaa siihen aikaan jo olla väsyksissä ja ulkona pyörimisen sijaan vailla iltapesuja. Tässä tapauksessa ei haitannut yhtään se, että meillä on laiskaakin laiskempi koira, joka ei itsekään yleensä suostu illalla lähteä kovin pitkälle lenkille, joskus ei edes takapihaa pidemmälle.

Paitsi sen, etten suosittelisi yksinhuoltajille koiran hankkimista, huomasin myös että koti pysyi tänä aikana paljon siistimpänä kuin yleensä viikonloppuisin. Sitä luulisi, että tavarat löytäisi helpommin oman paikkansa kun molemmat meistä on kotona, mutta ehkä se onkin päinvastoin, ja kumpikin ajattelee toisen hoitavan pienet hommat, joita ei sitten lopulta teekään kumpikaan. Vai johtuuko se siitä, että kaiken muun kaaoksen keskellä yksinollessa paketti tuntuu pysyvän paremmin kasassa, jos edes koti on siistinä? Olisin ihan varmasti tuntenut itseni paljon väsyneemmäksi, jos olisin pyörinyt neljä päivää totaalisessa sekasotkussa. En ole koskaan viihtynyt tavarapaljoudessa, ja kiinnitän sotkuihin entistä enemmän huomiota silloin kun muutkin asiat stressaavat. Eikö ole sellainen sanontakin että siisti koti kertoo myrskyävästä mielestä tai jotain vastaavaa? Ainakin niin päin se pitää paikkansa, että silloin kun on paljon asioita mielessä, lisää epäsiisteys kaaosta pään sisällä – jos nyt tästä selityksestä ottaa mitään selkoa..

vkl IMG001 vkl IMG002 vkl IMG003 vkl IMG004

Iltaisin olen ollut sen verran väsyksissä, etten ole juurikaan jaksanut konetta avata, ja suunniteltujen Netflix-maratonien sijaan olen rojahtanut ensin sohvalle ja siitä myöhemmin sänkyyn. Nooalle puhkesi samaan aikaan kolme poskihammasta ja se on näkynyt surkeina yöunina ja valvomispätkinä – tietenkin just nyt, kun Nooan kanssa valvojia on ollut tarjolla tasan yksi.. Oli tarkoitus tulla arpomaan NOSHin lahjakorttien voittajat, mutta se jää nyt vielä huomiselle, ja itse asiassa talon suunnitelmatkin on edenneet siihen pisteeseen, että julkisivu on vihdoin valmis ja rakennuslupa saadaan täydennettyä ensi viikolla. Pohdiskelen vielä laitanko koko julkisivua blogiin näkyviin, mutta sitä voi käydä katselemassa Jyväskylän Paviljongilla ensi viikonlopun raksamessuilla Kylätimpureiden ständillä. Luonnoskuvassa talo näytti täsmälleen siltä kuin olin toivonutkin, ja nyt malttamattomuus ja muuttopäivän odottaminen alkoi toden teolla. Vielä tätä ennen kaikki on tuntunut kaukaiselta ja ehkä epärealistiseltakin, mutta viimeistään nyt alkaa tajuta, että meille ihan oikeasti nousee se meidän unelmatalo ja vielä suht piankin. Ehkä nyt saa jo aloittaa haaveilun uusista huonekaluista, haaveiden keittiöstä, kesäterassista ja lstenhuoneiden sisustuksesta?

Viikonloppuun mahtui myös vähän juhlaakin, kun tänään piipahdin lasten kanssa Kertulla juhlistamassa Kertun pojan 1-vuotispäivää. Juhliin oli tilattu makeat tarjottavat keneltäs muultakaan kuin ihanalta Minna Bakesilta, joka oli loihtinut minttu-suklaisia herkkuja Kertun suunnittelemaan maailmanmatkaaja-teemaan. Taisin huomaamattani taas syödä itseni sokeriähkyyn, mutta en yksinkertaisesti voinut olla ottamatta sitä toista ja kolmattakin (tiedän!!) kakkupalaa! Tilanne alkaa näyttää melko toivottomalta niiden suunniteltujen treenikuukausien suhteen, kun joka viikko tuntuu löytyvän parempi syy herkuttelulle kuin treenikauden aloittamiselle. Pliis joku, kertokaa mulle mistä löytäisin tarvittavan motivaation jotta saisin itseäni otettua niskasta kiinni?!?

vkl IMG006 vkl IMG007 vkl IMG008 vkl IMG009

Alkavalla viikolla meillä arki helpottaa, kun Niko pitää talvilomaa ja tiedossa on vielä pieni irtiotto arjesta. Siitä lisää huomenna, nyt lähden unille haaveilemaan ylimääräisistä tunneista vuorokaudessa. Ja kertokaahan, onko kellään muulla kevättä rinnassa niin että kaikki uudet projektit innostaa mutta aikaa ei tunnu löytyvän?

PAKKO KATSOA: SARJAVINKKI YLELTÄ

Hyvin harvoin tulee telkasta seurattua mitään sarjaa, tai edes katsottua elokuvaa alusta loppuun, joten silloin kun päätän siihen aikaani uhrata, on sarjan oltava takuuhyvä. Monet lempparini löytyy onneksi Netflixistä, josta ne voi katsoa silloin kun itselle sopii – parhaillaan odottelen, milloin American Horror Story saa Suomenkin puolella jatkoa. Jos teillä on vinkata koukuttavia, katsomisen arvoisia sarjoja tai elokuvia Netflixistä, niin laittakaa kommenttia tulemaan, uutta katsottavaa nimittäin kaivataan!

Mistä sen sitten tietää, että sarja on hyvä, jos sitä ei ole katsonut vielä jaksoakaan? Mä luotan muiden suositteluihin, annan sarjalle mahdollisuuden ja katson yhden tai kaksi jaksoa ja sen jälkeen päätän, kannattaako katsomista jatkaa vai ei. Joskus harmittaa kun sarjan ensimmäinen ja ehkä vielä toinenkin kausi vaikuttavat laadukkaalta katsottavalta, mutta myöhemmin sarjasta tulee pelkkä kaunareiden tasoinen saippuasarja. Näin kävi mielestäni esimerkiksi True Blood -vampyyritarinalle, joka alkoi kausi kaudelta muuttua yhä kornimmaksi ja epäuskottavammaksi.

detective

kuva: hbo.com

Ylellä pyörii parhaillaan yksi katsomisen arvoinen sarja, kun True detectiven toinen tuotantokausi pyörähti käyntiin viime lauantaina. En ole itsekään vielä ehtinyt uusien jaksojen kimppuun, mutta ensimmäisen tuotantokauden perusteella tiedän odottaa jotain erityisen laadukasta ja koukuttavaa. Molemmilla kausilla näyttelijoiden joukko on Hollywoodin ykkösnimiä, uusimmassa Colin Farrell, Vince Vaughn, Rachel McAdams.. Jokainen kausi on oma murhatarinansa, jota poliisit alkavat tutkimaan, ja samalla katsoja pääsee kurkistamaan yhä syvemmälle henkilöhahmojen sielunelämään. Odotettavissa ei ole mitään salamana etenevää tutkintaa ja jatkuvia uusia juonenkäänteitä, vaan True detective koukuttaa älykkäällä dialogilla, mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla ja monisyisellä rikosdraamalla – suosittelen! Kuinka moni on jo katsonut kaksi ekaa jaksoa, tai aiotteko katsoa?

IHANA PASTELLINEN KEVÄT!

Eilen päätin, että nyt akoi virallisesti kevät. Se alkaa siitä, kun aurinko paistaa päivisin, maat on loskassa eikä iltapäivälläkään enää tunnu siltä kuin ulkona liikkuisi keskellä yötä. Valoa on huomattavasti enemmän kuin vielä pari viikkoa sitten, ja ulkoileminen tuntuu jälleen houkuttelevalta ajatukselta muulloinkin kuin keskipäivällä – paitsi että liikkuminen rattailla sohjoisessa maassa tuntuu enemmänkin lihaskuntotreeniltä kuin kepeältä sunnuntaikävelyltä auringonpaisteessa.

Pastellivärit kuuluu takuuvarmana joka vuosi meidän kevääseen. Viimeistään pääsiäisenä täytyy kotoakin löytyä jotain pastellista, koska kirkkaiden värien kirjo ei ole ihan ominta meille, ja onhan pastelleja helpompi yhdistelläkin toisiinsa kuin vaikkapa kirkasta vihreää, keltaista ja punaista. Pastellien rakastajana olin suorastaan haltioissani tämän kevään uusista lastenvaatemallistoista, sillä sekä Gugguulla, Rodinilla että Pompilla on kaikilla valikoimissaan ihania hempeitä, pojille ja tytöille sopivia värejä! Mieleni olisi tehnyt uusia koko lasten vaatevarasto yhdellä kertaa, myydä eteenpäin syksyiset tummemmat värit ja hankkia tilalle Gugguuta kaikissa väreissä ja malleissa, mutta onneksi on hoitovapaa rajoittamassa hulluja hetken mielijohteita.

gugguun uudet IMG001 gugguun uudet IMG003

Jotain uutta oli kuitenkin hankittava, joten tilasin molemmille housut vaaleana minttuna ja myöhemmin vielä Nooalle pipon ja huivin samassa värissä. Tänään julkaistiin taas lisää uutta, ja nyt meille on matkalla vielä yksi jumppis ja hupparikin. Paksut colleget ei meillä toimi talvella haalarien ja toppatakkien alla, mutta nyt kevääksi niitä taas uskaltaa ostaa, kun kohta ulkona liikkumiseen riittää kun heittää hupparin niskaan ja pipon päähän – sitä odotellesa!

gugguun uudet IMG004 gugguun uudet IMG005 gugguun uudet IMG006 gugguun uudet IMG007

Raikkaita, keväisiä sävyjä ei tule päivitettyä vain vaatekaappiin, vaan vähitellen alkaa jokavuotinen sisustusintokin nostaa päätään. Isompien hankintojen suhteen meillä vaan on nyt menossa ei hankita mitään -vaihe niin kauan, että talo on pystyssä ja muutto alkaa lähennellä. Toisaalta tekisi mieli alkaa jo vähitellen uusia huonekaluja, ettei kaikkea tarvitsisi ostaa yhdellä kertaa, mutta mitä vähemmän muutettavaa on, sitä parempi. Joudumme kuitenkin muuttamaan kahdesti noin puolen vuoden sisään, ja ajatuksena on että koitetaan karsia näistä nykyisistäkin tavaroista mahdollisimman paljon. Muutama vaate- ja tavarakassillinen odottaa jo vaatehuoneessa sitä, että ehtisin heittää ne paikalliselle avustusjärjestölle, ja myöhemmin alkaa vielä todellinen rankan käden inventointi koko asunnossa. En tiedä, onko olemassa vapauttavampaa fiilistä kuin se, että tiedät karsineesi kaapeista kaiken ylimääräisen rojun, joka on siellä lojunut käyttämättömänä jo pidemmän aikaa.

Ajattelin kuitenkin sallia itselleni muutaman pienen päivityksen käyttötavaroihin, etenkin keittiön puolella. Tigerin uusimmassa, huhtikuun uutiskirjeessä ihastuin värimaailman lisäksi aika moneen yksittäiseen pikkutavaraan, ja lisäsin heti ostoslistalleni pakko saada -osioon tuon iiiihanan mintunvärisen kakkualustan! Nooan synttäreillä meillä oli paljon ihastusta herättäneet kultaraidalliset Tigerin paperipillit, joten nyt käyn hamstraamassa mukeja, ja samalla päivitän omat leivontakulhoni perinteisen valkoisista ja sinisistä uudelle tasolle noilla kirkkailla kupposilla. Ettei ostoslistani jäisi liian lyhyeksi, niin lasten kesäkemuille on vielä saatava pari settiä hauskoja kannellisia, pastellisia pillilaseja – aika vastustamattomia eikö! Ja miten ihanaa, että kohta se kesä ihan oikeasti on jo täällä!

tiger

NOOA 1V

Nooalle tulee tällä viikolla jo kuukausi taas ikää lisää, joten eiköhän olisi ennen sitä aika kerrata, millainen on meidän 1-vuotias. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi ikätsekkaukseksi vähään aikaan, koska yhden ikävuoden jälkeen kasvu tasaantuu ja uuden oppiminenkaan ei ole enää niin vauhdikasta, että siitä tulisi kirjoitettua joka kuukausi. Seuraavan kerran minimiehen kasvua voidaan seurata vaikka syksyllä, puolitoistavuotispäivän aikoihin.

Kahden lapsen kanssa aika kuluu monta kertaa nopeammin kuin mitä aikoinaan Minean vauva-aikana. Nooa ja Minea puuhastelee, tai paremminkin hassuttelee, yhdessä jonkin verran, ja ehdottomasti parasta viimeisen vuoden aikana onkin ollut katsoa, kuinka tiivis suhde noilla kahdella jo on! Minea on alusta asti ottanut Nooan superhyvin vastaan, huolehtinut pikkuveljestä, hoitanut parhaansa mukaan ja aina huomioinut Nooan kaikessa. Loppujen lopuksi en olisi etukäteen osannut kuvitella, että kaikki menee näin hyvin. Luulin, että käymme monia taisteluita Minean kanssa siitä, kuinka Nooa on nyt myös osa meidän perhettä tai kuinka varovainen pienen vauvan kanssa pitää olla. Huoleni osoittautui kuitenkin täysin turhiksi, sillä kolmen vuoden ikäero on ollut siinä mielessä täydellinen, että isosiskon rooli on ollut Minealle helppo ja luonteva, ennemminkin Mineasta huomaa kuinka rakkaus pikkuveljeä kohtaan on ajoittain suurempaa kuin mikään muu. Viime viikolla kahden yön ukkilareissun jälkeen Minea ryntäsi ensimmäisenä halaamaan ja pussaamaan Nooaa, ja totesi että nyt tulee itku, kun on ollut niin kova ikävä Nooaa <3

kollaasi-1v

Koska arki Minean ja Nooan kanssa on sujunut kokonaisuudessaan niin ihanasti on itsenikin ollut enemmän kuin helppoa sopeutua kahden lapsen äidin rooliin. Nooa on äärimmäisen hymyilevä ja iloinen poika, tervehtii iloisena kaikkia ja höpöttää jatkuvasti omalla vauvakielellään. Eroahdistuskaudet ja pahimmat hammaskiukut tuntuu olevan onneksi jo takanapäin, ja nykyään itkut johtuu lähes aina väsymyksestä, nälästä tai turhautumisesta. Muuten poika on aina hymyssä suin, touhuamassa (yleensä sellaista, mikä on kielletty), syömässä reippaana tai ulkoilemassa touhukkaana siskon seurana. Arki on helpottanut vauva-ajoista huomattavasti, ja samalla siitä on tullut paljon menevämpää kun Nooa konttaa tuhatta ja sataa paikasta toiseen tai tyhjentää keittiönkaapin muutamassa hetkessä. Lempihommaa on myös pomppia Minean kanssa sohvalla, olla hippaa, riehua sängyllä tai päristellä autoilla. Nooa on varman päälle pelaaja eikä kokeile uusia asioita huolettomasti, mutta silti touhuaa sata lasissa ympäri asuntoa niin etten millään pysy perässä.

1-vuotisneuvolassa Nooan mitat oli 9,8kg ja 77,5cm joten hoikka poika meillä on, joka kasvaa ennemminkin pituus- kuin leveyssuunnassa. Nooa on jo pidemmän aikaa kävellyt tukevasti tuen kanssa, mutta rohkeus ensiaskeliin on puuttunut. Muutamaan otteeseen Nooa otti askelia huomaamattaan, mutta kunnolla kävelemään poika lähti vasta reilu viikko sitten. Sanoja on tullut ihan muutama, ja tällä hetkellä ainut sana, jota Nooa toistelee on kakka, kuinkas muutenkaan!

On ihanaa huomata, kuinka vauvavuodesta on selvitty kunnialla, ja elämä on jälleen alkanut tasaantua. Nooa nukkuu yöt läpi klo 21-05 ja siitä vielä tunnin verran, kun vähän taputtelee ja silittelee takaisin unille. Päiväunia menee vielä kahdet, aamulla yhdeksän aikaan ja iltapäivällä joskus kahden, kolmen maissa, mutta luulen että siirrytään yhtiin uniin heti kun Nooa edes vähän pidentää aamuheräämistään. Verrattuna Minean vauvavuoteen on tämä vuosi toisen lapsen kanssa mennyt paljon rennommin, jo siksikin ettei Nooa ole ollut niin itkuinen, mutta myös koska itse on osannut ottaa huomattavasti rennommin. Jokaista kasvupyrähdystä tai uuden taidon oppimista ei ole odottanut hengittämättä, vaan ennemminkin kaikki on tapahtunut yllättäen, ja on tuntunut että aika suorastaan juoksee. Ehkä juuri siksi olen huomannut välillä haaveilevani vielä kolmannesta lapsesta, mutta se jääköön vain ohimeneväksi ajatukseksi – meidän on hyvä tässä ja nyt!

P.S. Jos viime kerralla missasitte, niin olen tosiaan aloittanut kuvaajan hommat ja uusi sivuni löytyy täältä. Saa käydä tykkäämässä!!

RAKENNUSLUPAA JA RAKSAMESSUJA

 

raksaupdate 01

Pitkästä aikaa jälleen kuulumisia meidän raksaprojektin tiimoilta.. Hommat ei ole konkreettisesti edenneet juuri mihinkään, mutta suunnittelun tasolla ollaan toivottavasti aivan loppusuoralla. Pohjakuva ja julkisivu piti olla jo lähestulkoon selvät, mutta aloin viime metreillä miettiä, josko sittenkin pitäisi vielä pyytää arkkitehti apuun. Tähän asti olemme itse suunnitelleet pohjaa niin että talorakentajamme Kylätimpurit on ollut isona apuna mukana suunnittelussa. Heidän kanssaan olemme vääntäneet yli kymmenen erilaista pohjaa, virallisia kuvia on piirtänyt rakennusinsinööri useampaan otteseen, ja siltikin halusin arkkitehdin kanssa vielä varmistaa, että etenkin julkisivusta tulee sellainen kuin toivomme. Paperilta on niin vaikea hahmottaa sitä lopullista ulkonäköä, arkkitehti taas osaa piirtää juuri oikeaa tyyliä, kunhan asiakkaan toiveet on tiedossa.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että talo on viimeisen kuukauden ajan ollut piirrettävänä arkkitehti Antti Heikkilällä, suunnittelijalla jota olimme ajatelleet taloprojektiimme mukaan jo ennen tontinkaan hankkimista. Talon kokonaispiirrokset olisi tulleet meidän budjettiin melko kalliiksi, joten siksi menemme nyt tällaisella niin sanotulla kevytversiolla. Toisaalta uskon, että tämä onkin se meille paras ratkaisu kaikenkaikkiaan, koska sisätilojen suhteen meillä oli toiveet jo alusta saakka niin selkeät, ja ne olemme nyt saaneet hyvälle mallille eikä arkkitehti olisi välttämättä tuonut suurempaa lisäarvoa. On enemmän kuin jännittävää nähdä, miltä kokonaisuus tulee lopulta näyttämään.raksaupdate 02

Paineita projektille luo aikataulukiireet, sillä arkkitehdiltä piirrokset tulevat ensi viikon alussa, ja kuun puolessa välissä pitäisi olla kaikki tarvittavat paperit lupahakemusta varten toimitettuna. Julkisivuun voi vielä tulla pieniä muutoksia, rakennekuvat sun muut tulee vielä laittaa insinöörin piirrettäviksi, naapurien kuulemiset on kokonaan tekemättä ja maaperätutkimuskin täytyisi siihen mennessä teettää. Monta asiaa on siis jäänyt viime tippaan, mikä ei meille ole todellakaan mitään uutta, mutta se johtuu suurelta osin julkisivukuvien puuttumisesta. Aavistuksen taas naurattaa, kun tajusin kaiken jälleen kasaantuvan tähän tulevaan kahteen viikkoon – rakennuslupa kondikseen, lapsille hoitopaikan hakeminen ja oma asunto v-i-h-d-o-i-n myyntiin. En tiedä, opinko koskaan ennakoimaan aikataulujen kanssa, vai miten itsestä tuntuu, että lasten myötä tilanne on vain huonontunut entisestään? Aina myöhässä tai tekemässä asiat viime hetkellä.

messut

Rakennusluvat, pankkilainat ja papereiden pyörittäminen edestakaisin on se projektin vaihe, joka ei herätä innostusta suuntaan tai toiseen, mutta onneksi täällä Jyväskylässä tapahtuu samaan aikaan jotain piristävääkin. Alle kahden viikon päästä, perjantaina 18.3., starttaa nimittäin Jyväskylän paviljongilla rakennusmessut! Messuille on ilmoittautunut huikea liuta näytteilleasettajia, ja katseltavaa riittää niin rakentajille, kodin remontoijille, sisustajille kuin pihan laittajille. Mukana on mm meidänkin raksaajat Kylätimpurit, ja itseäni kiinnostaa myös tsekata ainakin mitä inspiroivaa uuttaa on Laatta Leevillä, Idolla, Keittiömaailmalla ja monella monella muulla näytteilleasettajalla. Jos messut innostaa suakin, niin kurkkaa huomenna maanantaina insta @minishowblogi ja sieltä arvonta, jossa muutamalle onnekkaalle lähtee messulippupaketti!

VIIKONLOPPUVINKKI: HELPOT MINIBURGERIT

frozen IMG026

Kun juhlia ja erilaisia kutsuja on toinen toisensa perään, tuottaa yleensä eniten päänvaivaa suolaiset tarjottavat. Haaveilin Minean synttäreille tekeväni cocktail-pöydän, joka olisi ollut täynnä pieniä erilaisia suupaloja, niin suolaisia kuin makeitakin, mutta niissä olisi lopulta ollut sen verran enemmän hommaa, että tyydyin perinteisempiin ratkaisuihin. Hampurilaisia ei tule juhlissa useinkaan tarjottua, koska kaupan sämpylät on liian isoja juhlatarkoitukseen, ja sämpylöiden leipominen itse veisi liian suuren osan valmisteluajasta. Lopulta keksin sen kaikkein yksinkertaisimman ratkaisun eli ruisburgerit – tai miksei näitä voisi tehdä mistä tahansa leivästä. Ja on muuten takuuhyviä, ja maistuu ihan jokaiselle!

Tarvitset:

1 pussi ruispaloja tai -puikuloita

noin 700g porsaan kassleria

tomaattia

cheddar-juustoviipaleita

salaattia

hampurilaiskastiketta

ketsuppia

Tee näin:

Valmista pulled pork jo edellisenä päivänä. Laita marinoitu liha kokonaisena uunivuokaan, jonka pohjalla on vettä. Paista lihaa kannen alla uunissa 120 asteessa 5-7 tuntia, liha on kypsää kun se hajoaa helposti haarukalla kokeiltaessa.

