Hädässä ystävä tunnetaan, niinhän sitä sanotaan. Sain eilen kokea lauseen todellisen merkityksen, kun rakas ystäväni Kerttu lupautui ottamaan Nooan ja Minean aamupäiväksi luokseen, jotta itse sain tehdä töitä.

Kuten tiedätte, teen kahta sivutyötä, blogia ja valokuvausta, mutta päätoimisesti olen hoitovapaalla, mikä tarkoittaa paljon yötöitä ja väsyneitä aamuja. Systeemi toimii juuri ja juuri, mutta pienikin poikkeama arkirytmeissä saa tarkan järjestelmäni kaatumaan niin että hommat lähtevät lumipallon lailla kasautumaan, ja yhtäkkiä huomaan olevani korviani myöten pulassa työhommien kanssa. Viime viikon sairastelu aiheutti sen, etten saanut yhtiäkään kuvia muokattua (jo puolikin tuntia näytön äärellä tuntui olevan silmätulehduksessa ihan liikaa), blogi päivittyi hitaasti ja myönnän, pieni paniikki ehti hiipiä takaraivoon, kun tiesin miten kaikki kasaantuisi. Itsepähän olen itseni tähän liemeen hankkinut, ja kuten olen sanonutkin, vasta vihoviimeisenä keinona olisin valmis luopumaan kummastakaan hommasta, sillä mitään pakkopullaa tämä ei koskaan ole ollut.

Kerttu huomasi ahdinkoni ja tarjosi auttavaa kättään, ja alun epäröinnin jälkeen päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen – miksi valittaa jatkuvasti epäonnestaan ellei itsekään ole valmis tekemään mitään muutoksen eteen? Meidän muuton aikana toinen ystäväni oli myöskin valmiina tarjoamaan apuaan lasten leikittämisessä, ja Minea ja Nooa on muutamaan kertaan ollut naapurissakin hoidossa, mutta muuten olemme pärjänneet omin avuin tai lastenhoitajan avustuksella silloin kun itsellä on ollut sovittua menoa. Nyt kuitenkin löysin itseni huristelemasta Kertulle heti aamusta, jätin lapset iloisina hoitoon ja suuntasin lähimpään kahvilaan läppärin ja kolmen muistikortin kanssa tekemään töitä parin tunnin ajaksi. Kolme tuntia ei vielä maailmaa mullista, mutta oli mulle iso juttu, niin henkisesti kuin konkreettisestikin. Vaikka nyt tuntuu siltä, että olen elämäni velkaa Kertulle, niin en voi sanoa yhtään katuvani eilistä. Päinvastoin, lapset olivat leikkineet perhepäivähoitoa, ja kaikki oli sujunut niin mutkattomasti, että nyt odottelen, milloin Kertun Kultasäihkeet-ryhmään voi ilmoittautua. Kiitos Kerttu, olet kultaakin kalliimpi ystävä!