Kasaa burgerit seuraavana päivänä, aloita painamalla leivästä ympyröitä muotilla tai lasilla. Lämmitä liha ja lisää muut täytteet makusi mukaan. Halutessaan burgerin voi varioida täyttämällä sen pulled pork -lihalla, tomaatilla, vihreällä pestolla, mozzarellalla, rucolalla ja marinoidulla punasipulilla.

KAHDEN KANSSA KAUPUNGILLA

Olen ehtinyt tällä viikolla jo useampaan otteeseen pyörähtämään kaupungilla, kaikkina kertoina vain toinen lapsi mukanani. Minean ja parin ystävän kanssa yritettiin maanantaina päästä elokuviin, mutta meidät käännytettiin ovelta pois, kun ei oltu varattu lippuja ennakkoon. Olisihan se pitänyt tajuta, että talvilomaviikolla iltaelokuviin on menossa pari muutakin meidän lisäksemme, mutta äitiyslomalaisena sitä ei oikein osaa elää lomien ja työaikojen mukaan – itselle kun joka päivä on aika tavallista arkea, oli viikonloppu, loma tai arkipäivä. Lohdutuksena elokuvapettymyksestä jäimme tyttöjen kanssa kaupungille leikkimään ja herkuttelemaan, ja kyllä, seuraavalle päivälle varasimme liput Risto Räppääjään.

Yleensä mulla ei päivisin ole lasten kanssa autoa käytössä, ja hyvä niin, sillä autolla on vähän liian vaivatonta huristella kaupungille pyörimään kauppoihin, mutta eilen ja tänään me käytiin Nooan kanssa lounastamassa kaupungissa, kun Niko ei tarvinnut töissä autoa. Minea lähti ukkilaan pariksi päiväksi, ja ajatus lounaista ja vaatekaupoista on tuntunut jälleen houkuttelevalta näin väliäikaisena yhden lapsen äitinä. Vaikka Minea on kuinka omatoiminen ja reipas tyttö, on kahden lapsen kanssa liikkuminen aina jonkin verran hankalampaa, huomaa sen helppouden arjessakin kun koko ajan ei ole jompikumpi lapsista kaipaamassa huomiota. Vaatekaupoissa ei edelleenkään ole tarvinnut juurikaan pyöriä, koska Nooa ei jaksa kauaa istuskella rattaissa paikoillaan, mutta lounastreffit eilen Lauran ja tänään Essin kanssa sujui niin kivasti, että huomenna ajattelin vielä päättää tämän ”lomaviikon” lounastamalla Kertun kanssa. Kertun kanssa taidettiin muuten aikoinaan ensimmäistä kertaa lähteä uhkarohkeasti koko porukalla kaupunkiin lounaalle ja kauppakierrokselle. Muutamia itkuja, raivareita ja kymmeniä imetystaukoja lukuunottamatta se taisi kuitenkin sujua aika hyvin, koska mitään suurempia traumoja reissusta ei ole jäänyt.

bussilla IMG005 bussilla IMG004

Nämä kuvat otin jo muutama viikko sitten, kun olin molempien lasten kanssa itsekseni kaupungilla. Ahtauduttiin paikallisliikenteen bussiin ja ajettiin keskustaan pikaisesti käymään. En ole koskaan ollut mikään bussien suurkuluttaja, mutta lapsille se oli ihan oma elämyksensä, ja kaikki kun meni lopulta niin hyvinkin, niin voisin kuvitella tekeväni näitä reissuja jatkossa lisääkin – jos ei nyt ihan kauhean usein, niin joskus ainakin. Jyväskylän liikenne jopa uudisti hinnoitteluaan niin että klo 10-14 bussilla saa matkustaa ilmaiseksi rattaiden tai vaunujen kanssa. Tämä on ehdottomasti hyvä juttu, sillä joskus tuntuu, ettei julkisia kannata mitenkään käyttää, jos perheessä on auto käytössä. Meidän perheeltä esim matkat Helsinkiin maksaisi noin pari sataa euroa, minkä takia en ilman autoa matkustelisi varmaankaan yhtään mihinkään. Eikä loppujen lopuksi ole kyse pelkästään siitä julkisen liikenteen kalliista hinnastakaan, vaan matkustusmukavuudesta. Meidän kaksi malttamatonta, matkoilla kiukuttelevaa lasta on noin tuhat kertaa helpompi saada paikasta A paikkaan B, kun matkustusajan voi minuutilleen suunnitella meille sopivasti ja pysähdyksiä (hermojen rauhoittamiseksi) voi tehdä juuri niin monta kuin on tarpeen. Ehkä olen myös sen verran vieraskorea, että junassa tai bussissa täyttä kurkkua kiljuva vauva meinaa saada omankin naaman punastumaan.

Nooan kanssa matkustaminen on onneksi jo vähän alkanut helpottaa (ja Minean kanssa ongelmaa ei ole enää ollut pitkään aikaan). Kuitenkin yksin koko porukalla liikkuminen on vielä sen verran epävarmaa touhua, että koitan Nooan viihtyvyyden parantamiseksi tehdä kaikesta mahdollisimman vaivatonta itselleni. Yksi pahimmista hermojen menettäjistä on se, jos lapsella on liian kuuma sisällä kaupoissa kun ulkona on vielä pakkaskelit ja päälle täytyy pukea useampi kerros vaatetta. Nooan ollessa vielä vauva kehuin täällä blogissakin Pikku Vaniljasta saatua Baby’s only -kaukalopussia, ja nyt meillä on käytössä saman sarjan vähän isompi vaunupussi*. Pussi on paitsi tosi nätti palmikoitu neulospussi niin myös todellinen hengenpelastaja rattailla liikuttaessa. Kauppoja kierrellessä avasin muhkean pussin ja käänsin etukannen sivuun niin ettei Nooalle tullut kuuma, mutta siirryttäessä ostoskeskuksesta toiseen sujautinkin Nooan vain takaisin pussiin ja poika siirtyi sisävaatteissa kauppojen välit. Voin sanoa, että meininki olisi ollut vähän toisenlainen, jos vaihtoehtona olisi ollut pukea ja riisua Nooaa kauppojen välillä. Hermohan siinä olisi mennyt, meinasi nimittäin mennä jo nytkin kun Minea halusi pukea ja riisua takkiaan edestakaisin. Paitsi käteviä kauppareissulla niin meillä vaunupussi on päivittäisessä käytössä muutenkin rattailla tai pulkalla ulkoillessa, koska puistossa touhuamiseen riittää vähän kevyempikin toppavarustus, mutta matkojen aikana rattaissa tönöttäessä voi liikkumattomalle lapselle helposti tulla kylmä.

bussilla IMG003 bussilla IMG002 bussilla IMG001

Tämän meidän nätin vaunupussin löydätte täältä, ja pienille vauvoille tarkoitetun kaukalopussin täältä. Kaukalopussi oli aikoinaan todellinen arjenpelastaja, enkä tosissaan edes halua ajatella, miten paljon hankalampaa kaikki olisi ollut ilman sitä! Pussi pääsi meiltä jo kiertoon seuraavalle käyttäjälle, ja sielläkin se on kuulema ollut enemmän kuin tarpeellinen – terkut vaan pussissa pötköttelijälle 🙂 Löytyykö teiltä muilta kaukalo- ja vaunupusseja? Yksi ystäväni tilasi Baby’s Onlyn neulepussin siskolleen vauvan synnyttyä, ja onhan se ihan loistava lahjaidea jokaiselle vauvanodottajalle!

Miten te muuten useimmiten liikutte, julkisilla vai omalla autolla? Ja käyttekö usein lasten kanssa kaupungilla vai onko helpointa vain turvautua lähipuiston tarjontaan ja tehdä kauppakierrokset joko yksin tai vain toisen lapsen kanssa?

MINEAN FROZEN-SYNTTÄRIT

Kuinka monta sinisävyistä kuvaa on liikaa yhdessä postauksessa? Tuohon en voi puolueettomasti vastata, mutta varoituksen sanana kerrottakoon, että tässä niitä tulee paaaaljon, niin paljon että mietin jo lopullisesti kyllästyväni koko Frozeniin. Paitsi että Frozen ja turkoosin sininen on ehkä parasta, mitä voi tapahtua pienen tytön äitille, joka ei ihan niin kauheasti välitä kokopinkeistä asuista tai vaaleanpunaisista lastenhuoneista, puhumattakaan siitä että jokaikiset syntymäpäivät koristeltaisi vaaleanpunaisella tai pinkillä.

Minea oli jo aikoja sitten päättänyt, että tulevat 4-vuotissynttärit järjestettäisi Frozen-teemalla. Teemat on siitä kivoja, että koristeiden, tarjoilun ja värimaailman suunnittelu on huomattavasti helpompaa, valmista krääsää löytyy yleensä pilvin pimein ja pinterestkin on täynnä ihanaa inspiraatiota. Vähän jännitin, muuttuuko Minean toive teemasta synttäreiden lähestyessä, sillä Monster High -nuket on tällä hetkellä meillä kovemmassa huudossa kuin Elsa tai Anna, mutta ehkä kuningatartarina tuntuu Mineastakin vielä toistaiseksi kotoisammalta kuin (ne järkyttävän hirveät) monsterit. Suoraan sanottuna en kyllä tiedä, olisinko suostunut Monster High -teemaan, sillä sarjaa meillä ei vielä katsota ja nukkeja lukuunottamatta koko hirviömaailma on Minealle aika uutta. frozen IMG022

frozen IMG013frozen IMG021

Synttäreitä juhlittiin useampana päivänä, koska meille ei olisi mitenkään mahtunut lähes 50 vierasta samalla kertaa. Vierasmäärän rajoittaminen ei olisi ollut ratkaisu sekään, sillä halusimme kutsua kaikki Minealle läheiset ja tärkeät ihmiset. Itse olen muutenkin sitä mieltä, että synttärit saa ehdottomasti erottua perusarjesta, ja meillähän leivotaan ja nähdään ystäviä muutenkin joka viikko!

Nooan synttäreiden ja omien vaatekutsujeni jälkeen olin juuri ehtinyt huokaista, kun Minean synttäreiden valmistelut jo alkoivat puskea vauhdilla päälle. Perjantaiaamupäivänä tuli jo ensimmäsiet vieraat, mutta olin torstaina vielä iltakahdeksalta pyörimässä Prismassa etsimässä tarjottavia. Yöllä aloitin leipomaan porkkanamuffinsseja ja seuraavana aamuna paahdoin pää kolmantena jalkana loput leipomiset, ehtien juuri ja juuri ajoissa kun ensimmäiset ystävät jo saapuivat. Onneksi tilattiin Frozen-kakku leipojalta, sillä en olisi millään saanut itsestäni irti leipoa mitään lähellekään niin näyttävää. Minea sai googlesta katsella mieluisia kakkuja, valitsi Elsan jäälinnan, ja lopputuloksesta tuli vielä jopa astetta hienompi kuin olin osannut kuvitella!

frozen IMG019 frozen IMG018 frozen IMG017 frozen IMG016

Aikaisemmin olen kehitellyt Minean synttäreille jotain pientä ohjelmaa, kuten onginta tai viime vuonna korujen tekeminen, ja tällekin vuodelle olin suunnitellut Frozen-visaa ja kirjainleikkiä. Muutamia juttuja oli myös tarkoitus askarrella Minean kanssa yhdessä, piti laittaa silkkipaperia lumipalloiksi pöydän päälle ja ostin sokerimassaa ja muotteja muffinssien koristeeksi, mutta lopulta kaikki jäi, kun innostusta ei vain löytynytkään, ja pakkopullana tuollaisten hommien tekeminen ei vain toimi. Äitini oli jo hyvissä ajoin ostanut meille jemmaan Frozen-aiheisia kertsejä, ja edellisenä iltana pyörähdin vielä lelukaupassa hakemassa viirin, pillejä ja hauskoja syötäviä koristeita, joita lapset saivat itse värittää elintarvikeväreillä.frozen IMG015 frozen IMG014  frozen IMG020frozen IMG012 frozen IMG010  frozen IMG008 frozen IMG006 frozen IMG005 frozen IMG004

frozen IMG009frozen IMG003 frozen IMG002frozen IMG023

frozen IMG001

Pääasia näissä juhlissa oli se, että Minea sai haluamansa Frozen-synttärit ja ne oli tytön näköinen kokonaisuus. Minea osallistui kaikkeen leipomiseen, valitsi kakun täytteineen, kattoi pöydän, auttoi koristelujen laittamisessa ja valitsi kutsuttavat vieraat. Ennen näitä juhlia on meidänkin ystäväpiirissä juhlittu jo aika monet Frozenit, mutta omien synttäreidensä jälkeen Minea sanoi, että sai parhaat juhlat kaikista, koska paikalle tuli kaikki parhaat ystävät. Juuri näin sen oli tarkoituskin mennä, enkä juhlien jälkeen enää voinut sanoa, että olisi harmittanut leipoa yömyöhällä.

P.S. Laitan reseptejä suolaisiin tarjottaviin vielä erikseen tällä ja ensi viikolla. Tulossa on myös se paljon kyselty THE porkkanakakku!!

MEIDÄN NOSHIT (sis ARVONNAN!)

*kaupallinen yhteistyö NOSHin kanssa

arvonta IMG009

arvonta IMG010  arvonta IMG008 arvonta IMG007

Synttärit on lasten osalta tältä vuodelta nyt ohi, ja jos fiiliksiä koittaa tällä hetkellä kiteyttää yhteen sanaan, on se sokeriähky. Söin k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n paljon herkkuja kuluneen viikonlopun aikana, ja nyt on ihan oikeasti pieni morkkis asiasta. On pitänyt muutenkin ryhdistäytyä kesää kohden kuntoilun kanssa, mutta se on vaan niin hemmetin vaikeaa ottaa itseä niskasta kiinni ellei joku tule ja sano, että tee näin niin pääset haluamaasi lopputulokseen. Tiedän, että pt olisi paras ratkaisu just nyt, mutta hoitovapaalla ollessa pt ei ole ihan se ensimmäinen asia, johon rahat voi kuluttaa.. Ihan pian vaihtuu maaliskuu ja silloin aion aloittaa kolmen kuukauden kuntokuurin. Ainakaan ei ole synttäreitä ja muita juhlia sotkemassa motivatiota heti alkuunsa 😀

Vaikka juhlat on juhlittu, en vielä tänään saanut koristeita siivottua kaappeihin, vaan vieläkin roikkuu pompomit ja viirit olkkarin ja keittiön seinillä. Lupasin lasten uusista NOSHeista sovituskuvia tässä kutsupostauksessa, ja ihaniahan nämä kyllä on! Kutsut pidin tosiaan lauantaina ja jo tiistaina taisi olla tilaus postissa ja keskiviikkona lapsilla vaatteet päällä eli toimitus on varmasti nopeimpia koko Suomen nettikaupoista. Minea sai kutsuilla itse valita ja sovittaa omat suosikkinsa, niin tiesin varmasti ettei mikään jää tulevaisuudessa käyttämättä. Enemmänkin tyttö olisi halunnut tilata mutta sulka-mekko ja tiipii-paita oli ne kaikkein mieluisimmat. Aiemmin Minealta löytyy kaapista sama mekkomalli pitkähihaisena sporttimekkona, ja se on ollut yksi käytetyimmistä, joten käyttöön tulee ihan varmasti tämäkin. Minea on noin 105cm pitkä ja valitsin molemmista vaatteista koon 98/104, joka on juuri hyvä käyttövaatekoko tähän hetkeen. En itse tykkää, että mekko on yhtään liian pitkä, ja näissä uskon vielä olevan jonkin verran kasvuvaraakin.arvonta IMG001

arvonta IMG006 arvonta IMG005 arvonta IMG002 arvonta IMG003

Nooalle halusin samoja kuoseja, vaikka aluksi epäröin, onko beige sulkapaita liian tyttömäinen. Siitä löytyi kuitenkin kivasti samoja sävyjä kuin Nooan vaatekaapissa jo valmiiksi on, joten saan sen yhdistettyä esim mustien perushousujen tai Gugguun tämän kevään mintun kanssa. Päädyin molemmissa paidoissa pitkähihaisiin, koska huonon kesän sattuessa en halua piilotella kivoja paitoja kaikkea aikaa huppareiden ja kollareiden alla. Minealla lyhyet hihat on helpompi yhdistää neuletakkiin tai pukea alle pitkähihaista.

Nooalle ostin vielä tummanharmaan lipppipon, mutta sitä poika ei tietenkään suostunut sisällä sovittelemaan. Nappiin osui kuitenkin tilaus kokonaisuudessaan, ja jään vielä kyttäilemään josko ihanaa, loppuunmyytyä miniraitatunikaa tulisi yllättäen lisää verkkokauppaan. Ihastuin myös tupsullisiin vähän paksumpiin sulkapipoihin ja nekin vielä tahtoisin tilata, mutta koitan muistuttaa itseäni siitä, kuinka paljon kevätpipoja kaapista jo molemmille löytyy ennestään. Oletteko te jo ehtineet selaamaan NOSHin valikoiman läpi ja löytäneet omat suosikkinne? Nyt kolmella onnekkaalla olisi nimittäin mahdollisuus päästä shoppailemaan NOSHille, kun arvon kolme 30€ arvoista lahjakorttia NOSHin verkkokauppaan. Mikäli nätit, laadukkaat ja ekologiset lastenvaatteet kiinnostaa myös sinua, niin kommentoi tähän postaukseen viimeistään perjantaina 4.3. kertomalla, mihin tuotteeseen lahjakortin käyttäisit. Valikoiman näet täältä, ja saa tietenkin myös käydä tykkäämässä NOSHin facebookista, josta löytyy aina viimeisimmät uutiset. Onnea arvontaan!

KAIVATTUA OMAA AIKAA

Synttärien juhlinta vetelee meillä viimeisiään, ja kirjoitan juhlien kulusta tarkemmin heti ensi viikon alussa, mutta ensin palataan viime keskiviikkoon ja mun arjen ”irtiottoon”. Joskus tämä kotonaolo ja intensiivinen 24/7 lastenhoito saa haaveilemaan säännöllisestä omasta ajasta, mutta toisaalta myös tiedän, etten vielä ole valmis viemään Nooaa yön yli hoitoon. Jos mummolat olisi lähempänä, tulisi lapsia varmasti vietyä iltahoitoon silloin tällöin siksi aikaa, että Nikon kanssa käytäisi syömässä tai elokuvissa. On kuitenkin eri asia viedä Nooa parin sadan kilometrin päähän yöksi, ja koittaa nauttia omasta ajasta huolehtimatta toisen pärjäämisestä. Minea taisi olla 1v3kk kun oli ensimmäistä kertaa mun vanhempien luona yötä, eikä ole itse asiassa tähänkään päivään mennessä ollut missään muualla yökylässä. Miten se Nooan kanssa tuntuukin nyt vielä vähän vaikeammalta, ehkä siksi että Nooa on muutenkin niin kovasti mun perään eikä tahtoisi kuin istua mun sylissä suurimman osan ajasta. En tiedä, kertokaa te missä iässä olette vieneet lapset ekaa kertaa yön yli hoitoon?

Kerran ehdin jo ennen joulua käydä yöelämässä pyörähtämässä, mutta vaikka senkin jälkeen ollaan kavereiden kanssa puhuttu että voisi joskus lähteä ulos, ei minään iltana ole kuitenkaan tuntunut siltä, että huvittaisi lähteä mihinkään. Aamulla ei jaksa herätä, jos on valvonut koko yön, ja lapset vaatii huomiota joka tapauksessa niin ettei päivää voi maata sohvalla palautuen illasta ja valvomisesta. Kunnon irtiotto se olisi vasta silloin, jos lähtisi toiseen kaupunkiin ja viettäisi hotellissa koko viikonlopun kaikessa rauhassa. Ajatuksena ihana idea, mutta ei toteutettavissa ihan milloin tahansa.

trattoria IMG004

trattoria IMG010 trattoria IMG009

Luin joku aika sitten, että äideiltä kysyttäessä onnellisimmiksi itsensä kokivat äidit, joilla on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus. On ehkä uusi parisuhde, lapset jo tehtynä ja joka toinen viikonloppu lapset hoidossa isän luona, jolloin voi itse tehdä kahden päivän ajan ihan mitä huvittaa. Kieltämättä ajatus kuulostaa melko houkuttelevalta, varsinkin silloin kun Nooa on pitkin päivää kiljunut sylissä kiukuten kaikesta. Jo parituntinen kotona ilman lapsia silloin tällöin on jotain sellaista josta uskallan aina välillä haaveilla, mutta sitten unohdan asian ja ymmärrän, että loppujen lopuksi en mitään muuta haluakaan kuin tämän perheen ja nämä lapset. Äitiys jos mikä on täynnä ristiriitaisia tunteita sen suhteen, miten löytää tasapaino itsensä ja äitiyden välillä. En halua olla pelkkä äiti, mutta koen identiteettini nykyään olevan vahvasti äitiyteen sidottu, ja hyvä niin, ajalta ennen lapsia en kaipaakaan mitään muuta kuin sitä satunnaista mahdollisuutta tehdä mitä huvittaa.trattoria IMG007 trattoria IMG006 trattoria IMG005

Onneksi me Nikon kanssa ymmärretään toisiamme siinä, että molemmat saa halutessaan käydä harrastuksissaan ja ottaa omaa aikaa iltapäivisin. Ehkä vaikeinta siinä on se, että oma aika mulle tarkoittaa aina automaattisesti lähtemistä kotoa pois, koska Nikon ystävillä ei kenelläkään ole vielä lapsia – Nikon on siis vähän hankalaa lähteä lasten kanssa mihinkään lähipuistoa pidemmälle. Viime keskiviikkona sain jälleen sitä kaivattua omaa aikaa poissa kotoa, kun saimme pienellä blogiporukalla kutsun tutustumaan Trattoria Aukion uudistuneeseen ruokalistaan. Minä, Kerttu, Tiiu ja Kia pääsimme paikalle ja saimme nauttia ihanan rennosta meiningistä, mahtavasta ruoasta ja hyvästä seurasta. Ilta oli juurikin sitä, mitä kaipasin koko tämän juhlien järjestämisputken keskellä. Ja ruokakin jopa ylitti kaikki odotukseni, joten rehellisesti sanottuna en olisi tiennyt, miten paremmin viettää keskiviikkoiltaa!

Trattoria Aukiossa meille tarjoiltiin menu La tavola italiana, joka sisälsi monipuolisen valikoiman alkupaloja ja pääruokia jaettavaksi koko seurueen kesken. Rakastuin ainakin valkosipulileipään, marinoituihin tomaatteihin, parmankinkkuun, marinoituun mozzarellaan, grillattuun mustekalaan ja parmesan-ranskalaisiin. Menu oli täydellisyyttä hipova, ja Tarttorian sivuilta kurkkasin että hintaa koko setillä on vain 39€ henkilöltä, ei siis ollenkaan paha siitä, että pääsee maistelemaan niin monia upeasti onnistuneita makuja. Jo seuraavana päivänä mieleni teki lähteä Trattoriaan uusintakierrokselle, mutta maltoin kuitenkin vielä mieleni ja sovittiin ystävän kanssa, että lähdetään parin viikon päästä maistelemaan menuta uudemman kerran.

trattoria IMG003 trattoria IMG002 trattoria IMG001

Trattoria Aukio sijaitsee muuten Sokos hotel Paviljongin alakerrassa, joka on myös Jyväskylän parhaimmistoa. Vaikken ole hotellissa itse koskaan yöpynytkään, suosittelen sitä aina ensimmäisenä kaikille ulkopaikkakuntalaisille, ja lähes kaikki Jyväskylässä tietää, että Trattoriassa syö parhaan aamupalan ja sunnuntaibrunssin. Miksei sitä muuten joskus voisi ottaa hotelliyötä omasta kotikaupungista? Ihan yhtä elämyksellistä se olisi herätä hotellilakanoista valmiin aamupalapöydän ääreen oli sitten kymmenen tai sadan kilometrin päässä kotoa. Ja mehän muuten Kertun kanssa jatkettiin melkein aamukahteen asti, huups! Mutta kerrankos sitä, eikö niin!

inNOSHtavat lastenvaatekutsut

*kaupallinen yhteistyö NOSHin kanssa

nosh IMG019

nosh IMG007 nosh IMG017 nosh IMG016 nosh IMG014

Vajaa viikko sitten meillä oli talo täynnä ihania naisia, kun järjestin ensimmäistä kertaa NOSH vaatekutsut. Ja kun sanon talo täynnä, niin todellakin tarkoitan sitä, sillä yhteensä meitä taisi olla kolmetoista äitiä ja kuusi lasta! Lastenvaatekutsuja olen pitänyt kyllä aiemminkin, ja ajattelin kutsua facebookissa laittaessani, ettei puolet kuitenkaan pääse paikalle, mutta enpä tullut ajatelleeksi että tosiaan, nythän on kyseessä NOSH – vaatemerkki, jonka uusi kevät/kesämallisto on yberherkullinen ja raikas yhdistelmä kivoja kuoseja. NOSH sopii niin moneen makuun ja tyyliin, ja oli ihana nähdä, kuinka moni ystävistänikin innostui tulemaan kutsuille hypistelemään vaatteita ja vaihtamaan kuulumisia.

En tiedä, onko kaikki teistä joskus joko järjestäneet vaatekutsut tai käyneet sellaisilla, mutta loppujen lopuksihan kutsuilla on aina kyse muustakin kuin vain niistä vaatteista. Kutsun kolahtaessa viestilaatikkoon facebookissa ilmoitan yleensä samantien osallistuvani, koska rakastan kahvihetkiä ystävien kesken, lapset saa leikkiä kaikessa rauhassa ja äitit pääsee rentoutumaan arjen keskellä. NOSHin emännän palkintosysteemi on siitä tosi kiva, että alimman hyvityksen, 20 euron lahjakortin ansaitsee jo pelkästään sillä, että järjestää kutsut ja kutsuille osallistuu vähintään viisi vierasta. Kutsujen järjestäjällä tai vierailla ei ole paineita suurien tilausten tekemiseen eikä vieraita painosteta varaamaan omia kutsuja. Tarjoilut kukin emäntä saa tietenkin hoitaa omalla tyylillään, on se sitten kakkuja, pullia, piirakoita ja leivoksia tai karjalanpiirakat ja hedelmälautanen – se mitä pöydässä on, ei ole pääasia, vaan ystävät pöydän ympärillä luovat NOSH kutsujen tunnelman.

nosh IMG018nosh IMG013 nosh IMG012 nosh IMG011

nosh IMG010 nosh IMG008

Onko NOSH lastenvaatteet muuten teille merkkinä jo ennestään tuttu? Itse olen tutustunut siihen Nooan raskausaikana, kun pääsin käymään ystäväni järjestämillä kutsuilla. Sen jälkeen sama ystäväni onkin järjestänyt NOSH kutsut kahdesti joka kaudella – ensin uusimpien lastenvaatemallistojen ilmestyttyä ja myöhemmin kun naisten uutuudet on saatu esittelijöiden rekeille. Toisin kuin useimmilla kotikutsuilla myytävillä vaatemerkeillä NOSHin valikoima saa lisäyksiä läpi koko kauden, joten kutsujen järjestäminen on mielekästä myös julakisupäivän jälkeenkin. Toki ne kaikkein halutuimmat mallit ja koot tahtovat loppua melko pian alkukaudesta (onhan meitä NOSH vaatteista innostuneita jo aikamoinen porukka!), joten tilausten suhteen on hyvä olla ajoissa liikkeellä mikäli haluaa varmistaa omien ihastusten saatavuuden. Tämän kauden suosituimmat lastenvaatteet on olleet miniraita taskutunika (joka ehti jäädä meiltäkin saamatta), sulka-mekko ja jo klassikoksi nousseet rock star -housut. Myös naisten puolella alkaa raidalliset mekot olla aika vähissä, eikä ihme sillä itsekin ihailin NOSH edustaja Reetan päällä upeaa Jackie-mekkoa. Naisten vaatteita ei ole erityisesti suunniteltu raskaana oleville tai imettäville äideille, mutta monet vaatteet tuntuivat monikäyttöisiltä vetoketjujen ja laadukkaan trikoon ansiosta.

NOSH vaatemerkkiä kuvaa ekologisuus, innovatiivisuus ja raikkaus. Vaatteet valmistetaan korkealaatuisesta, luonnonmukaisesta sertifioidusta puuvillasta, ja ekologisuutta korostaa sekin, että vaatteet on suunniteltu pitkäikäisiksi. Nooalle ostin joitain paitoja ja housuja jo puolivuotiaana ja ne on edelleenkin meillä käytössä, ensimmäiset Minealle hankkimani vaatteet on vielä tänä päivänäkin, noin 1,5 vuoden käytön jälkeen aivan kuin uusia! Omilla kutsuillani kierrätin vieraiden hypisteltävänä ihka ensimmäistä NOSH-ostostani, raitapaitaa, jonka raidat on edelleen samanväriset kuin uutena ja kankaan pinta täysin nukkaantumaton. Ja se pitkäikäisyys – paita on ollut Minealla käytössä koko tämän ajan ja jatkaa myöhemmin elinikäänsä vielä Nooalla.

Kaikki vaatteet ja kankaat suunnitellaan Suomessa, koska onhan NOSH suomalainen yritys. Vaatteiden valmistus tapahtuu valvotuilla tehtailla, joiden sosiaalisesta ja eettisestä vastuullisuudesta ollaan tarkkoja. Viime aikoina mediassakin on ollut jälleen esillä suurien ketjujen vatteiden valmistusolosuhteet ja se, kuinka turvallisia ja myrkyttömiä joillakin valmistajilla vaatteet lopulta onkaan. NOSHin vaatteisiin voi aina luottaa, ne on Öko Tex -sertifioituja ja ekologinen luomupuuvilla takaa pienemmän rasituksen luonnolle ja pehmeän tunteen iholle. Meidän molemmat lapset on herkkäihoisia, minkä vuoksi meillä vältellään hajusteita pesuaineissa ja suositaan Öko Tex -sertifioituja vaatteita kaikessa missä mahdollista, näin takaa sen, ettei tuotteessa ole esim haitallisia torjunta-aineita tai raskasmetalleja.

nosh IMG005 nosh IMG004 nosh IMG003 nosh IMG001

Mikäli omien kutsujen järjestäminen kiinnostaa, niin kaikki NOSH edustajat löydät paikkakunnittain luokiteltuna edustajalistasta. Meillä esittelemässä kävi pirtsakka Reetta, jolle NOSH vaatteet on enemmänkin kuin pelkkä työ. Reetan kertoessa NOSH vaatteista huomaa, että hän seisoo jokaisen sanan takana ja ylpeänä edustaa merkkiä, jonka voi sanoa huolehtivan niin vastuullisuudesta, vaatteen mukavuudesta ja laadusta että houkuttelevasta ulkonäöstä. Mun malttamattomalle luonteelle sopii myöskin se, että tilaus yleensä kolahtaa postilaatikkoon jo parissa päivässä tilauksen maksamisesta. Eilen hain meidän lasten ihanat kevätuutuudet, ja ehkä saan niistä lähipäivinä sovituskuvia tänne bloginkin puolelle. Ainakin tiedossa on vielä jotain ihan erityisen kivaa teille liittyen NOSH vaatteisiin, kannattaa siis pysyä viikonloppuna kuulolla! ;D

JUHLAPÄIVÄ

Tulipahan tähän väliin oikein kokonainen yksi postaus, ja sekin reseptivinkki, ennen kuin taas palaan näihin juhlafiiliksiin. Nooan juhlat on nyt juhlittu, mutta vuorossa on isosiskon 4-vuotispäivä ja vähän erilaiset teemabileet. Kaverit ja sukulaiset on tulossa vasta viikonloppuna, ja tänään ”juhlittiin” ihan vaan omalla porukalla eli annettiin muutama lahja, syötiin herkkuja ja puhallettiin kynttilä. Iltapäivällä ehdin vielä ottaa Mineasta 4-vuotiskuvatkin, kun inspiraatio iski ihan yllättäen ja tyttökin suostui poikkeuksellisesti istumaan hetken aikaa kuvattavana. Tai no, lahjoin Minean yhdellä karkilla, mutta aika hyvin siltikin, parikymmentä minuuttia kuvausta ja vain yksi karkki!

minea4 IMG009

Jonkun verran olen blogissani kuullut kritiikkiä, siitä että meidän kaveriporukoissa järjestetään liian övereitä synttäreitä lapsille, ja panostetaan liikaa juhliin noin yleensäkin. Itse ihmettelen aika paljonkin taas sitä, mitä överillä oikein loppujen lopuksi tarkoitetaan? Tilattua kakkua, isoa määrää vieraita, useamman päivän juhlintaa, koristeluita? Mikä on se raja, missä ylitetään tavallinen ja siirrytään sinne liika on liikaa -kategoriaan? Kyllä mun kaveripiirissä juhliin tilataan kakkuja, koristellaan asuntoa ja tarjotaan muutakin kuin keksejä ja kääretorttua ihan ilman blogiakin. Siitä se ei siis voi johtua. Se ei myöskään ole pelkästään tämän ajan ilmiö, koska muistan kuinka äitini leipoi mun ja veljeni synttäreille monenlaiset pullat, piirakat ja perhos-, auto- tai nallekakut. Ei juhlien järjestäminen ole koskaan tuntunut mulle taakalta ja voin sanoa, etten tuntisi oloani luontevaksi, ellen säätäisi, askartelisi ja leipoisi sata lasissa. Leivonhan mä muutenkin viikottain!

Hassuinta näissä ihmettelyissä on se, että maailmasta löytyy joukko ihmisiä, joiden mielestä ruma ja vaatimaton on aina jotenkin aidompaa kuin nätti ja ylitsepursuava. Ei mullakaan ole täydellistä silmää asettelulle, enkä näe sellaisten asioiden eteen kovastikaan vaivaa, vaan meillä juhlat on aina sen näköiset kuin laittajansakin, mutten silti koe, että jonkun, joka osaa jo pienellä vaivalla tehdä arjesta nätimpää, elämä olisi millään tavalla epäaidompaa. Niihin asioihin panostetaan, joista nautitaan, jollekin se on hienojen sukkien neulominen, toiselle nätisti katettu aamupala sunnuntaiaamuna. Ja jokainen tehköön tyylillään, eikös? Ei toisen panostusta voi arvostella, oli se sitten vähäistä tai överiä, eikä siitä kannata ottaa paineita, jos ystävä on halunnut järjestää isompaa ja hienompaa. Silloin kuuluu olla ylpeä ystävän osaamisesta ja jaksamisesta, tarinaa juhlista kerrotaan vielä viikkoja juhlien jälkeenkin ja huokaillaan kahvipöydässä, kuinka taitavia toiset on. Itselle on turha kasata stressiä muiden tekemisestä, sillä aina löytyy ihan varmasti joku, joka osaa ja jaksaa paremmin kuin minä itse.

minea4 IMG008 minea4 IMG007

Juhliin panostamisesta puheen ollen tämä päivä oli ihan varmasti juhlijansa näköinen. Aamulla Minea sai paketeista avata ihanat Lekmerin puisen leivänpaahtimen ja retkisalkun, josta löytyi kivoja puuruokia. Kummisedältä tuli laulava lintu, kummitäti lähetti villasukat ja yllärilahjana Lekmeriltä saatiin Frozen-lakanat (joiden voitte kuvitella aiheuttaneen muutaman riemunkiljahduksen). Niko osti Minealle vielä ah, niin ihanan Monster High -nuken, koska se oli tytön ykköstoiveena. Aamupalalla annoin katsoa lastenohjelmia padista ja jälkkäriksi syötiin kermavaahtoa suklaalla ja vaahtokarkeilla! Illemmalla kävi yksi Minean parhaista kavereista leikkimässä, ja syötiin vielä kaikki yhdessä porkkanakakkua. Ihanan leppoisa päivä, jolloin mistään säännöistä ei juurikaan välitetty, vaan padia sai katsoa kun huvitti eikä lelujakaan tarvinnut siivota.minea4 IMG004 minea4 IMG003 minea4 IMG001

Päivällä tehtiin vielä kutsukortit valmiiksi viikonlopun juhlia varten ja osa saatiin jo vietyä perillekin. Sain muuten teiltä hyviä ideoita suolaisiin tarjottaviin, ja pari niistä aion laittaa kokeiluunkin viikonloppuna – kiitos siis vinkeistä! Huomenna aion vielä ottaa totaalisen rennosti kivan illanvieton parissa, mutta torstaina alkaa jälleen juhlajärjestelyt pyöriä täydellä vauhdilla. Ehkä lopulta vähän stressatenkin, mutta pääasiassa kivoja juttuja näperrellen ja hyvällä fiiliksellä leipoen. Parastahan tässä kaikessa vaivannäössä on se Minean ilo itse juhlista ja innokkuus kun pääsee niitä yhdessä järjestämään.

HELPPOA ARKIRUOKAA: KANA-PESTOLASAGNE

Snäppäsin (@minishowblogi) tänään helpon ja herkullisen arkiruokareseptin kokkaillessani, ja sain useamman kyselyn vielä ohjeesta, joten päätin nyt lisätä sen vielä tänne blogiinkin. En muista, onko tämä joskus aiemminkin täällä vilahtanut, mutta ohje on niin toimiva kiireisessä arjessa, että se ansaitsee pienen muistutuksen. Jätetään se huomioimatta, että olen ehkä maailman surkein kuvaamaan ruokia (jostain syystä se ei herätä minkäänlaisia intohimoja, vaikka ruokaa ja kuvaamista muuten rakastankin..), ja tässäkin kuvassa lasagne ei ole ihan sitä houkuttelevinta itseään. Uskokaa kuitenkin kun sanon, että kerran kun tätä kokkaatte, niin tämä helppo lasagne jää arkiruokalistalle kaikkien niiden makaronilaatikoiden ja pinaattikeittojen joukkoon!

lasagne IMG

KANA-PESTOLASAGNE

450g kanasuikaleita

1 sipuli

3 rkl margariinia

3/4 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

200 g aurinkokuivattu tomaatti tuorejuustoa

190 g punaista pestoa

7-9 lasagnelevyä

suolaa ja pippuria

Pilko sipuli ja paista se yhdessä kanan kanssa. Mausta suolalla ja puppurilla.

Valmista maitokastike ensin sulattamalla voi kattilassa ja lisäämällä siihen jauhot. Kaada sekaan maito ja anna kiehahtaa. Lisää vielä tuorejuusto ja pesto.

Kasaa lasagne vuokaan aloittamalla kanasta ja kastikkeesta. Tee näin vielä toinen kerros ja päällimmäiseksi kaada vain kastiketta. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna vetäytyä hetki ennen syömistä.

VINKKEJÄ LASTENJUHLIIN

Pitkästä aikaa taas blogin parissa.. Eiliset lastenvaatekutsut, ensi viikolla tulevat Minean synttärit ja kuvaushommien sovittelu kalenteriin on parin päivän ajan vaatinut enemmän aikaa kuin osasin kuvitella, joten tältä viikonlopulta jäi lopulta kaksi kuvauskeikkaa odottamaan sopivampaa hetkeä ja vähintään sata muuta hommaa odottamaan sitä, että lopulta totean, etten ehdi ja jaksa tehdä niitä ollenkaan. Mietin jo pariin kertaan, miten yleensäkään saan tulevaisuudessa kaiken mahtumaan päiviini, kun kuuden tunnin yöunistakaan ei enää oikein voi karsia. Ehkä aika vielä näyttää, ainakin nyt päätin hankkia avukseni kalenterin, ja jatkossa aikatauluttaa ihan kaiken sinne. Ensi viikolla tilanne ei näytä yhtään sen helpommalta, sillä jostain pitäisi löytää motivaatiota hakea syksyn hoitopaikkoja ja vihdoin laittaa tämä meidän rivari myyntiin. Raksajututkin on aavistuksen edenneet suunnitteluvaiheen loppupuolelle, voisin päivittää teillekin tilannetta ensi viikolla kunhan saadaan kuvat julkisivusta.

Todellista juhlaputkea kun täällä nyt eletään niin teemaan sopii hyvin palata vielä Nooan synttäreihin. Lupailin jo aiemmin, että kerron tarkemmin koristeluista ja muusta rekvisiitasta, ja pari kehua voisin antaa tuolle omatekemälle kakullekin. Ensimmäisen synttäripostauksen löydät muuten täältä, siitä löytyy enemmän kuvia ja tietenkin ne pääkattauksen taivaalliset herkut, jotka Minna bakes loihti synttäreille*. Koko idea tähän pilviteemaan lähtikin siitä, kun Minna oli uutuutena vasta lisännyt valikoimaansa söpöt pastelliset pilvi- ja pisarakeksit. Ihastelin niitä, ja niinhän Minna sitten ehdotti pilvisynttäreitä, joihin voisi leipoa lisäksi sitruuna-valkosuklaakuppikakkuja. Teemasta tuli täydellinen pienen 1-vuotiaan synttäreille, ja mä pääsin aika paljon helpommalla kun koko kattaus tuli Minna bakesilta. Jälkikäteen mietin myös sitä, että noin näyttävillä tarjoamisilla koristelut olisi voinut jättää tosi minimiin, sillä wau-efektiä tuli jo ihan riittävästi Minna bakesin upeasta kakusta ja muista makeista tarjottavista.

lastenjuhlat IMG012 lastenjuhlat IMG011

Nooa sai mitä parhaimpia lahjoja ystäviltä, vaikka ennen synttäreitä en osannut vastata kenenkään lahjatoivekyselyihin. Tuli autoja, ”hurjapäälle” mopo, lakanat, pari kirjaa, palapeli jne. Kaikki oli niin mieluisia, että on olleet leikeissä mukana päivittäin!lastenjuhlat IMG010 lastenjuhlat IMG009 lastenjuhlat IMG008 lastenjuhlat IMG007

Sukulaisten kattaukseen tein myös kakut itse, ja se tuotti hieman päänvaivaa, sillä en yleensä tykkää kotitekoisista täytekakuista. Onneksi muistin viime hetkellä ystävän pojan synttäreillä syöneeni erityisen hyvää täytekakkua, ja ohje löytyi vielä kaiken lisäksi netistä. Tein siis tällä loistavalla ohjeella kakkupohjan ja suklaa- ja vaniljatäytteet. Jokainen vieras tykkäsi kakusta, Niko jopa sanoi sen olevan aika lähelle parasta täytekakkua ikinä! Toisena kakkuna tarjosin tällä ohjeella tehtyä mangojuustokakkua, joka oli tarpeeksi simppeli ja nopea valmistaa, sekä vaahtokarkkitikkareita.

Suolaiset tarjottavat oli kaikkina kolmena synttäripäivänä samat eli valmiisiin pitaleipiin tehtyjä pizzoja, real-leivät kinkku-tuorejuustotäytteellä ja kanapiirakkaa. Helpon ja hyvän kanapiirakan täytteet saa kanasuikaleista, säilykepaprikasta, smetanasta ja juustoraasteesta. Suosittelen myös testaamaan halkaistut pitaleivät pizzapohjina, sillä niistä saa sopivan kokoisia herkullisia tarjottavia ja vieläpä äärettömän helposti, leipomatta itse taikinaa.lastenjuhlat IMG006 lastenjuhlat IMG005 lastenjuhlat IMG004 lastenjuhlat IMG003 lastenjuhlat IMG002

Koristeluihin en halunnut laittaa paljoa rahaa, joten tein paljon itse. Sydänpallot ostin Confetista, mehukannu löytyi Clas Ohlsonilta, ihana Juhlahuumam Jenni lähetti meille A little lovely Lightboxin ja loput askarreltiin naapurissa yhteisvoimin edellisenä iltana. Pisarat ja pilvet piirsin kartongille itse, mutta pienempiin pilviin sai Minnalta lainata käteviä Sinellin leikkureita. Niillä leikattiin kasa pikkupilviä, joiden väliin liimasin langan ja ripustin kaksi pilvinauhaa tarjoilupöydän yläpuolelle. Mokasin siinä, että lanka tuli liimattu pilvien keskelle ja ne roikkuivat pahvin painosta väärinpäin. Pääasiassa laitoin koristeita vain herkkupöydän ympärille, mutta myös ruokapöydän päällä oli keltaisia, sinisiä ja valkoisia pompomeja.

Näistä ja eilisestä selvittyä tänään alkoi jo Minean synttäreiden suunnittelu. Kun tykkää järjestää juhlia, jaksaa vielä yhdet bileet samalle kuulle helposti, mutta suolaisten tarjottavien suhteen alkaa ideat olla pian vähissä. Olisiko teillä vinkata hyviä reseptejä?

*tuotteet saatu

TAAS NE TULEE, KEVÄT JA VÄLIKAUSI!

Tuntuuko teistä muistakin kaiken tämän loskan, jään, pakkasen, vesisateiden ja ajoittaisen auringonpaisteenkin keskellä siltä kuin kevät olisi jo ihan pian täällä? Ajatukset alkaa vahvasti siirtyä kevääseen, pääsiäiseen, kesän väreihin, kodin sisustamiseen ja kesäksi kuntoon -projekteihin, mutta todellisuus puhuu vielä ihan muuta, kun aamulla uloslähtiessä päälle vedetään villapukuja, kaulureita, kaksia sukkia ja toppavaatteita. Kahden lapsen kanssa sen todellakin huomaa, onko talvi vai kesä, sillä pukeminen on päivittäin suoritettava ohjelmanumero ja joka paikassa roikkuu pitkin poikin hanskoja, pipoja tai villasukkia joko kuivumassa tai odottamassa kaappiin vientiä.

Jos talvi tuo kerrospukeutumisen suhteen omat haasteensa, niin äitien keskuudessa ehdottomasti eniten päänvaivaa tuottaa välikausi. Tai välikaudet. Tuleehan se taas syksylläkin, ja mikä vielä entisestään luo lisäpaineita on se, että jokaisen haaveissa lapset tarpoo samoissa välikausivaatteissa sekä kevään että syksyn. Meillä näyttäisi tilanne tällä hetkellä siinä mielessä hyvältä, että viime kesänä Popin alesta ostetut välikausivaatteet näyttäisi vielä mahtuvan tänä keväänä molemmille. Tämän lisäksi ostin ulkoiluun ja kaupungille sopivat rodinin pingviinitakit, Nooalle myös housut ja Minealta löytyy harmaat perus ulkoiluhousut jotka voi yhdistää lähes mihin tahansa takkiin. Pipojakin löytyy jo ihan kivasti, huivit on hanskassa ja hanskatkin odottaa valmiina. Voisi melkein sanoa, että olen fiksuna ostanut niin paljon jemmaan aleista, myöskin Crocsin välikausikengät, että jo ennen itse välikauden alkua meiltä löytyy lähes kaikki tarvittava! Well done, vielä kun osaisin olla ostamatta mitään turhaa kaiken tämän tarpeellisen päälle.

 kivat IMG002

kivat IMG010 kivat IMG009 kivat IMG008

Ulkovaatteita joutuu päivittämään kauden mukaan, mutta tiedättekö mikä meillä säilyy käytössä melkein ympäri vuoden? Aluskerrastot! Niitä lapset käyttää talvipakkasilla, syksyllä kurahousujen ja -takkien alla ja keväällä kuorivaatteiden kanssa. Jonain talvena on käynyt niinkin, että ihan lopputalvesta on Minean toppavaatteet meinanneet jäädä pieniksi, ja ollaankin siirrytty hyvissä ajoin käyttämään välikausihaalaria yhdistäen se lämpimään aluskerrastoon ja kerrospukeutumiseen. Joka talvi olen ostanut Minealle laadukkaan villapuvun eri valmistajilta, mutta tänä vuonna ajattelin säästää väärästä paikasta, ja hommattiinkin villan sijasta fleeceä. Kuvittelemani säästö osoittautuikin hutiostokseksi sillä olisihan sen ehkä voinut jo etukäteen arvata, ettei tekokuitu aja samaa asiaa kuin luonnonmateriaali. Minean kaksiosainen fleeceasu on saanut rauhassa roikkua kaapissa, koska tyttö ei useimmitenkaan suostu sitä päällensä pukemaan – se sähköistää hiukset ja vaatteet ja ottaa pukiessa inhottavasti kiinni alla oleviin sisävaatteisiin. Riisuttaessa keinokuitu rätisee sähköisenä ja hermojen menetys on ollut takuuvarmaa muutenkin lyhytpinnaisen 3-vuotiaan kanssa.

Aina oppii uutta, jatkossa meillä ihan varmasti luotetaan villaan niin aluskerrastona kuin alushanskoinakin. Itselleni vedän toppahousujen alle yleensä ties mitkä leggarit, mutta kokemuksesta viisastuneena päätin, että tänä vuonna ostan aleista itsellenikin merinovillaisen kerraston. Lasten suhteen kävi niin hyvin, että sain vielä tähän lopputalveksi ja keväälle molemmille nämä kuvien villahaalarit, villalapaset ja muutaman pipon. Suomalainen lastenvaatemerkki Kivat on varmasti kaikille tuttu juurikin näistä villahaalareistaan, kypärämyssyistään ja muista lämmittävistä tuotteistaan. Haalarit on 100% villaa ja öko-tex-sertifioituja eli kuluttaja voi luottaa siihen, ettei tuotteen mukana kulkeudu kotiin ja lapsen iholle epäsuotuisia kemikaaleja ja yhdisteitä. Itse olen tullut koko ajan tarkemmaksi siitä, mitä haluan lapsilleni pukea tai mitä ihonhoitotuotteita käyttää, ja minimoin nykyään kaikessa lapsiin liittyvässä hajusteiden ja kemikaalien määrän. Hajusteettomat ja fosfaatittomat pesuaineet, vauvojen iholle suunnatut shampoot ja voiteet, Nooalle kotimaisia Muumivaippoja ja mahdollisimman vähän vauvojen valmisruokia… Pienillä valinnoilla voi olla yllättävänkin suuri merkitys.kivat IMG005 kivat IMG004kivat IMG001

kivat IMG015

Sen jälkeen kun nämä haalarit kotiutuivat meille ei ole Mineankaan kanssa tarvinnut käydä yhtäkään keskustelua siitä, pitääkö haalarin alle pukea aluskerrasto, eikä ihme, onhan tuo kuviollinenkin villahaalari vaan yksinkertaisesti tosi nätti! Ennemminkin Minea pyytää (kyllä, pyytää!!) villahaalarin itselleenkin, jos näkee että kaivan Nooan siniraidallista haalaria esiin. Kivatin haalarit on valmistettu Suomessa, minkä kuvittelin nostavan hinnan pilviin, mutta vilkaisu verkkokauppaan kertoo ihan muuta. Tuntui melkein vaikealta uskoa, että tämä pitkän historian omaava perheyritys ihan oikeasti valmistaa tuotteensa Tampereella!! Ja kuoseissahan löytyy vaikka minkälaista, raitoja värikkäistä vaatteista tykkääville ja hempeää niille, jotka haluavat pysytellä neutraaleissa sävyissä.

Mitäs tykkäätte näistä meidän valinnoista? Ja tiesittekö ennestään, että Kivatin tuotteet tehdään Suomessa?! Kertokaa myös, mihin te luotatte välikausipukeutumisessa?

PÄTKISJUUSTOKAKKU

Söin lauantaina De Cafessa niin hyvää juustokakkua, että kokeilin heti seuraavana päivänä tehdä samantyylistä itsekin. Juustokakuissa voi käyttää lähes aina samoja perusaineksia pohjalla ja varioida makuja, sillä kokemuksesta olen huomannut, ettei sillä maun kannalta juurikaan ole väliä, käyttääkö rahkaa, tuorejuustoa, kuohukermaa, vispikermaa vai mitä – vain täytteen koostumus vaihtelee sen mukaan, mitä täytteeseen sekoittaa.

Tähän kakkuun halusin vähän korkeutta, joten laitoin sekä tuorejuuston että maustetun rahkan. Nämä yhdistettynä suklaaseen teki kakusta aavistuksen kiinteämmän ja tuhdimman kuin mitä se olisi esim pelkällä kerma-juusto-yhdistelmällä. Pääperiaatteena siis, mitä enemmän kermaa suhteessa muihin aineksiin, sitä moussemaisempi koostumus. Tästä kakusta voi hyvin jättää tumman suklaan kokonaan pois, ja laittaa halutessaan tuorejuustoakin aavistuksen vähemmän. Testaamatta ei kannata jättää, kakku on nimittäin aika herkkua!!

patkiskakku IMG002 patkiskakku IMG001

PÄTKISJUUSTOKAKKU

Pohja:

175g domino-keksejä

50g voita

2rkl maustamatonta tuorejuustoa

Sekoita tehosekoittimessa keksit, sulatettu voi ja tuorejuusto tasaiseksi tahnaksi. Levitä tahna irtopohjavuoan pohjalle. Jos alle laittaa leivinpaperin, kakku on myöhemmin helpompi siirtää tarjoilualustalle.

Täyte:

1prk vispikermaa

loput maustamattomasta tuorejuustosta (200g:n paketista)

1prk Valion vaniljarahkaa

vajaa 50g tummaa suklaata

2 pussia Pätkiksiä

5 liivatetta

3rkl vettä

Vatkaa vispikerma. Sulata tumma suklaa mikrossa tai vesihauteessa, ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon pussillinen Pätkiksiä. Sekoita tuorejuusto suklaan kanssa, yhdistä rahka mukaan ja lopuksi vielä kerma. Raasta vielä seokseen toisesta Pätkis-pussista noin kolmasosa. Liota liivatteita 10min kylmässä vedessä, kiehauta pari ruokalusikallista vettä ja sekoita kuivaksi puristettuhin liivatteisiin. Lisää liivate ohuena nauhana kermaseokseen ja kaada pohjan päälle. Hyydytä useampi tunti jääkaapissa tai tunnin verran pakastimessa. Koristele Pätkiksillä.

YHDET JUHLIMATTOMAT SYNTTÄRIT

On vasta helmikuun puoliväli, mutta meillä on juhlittu jo kahtia synttäreitä. Tai en voi sanoa, että mun syntymäpäiviä olisi mitenkään erityisesti viikonloppuna juhlittu, naapurit kävi kahvilla mutta muuten merkkipäivän noteeraaminen rajoittui onnitteluviesteihin vastaamiseen. Vaikka tykkäänkin järjestää juhlia, suunnitella teemoja ja askarrella yöhön saakka, en ole niin innokas panostamaan itseeni kuin lapsiin ja toiseksi, jos saman kuukauden aikana juhlitaan jo muutenkin kaksia synttäreitä, ei haittaa että kolmannet jää vähemmälle huomiolle.

Jännitin koko viikonlopun sitäkin, kuka meistä ensimmäisenä tulee kunnolla kipeäksi, tai saadaanko vatsatauti joka on viime päivinä kiertänyt lähes jokaisen ystäväperheeni, mutta ihme kyllä näyttäisi siltä että selvittiin pelkällä nuhalla ja yskällä. Nooalla yskä tietenkin vaikuttaa yöuniin, ja viimeiset pari yötä on taas valvottu normaalia enemmän, mutta mä osaan kyllä rennosti ottamisen taidon, ja olen nukkunut päiväunia ja antanut Minean katsoa mun kainalossa sillä aikaa padia. Toivotaan, että kevättä kohti sairastelut vähenee, tai ainakin että valon lisääntyessä muakin väsyttää vähemmän 😀 Vai käykö tässä vielä niin, että valon lisääntyessä Nooa ei nuku sitäkään vähää mitä nykyään!

ystavanpaivana IMG006

Minean uusi lempparimuki, Disney on Ice -jääshowsta ostettu Olafin pää 😀 Minea kävi katsomassa shown reilu viikko sitten mun porukoitten kanssa, ja ihan vaan vähän täpinöissään tuntui tyttö olevan! Vähän jopa harmitti, etten itse lähtenyt mukaan, mutta Nooan synttäreiden valmistelut oli silloin pahimmillaan päällä. Kävikö teistä kukaan, oliko se hintansa arvoinen? Kuulin, että kaikki oheistavara hattaroista mehuihin oli ainakin hinnoiteltu järkyttävän korkealle. ystavanpaivana IMG005 ystavanpaivana IMG004 ystavanpaivana IMG003 ystavanpaivana IMG002 ystavanpaivana IMG001

Silläkin uhalla että toistan itseäni, on jälleen ihmeteltävä miten huikeaa porukkaa mun ihanat ystävät onkaan! Niko ja Minea yllätti mut synttäriaamuna laululla ja banaaniletuilla, siitä hetken päästä ovelle koputettiin ja oven taakse oli jätetty laatikossa pari Minna bakesin kuppikakkua. Kerttu oli päättänyt omia kuppikakkujaan hakiessa, että yllättää mut samalla ja toi k-o-t-i-i-n-k-u-l-j-e-t-u-k-s-e-l-l-a mun lemppariherkkuja, ihan vaan ilahduttaakseen ystävää <3 Loppuillasta Laura vielä kävi tuomassa Fazerin uutuussuklaita maisteltavaksi, ja sanoi että oli harkinnut kirjaa ”bikinikuntoon viidessä viikossa”. Sitä se tosiystävyys on, että tunnetaan toisemme niin hyvin, että osataan valita lemppariherkut tai uskalletaan ehdottaa kesäksi kuntoon -dieettiä, koska siitä on jo pitkään ollut puhetta. Harmittaa vaan äärettömästi, että helmikuulle sattuneiden kiireiden takia en itse saanut oikein mitään aikan ystävien muistamiseksi, eikä Mineankaan kanssa ehditty askarrella kortteja. Ensi vuonna lupaan olla ajoissa liikkeellä ja hoitaa kaiken valmiiksi jo tammikuussa. Tai ainakin lupaan yrittää!

Sunnuntaina kokeilin tehdä pätkis-juustokakkua, ja siitä kyllä tuli kieltämättä aika hyvää. Ajattelin, että ohje voisi kiinnostaa teitäkin, joten kirjoitan vielä tänään postauksen siitä!

Kertokaa vielä kommenttiboksissa, muistitteko te ystäviä ja jos, niin miten??

UUTISIA!

ystavanpaiva IMG003 ystavanpaiva IMG002

atikka

Mulla on teille ihania, jännittäviä uutisia, joita varmaan jo osasittekin odottaa! Kaiken piti tapahtua jo pari kuukautta aiemmin, mutta mut tuntien ei ole mikään ihme, että homma on yhä edelleen hyvinkin vaiheessa eikä olisi julkinen vieläkään ellei ystävä olisi tällä viikolla potkinut mua eteenpäin. Jahkailin fontteja ja muita turhan pieniä yksityiskohtia, kun Kerttu sanoi että nyt seuravaan vaiheeseen nainen! Olin jo liian kauan puhunut siitä, kuinka tahtoisin alkaa valokuvaamaan, en vain ehdi tehdä kotisivuja vielä tai osaa päättää, millaisen fontin ja logon haluaisin. Voisin painiskella näiden valintojen kanssa niin pitkään, että lopulta varmaan huomaisin koko asian jäävän, ja myöhemmin katuisin. Nyt kuitenkin voin onnellisena sanoa, että tästä päivästä eteenpäin multa saa vauva-, lapsi-, raskaus- ja perhekuvauksia. Upouusi sivuni löytyy täältä, ja siellähän on parin päivän ajan menossa kuvauslahjakortin arvonta!

Ja ne ystävät, kuten huomaatte niin mä olisin hukassa ilman ihania, inspiroivia, auttavia, lohduttavia, ymmärtäviä ja niin tärkeitä ystäviä! Merkitsette enemmän kuin uskottekaan <3 <3

Ihanaa ystävänpäivää!!

TREFFIT KAUPUNGILLA

Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti just tälläkin hetkellä olla kaveriporukalla juhlimassa huomisia synttäreitä, mutta h-hetken lähestyessä tulikin enemmän ja enemmän sellainen fiilis, etten kuitenkaan jaksa. Se seuraava aamu ja päivä, vielä maanantainakin jatkuva väsymys ja kaikki järjestelyt illan toteuttamiseksi..ääh, ihan liian monta tekijää tälle muutenkin juhlientäyteiselle kuukaudelle.

Ihan extempore keksimme sitten naapurin kanssa, että voisihan sitä edes syömässä käydä, ja niin pitikin tehdä. Aina siihen asti kunnes eilen olo alkoi tuntua koko ajan nuhaisemmalta, ja tänään on koko perhe ollut jollain tasolla puolikuntoisena. Suunnitelma vaihtui taas lennosta, ja ajelimme ensin Kodin1 käyttämään pari alekuponkia ja siitä vielä kaupungille istumaan kaikessa rauhassa myöhäisen lounaan parissa. Kumpikaan ei jaksanut lähteä vaatekauppoja kiertelemään, mutta matkalla mukaan tarttui yksi ”turvapaita” lisää eli paita, jonka tietää vetävänsä päälle silloin kun kaapista ei löydy y-h-t-ä-ä-n mitään päälle laitettavaa. Farkkupaitakokoelma siis kasvoi vielä kolmannella, aavistuksen eri sävyisellä yksilöllä.

kaupunkiasu IMG009 kaupunkiasu IMG008 kaupunkiasu IMG007 kaupunkiasu IMG006 kaupunkiasu IMG005 kaupunkiasu IMG004 kaupunkiasu IMG003

takki ja huivi: Zara // laukku ja neule: Mango // housut ja kengät: H&Mkaupunkiasu IMG001

Kerrankin kun pääsin liikkeelle kokonaan ilman lapsia, eikä mihinkään ollut kiire, niin samalla kuvattiin parit päivän asu -kuvatkin. Mietin kyllä taas jälkikäteen, onko tässä(kään) asussa mitään sen ihmeempää kuin farkut ja paita, mutta hyvät farkut ja paita onkin, joten ehkä ne on muutaman kuvan ansainneet. Tässä vaiheessa elämää, kun menossa on hektinen pienlapsiarki, oma tyyli on se vihoviimeisin asia, jota uloslähdön hetkellä ehtii miettiä. Mä kyllä vahvasti uskon, että tästä vaatteet niskaan ja menoksi -vaiheesta taas vähitellen noustaan sitä mukaa kun Nooalla kuukaudet karttuu. Ihan samalla tavalla se meni Mineankin raskauden jälkeen, ja heti kun olit vasta tottunut isoon mahaan, pitikin jo palata takaisin etsimään sitä omaa perustyyliään. En toisaalta edes tiedä, onko mulla sellaista, sillä innostun monista uusista muotijutuista, mutten ihan aina osaa ajatella, sopiiko ne just mun tyyliin. Kysymys ennemminkin on, mikä se mun oma tyylini oikeastaan on? Ehkä sen vielä löytää sitten joskus kun on enemmän aikaa ja kiinnostusta panostaa itseensä, tällä hetkellä kun suurin osa vaatehankinnoista meidän taloudessa pyörii lasten ympärillä.

Silloin kun lapset ei ole mukana, suuntaan lounaalle useimmiten joko De Cafehen tai Miriamsiin. Valitsen aina kana-vuohenjuustosalaatin ja niin tein tänäänkin, kun käytiin herkuttelemassa De Cafessa. Jälkkärinä puolitettiin Pätkis-kakkupala, jota ajattelin huomenna testata leipoa itsekin, ellei olo tästä tukkoisesta nuhasta pahene vielä entisestään. Huomasin, että De Cafessa olisi huomenna ollut taas brunssia tarjolla (on aika monta kertaa jo pitänyt mennä jonain brunssisunnuntaina syömään tuo kehuttu kattaus), mutta säästelen senkin kokemuksen ennemmin siihen kun taas ollaan terveenä. Ei tätä vanhenemistakaan enää tässä iässä oikein halua juhlia sen isommin.. Silmänaluset turvottaa, ryppyjä on, väsymys painaa pahemmin kuin koskaan, hiukset ohenee ja kiloja kertyy helpommin kuin koskaan. Niin että mikä se juhlimisen aihe sitten on?! Ikäkriisiä en allekirjoita, mutta hitto vie olisihan se ihan kivaa elää tätä nykyistä elämää edes muutaman vuoden nuorempana!

NOOAN 1-VUOTISSYNTTÄRIT

Virallinen 1-vuotispäivä on nyt takanapäin, ja sehän tarkoittaa sitä että meillä on sanottu hyvästit vauvavuodelle. Toisaalta se tekee haikeaksi, ettei meillä enää tule koskaan olemaan vauvaa, mutta toisaalta voin vähitellen huokaista helpotuksesta kun yötkin on alkaneet sujua paremmin, ja omatoimisempi poika viihtyy vähän paremmin muuallakin kuin äitin sylissä. Vaikka kuinka olen molempia vauvojani aina rakastanutkin, luulen silti enemmän nauttivani taaperoajasta, noista huolettomammista päivistä, jolloin ei tarvitse stressata pienen vauvan lohduttomasta itkusta, maidon riittävyydestä tai koko ajan tihenevistä yöheräilyistä. En ole mitään erityisen menevää tyyppiä, mutta antaahan sekin arjelle ja omalle jaksamiselle taas uusia mahdollisuuksia kun lapsen ruokkijaksi ja sylin tarjoajaksi vähitellen kelpaa joku muukin kuin äiti, tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

Nooan juhlat pidettiin sunnuntaista tiistaihin niin että ensin kävi sukulaiset, sitten parina päivänä ystäviä lapsineen. Kaikki ei olisi mitenkään mahtuneet juhlimaan samaan aikaan, ja vaikka kolmessa päivässä on tekemistä siinäkin, oli kivempi että porukkaa kävi pienemmissä erissä. 1-vuotissynttäreille ei mielestäni tarvitse keksiä mitään ohjelmaa tai hommata lapsivieraille kiitoslahjoja, koska itse sankarikaan ei sellaisten päälle vielä ymmärrä, joten juhlissa vain leikittiin, herkuteltiin ja juteltiin. Nooakin on koko ajan enemmän alkanut nauttia muiden seurasta, ja huomaa että poika viihtyy ihan erityisen hyvin touhuamassa Minean huoneessa kun ympärillä on muitakin lapsia leikkimässä. Harmi että juuri nyt samaan aikaan Minealle on Lego friendsit se tärkein juttu barbien lisäksi, ja suht usein lastenhuoneen ovi joudutaan pitämään Nooalta kiinni Minean leikkiessä kavereiden kanssa. Synttäripäivänä oltiin Minean kanssa sovittu, että Nooan pitää päästä kaikkiin leikkeihin mukaan, ja superhienosti Minea Nooaa huomioikin. Isosisko lauloi onnittelulaulut moneen kertaan, antoi jatkuvasti onnitteluhalauksia, auttoi avaamaan lahjat ja huolehti siitä, että Nooakin varmasti sai maistaa synttäriherkkujaan. Vain yhdestä lahjasta meinasi tulla riitaa kun Minea haluaa sillä leikkiä ihan yhtä paljon kuin Nooakin. Nyt Mineallakin on kuulema oma mopo synttäritoivelistallaan, mutta mä ehkä vähän jopa toivon että se ehtisi unohtua tässä parin viikon aikana kun uutuudenviehätys vähän laantuu.. Meidän 84 neliötä ja kaksi ympäriinsä mopoilla rellestävää lasta ei kuulosta niin kovin houkuttelevalta!

1-vuotissynttarit IMG020 1-vuotissynttarit IMG019

Näitä kuvia otin maanantaina kun meillä kävi blogimammaporukkaa onnittelemassa Nooaa. Kertun pojalla ja Nooalla sattui olemaan melkein samishousut, Lauran ja Essin tytöillä oli samat Pompin mekot ja me Even kanssa ihastuttiin Katriinan Nean mekkoon niin että tilattiin meidänkin tytöille samat. Ai eikö meidän porukassa kukaan keksi mitään omaa :D! Ei me sentään sovita, mitä lapsillemme puetaan päälle, vaan samistelut menee ehdottomasti kyllä sen piikkiin, että meillä kaikilla on hyvin samanlainen maku niin lastenvaatteiden kuin sisustuksenkin suhteen.1-vuotissynttarit IMG0181-vuotissynttarit IMG005

1-vuotissynttarit IMG017

1-vuotissynttarit IMG003

Sunnuntaille leivoin kaikki tarjottavat itse, mutta kaveripäivät menin helpommalla kaavalla. Suolaisena pizzapalat, kanapiirakka ja kinkkuleivät, ja makeat herkut saatiin ybertaitavalta Minna Bakesilta. Harmitti suunnattomasti, että päivä oli koko vuoden harmain niin ettei kuvat tahtoneet millään onnistua, mutta kyllä näistäkin varmasti näkee sen, millaisia luomuksia herkut oli. Jyväskyläläisenä ei tulisi nykyään mieleenikään enää käyttää muita leipureita, kun omasta kotikaupungista saa jotain näin spessua, vai mitä sanotte te muut jotka olette Minna Bakeseja päässeet maistamaan? Ja ei, tämä ei ole mikään kaverikehu, vaan ihan oikeasti näitä upeita herkkuja tulee tilattua muutenkin. Kun ottaa huomioon, kuinka paljon leivon itsekin, niin voin sanoa etten ihan mistään peruspullasta maksaisi ulkopuoliselle leipojalle – puhumattakaan siitä että muuten ajaisin toiselle puolelle kaupunkia hakemaan muutamaa muffinssia perjantain iloksi.1-vuotissynttarit IMG016 1-vuotissynttarit IMG014 1-vuotissynttarit IMG011 1-vuotissynttarit IMG010 1-vuotissynttarit IMG009

Mitä meillä sitten oli synttäreillä tarjolla? Banana cake with vanilla frosting, Custom sugar cookies, White chocolate lemon curd macarons ja White chocolate lemon curd cupcakes. Koitin tätä postausta varten miettiä omaa lemppariani tarjottavista, mutta en ihan rehellisesti sanottuna osannut valita! Maistelin kaikkea useamman kierroksen, päätin myöhemmin tilata ainakin näitä valkosuklaa-lemon curd macaronseja ja kuppikakkuja ihan vaan itselleni syötäväksi, ja olisipa ihana joskus yllättää ystäväkin pienellä rasialla macaronseja. Tiesittekö, että Minna Bakes järjestää silloin tällöin Cupcake Fridayn, jolloin on mahdollista tilata pienempi, esim neljän, setti kuppikakkuja? Näitä perjantaispesiaaleja olen itsekin paristi hyödyntänyt aloittaen viikonlopun herkkuhetkellä naapurin kanssa. Kannattaa seurata Minna Bakesin facebookista lisäinfoa.

Nooan synttäreiden teemaa tai värejä en ollut miettinyt etukäteen ollenkaan, vaan kyselin olisiko Minnalla heittää mitään ideaa. Minna oli sopivasti lanseeraamassa uutuutena söpöjä pilvikeksejä, jotka sopi pienen taaperon synttäreille paremmin kuin hyvin. Lisäksi Minna ehdotti sitruunauutuuksia, ja siitä keksin teemavärin yhdessä pikkupoikien kestosuosikin vaaleansinisen kanssa. Kakun Minna ideoi väriteemaa noudattaen, ja annoin vapaat kädet senkin suhteen, koska tiesin että lopputuloksena saan sitä taattua tyylikästä Minna Bakesia. Ja upeahan siitä tulikin! Kaikki Minna Bakesin kakut on korkeita, näyttäviä ja tyylikkäästi koristeltuja. Nooan kakussa banaanipohja toimi loistavasti, ihan niin kuin kuppikakuissa valkosuklaa ja sitruuna. Tiedän, että tämä menee nyt pelkäksi hehkutukseksi, mutta samaa sanoi kaikki vieraatkin maistellessaan herkkuja.

1-vuotissynttarit IMG007 1-vuotissynttarit IMG006  1-vuotissynttarit IMG002 1-vuotissynttarit IMG001

Askartelin yhdessä ystävän avustuksella joitakin koristeita synttäreille, mutta pompomeja ja viirejä tärkeämpiä kattauksessa oli itse kakku ja muut herkut, ja ne olisikin kaikessa näyttävyydessään varmasti riittäneet. Nooalle löytyi juhla-asu valmiina kaapista eli Zaran henkselihousut ja Pompin pellavapaita Popin rusetilla, eikä Mineallekaan ostettu mitään uutta, vaan vanha Pompin mekko kelpasi hyvin. Loppujen lopuksi melkeinpä ihmetyttää, kuinka rennosti kaikki sitten kuitenkin meni – vaikka aloin viime tipassa vielä hommaamaan lisää koristeita, niin osa jäi laittamatta ja olin lopputulokseen tosi tyytyväinen ihan näinkin. Nyt kun näistä ekoista synttäreistä on selvitty, aletaan jo suunnitella seuraavia. Niissä stressitaso voikin nousta vähän korkeammalle, sillä Minea osaa jo itsekin vaatia tiettyjä juttuja ja toivoo tietenkin niitä THE Frozen-bileitä!

YSTÄVIÄ ERI TARKOITUKSIIN

Osa teistä jo varmaan odottelee synttärikuvia, mutta niitä saatte odottaa huomiseen kun ehdin käydä kameran läpi. Niko on nyt tässä synttärivalmisteluiden aikana ihmetellyt, miten voi olla mahdollista, että meillä juhlitaan ensin Nooaa kolme päivää ja siihen melkein heti perään Mineaa toiset kolme. Eikö olisi vähemmälläkin pärjännyt ja voinut kutsua vain muutaman kaverin niiden parin sukulaisen lisäksi. Taisin Nikolle vastatakin, että eikös se ole vaan positiivista että meidän lapsilla on näin paljon kavereita. Ystävät ei ole lähellekään itsestäänselvyys, sen jos minkä olen tässä kuluneen vuoden aikana saanut huomata, kun muutamia ystävyyssuhteita on joutunut arvioimaan uudelleen.

Aloin sitten miettiä ystävyyttä enemmänkin ja tajusin, että itselläni on hyvinkin erilaisia ystävyyssuhteita. Esimerkiksi Kertun kanssa elämme hyvin samanlaisia elämäntilanteita kun molemmilla on noin vuoden ikäiset pojat, jotka tuntuu aina samaan aikaan valvottavan öitä tai roikkuvan entistä enemmän äitissä kiinni. Vaikkei vaativaa lasta toivo ystävälleen, on silti huojentavaa kuulla, että kyllä jollain muullakin kuin itselläni meinaa hermo mennä kun ei enää keksi yhtään keinoa arjen helpottamiseksi – vai arjesta selviytymiseksi. On ihana saada aamulla avautua jollekin, että meillä syötiin yöllä taas vähintään kymmenen kertaa, ja tietää että toinen ihan oikeasti ymmärtää sen fiiliksen kun päivä ei tunnu millään lähtevän käyntiin. Tai kun yhdessä saa nauraa, että onpas ne meidän pojat jälleen niin ihanan hassuja ja ikuisesti äitien vauvoja, miten ihmeessä se aikakin menee niin nopeasti? Ja vaikka aluksi jokin yksi tietty asia yhdistää, on ystävyys mulle siinä mielessä kokonaisvaltaista että siihen kuuluu kaikki elämän ilot ja surut.

kaverit IMG007 kaverit IMG006 kaverit IMG005

Jos yhden ystävän kanssa tulee ensimmäisenä jaettua vauva-ajan sykähdyttäviä hetkiä, niin toisen kanssa taas päivitellään omaa lastenvaatehulluuttamme, ihastellaan uusia droppeja ja tehdään kimppatilauksia. Yksi ystävä on arkisten hetkien, kakkukahvien ja puistonpenkkien jakaja, yksi muistaa aina kysellä kuulumisia vaikkei niin usein nähtäisikään ja yhden kanssa huokaistaan joka viikon lopussa, kun jälleen selvittiin kunnialla yhdestä viikosta. Jonkun ystävän kanssa yhdistää yhteinen historia, ja vaikka nykyään välit olisikin viilenneet, tietää molemmat että ystävyys säilyy kaikesta huolimatta. On mahtavaa että ympärillä on näitä huipputyyppejä, vielä kun viime aikoina olen saanut ihmetellä ja ihastella sitä, kuinka inspiroivaa ja osaavaa porukkaa ystäväni ovat! Joku toteuttaa pitkäaikaista haavettaan, toinen näkee suunnatonta vaivaa tavoitteidensa puolesta ja kolmas ”puuhastelee” uutta yritystoimintaa äitiyslomansa ratoksi. Joskus tekisi mieli olla kateellinen ja ihmetellä, mikä mun paikkani kaikkien näiden huipputaitavien ja draivi päällä eteenpäin puskevien naisten joukossa oikein onkaan, mutta onneksi osaan iloita ystävieni menestyksestä, ja koitan aina muistaa kuinka ylpeä voin olla, että juuri nämä tyypit tahtoo olla ystäviä mulle.kaverit IMG004 kaverit IMG003 kaverit IMG002

Ystävyydessä vertailu on läpinäkyvää ja toista tukevaa, ei selkään puukottavaa eikä ilkeää. Itselläni on paljon opittavaa suorasanaisuuden kanssa, mutta koskaan en haluaisi tahallaan loukata ystävääni sanoillani tai teoillani. Luulen, että kaikki lapsiin ja kasvattamiseen liittyvä on se riskialue, jolla herkimmin syntyy erimielisyyksiä – kuten paras kaveri sanoi toiselle huomattuaan tulevan lapsen vaatekaapin merkkivaatteet ”kasvatatko sä lapsestasi näyttelyvauvan vai!?”. Äitiys on niin herkkä aihe, kun jokainen meistä haluaa siinä onnistua parhaansa mukaan, ja siksi tulisi muistaa että eri mieltä saa olla, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Hyvä ystävä kyllä tunnistaa todellisen tarkoituksen ja huonot päivät hyvistä, mutta miten sitä joskus tuntuu itsellekin niin vaikealta olla arvostelematta muita ja muistaa, ettei meillä ole varaa hukata yhtään ystävää. Onneksi pian on ystävänpäivä ja silloin viimeistään voi tehdä hyviä tekoja ystävälle tai sanoa ylistäviä sanoja niille, jotka niitä liian harvoin kuulevat.

Nämä kuvat nappasin viime viikolla kun Kertun porukka kyläili meillä. Syötiin lounasta yhdessä, päiviteltiin arjen menoa, tytöt leipoi lumiukkoja pullataikinasta ja pojat vähät välittivät toisistaan puuhaillen molemmat omiaan. Yhtään mitään ei tarvinnut laittaa etukäteen, vaan kaikki tehtiin yhdessä, ja lopputuloksena kaksi väsynyttä kotiäitiä sai monta loistavaa ajatusta rutiinin piristämiseksi. Tiedä vaikka Kertun kanssa lähdettäisi seuraavaan reissuun ihan vaan kaksin, ilman lapsia ja ajatuksena rentoutua ystävien kesken.

PERUS

basics IMG004 basics IMG003 basics IMG002

takki: Michael Kors // farkkupaita: Vila // farkut: BikBok // kengät: H&M // laukku: Mangobasics IMG001

Ensin ajattelin, etten todellakaan voisi julkaista mitään näin mielikuvituksetonta asua blogissa, varsinkaan kun omat poseerausilmeet ei ole lähellekään onnistuneet, mutta sitten tajusin että tätähän se mun tyyli tiivistetysti on – tavallisen rentoja perusvaatteita. Useimmiten arkena puen juurikin farkkupaidan tai toisen lempparini, neuletakin, ja viime aikoina olen totaalisesti jumahtanut näihin ruskeisiin nilkkureihin. Niissä on juuri sopivasti korkoa niin että ne on kivan siistit, muttei väsytä jalkoja pidemmilläkään kävelyreissuilla. Ja mikä parasta, kengät oli aikoinaan ehkä kahden minuutin mittaisen shoppailun tulos.

Tänäänkin liikuin lähes samanlaisessa asussa, kun hoidin huomisen synttäriasioita. Kävin hakemassa koristeita ja ruokakamoja, ja mietin itekseni onko tämän mittakaavan synttärit jo vähän liikaa? Että ensin tilaan rekvisiittaa nettikaupasta ja sitten vielä kiertelen pitkin kaupunkia ostamassa neljä kassillista koristeita lisää. Loppuilta menikin sitten leipoessa ja askarrellessa (kiitos avusta naapuriin!), ja huomenna hommat vielä jatkuu koko aamupäivän. Voin myöntää, että ehkä tämä meni vähän överiksi, mutta kaikki johtuu ihan vain siitä että usein kun innostun jostain, innostun täysillä. En laittaisi aikaani ja energiaani mihinkään mikä tuntuu pakkopullalta, ja kivoihin asioihin taas panostan mielelläni.

Pienten lasten kanssa ajan rajallisuuden huomaa siinä, että on keskityttävä vain yhteen projektiin kerrallaan. Kyllä me äidit osataan arjessa arjessa se multitaskaaminen, mutta isommat kokonaisuudet vaatii niin paljon organisointia, että meilläkin on nyt jäänyt hetkeksi taloprojekti kokonaan taka-alalle. Tällä viikolla oli tarkoitus laittaa nykyinen asunto muyntiin, viimeistellä julkisivua ja täydentää rakennuslupahakemus, mutta arvatkaahan, monta näistä asoista saatiin tehtyä? Tasan nolla, koska sen lisäksi että synttärit on vieneet aikaa on meillä ollut yli viikon tietokoneen laturi rikki, joten haaveet lupien täyttämisestä on todellakin vain jääneet haaveiksi. Tässä kohtaa voi vain miettiä, että kannattiko samalle kuulle jättää asunnon myynti, kahdet synttärit ja kaikki muu suunnittelutyö? Ei todellakaan, mutta jos kaiken on aina tehnyt viime tipassa, niin mihin se nytkään muuttuisi!

VIIKONLOPPUVINKKI: MANGOJUUSTOKAKKU

Huomenna meillä leivotaan oikein urakalla! Sunnuntaina Nooan juhlaputken aloittaa sukulaissynttärit, joihin aion tehdä kaikki tarjoamiset itse. Noin kymmenhenkiselle porukalle saa jo leipoa jonkun verran, joten aion turvautua helppoihin ja nopeisiin tarjoamisiin tällä kertaa. Kaksi erilaista kakkua, porkkanamuffinssit, pizzapaloja, kanapiirakkaa ja kinkkuleivät. Täytekakun lisäksi teen tätä superhelppoa mangojuustokakkua, joka taisi aikoinaan olla ihan ensimmäisiä leipomiani juustokakkuja – juurikin yksinkertaisuutensa vuoksi. Jos nyt viikonloppuna teillä syödään laskiaispullia ja runebergin torttuja, niin laittakaa kuitenkin tämä resepti talteen myöhempien herkkuhetkien varalle.

mangokakku IMG001 mangokakku IMG002

MANGOJUUSTOKAKKU

Pohja:

noin 13 Digestive-keksiä

80g voita

Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos 20cm irtopohjavuokaan ja laita odottamaan jääkaappiin.

Täyte:

1prk Flora Vanillaa

200g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa

(halutessasi korkeamman kakun sekaan voi vielä laittaa 1prk vanilja- tai mangorahkaa)

100g valkosuklaata

5 liivatetta

Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa vanilla. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa ja tuorejuusto, lisää sitten vanilla (ja rahka). Liota liivatteet kylmässä vedessä noin 10min. Kiehauta 3rkl vettä ja sekoita kuivaksi puristellut liivatteet veteen. Kaada liivate ohuena nauhana kerma-tuorejuustoseokseen ja kaada pohjan päälle. Laita jääkaappiin hyytymään.

Päällinen:

2prk mangopilttiä

3 liivatetta

3-5rkl sokeria

Liota liivatteet kylmässä vedessä ja sekoita 2rkl kiehuvaa vettä. Yhdistä liivatteet ja mangopiltti, ja mausta makusi mukaan sokerilla. Kaada seos kakun päälle ja anna vielä hyytyä pari tuntia. Koristele halutessasi valkosuklaalla.

 

1-VUOTISSYNTTÄREIDEN SUUNNITTELUA

image image

image

Viimeinen kuva Minna Bakes, muut Pinterest

Nooan 1-vuotissynttärit lähestyy kovaa vauhtia, sunnuntaina kutsutaan sukulaisia juhlimaan ja siitä seuraavat kaksi päivää on varattu ystäville. Meillä synttäreiden pitäminen kolmessa osassa on lähes pakollista, koska kaikki kutsutut ei millään mahtuisi juhlimaan meille yhtä aikaa. On Nikon ja mun perheet, mammabloggaajaporukka ja muut läheisimmät ystävät. Vaikka laittamista ja leipomista tulee kolminkertaisesti, on se silti mulle helpompaa tarjoilla pienemmälle porukalle kerrallaan kuin kutsua kaikki samaan aikaan.

Helmikuulle sattuu vähän kaikenlaista, kun Nooan lisäksi vuosia täyttää myös Minea ja mä, järjestän NOSH-vaatekutsut ja näiden lisäksi pitäisi hoitaa tätä asunnon myyntiä ja uuden kodin rakennuslupa-asioita. Onneksi kaikki on pelkästään kivoja juttuja, mutta siitäkin huolimatta en voi kieltää, etteikö ajatus jatkuvasta leipomisesta hieman hirvittäisi. Yleensä olen hoitanut kaikki synttärikoristelut ja -tarjoamiset itse, mutta tällä kertaa päätin jo hyvissä ajoin turvautua alan ammattilaisiin. Sukulaissynttäreille leivon tarjoamiset entiseen tapaan, mutta maanantain ja tiistain juhliin tulee Nooalle kaikki makeat tarjottavat Minna Bakesilta. Leipomisen ulkoistaminen mitä taitavimpiin käsiin helpottaa mun urakkaani niin valtavasti, että voisin pomppia ilosta jo pelkästä ajatukssta. Itse en olisi koskaan saanut aikaan muutenkaan mitään niin näyttävää ja herkullista, joten täysin onnistunut valinta siinäkin mielessä!

Minnan kanssa me palaveerattiin viime viikolla ja pohdiskeltiin yhdessä, millä väreillä ja teemalla Nooan synttärit voisi toteuttaa. Minealle tulee sinistä ja hopeaa, joten en halunnut kahta kertaa samoja värejä, vaan päädyin lopulta vaaleansiniseen, keltaiseen ja valkoiseen. Nämä värit sopi Minnallekin täydellisesti, sillä Minna Bakesilta on tulossa muutamia keltaisia uutuuksia, ja synttäreille saatiin yhteneväiseksi ajatukseksi pilvet ja pisarat. Periaatteessa 1-vuotissynttärit ei vaadi mitään erityistä teemaa, mutta koristelut on helpompi toteuttaa käytännössä kun tietää millaista rekvisiittaa hakea. Ja kyllä, mä tykkään siitä että juhlat järjestetään näyttävästi silloin harvoin kun niitä järjestetään. Koskaan ei ole huono syy juhlia, vai mitä!

Kokonaisuudessaan synttäreistä ei silti ole tarkoitus tehdä överibileitä, vaan pienet, hyvällä maulla toteutetut leikkitreffit lapsille ja kahvittelutilaisuus äiteille. Nooa ei vielä ohjelmasta ymmärrä, joten sellaista en aio kehittää, enkä tiedä kuinka paljon ehditään sunnuntaiksi enää askarrellakaan. Keltaiset kertsit, kolmenvärisiä ilmapalloja, pompomeja ja upeat herkut itsessään jo riittävät koristeluiksi, ja helpottavaa on sekin että Minnalta saan juhlien ajaksi muutamia astioita lainaan. Ei varmaan ihan heti uskoisi, mutta rennolla otteella ihan oikeasti täällä mennään eikä juhlat ole vielä vaatineet muuta kun yhden suunnittelupalaverin ja yhden parin kympin tilauksen juhlakauppaan. Osaisikohan sitä mennä samalla asenteella tiistaihin saakka?

Mitä mieltä olette, ehdottomasti näyttävät juhlat jo 1-vuotiaalle vai teemabileet vasta koululaisille?

LASTEN JA MUN TYYLISTÄ

image image

Millainen on mun tyyli? Mistä hankin lapsille vaatteet ja millaisia valintakriteerejä suosin? Miten tyylini on muuttunut raskauksien myötä ja mikä on ehdoton ykkösvaate, jota tykkään käyttää eniten? Vastaukset näihin kysymyksiin ja vähän muutakin löytyy nyt Marin Mammatyylit-blogista täältä. Käykäähän lukemassa haastattelu ja katsomassa, mitä me puettiin kuvauksiin päälle.

Kuten jo aiemmin sanoinkin, tuli näistä Mammatyylit-kuvista kokonaisuudessaan tosi kivoja! Vaikka olenkin bloggaaja, ei se tarkoita sitä että meillä olisi perheen yhteisiä kuvia albumit pullollaan, vaan yleensä mä seison kameran takana ja kuvaan lapsia. Välillä olen itsekin asukuvissa, mutta todella harvoin tulee otettua yhteiskuvia lasten kanssa, puhumattakaan siitä että olisimme koko perhe kuvattavana. Ajattelinkin, että jonkun näistä kuvista voisi teettää ihan paperiversioksi saakka, ja laittaa muistoksi lasten vauvakansioihin tai uuden kodin seinälle. Marin kuvausaluetta yleensä on Tampere ja Helsinki, joten suosittelen ihan ehdottomasti ilmoittautumaan mukaan – samalla kun saa ihania kuvamuistoja itselleen.

Olisi kiva kuulla, mitä tykkäätte näistä meidän otoksista? Kommentoikaa joko Mammatyylien puolelle tai tänne, ja samalla voitte kertoa, osaisitteko kuvitella itsenne Mammatyyleissä. Mä ajattelin ensin, ettei musta saisi väsyneenä yhtään onnistunutta kuvaa, mutta taitava kuvaaja ja anteeksiantava jälkimuokkaus olivat sen verran armollisia ja inspiroiviakin, että pitkästä aikaa innostuin kuvaamaan oman asun seuraavanakin päivänä. Sen laitan blogiin heti kun saadaan tietokoneeseen hommattua uusi laturi perjantaina rikkoutuneen tilalle. Muutamaan päivään ei ole nimittäin tarvinnut läppäriä avata, enkä tiedä onko meillä laturin sijaan vielä uuden koneen hankinta edessä..

KOTI MYYNTIKUNTOON

Ihan vielä ei ole aika jättää kokonaan hyvästejä meidän nykyiselle kodillemme, mutta edessä voi hyvin piankin olla muutto väliaikaiseen vuokra-asuntoon. Raksahommat tontilla alkaa vasta kesäkuussa, ja talon arvioitu valmistuminen on joulu-tammikuun aikaan, mutta koska emme voi pitää kahta kämppää samaan aikaan, on ensi  muutettava joksikin aikaa vuokralle. Kumma kyllä, itseäni tämä vaihe ei juurikaan jännitä tai hirvitä, sillä tiedän sen olevan suht lyhytaikainen vaihe – alle vuoden voi asua vaikka pahvilaatikoiden keskellä, jos päädymmekin nykyistä pienempään asuntoon. Eniten tässä varmaankin stressaantuu lapset, vaikka onneksi noin pienet on aika sopeutuvaista laatua.

Monet samalle alueelle rakentavat ovat jo hyvissä ajoin myyneet eniset asuntonsa pois alta, mutta me ollaan aika positiivisin mielin siinä suhteessa, että kyllä se oma varmasti kaupaksi menee kesällä viimeistään. En tiedä, voihan tämä olla vähän tyhmänrohkeaakin, mutta toisaalta kun projektillamme ei ole mikään pakottava kiire, niin joustovaraa aikataulujen kanssa on. Ja asunnon myynnissähän kyse on lopulta vain siitä, että hinta on sopiva ja kohtaa ostajan kanssa. Emme lähde tavoittelemaan taivaita, vaan toivomme saavamme tämänhetkisten markkinoiden saneleman arvoisen tarjouksen. Vielä pari vuotta sitten olisimme kuulema voineet helposti pyytää kymppitonnin enemmän, mutta minkäs teet, tilanteet elää niin asuntokaupassa kuin pankkien lainamarginaaleissa.

omakoti IMG006 omakoti IMG005

Olemme tässä viime viikkoina pyöritelleet erilaisia vaihtoehtoja mielessämme, perjantaina kävi yksi välittäjä jättämässä tarjouksensa asunnon myymisestä ja olemme muutenkin tutkineet välittäjien palkkioita. Nykyaikana vaan tuntuu melkein järjettömältä maksaa huikeita summia asunnon välityksestä, kun periaatteessa kauppaa voi tehdä itsekin. Vielä joitain vuosia sitten välittäjän palkkaaminen oli ihan paikallaan, mutta nyt en keksi kovinkaan montaa asiaa, joissa välittäjä toisi kaupantekoon lisäarvoa. Meillä on jo olemassa asunnosta loistavat myyntikuvat, osaamme itse stailata (lue: siivota ja piilottaa tavaraa) kämpän esittelykuntoon, näkyvyyttä voi pienellä summalla ostaa etuovesta ja kaupat voi hoitaa pankissa. Lisäksi olemme sen verran sosiaalisia persoonia, että yhden asunnon esitteleminen tuntemattomille ei tunnu kynnyskysymykseltä sekään. Ainut asia, minkä välittäjät osaa paremmin, on myyminen, mutta asuntoja ei myydä suostuttelemalla ja puhumalla, vaan ostajan on ihan oikeasti ihastuttava kohteeseen. Kuka olisi parempi kertomaan oikeita, positiivisia asioita kodistamme kuin me itse?

Niinpä me nyt lopulta päädyttiin siihen, että laitetaan ensi viikolla asunto itse myyntiin. Heti seuraavalla viikolla voisimme pitää ensimmäisen näytön, ja siitä sitten vain toivoa että ihmiset kiinnostuu ja tulevat paikan päälle katsomaan. Pientä fiksailtavaa meillä vielä on ennen näyttöä, mutta noin pääpiirteissään asunto on onneksi oikein hyvässä kunnossa! Jos jotain teistä sattuisi kiinnostamaan, niin täältä löytyisi 84m2 rivarikolmio noin 6km päästä Jyväskylän keskustasta. Vieressä on yksityinen päiväkoti, uimaranta ja veneranta, alakouluun on noin kilometrin matka.

omakoti IMG004 omakoti IMG003 omakoti IMG002 omakoti IMG001

Ihan täysin emme myymisen kanssa ole itse liikkeellä, sillä vaikka multa löytyykin oma järkkäri ja olen ottanut kymmeniä kuvia kodistamme, luotan kuvissa ammattilaiseen. Yksi tärkeimpiä myyntivaltteja on edustavat kuvat! En voi tarpeeksi korostaa, kuinka kauheaa on asuntoilmoituksista katsella suttuisia, pimeitä kuvia kodeista, jotka olisivat niin paljon paremman näköisiä, jos asunnossa olisi edes vähän siistitty paikkoja. Sisustus ei ole mulle mikään ykkösprioriteetti, joten tiesin jo etukäteen, että ihan pienillä muutoksilla meidänkin kodista saisi paremman käsityksen esim tilojen avaruudesta ja valoisuudesta. Tähän tarkoitukseen me palkattiin ammattilainen stailaamaan ja kuvaamaan.

Ihanat ystäväni Jenni ja Kerttu ovat ihan vasta perustaneet oman bisneksen, joka tarjoaa palveluja juurikin asunnon myyjille. Parhaiten palvelu toimii meidän kaltaisille itse myyjille tai niille, joilla asunto on ollut jo pidempään myynnissä. Toisaalta, luottaisin ehdottomasti Jenniin ja Kerttuun siinäkin, jos toivoo asunnolleen heti myynnin alusta positiivista pöhinää tyylikkäällä stailauksella, hyvillä kuvilla ja kattavalla mainostuksella.

Mitä me sitten saatiin muutamilla satasilla? Jenni tuli kameran ja jalustan kanssa meille kahdeksi, kolmeksi tunniksi, mä katselin Nooa sylissä vierestä kuinka Jenni siirteli ylimääräistä tavaraa piiloon, asetteli huonekaluja parempiin paikkoihin, pyyhki välillä pölyjä, pöyhi tyynyjä, petasi sängyt jne. Olin valehtelematta ihan ihmeissäni, kuinka touhukkaana Jenni täällä hääräili, vaikka edellisenä iltana olin vielä epätoivoinen kaiken tämän normaalin sotkun keskellä. Jenni sai huoneet näyttämään täydellisen harmoonisilta, osasi sijoittaa tavarat kauniisti ja sai otettua upeat myyntikuvat. En olisi voinut olla tyytyväisempi – enkä rehellisesti sanottuna osannut odottaa mitään näin kattavaa!

Kertokaahan omia kokemuksianne asuntojenne myymisestä tai ostamisesta! Kaikesta voi olla apua meille tulevina viikkoina, sillä ensikertalaisia tässä kuitenkin ollaan ja kaikkea ei kuitenkaan osaa ottaa huomioo.

MAMMATYYLIT KYLÄSSÄ

image

mammatyylit IMG002 mammatyylit IMG001 image

Jopa snäppi hiljentyi tänään lähes täysin, kun päivä meni ihan muissa jutuissa kuin somessa roikkuen. Yritettiin jo viime viikolla sopia Marin kanssa treffejä meille, mutta suunnitelmat meni uusiksi meidän tullessa kipeiksi. Tänään vihdoin homma onnistui, Mari junaili itsensä Tampereelta Jyväskylään kamerat laukussaan ja mä kutsuin meille kylään muutaman äitin lapsineen. Mari kirjoittaa oman pääbloginsa ohella Mammatyylejä, ja vierailun ideana olikin samalla kuvailla meitä ja muita meidän mammaporukasta Mammatyyleihin.

Vaikka jossain vaiheessa postasin itsekin paljon asukuvia tänne blogiin, niin en voi sanoa viihtyväni mitenkään erityisesti kameran edessä. En osaa olla luonnollisesti, asennot tuntuu jäykiltä ja joko repeilen liikaa tai sitten koitan pidätellä naurua ja näytän vieläkin typerämmältä. Siksi vähän epäilinkin, mitä Mammatyylikuvauksista oikein tulisi, mutta sneak peek -kuvat, joita jo tänään ehdin nähdä oli huikean hienoja! Ei sillä, että olisin edelleenkään osannut poseerata, mutta Mari on niin taitava kuvaaja, että lopputulos oli enemmän kuin positiivinen yllätys. Jokaisella kuvaajalla on oma tunnusomainen tyylinsä kuvata, ja Marinkin kuvissa on täysin erilainen tunnelma kuin omissani. En millään malttaisi odottaa, että tekin pääsette näkemään kaikki kuvat – linkkaan postauksen vielä tännekin, kun se tällä viikolla ilmestyy Mammatyyleihin.

FIKSUMPI ESIKOINEN

Mitkä on teidän parhaat ja huonoimmat äitihetket? Aloin tässä yhtenä päivänä miettiä, mitkä on niitä sellaisia asioita omassa äitiydessäni, joista voin rehellisesti sanoa olevani ylpeä. Leikin lasten kanssa, ulkoilen paljon, huolehdin pöytään terveellistä ruokaa jne. Mutta samaan aikaan mietin, osaanko olla riittävän läsnä leikkiessäni, jaksanko touhuta ulkonakin vai leikkiikö lapset kun itse juoruilen muiden äitien kanssa, pitäisikö Nooalle tarjota enemmän ja monipuolisempaa itse tehtyä ruokaa ja ja ja? Sitä sanotaan, että äitit on susia toisilleen, mutta ehkä se on enemmänkin niin, että me äitit osataan ihan itse syyllistää itseämme kaikesta – ja helpompaa kuin myöntää oma epävarmuus, on julkisesti olla puolustuskannalla niitä muita, niin kovin syyttäviä äitejä kohtaan.

Mä tiedän, olen suorasanainen enkä monestikaan osaa kirjallisesti pukea ajatuksiani sanoiksi niin etten tulisi väärinymmärretyksi (tällaisen tyypin taitaa olla melko järjetöntä pitää blogia?!), ja kaikessa suorasanaisuudessani ja päättäväisyydessäni vaikutan olevani sinut omien valinojeni kanssa. Mutta kun se ei ole näin! Joka päivä poden huonoa omatuntoa monestakin asiasta, lähes kaikki liittyen lastenkasvatukseen. Haluaisin olla niin paljon parempi, jaksaa niin paljon enemmän, olla innostavampi, olla kekseliäs ja toimelias, innostua typeristäkin asioista ja antaa enemmän aikaani ja läsnäoloani. Tekisi mieli nostaa kädet pystyyn ja sanoa, ettei kaikkea voi saada, kun on kotikin hoidettavana ja velvollisuuksia sen lisäksi muitakin, mutta myönnän, että pystyisin kyllä parempaan. Piru vie pystyisin helpostikin, mutten vaan jaksa.

sisarukset IMG006 sisarukset IMG005

Harmittaako mua vielä joskus jälkikäteen se, etten lukenut, askarrellut tai leikkinyt enemmän? Vaikea sitä on nyt tietää, mutta toivon itseni silloin muistavan, että en tänään jaksanut. En jaksanut yhtään enempää kuin mitä tein, koska leikkiessä silmät ei tahtoneet pysyä auki ja vaikka ruoan laittaminen kiinnosti kuin kilo paskaa, tein sen silti. Aina ei huvittaisi leikkiä niillä hiton barbeilla tai siivota yhtään Nooan lattialle levittämää kaappia, mutta joitain asioita on pakko tehdä, ja toisia teen pitääkseni hommat edes jollain tasolla kasassa. Välillä kotityötkin tuntuu yllättävän piristävältä vaihtelulta lattialla istumiseen ja nukeilla leikkimiseen verrattuna! Ja oletteko huomanneet, miten paljon helpompaa on sietää väsymystä ja tylsyyttä, kun itselleen keksii jatkuvasti jotain pientä puuhaa? Rakastan lapsiani enkä vaihtaisi heidän kanssa vietetyistä päivistä yhtäkään pois, mutta samalla huomaan itsekseni vietettyjen kymmentuntisten päivien aikana kaipaavani muutakin seuraa, eikä se varmaan niin kovin yllättävää olekaan? sisarukset IMG004 sisarukset IMG003

Ainut syyllistäjä elämässäni mun itseni lisäksi on kaikenmaailman kasvatusopukset, tutkimukset, tiedemiehet, psykologit. Jos mulle sanotaan, että lapsen ensimmäiset kolme vuotta on ne tärkeimmät tulevaisuuden kannalta, ja että laadukkaita virikkeitä kohdannut lapsi voi myöhemmin päästä helpommalla, niin tottakai tahdon tehdä parhaani ja antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat. TIeto siitä, etten tällä hetkellä anna parastani, lisää ahdistusta, koska tahtomattanikin ajattelen, että myöhemmin voi olla jo myöhäistä kuroa kiinni sitä menetettyä aikaa, jona en jaksanut välittää. Minean kanssa olin jo puolivuotiaana lukenut kymmeniä kirjoja, matkinut jokaisen maatilan eläimen ääntä, käynyt läpi ruumiinosia ja värejä, intoillut muskarissa ja kannustanut konttaamaan. En yrittänyt painostaa suorituksiin eikä leikkimisellä ollut mitään sen suurempaa päämäärää, mutta halusin tarjota Minealle mahdollisimman monipuolisia ja mielekkäitä leikkejä, joista vauva selkeästi nautti.

Entäs Nooan kanssa sitten? Joka päivä ajattelen, että ehtiihän sitä myöhemminkin niitä eläimiä ja värejä tutkia, ja ihan tarpeeksi on se että me tässä nyt vähän ajellaan junilla ja autoilla. Ja niinhän se onkin, ihan tarpeeksi, mutta silti en voi olla ajattelematta, että pitäisi lukeakin tai pitäisi varmaan jatkaa sitä muskaria. Mitä jos Nooa jää jostain tärkeästä paitsi siksi etten mä nähnyt sitä vaivaa?sisarukset IMG002 sisarukset IMG001

Olen kuullut ystävieni puhuvan siitä, kuinka blogi voi joskus olla pois perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta omalla kohdallani en voi syyttää edes sitä. Blogi ei näy arjessamme muutamia pikaisia kameran räpsähdyksiä lukuunottamatta, ja voin muutenkin sanoa, että blogin tilalle keksisin varmasti aina jonkun uuden projektin. Jos lopettaisin blogin, meillä vain uusittaisi sisustusta useammin, tuunattaisi enemmän, leivottaisi vieläkin useammin ja testailtaisi viikottain uusia ruokia. Toimeliaan ihmisen on vaikea koskaan täysin rauhoittua ja jäädä paikoilleen vain ihastelemaan hetken kauneutta, mutta onneksi mäkin olen oppinut että on täysin ok vain istua tuntitolkulla lattialla kokkailemassa puisia keittoja ja leivoksia. Sitä en kiellä, ettenkö tulisi aina vilkuilemaan ympärilleni ja miettimään kaikkia niitä tekemättömiä asioita, jotka suorastaan huutavat nimeäni, mutta nykyään osaan suurinpiirtein olla välittämättä niistä ja keksittyä siihen kaikkein tärkeimpään, leikkimiseen.

Synninpäästöä tähän ’pitäisi’ ongelmaani ei voi antaa kukaan muu kuin minä itse, eikä se tule tapahtumaan ihan lähiviikkoina. Ihmettelen, kuinka te usamman lapsen vanhemmat pärjäätte tämän kanssa vai olenko mä ainut, joka tekee itselleen ongelman asiasta, joka tuskin edes on todellinen ongelma. Se, etten mä ole kävelevä ohjelmatoimisto lapsilleni, on ihan varmasti pelkästään fine, mutta silti! Mun pitäisi, haluaisin ja pystyisin, jos jaksaisin. Liian monta isi-muotoa stressatakseni asiasta yhtään tämän enempää.

PARI UUTTA ULKOVAATETTA

Lapset vietti sairastelujen ajan viimeiset kaksi viikkoa sisällä, lukuunottamatta paria lääkärireissua, joten viikonloppuna ja tänään ilo on ollut ylimmillään, kun vihdoin pulkat ja liukurit sai kaivaa esiin!

pulkkamaessa IMG008 pulkkamaessa IMG007 pulkkamaessa IMG006 pulkkamaessa IMG005 pulkkamaessa IMG004 pulkkamaessa IMG003

Ja aika loistavasti tämä sattuikin osumaan, kun sairastelujen ajan ulkona kiristeli noin 20 astetta liian kovat pakkaset, ja nyt ilmat sopivasti lauhtui takaisin siedettäväksi. Huomasin tänään jopa pukeneeni vähän överisti, kun vuorotellen Minean kanssa heiteltiin ylimääräisiä vaatteita pulkan kyytiin. Ensin huivi, sitten hanskat – rankin duuni taisi olla mulla vetäessäni välillä molempia pulkassa mäkeä ylöspäin.

Nooan talvivaatteet on aiheuttaneet mulle päänvaivaa, sillä ostin nettikirpulta jo syksyllä yhden haalarin vain todetakseni sen olevan vielä tänä talvena liian iso. Molemmilta löytyy samanlaiset pingviinitakit ja niihin toppahousut, mutta takki ja housut -setin pukeminen on tuntunut pukemista vihaavalle Nooalle vähän liian haastavalta. Niinpä päätin vielä hommata yhden toppahaalarin kylmemmille ilmoille, ihastuin rodinin viime vuotisiin juustohiiriin ja koitin etsiä haalaria pitkin poikin. Minealle sain takin huutonetistä, mutta koska haalaria ei löytynyt oikean kokoisena, tyydyin seuraavaan vaihtoehtoon eli tähän aavistuksen ehkä tyttömäiseen lumileoon. Myönnettäköön, että kaiken lisäksi sain tätäkin metsästää kaikkialta ja viimein löysin ja tilasin sen uutena briteistä. Yleensä lasten vaateostokset pysyy hyvin kohtuuden rajoissa, mutta välillä tulee näitä ylilyöntejäkin, jotka jälkikäteen lähinnä huvittaa.

Tänään oli huippupäivä muutenkin, kun Minna bakesin Minna kävi poikansa kanssa kylässä suunnittelemassa Nooan tulevia 1-vuotissynttäreitä. Minna on apuna järkkäilyissä, jotta pääsisin itse vähän helpommalla leupomisten suhteen. Meillähän on siis helmikuussa molempien lasten synttärit ja vielä siihen päälle munkin synttäripäivä, joten leipomista riittää seuraavien viikkojen aikana. Itselläni ei ollut mitään erityistä visiota Nooan juhlien suhteen, joten annoin Minnalle suunnittelun suhteen aika vapaat kädet. Ensi viikolla suunnitelmat etenee niin että voisin teillekin vilauttaa teemaa ja värejä. Mitä veikkaatte? Keltaista, mustaa vai turkoosia?

LAPSET HOITOON

Vaikka nyt eletään vasta tammikuun loppua, on jo ajankohtaista miettiä lasten tulevia hoitokuvioita. Asia on meille ajankohtainen, koska ainakin alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin tämän vuoden syksyllä palaamassa töihin, lapset aloittaisivat hoidossa ja astuisimme koko perhe siihen kuuluisaan ruuhkavuosien pikajunaan. Ei sillä, ei meillä nytkään ihan sitä seesteisintä hoitovapaata vietetä, kun ottaa huomioon, että blogin lisäksi olen kehitellyt itselleni toistakin sivuhommaa tähän jo muutenkin täystyöllistävään arkeen. Valokuvausprojektini pitäisi startata helmikuussa sen verran kunnolla, että toivoisin sen jatkossa täyttävän ainakin osan viikonlopuistani.

 hoidonaloitus IMG003

Meidän raksaprojekti sattui siinä mielessä vähän huonoon saumaan, että uudet, isommat lainat ja muut taloudelliset velvoitteet vaativat meidän molempien työssäoloa melko pian projektin aloituksen jälkeen. Mielelläni olisin Nooan kanssa kotona vaikka 3-vuotiaaksi asti, mutta olen superonnellinen, että olen saanut olla kotona näinkin pitkään – yhtä kauan olin hoitovapaalla Mineankin kanssa. Kahdeksan kuukautta on pitkä aika, mutta jo nyt mietityttää se, kuinka Nooa tulee pärjäämään elokuussa hoidossa, varsinkin jos ainut vaihtoehtomme on päiväkoti.

Kenellekään blogia pidempään seuranneelle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi se, kuinka tyytyväinen olen ollut siihen, että aikoinaan saimme Minealle hyvän hoitopaikan perhepäivähoitajalla? Perhepäivähoitopaikkaa valittaessa vanhemmat joutuu näkemään ehkä hiukan enemmän vaivaa selvitellessään hoitopaikkoja ja etsiessään hyvää hoitajaa, mutta kaikki lukemani puoltaa sitä ajatusta, että pienelle alle 3-vuotiaalle lapselle pieni ryhmä on aina paras vaihtoehto – ja samaa sanovat itse päiväkotien työntekijätkin. Aina perhepäivähoitajilla ei kuitenkaan ole vapaita paikkoja, perhepäivähoito ei muista syistä ole perheelle mahdollinen tai mitä meidän tapauksessamme eniten pelkään, vapaita paikkoja ei ole molemmille lapsille samalla hoitajalla. Siksi olenkin alkanut miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto, etsiä molemmille omat paikat vai tarvittaessa hakea molemmille paikkaa päiväkodista?

hoidonaloitus IMG004

hoidonaloitus IMG002

Ystävien kautta olen kuullut erityisen onnistuneista päiväkotivalinnoista, enkä koskaan olekaan kieltänyt, etteikö päiväkodissa hoito voisi olla hyvää ja yksilöllistä, ongelma on vain siinä, että isoissa ryhmissä pienet lapset stressaantuvat ja joutuvat käymään läpi sellaisia kasvutehtäviä, jotka eivät ole sille iälle tyypillisiä. Ei ole kaksivuotiaan tehtävä oppia pärjäämään ryhmässä enkä voisi kuvitellakaan omaa arkeani niin kiireiseksi, ettenkö ehtisi rauhassa hoitaa vaipanvaihtoa tai istua alas syöttämään Nooalle aamupuuroa. Lapsi kyllä sopeutuu, mutta sopeutuminen ja protestin loppuminen ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö pinnan alla silti kuohuusi. Mennessään 1,5-vuotiaana hoitoon Minea oli jo lähes vuoden ajan kävellyt, osasi itse syödä, oli lähes päiväkuiva ja puhui pitkiä lauseita. Nooa ei kävele vielä, sanoja tulee yksi tai kaksi ja pottahommatkaan ei just tällä hetkellä poikaa innosta yhtään. Luulen, että elokuussa olisin viemässä hoitoon paljon pienemmän oloista lasta kuin kolme vuotta aiemmin, eikä ajatus tunnu ollenkaan lohdulliselta.

Täysin mutkatonta ei ole perhepäivähoitokaan. Vaikka saisimme molemmille paikan samalta hoitajalta, ja vielä hyvältä sellaiselta (hyvällä hoitajalla tarkoitan työstään innostunutta ja motivoitunutta), voi hoitajan muut kaksi lasta olla lähempänä Nooan ikää kuin Minean. 4,5-vuotiaalle sitä jo toivoisi ikäistään seuraa, ja vielä parempi olisi jos hoitoporukasta löytyisi samoja tyyttöjä ja poikia kuin tulevasta eskariryhmästä. Tiedän, ettei kaikkea voi saada, mutta kun on aikaa miettiä, niin sitä pyörittelee mielessään kaikenlaisia vaihtoehtoja. Ja tiedättekö mihin olen päätynyt? Paras kaikista olisi varmaankin paikat ryhmiksestä eli ryhmästä, jossa pari perhepäivähoitajaa yhdessä pitävät vähän kuin minikokoista päiväkotia. Oletteko kuullut näistä tai sattuuko jollain olemaan kokemuksiakin? Toinen vaihtoehto, olisi hakea Minealle paikkaa päiväkodista ja Nooalle perhepäivähoitajalta, mutta onko parempi tinkiä perhepäivähoidosta Nooan kohdalla vai siitä, että lapset ei olisikaan samassa hoitopaikassa?

hoidonaloitus IMG001

Koska tiedän sieltä ruudun takaa löytyvän paljon erilaisia kokemuksia, kuulisin niitä oikein mielelläni! Aiomme hakea hoitopaikkoja jo nyt uudelta asuinalueeltamme niin ettei myöhemmin lasten tarvitsisi vaihtaa paikkaa meidän jälleen muuttaessamme. Kuulin, että tilanne tulee alueella olemaan huono, kun olemassaoleviin päiväkoteihin ja kouluihin yhtäkkiä pitäisi mahtua kaikki uusien omakotitalojen, rivareiden ja parin kerrostalon perheiden lapset. On siis oltava ajoissa liikenteessä ja varauduttava siihen, että ykkösvaihtoehto, ehkä ei kolmas tai neljäskään, tule lopulta toteutumaan.

NOOA 10-11KK

Nooan kymppikuukautiskuulumiset jäi huomaamattani päivittämättä, ja nyt poju on jo päälle 11kk, joten kerrataan molemmat kuukaudet samalla kertaa. Neuvolaa tai mittauksia ei meillä ole ollut tässä välissä, sillä ainakin täällä päin 10kk neuvolaan mennään vain joko vanhempien omasta toiveesta tai jos esim kasvussa on jotain tarkkailtavaa. Veikkaisin kuitenkin, että Nooa huitelee jossain 10kg paikkeilla ja pituutta on jotain väliltä 75-80cm. Meillä on olleet 80 senttiset vaatteet jo jonkin aikaa käytössä, koska 74-senttiset tuntui vähän hassulta välikoolta, enkä ostanut niitä kuin pari hassua bodya.

Taidoiltaan Nooa on kehittynyt jonkin verran Mineaa hitaammin. Kymmenen kuukautta täytettyään Nooa oppi kiipeämään sohvalle ja seisomaan itse ilman tukea. Huomasin tämän sattumalta kun kerran ajatuksissani laskin Nooan sylistäni lattialle seisoma-asentoon. Siihen se Nooa jäi seisomaan, itsekin hämmentyneenä ja hieman paniikissa. Sen jälkeen Nooa melkein joka kerta seisoessaan laskeutui kiukuten heti alas, joskus jäi seisomaan pidemmäksikin aikaa, mutta selvästi vielä arasteli asiaa. Nyt tilanne on jo ihan toinen ja poika nauraen päästelee käsiään tuesta irti, viime sunnuntaina jopa käveli parit askeleet siihen päälle. Vielä 1-vuotispäivänä en usko Nooan kävelevän kunnolla, mutta varmasti pian sen jälkeen homma alkaa jo luistamaan paremmin, kun treeniäkin on takana enemmän.

nooa11kk IMG005 nooa11kk IMG004 nooa11kk IMG003 nooa11kk IMG002

Yöt menee yhä edelleen samalla kaavalla kuin viime päivityksessäni eli Nooa nukahtaa useimmiten kiltisti omaan sänkyynsä mun istuessa vieressä, mutta heräämisiä tulee jotain kahden ja viiden väliltä. Joskus takaisin nukahtaminen käy helposti taputtelujen avulla, joskus ei meinaa edes maito auttaa. Uniasialle aiotaan kyllä tehdä jotain, kunhan ensin on saatu nämä taudit sairastettua pois alta – vaikka välillä tuntuukin, että huonosti nukutuista öistä on tullut meille se normitilanne. Nooa menee yöunille yhdeksän aikaan ja herää melkein joka aamu kuuden ja seitsemän välillä. Melko vähäisten yöunien takia Nooa nukkuu vielä kahtia päiväunia, ja kympin aikaan aamulla poika onkin yleensä jo niin väsyksissä että unien pitkittäminen ei onnistuisi mitenkään.

Ruoka maistuu Nooalle melkein aina superhyvin, ja muutenkin Nooa on pelkkää hymyä päivisin. Ainakin nyt vauva-aikana Nooa on aavistuksen arka, poika ei hurjapäisesti kokeile kaikkea uutta koko ajan, vaan ensin harkitsee ja pohdiskelee useamman päivän ja vasta sitten kokeilee. Ehdoton lempparijuttu on tyhjentää kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita, joita meiltä löytyy. Nooa aloittaa touhunsa heti aamusta, siirtyen kaapilta toiselle samalla kun mä kuljen perässä siivoamassa. Autot ja eläinlelut kiinnostaa, kaikki mitä Minea tekee on Nooasta hauskaa ja kahvikoneen pörinä on samaan aikaan jännittävää että vastustamattoman kiinnostavaa. Systemaattisesti käytössä on vain ei-sana, mutta joitain muitakin ollaan kuultu Nooan vahingossa lipsauttavan. Yleensä Nooa tietää jo valmiiksi, mitä ei saisi tehdä ja hokee itselleen eitä päätään puolelta toiselle pyöritellen samalla kun tekee tuhmuuksiaan.

Paitsi vähän arka Nooa on luonteeltaan myös superiloinen. Hymy on jatkuvasti koko naaman levyisenä, seitsemän pikkuhammasta vilkkuen. Pikku Kakkosen musiikit saa hytkymään mukana, kaikille ovesta sisään tulijoille moikataan iloisena kättä nostaen ja omille saavutuksille annetaan aplodit. Inhokkijuttu on pukeminen kaikissa muodoissaan, ja sen koitankin yleensä hoitaa naksujen tai jonkun muun naposteltavan kanssa. Vaipanvaihto on toinen asia, mikä ei aina huvita, ja tällä hetkellä potalla istuminenkin on alun hienon startin jälkeen katkolla.

Muutama viikko sitten annettiin Nooalle ekoja kertoja hapanmaitotuotteita, mutta niiden kanssa ollaan edetty aika hitaasti. Ruokana menee suht paljon samoja ruokia kuin meilläkin, paitsi maito ja kerma ollaan vielä toistaiseksi jätetty pois. Ihme kyllä, herkkujen suhteen olen ollut tiukempi kuin aikoinaan Minean kanssa enkä ole Nooalle vielä antanut oikeastaan mitään sokeripitoista. Pari kertaa jonkun pienen maistiaisen, mutta muuten on jääneet rusinatkin odottamaan vielä niitä ihan pakko antaa -hetkiä. Toisen kanssa kehitysvaiheita ei odota ja ”kyttää” läheskään samalla tavalla kuin Minean kohdalla. Ennemminkin tuntuu täysin uskomattomalta, että Nooa täyttäisi parin viikon päästä jo vuoden, kun toinen on vielä niin vauva. Tätä se nyt varmasti on seuraavat vuodet eteenpäin, sen ihmettelyä kuinka nopeasti kuopukset kasvaa vaikka olivat vasta ihan vauvoja!

Millaisia vauvatyyppejä teiltä löytyy?

PAKOTETTU BLOGILOMA

Viime viikolla menin sitten täällä blogissakin spekuloimaan sitä, millaista olisi olla kotona sairastavien lasten kanssa jos itsekin on kipeänä, ja niinhän siinä lopulta kävi, että tauti kaatoi mutkin sohvalle. Ei aloittanut Minea kevään kerhoilua vielä tälläkään viikolla, koska mä en yksinkertaisesti jaksaisi kävellä Nooan kanssa hakemaan Mineaa. Ja toiseksi, Nooa oli jo päivän ajan terveenä, mutta kuume nousi taas uudelleen ja nyt ollaan melkeinpä löhtöpisteessä.

Perjantaina Nooan olo tuntui sen verran tuskaiselta, että lähdimme käymään pojan kanssa lääkärissä tsekkaamassa korvat ja keuhkot. Kuume pysyi särkylääkkeellä poissa vain pari tuntia ja nousi aina heti uudelleen. Korvissa näkyi selkeää tulehdusmaista punoitusta, mutta lääkäri suositteli kokeilemaan pari päivää tehokkaammalla särkylääkkeellä. Nooan olo helpotti huomattavasti, ja sunnuntaina luultiin jo olevamme selvillä vesillä korvien ja kaiken muun kanssa. Eilen kuume nousi taas, varasimme ajan korvalääkärille ja saimme diagnoosiksi puhtaat korvat ja influenssaepäilyn. Nooalla menee tänään neljäs kuumepäivä, mulla kolmas ja molemmat ollaan yskässä ja niin räkäisiä että pelkkä puhuminenkin sattuu. Itse pärjään kyllä taudin kanssa, mutta jos Nooalla kuumeilu jatkuu vielä päivän, parikin niin ollaan uudelleen soittelemassa Dextran asiakaspalveluun.

Olen paininut täällä nyt sen kanssa, tulisiko särkylääkettä ottaa koko ajan vai ei. Kuumehan on merkki siitä, että elimistö taistelee pöpöä vastaan, joten popsimalla pillerin toisensa jälkeen kroppa ei pääse luontaisella tavallaan hoitamaan tautia, eikös se suunnilleen näin mene? Nooalle on lääkettä annettu aina kun olo näyttää kovin vaikealta, ja mä olen juonut Panadol hotia ennen nukkumaanmenoa, ja silloin kun kuume on yli 39 astetta. Luulin tänään olevani jo parempaan päin, mutta illemmalla huomasin kuumeen taas nousevan kolmekasin yli. Tuntuu, että tauti sen kun sahaa edestakaisin päästämättä kunnolla irti. Eihän sairastelu mikään masistelun syy ole, mutta Nooalta toivoisin tämän jo pian hellittävän.

blogiloma IMG004 blogiloma IMG003 blogiloma IMG002 blogiloma IMG001

Eilen mun olo oli niin sekava ja askel epävakaa, että Niko tuli töistä jo Nooan aamu-unien jälkeen. En olisi mitenkään saanut koko pakettia hoidettua itse, kun Nooa halusi olla paljon sylissä, ja kaikki mihin mä pystyin oli maata sohvalla. Kummasti sitä osaa taas nostaa hattua yksinhuoltajille, jotka saavat tällaisissakin tilanteissa jotenkin kaiken hoidettua kunnialla kotiin!

Minea on ollut jo hyvinkin terveenä ja jaksaa touhuta normaaliin tapaan. Harmi vaan, että viimeisen viikon aikana olen joutunut luopumaan lähes kaikista periaatteistani, Minea on katsonut päivässä useamman tunnin lastenohjelmia ja useammin kuin pari kertaa olen joutunut sanomaan, etten nyt pääse leikkimään. Näinhän se vaan menee eikä tilanteelle voi mitään, mutta edessä voi vielä olla hankala paluu arkeen, kun padia ei yhtäkkiä saakaan halutessaan kaivaa esiin.

Luulin etten tulisi päivittämään blogia kuumehöyryisenä ollenkaan, tulihan tässä jo kokonaiset kaksi päivää lomailtua, mutta sainkin yllättävän inspiraation ja kumma kyllä, ajatuksetkin tuntuu kuumeesta huolimatta suht selkeiltä tällä hetkellä. En tiedä, milloin taas jaksan seuraavan kerran palailla tänne, mutta silloin koitan tulla päivittämään Nooan kuukausikuulumisia.

Oletteko te säästyneet influenssalta vai otitteko koko perheelle rokotteet? Itse olen aina ollut kaikkia extrarokotteita vastaan, mutta kummasti on ajatus alkanut kiehtomaan, kun katsoo sitä kuinka kipeänä Nooa on. Ehkä ensi vuonna kun lapset on jälleen hoidossa?

P.S. Palaan kommentteihin ja sähköposteihin heti kun olot tästä kohenee!

DIY LASTEN VANERISÄNKY

Yksi blogihistoriani kysytyimpiä aiheita on varmasti Minean huoneen sänky. Joka kerta kun se jossain postauksessa näkyy, saan kysymyksiä siitä, mistä sänky on ostettu tai miten tehty. Nyt sänky tuli taas puheeksi yhdessä faceryhmässä, joten ajattelin, että ehkä olisi vihdoin aika saada blogiin oma postaus sängyn teko-ohjeista.

Vastaavia sänkyjä on ainakin instassa näkynyt melko tiheään tahtiin muutaman vuoden ajan, ja vanerisänkyjä voi ostaa ihan valmiinakin, mutta me päätettiin nikkaroida tämä itse. Niko on kyllä yleensäkin kätevä käsistään, mutta vanerisänky luonnistuu varmasti melkein keneltä tahansa – ja itse tehtynä se tulee reilu satasen halvemmaksi. Meille sänky maksoi noin 130€ patjoineen, kun valmiit maksaa paria sataa ilman patjaa. Jos siis haaveissa on vanerisänky ja vaikka siihen yhdistettävä talopääty, niin suosittelen lukemaan nämä ohjeet läpi, ja kysyä saa jos jokin jää vielä mietityttämään!

vanerisanky IMG004

vanerisanky IMG012 vanerisanky IMG009

Tarvitset:

– mittoihin sahatut vanerilevyt: laidat, päädyt ja pohjalevy

– pitkiä ruuveja, noin 10 senttisiä, 15-20kpl

– porakone (puuporanterä 4-5mm, ruuvikärki ja vielä isompi terä pohjan aukkoja varten)

– 80mm lukolliset kumipyörät 4kpl

– 16 lyhyttä ruuvia

– hiomapaperia tai hiomakone

– väritön täyshimmeä lakka

– patja

Tee näin:

Meillä sängyn ulkomitat on 73,5cm (leveys) x 143,5cm (pituus) x 25,5cm (laidan korkeus). Pohjalevyn mitat on 69,5cm x 140cm. Sängyn mitat valittiin siltä pohjalta, että saimme yhdestä isosta vanerilevystä kaikki sänkyyn tarvittavat palat ja säästimme toisen levyn hinnan. Vanerilevy käytiin ostamassa Starkilta, jossa levy sahattiin siinä meidän odotellessa haluamiimme mittoihin. Kätevää, kun kotona ei tarvinnut enää alkaa mittailemaa ja kuljettaminenkin oli palasina huomattavasti helpompaa.

Kotona Niko hioi hiomapaperilla kaikki osat hyvin läpi niin, ettei pinta jäänyt kädelle karheaksi – etenkin sahauskohdat sai käydä huolellisesti läpi. Pohjalevyyn kannattaa tässä vaiheessa porata muutamia pieniä reikiä tuuletusaukoiksi.

Sängyn kasaaminen aloitettiin ensin kiinnittämällä toinen pitkistä laidoista pitkillä ruuveilla pohjaan. Seuraavaksi päädyt, pohjaan ja pitkään laitaan kiinni, ja viimeisenä toinen pitkistä laidoista. Laitoihin sai porata molempiin kolme ruuvia pitkälle sivulle pitämään laidan kiinni pohjassa.

Kun laidat on pystyssä, voi lopuksi lisätä pyörät. Jotkut on tainneet käyttää myö tukirautoja pohjassa, mutta me laitettiin kaikki ruuveilla kiinni, ja hyvin on sänky kestänyt. Itse asiassa niinkin hyvin, että siinä voi nukkua myös aikuinen, testattu on!

Kun sänky on muuten valmis, kannattaa se käsitellä muutamalla lakkakerroksella. Me valitsimme nimenomaan lakan, koska se ei näy ulospäin millään tavalla toisin kuin esim puuöljyt, jotka aina hieman vaikuttavat puun väriin. Täyshimmeä lakka antaa luonnollisimman lopputuloksen, sillä himmeä on puun luontainenkin pinta.

Jos sängyn mitat valitsee vanerilevn mukaan, joutuu patjan kanssa säätää hieman enemmän. Normaalipatjat on yleensä 80cm tai 90cm leveitä, joten suosittelen sänkyyn näitä leveyksiä, jos menette kahdella levyllä. Me haettiin Jyskistä edullinen, ei tosin se kaikkein littein, patja ja Niko sahasi sen takapihalla oikean mittaiseksi.

vanerisanky IMG010 vanerisanky IMG005  vanerisanky IMG001

Selitettynä ohjeet saattaa kuulostaa jopa vaikeammalta kuin mitä tekeminen todellisuudessa on. Jos käytössä on porakone, valmistuu sänky suht pienellä vaivalla – sanoo vaimo, joka ei tehnyt sängyn eteen muuta kuin haki vanerilevyt kaupasta 😀

KUN LAPSET SAIRASTAA

Kun on lasten kanssa kolmatta päivää putkeen sisällä, sitä alkaa kummasti ikävöidä jopa näitä paukkupakkasia ja jäätäviä tuulenpuuskia. Eilen lähdin mielelläni illalla käymään postissa ja pyörimään paikalliseen ruokakauppaan. Kyllä, ruokakauppa on se paikka, jossa kotiäidit käy irroittelemassa paremman ohjelman puutteessa! Aika säälittävää sinänsä, mutta eikö se kerro vain siitä että elämässä kaikki on ok, kun ei välttämättä tarvitse sen ihmeempää jännitystä lähteä etsimään 😀

Tämä sairastelukierre alkoi meillä tosiaan jo ennen joulua käyden ensin kertaalleen läpi lapset ja mut, ja myöhemmin vielä lapset uudelleen. Luulen, että se oli yksi ja sama tauti, joka ei vain millään meinannut lähteä kokonaan pois, vaan jatkuvasti alkoi kuumeena ja yskimisenä uudestaan. Nyt ollaan todennäköisesti kuitenkin jo saatu seuraava pöpö, koska ehdottiin välissä olla terveinä jo vajaa pari viikkoa. Muistan kuinka muakin on joskus varoiteltu siitä, että kahden lapsen kanssa taudit kestää pidempään ja niitä tulee useammin kun aina jompikumpi nappaa nuhat ja köhät kyliltä, ja siltähän se tosiaan nytkin näyttää. Ihmeen vähällä ollaan kyllä noin yleisesti ottaen selvitty, sillä kumpikaan lapsi ei ole koskaan tarvinnut antibiootteja, ja vaikka vakuutukset molemmilta löytyy, ollaan käytetty sitä vain kahdesti Minealla. Ei niitä tässä vaiheessa enää uskalla lopettaakaan, tai alettaisi ihan varmasti sairastella jatkuvasti. Karman laki you know!

sairastuvalla IMG004 sairastuvalla IMG003 sairastuvalla IMG002 sairastuvalla IMG001

Vaikka oman lapsen sairastamista ei ole helppo seurata sivusta, niin koitan miettiä että tämä on vielä aika pientä. Ollaan säästytty korvatulehduskierteiltä, putkituksilta tai puhumattakaan vakavammista sairauksista. Kotiäitinä tämä on vielä astetta helpompaa muutenkin, kun ei ole huolehdittavana työpaikan asioita ja huonosti nukuttujen öiden univelkaakin voi koittaa päivisin paikkailla päiväunilla. Lohduttavaa on myös se, että tässä mennään koko ajan kohti kevättä ja tuskin kukaan enää silloin sairastaa? Itselleen voi antaa luvan ottaa rennommin, piirretyt pyörii netflixistä, siivota ei tarvitse kun ei ole kukaan sotkemassakaan ja ruoaksi tarjotaan ihan mitä tahansa, pääasia että edes jotain menee alas.

Minealla on tänään kuume jo hellittänyt, mutta Nooa on ollut aika kipeänä ja nukahdellut syliin vähän väliä. Poika onkin nukkunut suurimman osan päivästä mun sylissä eikä kuume tunnu laskevan kuin vähäksi aikaa särkylääkettä annettaessa. Näin päin tämä tuntuu hankalammalta, kun Minea kaipaisi seuraa ja tekemistä, mutta Nooa taas ei voi laskea käsistään. Ollaan Minean kanssa luettu satuja, tehty tarrakirjaa ja väritetty, mutta luulen huomenna tilanteen jo vaativan Monster high ja Winx-nukkejen esiinkaivamista. Alkaa samalla tuntua ihan hyvältä sekin, että ensi viikolla Minea aloittaa taas kerhon kahdesti viikossa ja edes niinä päivinä on leikkiseuraa tarjolla. Hankalinta varmasti olisi, jos nyt tulisin vielä itse kipeäksi, näinköhän siitä selviäisi ilman apukäsiä?! Oletteko te säästyneet sairasteluilta? Tuleeko siitä jossain vaiheessa rutiinia, jos lapset sairastelee usein vai onko se joka kerta yhtä stressaavaa?

TÄTÄ ET MINUSTA TIENNYT!

Tiedättekö ne haasteet, joissa kerrotaan 11 faktaa kirjoittajasta tai muuta vastaavaa? Jokusen kerran mäkin olen niitä saanut, mutta aina olen unohtanut ne tehdä, ja myöhemmin on ollut enää mahdotonta muistaa, kuka haasteen jätti. Paikkaanpa nyt tilannetta ja listasin tähän alle 10 asiaa itsestäni, joita ette ehkä aiemmin tienneet. Löytyykö joukosta yllätyksiä?

11faktaa

  • Olin äitini kanssa kotona eskarilaiseksi asti. Varmasti tämäkin on osaltaan vaikuttanut mielipiteisiini päiväkodeista ja liian isoista ryhmistä..

 

  • Suomen lisäksi osaan sujuvasti puhua englantia ja ruotsia. Osasin myös saksaa, mutta nykyään tuskin pärjäisin sillä kovinkaan pitkälle, sillä kielitaito ruostuu yllättävän nopeasti, jos kieltä ei pääse käyttämään.

 

  • Olen auto- ja elektroniikkahullu. Meidän taloudessa mä olen se, joka alkaa kuumeilla auton päivittämistä uuteen ja joka tutustuu elektroniikan uusimpiin juttuihin silloin, kun jonkun laitteen hankinta on edessä. Näissä asioissa Niko useimmiten jarruttelee, kun mä haluaisin vain uusinta, edistyksellisintä ja parasta.

 

  • Lopetan joka kerta elokuvan katsomisen kesken. Joko lähden nukkumaan, jos elokuva kestää mielestäni liian myöhään tai sitten alan pestä hampaita, vaihtaa yökkäriä jne vähän ennen elokuvan loppumista. Yleensä aloitan puuhasteluni siinä vaiheessa kun loppuratkaisu on mielestäni ihan selvä homma eli ajattelen arvaavani elokuvan lopun.

 

  • Käytin pyykinpesukonetta ensimmäisen kerran parikymppisenä. Siihen saakka pyykkihuollon hoiti kokonaan äitini, ja Nikon kanssa muutettuamme Jyväskylään pesi Niko alkuun kaikki pyykit. Laiskuus oli varmasti se suurin syy, etten jaksanut opetella koneen käyttämistä – ja ehkä olisi kannattanut jättääkin opettelematta, jos miettii kuinka monet villaiset vaatteet olen saanut kutistettua!

 

  • Laitatin kerran rakennekynnet, ahdistuin niistä jo samana päivänä ja viikon päästä revin ne kynsistäni pois. En yhtään tykännyt siitä, etten voinut normaalisti esim hangata päätäni hiuksia pestessä tai näpytellä tietokoneen näppäimistöä. Tän jälkeen olen testannut myös geelilakkauksia, mutta nekään ei vaan olleet mun juttu. Ennemmin lakkaan kynnet kerran kuussa ja annan niiden siitä sitten lohkeilla luonnolisen kauniisti seuraavien viikkojen ajan ;D

 

  • Hullaannun värikynistä! Kouluaikoina ostin joka syksy uuden paketin stabiloita, joilla sitten kirjoitin luennoilla muistiinpanot ja tein tehtävät. Vaihtelin värejä harmonisesti eri vihkoissa, otsikot piti olla toisella ja tekstit toisella värillä. Tärkeimmät kohdat tietenkin vielä kolmannella sävyllä! Nykyäänkin töissä mut tunnetaan värikynistäni, työpaikan sihteeri joskus naureskelee, että tarvitsen kaikista matskuista omat, värilliset versioni.

 

  • Jo ala-asteikäisestä asti olen tykännyt katsoa kauhuelokuvia. Lasten saamisen jälkeen en ole enää pystynyt samalla tavalla katsomaan ihan kaikkea ahdistumatta liikaa, mutta silti monet kauhuelokuvat kuuluvat top10 listalleni.

 

  • En todellisuudessa ole kovin eläinrakas. Perheessämme on aina ollut koiria, välillä jopa kaksi samaan aikaan, mutta en pysähdy kaduilla ihastelemaan jokaista vastaantulevaa koiraa. Ennen lapsia Pablo oli meidän perheen vauva, jonka kanssa puuhasteltiin kaikenlaista koirapuistoista tottelevaisuuskouluun, lasten jälkeen Pablosta tuli ennemminkin lemmikki. Nykyään en juurikaan vietä mitenkään erityisesti aikaa Pablon kanssa, vaan lapset vie kaiken huomion ja rakkauden.

 

  • Olen nykyään lähes aina myöhässä ja jätän muutenkin kaiken viime tippaan. Ennen tämä vielä toimi, kun olin vastuussa vain itsestäni ja pystyin esim koulutehtäviä tehdä yömyöhään saakka, mutta nyt tiedostan, että minun olisi opeteltava uusi tapa toimia. Tähän kun vielä lisätään se, että Nikon ajankäsitys on muakin hövelimpi, niin todennäköisyydet olla ajoissa on aika häviävän pienet, ellei jopa olemattomat. Kait olen sen verran positiivinen luonne, että aina kuvittelen ehtiväni enemmän kuin oikeasti on mahdollista.

KOKEMUKSIA ”UNIKOULUSTA”

Reilu pari kuukautta sitten meillä oli edessämme tilanne, jossa olin lopettanut imetyksen parempien yöunien toivossa, mutta edelleen Nooa heräili suht tiheästi ja vaati öisin tuttipullosta maitoa. Tuntui siltä, etten jaksaisi heräillä enää kuukausitolkulla, mutta perinteinen unikoulukin oli ehdoton ei. Tiedän, että on olemassa lempeitä ja niitä ei-niin-lempeitä unikouluja, mutta alle vuoden ikäiselle en halunnut kokeilla mitään mihin kuuluisi omassa sängyssä itsekseen itkemistä. On jo useampaan kertaan todistettu, että pieni vauva oppii kyllä hyvinkin nopeasti nukahtamaan itsekseen huudattamalla, mutta vauvan stressihormonitasot nousevat eivätkä laske normaalitasolle vielä pitkään huutamisen jälkeenkään. Sama reaktio on tutkimusten mukaan havaittu kovin pienillä lapsilla, jotka viettävät pitkiä päiviä päiväkodin isoissa ryhmissä. Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, onko stressaantumisesta lapselle haittaa, jokaiseen itkuun kun ei ole järkevää muutenkaan reagoida siltä istumalta, mutta ainakin toistaiseksi olen pelannut varman päälle ja jättänyt unikoulut pitämättä. Unikoulujen haitoista (hieman kärjistetysti) voi lukea muun muassa täältä, täältä sekä täältä.

unilla IMG001

Vauvat kun ei toimi niin kuin tietokoneet, niin kaikessa on aina puolensa. Ajattelin, että meillä voisi toimia ensin unimaidosta luopuminen ja sitten myöhemmin voisi katsoa tarvitseeko heräilyille muuten tehdä jotain. Jostain kuitenkin luin, että lapselle on stressaavampaa kokea muutoksia toinen toisensa perään, ennemmin kannattaisi toteuttaa kaikki yhdellä kertaa. Kahden yön ajan hyssyttelin Nooaa sylissä tarjoten pullosta vain vettä, jos poika ei muuten meinannut rauhoittua. Loppujen lopuksi päästiin aika helpolla, ja Nooa jätti unimaidon pois sen suuremmitta taisteluitta. TIlannetta varmasti auttoi se, että ei enää annettu maitoa juuri ennen nukkumaanmenoja ja yöunille nukahtaminen yritettiin sylin sijaan tehdä omaan sänkyyn hellästi taputtelemalla ja sivelemällä.

Jo Minean kanssa mietin aikoinaan, etten toisen lapsen kanssa tekisi sitä samaa virhettä, että vauva nukahtaa ensimmäiset puoli vuotta pelkästään tissille syliin. Se oli kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä meidän molemmat vauvat on olleet sen verran uneliaita tapauksia, että imetys on lähes aina tarkoittanut nukahtamista. Olisi tuntunut hassulta herättää vauvaa nukahtamisen jälkeen ihan vain siksi, että saisi vauvan opetettua nukahtamaan omaan sänkyynsä. Olen vielä nyt jälkikäteenkin miettinyt, miten muut saa tämän luonnistumaan niin, että vauvalle imetys ei ole yhtä kuin nukuttaminen? Pitääkö vauvaa imettää vain unien jälkeen, heti herättyä vai onko muilla imetysasento sellainen, ettei vauvaa ala unettamaan syödessään?unilla IMG002 unilla IMG004

Meidän unikoulu siis tarkoitti lähinnä sängyn reunalla pomppimista Nooan rauhoittelemiseksi ja pyllylle taputtelua nukuttamisen aikaan. Vaikka keinot tuskin olivat parhaat mahdolliset, alkoi Nooa nukkua paljon paremmin ja monena yönä ensimmäinen herääminen oli vasta kahden, kolmen aikaan. Aikaisemmin Nooa heräsi jo ennen puoltayötä monta kertaa, niin että makkarissa sai ravata taputtelemassa poikaa ihan jatkuvasti. Maidon pois jättämisen jälkeen unet alkoi sujua jopa niin hyvin, että jossain vaiheessa Nooa heräsi öisin vain kahdesti, ja nekin heräämiset meni useimmiten joko taputtelulla tai nopealla syliin nostamisella.

Joskus joulukuun puolivälissä kaikki meni uusiksi, kun molemmat lapset saivat nuhan, jota myöhemmin seurasi yskä ja kuume. Tauti alkoi Nooalla kolme kertaa uudelleen, vaikka joka kerta luultiin sen jo olevan kokonaan ohi. Yöt meni jälleen täydeksi hulinaksi, kun Nooa heräsi itkemään joka toisella yskäisyllä, nenä oli tukkoinen ja uusia hampaitakin tuli koko ajan lisää. Jouluna valvotut kaksi yötä ajoi siihen, että lopulta sain Nooan rauhoittumaan takaisin unille vain antamalla maitoa. Paluu entiseen oli ehdottomasti virhe, mutta sillä hetkellä ainut tapa ratkaista tuntitolkulla jatkuva valvominen ja sylissä torkkuminen. unilla IMG003

Osaatte ehkä jo arvata missä tällä hetkellä mennään? Maito on edelleen mukana kuvioissa, tuttipulloista on luovuttu kokonaan mutta yöllä Nooa juo pari kertaa maitoa nokkamukista. Uusi unikoulu täytyisi pitää, jos maidosta haluaisi luopua, mutta just nyt asia ei stressaa, koska heräämisiä on yleensä vain kolmesta viiteen kertaan. Alkuyöstä riittää pelkkä pieni taputtelu, mutta kahden aikaan unet saa jatkumaan maidolla tai tunnin mittaisella sylissä hyssyttelyllä. Ja kumman näistä useimmiten sitten valitsen? Sen helpomman vaihtoehdon tottakai, sen maitopullon avulla saan nimittäin itsekin nukuttua edes kohtuulliset yöunet.

Minea jätti itse aikoinaan yömaidon pois ja alkoi nukkua täysiä öitä 1-vuotiaana, ja ehkä samaa toivon salaa nytkin. Melkein joka viikonloppu päätän, että nyt en enää anna Nooalle maitoa, mutta illan lähestyessä keksin vähintäänkin kymmenen syytä, miksei unikoulua juuri tänään voi aloittaa. Aina on menossa joku pieni flunssan tyylinen, ehkä uudet hampaat on puhkeamassa tai mistä sen tietää, ettei tämä ole eroahdistusta tai mahakipuja. Ellen keksi mitään estettä unikoululle, niin optimistina ajattelen, että ehkäpä heräilyt johtui vain hampaista ja jo seuraavana yönä nukutaan täysiä öitä – suurin ongelma tällä hetkellä siis varmaan on se, ettei itseltäni löydy intoa ja motivaatiota unikoulun pitämiseen. Kerran jo kokeiltiin niinkin, että mä nukuin olohuoneessa ja Niko ”unikoulutti” Nooaa. Se päättyi lopulta siihen, että Nooan huudettua 10 minuuttia lohdutonta itkuaan menin makkariin tsekkaamaan tilannetta ja löysin Nikon nukkumasta sängyn reunalta käsi roikkuen Nooan pinniksessä. Ei siis kovin motivoitunut unikouluttaja tuo Nikokaan 😀 Katsotaan nyt mitä tässä seuraavaksi keksitään ja miten tilanne muutenkin etenee.. Olisi kiva kuulla teidänkin unikoulukokemuksia, ja ihan muutenkin miten teillä vauvat nukkuu!

LUXUSTA KYLPYHUONEESSA

bodyshop IMG003 bodyshop IMG002 bodyshop IMG001

Todellista luxusta tällä hetkellä meidän kylpyhuoneessa olisi se, että siellä edes hetken aikaa olisi siistiä! Pyykit ei nelihenkisessä perheessä lopu ikinä, eikä juuri koskaan mahdu edes pyykkikoreihin, joissa ne olisi poissa silmistä. Muuttaessamme tähän rivariin joskus kuusi vuotta sitten kahdestaan emme oikein osanneet vielä ajatella elämää perheenä, joten jätettiin pyykkitornit ostamatta ja hankittiin pesukone ja kuivausteline. Virhe! Näinköhän on mennyt päivääkään, etteikö se kamalan näköinen metallinen teline koristaisi kylpyhuonettamme? Useimmiten siinä roikkuu päivän puhtaat pyykit, joskus edellisenkin jos kumpikaan meistä ei ole jaksanut viikata niitä kaappeihin.

Talon pohjaa suunnitellessamme aika moni neuvoi erottamaan kodinhoitohuoneen, ”pukuhuoneen” ja kylpyhuoneen seinillä toisistaan, koska vieraiden kanssa saunominen ei ole ihan niin nautinnollista, jos samalla saa ihastella pyykkivuorta kodinhoitohuoneessa. Totta ehkä tämäkin, mutta vaikka meillä ei nykyäänkään ole kylppärissä pyykkivapaata aluetta, en ole vielä koskaan ajatellut etteikö sinne kehtaisi vieraita päästää. Ehkä me vielä jalostetaan ajatusta päässämme, katsotaan millaisia ideoita suunnittelijat keksivät ja sitten katsotaan, jos päädytään johonkin puoliseinän tapaiseen ratkaisuun tai ei seinään ollenkaan.

Nykyään olen onneksi jo aika lahjakas välttelemään sotkujen tuijottamista, ja pystyn jopa rentoutua vaikkei koko koti kiilläkään lattiasta kattoon. Äsken tultuani suihkusta kaivoin kaapista The Body Shopin Spa of The World -sarjan tuotteet esiin ja rasvaillessa itseäni haaveilin tulevaisuuden työkuvioista. Siinä ihanien tuoksujen keskellä kaikki tuntui taas mahdolliselta ja melkein jo päätin toteuttaa uskaliaimmat suunnitelmani valokuvaajan uran suhteen, mutta luulen huomenna aamulla arjen taas valkenevan niin ryminällä, että eiköhän se palauta koulu- ja studiohaaveet takaisin maan pinnalle. Haaveita pitää kuitenkin olla, muuten sitä jumittuisi paikoilleen eikä koskaan tavoittelisi eteenpäin elämässä, eiks niin?

Mulle nämä Spa of The World -tuotteet tuli kerran goodie bagin mukana, ja nykyään otan ne käyttöön aina kaivatessani pientä hemmottelua. Savinaamio vartalolle, vartalo/hiusöljy ja paksu, kosteuttava voide – kuivan ihon pelastajat näillä -20 keleillä, jotka on ihan vihoviimeiset ihon ja hiusten kannalta. Voimakkaat tuoksut ei jokapäiväisessä arkikäytössä ole mun juttu, mutta näihin se tuo oman ylellisen fiiliksensä, ja sallin ne itselleni silloin tällöin. Ja tarviiko edes sanoa, kuinka nättejä pakkaukset on kylppärissä, todellista luxusta!

KAVERIVIIKONLOPPU

kylailijat IMG010 kylailijat IMG009 kylailijat IMG008 kylailijat IMG006 kylailijat IMG005 kylailijat IMG004 kylailijat IMG003 kylailijat IMG002 kylailijat IMG001

Heti alkuun isot kiitokset viime postaukseen tulleista tsemppauksista niin kommenttiboksin kuin sähköpostinkin puolelle! Kuten ehkä olette saattaneet huomatakin, mä olen todellisuudessa aika surkea kirjoittamaan, tai varsinkin ilmaisemaan tarkoituksiani kovinkaan selvästi. Kirjoittaessani huonosta lastenhoitotilanteesta kuvittelin pitäväni linjan suht asiallisena, ja luulin saavani vastaukseksi pelkkää faktaa ulkopuolisen avun käyttämisestä, mutta postaus toikin bloggaamisen parhaat puolet esiin! Sain eri kanavissa useita yhteydenottoja ja tarjouksia teiltä ihanilta jyväskyläläisiltä lukijoiltani, jotka tarjositte meille apua arkeen. Vielä en ole ehtinyt vastata sähköposteihin tai kommentteihinkaan, mutta just nyt tuntuu siltä, että viestien joukosta voisi hyvinkin löytyä meille se tarpeellinen arkiapu. En osannut ollenkaan ennalta nähdä, että tässä voisi käydä vielä näinkin hyvin – kiitos siitä teille!

Tänään siivoiltiin Nikon kanssa vierassänkyjä pois, ja mietittiin jo innoissaan, kuinka lastenhoitoapua voisi joskus käyttää siihenkin, että saisi vaikka kerran kuussa siivota kaikessa rauhassa ja koko kodin kerralla. Meillä oli mun lapsuudenystävä perheineen yökylässä, viisi lasta ja neljä aikuista plus koira tässä ahtaassa kolmiossa oli aikamoinen härdelli, mutta hyvin selvittiin. Lainattiin naapureilta patjoja, siirreltiin sänkyjä ja käytettiin vilttejä peittoina, mutta loppujen lopuksi saatiin kaikki hyvin mahtumaan ja tuskin keltään jäi yöunet tyynystä tai peitosta kiinni. Lapsilla tuntui olevan hauskaa keskenään ja oli ihana päästä vaihtamaan Sapen kanssa kuulumisia myös lasten nukkumaanmenon jälkeen. Toisaalta, vaikka sitä kuvittelee olevansa vielä vaikka kuinka nuori, niin kaikki oltiin puoleenyöhön mennessä nukkumassa. Seuraavana aamuna naurettiin Sapen kanssa, kuinka erilaista meillä olikaan joskus teininä. Silloin oltiin aika kaukana äitihahmoista ja aikaisista nukkumaanmenoista!

Sapen supertyylikkäitä poikia voi muuten seurailla instan kautta, josta heidät löytää nimimerkillä @metrinen. Sape on lievästi sanottuna myös hurahtanut lastenvaatteisiin ja mätsää vuoden ikäerolla syntyneet poikansa aina tyylikkäästi toisiinsa. Kait se on sitä kevyttä vastapainoa arjen kuormittavuudelle, kun kaksi menevää alle 3-vuotiasta poikaa osaa ihan varmasti sekä koetella äitinsä hermoja että vaatia huomiota lähes 24/7. Pienempi näistä söpöläisistä on mun ihana kummipoikani, josta yritettiin lauantaina ottaa 1-vuotiskuviakin, mutta koko homma meni vähän pieleen jo siinä, että kaikki kuviin suunnitellut rekvisiitat unohtui Sapelta Lahteen, ja kuvia olisi pitänyt ottaa huonoimpana mahdollisena hetkenä kun lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä. No, kaikki harjoitus on mulle hyvää treeniä tulevaa varten ja ehkä me vielä joskus saadaan Kaarlostakin viralliset kuvat napattua.

Miten teillä meni viikonloppu? Mä huomasin tilanpuutteen kanssa tuskastellessani salaa jo miettiväni ensi vuotta eli aikaa kun me asutaan jo uudessa kodissa. Osittain isomman asunnon tarve lähti aikoinaan liikkeelle siitä, että meillä kyläilee usein kavereita, ja halutaan tarjota heille kiva yöpymispaikka olohuoneen sohvan sijaan. Nyt jonkin aikaa yökyläilijät on olleet harvemmassa kun ei yksinkertaisesti ole tilaa, mutta ensi tammikuusta eteenpäin avoin kutsu on aina voimassa ystäville ja sukulaisille!

LASTENHOITOAPUA ULKOPUOLISELTA?

Käytiin eilen talorakentamisen tiimoilta kaupungin esiohjauksessa eli noin tunnin mittaisessa palaverissa, jossa käytiin läpi suunnitelmien nykytilaa ja mitä kaikkea tulee liittää lupahakemukseen ja noin muutenkin ottaa huomioon tässä alkuvaiheessa. Molemmat lapset oli mukana, koska meillä on tasan kaksi lastenhoitopaikkaa ja ne kummatkin sijaitsee Lahdessa. Hermoja kiristi, kotiin oli kiire kun lapset tylsistyivät ja kiukkusivat vieressä, mutta samalla ei olisi tehnyt mieli liikkua huoneesta enää yhtään mihinkään kun tiesi Nooan taas huutavan koko kotimatkan autossa. Sillä hetkellä kun olimme turvallisesti takaisin kotona päätin, en pysyväni kotona seuraavat kymmenen vuotta, vaan palkkaavani lastenhoitajan. Jonkun, jolle soittaa aina kun tarvitsisimme lapsillemme seuraa pariksi tunniksi niin että saamme asioita hoidettua. Ei mitään omaa luxusaikaa kampaajalla eikä yhdessäkään ravintolassa, vaan esimerkiksi keittiön suunnittelua tai laattojen valitsemista rautakaupassa.

 lapset IMG003

Minea on jo ihan pian neljä vuotta, ja tähän päivään saakka olemme hyvin pärjänneet tällä nykyisellä systeemillä, eli lapset kulkee kaikkialla meidän mukana tai vaihtoehtoisesti vain toinen meistä lähtee kun toinen jää lasten kanssa kotiin. Yhden lapsen kanssa on ollut todella helppoa liikkua paikasta toiseen, matkustella, pyöriä kaupungilla, käydä ravintoloissa, ihan mitä vaan, mutta kun yhtälöön lisää huonosti (ei ollenkaan!) autossa ja rattaissa viihtyvän vauvan, on tullut kauppaan ja kaupungille lähdettyä koko ajan vähemmän koko jengillä. Tyytyväisemmän vauvan kanssa liikkuminen olisi varmasti helpompaa, mutta meillä kun ei kumpikaan lapsista ole koskaan ollut sitä laatua, jotka saavat riittävästi viihdykettä ihmisvilinästä ja varpaiden liikuttelusta matkarattaissa. Kaikkea on päästävä itse koskemaan, maistelemaan eikä äitin sylikään ihan kauheasti kiinnosta – tähän kun lisätään ne ”rentouttavat” automatkat niin myönnän, että ihan pari kertaa ollaan kotiuduttu kaupasta aavistuksen huonommalla tuulella kuin lähtiessä.

Ystävistäni löytyy niitä, joilla tilanne on lähes yhtä huono sekä niitä, joilla isovanhemmista on suuri apu arjessa. Kyllä kyllä, itse huolehditaan lapsista kun niitä ollaan hankittukin eikä hoidon tarvetta ole aikaisemmin ollutkaan kuin ehkä kerran tai kaksi, mutta nyt tämä taloprojekti asettaa omia haasteitaan kaksilapsisena perheenä. Neuvottelut talotoimittajien kanssa ollaan pelkästään käyty täällä meillä kotona, koska kolmen tunnin palaverit jossain kaupungilla pienessä toimistossa ei olisi tullut kysymykseenkään näiden kahden kanssa. Nyt mietin vaan, tekeekö keittiö-, laatta- tai kodinkonefirmat kotikäyntejä tai miten hoidetaan asioita kaupungin virka-aikoina? Marttyyriasennetta tukiverkoston puuttumisesta ei olla missään vaiheessa otettu, se kun ollaan jo ystävienkin tilanteista todettu, että siihen tottuu, mitä on tarjolla. lapset IMG002 lapset IMG001

lapset IMG004

Nikon kanssa olemme molemmat saaneet toisiltamme omaa aikaa aina tarvittaessa, mutta yhteistä aikaa ilman lapsia ei käytännössä ole ollenkaan. En muista, milloin olisimme viimeksi käyneet jossain kahdestaan, ravintolassa tuskin pariin vuoteen, leffassa ehkä viimeksi yli neljä vuotta sitten. Toisaalta, itsepä haluamme asua täällä Jyväskylässä, vaikka töitä löytyisi varmasti Etelä-Suomestakin lähempää sukulaisia ja lapsuudenystäviä. Nyt raksa-aikana kun tiedän kuitenkin niitäkin tilanteita tulevan, jolloin olisi kohtuutonta raahata lapsia mukana, on käytännön kannalta järkevää harkita ulkopuolista lastenhoitoapua.

Tuttavapiirissäni en ole kenenkään kuullut käyttävän lastenhoitopalveluita, mutta miksei, apua olisi saatavilla aina tarpeen tullen ja hoitajatkin ovat varmasti hyväksi todettuja ja luotettavia. Ensimmäisenä mieleeni tuli MLL:n lastenhoitajat, onko kellään teistä kokemusta niistä? Tai osaatteko vinkata jotain toista hyvää kanavaa, josta etsiä lastenhoitajia? Ehkä ennen vanhaan se oli kylä mikä kasvatti, mutta nykyään perheet on loppujen lopuksi aika yksin vastuussa arjen pyörittämisestä – luulisi siis vastaavilla palveluilla olevan kysyntää?

1 … 6 7 8 9 10 11 12 … 16