Joulukalenterin avaaminen ja jouluaatto. Siihen se taitaa kiteytyä koko joulunodotus tuolla meidän kohta 4-vuotiaalla. Tänään kaivettiin kalenterit valmiiksi odottamaan huomista, ja se jos mikä sai Minean ajatukset suuntautumaan jo kohti joulua ja sitä kun pukki tulee. Meillä oli Essin luona lasten pikkujoulut ja aamupäivällä laitettiin ensimmäinen joulukoristekin Minean kanssa hyllylle joululaulujen saattelemana, joten eiköhän mekin vähitellen päästä lähemmäs joulutunnelmaa. Viimeistään huomenna alan fiilistellä ihan kunnolla, sillä vasta tänään tajusin, että marraskuiset glögit on jäänyt tänä vuonna kokonaan juomatta, yleensä kun meinaa olla vaikeuksia jaksaa odottaa marraskuuhun saakka.
Keskusteltiin tänään tyttöjen kanssa siitä, millaisia joulukalentereita keneltäkin löytyy, ja ihmettelin kuinka joillekin äiteille sekin voi olla niin merkittävä ja arvolatautunut valinta. Siis se että ostetaanko suklaakalenteri tai saako kalenterissa olla leluja vai onko se itse tehty. Miksi nykyvanhemmille jokainen valinta ja päätös on jonkun suuremman ajatusprosessin lopputulos? Missä on spontaanius ja huolettomuus asioissa, joilla ei oikeasti ole loppupeleissä niin kauheasti merkitystä? On hienoa että osataan ottaa kantaa ja huomioida vastuullisuus, terveellisyys ja hyvä kasvatuskin vielä, mutta ei jokaisesta arkipäiväisestäkin asiasta tarvitse tehdä sen isompaa numeroa, vai? Joskus on ihan ok tehdä niin kuin ensimmäisenä mieleen juolahtaa, sen kummempia perustelematta ja miettimättä.
Siinä ne Minean joulukalenterit nyt sitten on. Kaksin kappalein, suklaata ja leluja. Partiolaistenkin kalenteri ostettiin naapurin pojalta, mutta kyllä frozen ja lego friends* vie yksi-nolla voiton kun Minealta kysyy, minkä kalenterin tyttö aikoo avata, ja mikä jää isille ja äitille. Ja sehän sopii mulle, syödään meillä suklaata muutenkin enkä nyt vaan millään jaksa uskoa, että lelukalenteri kerran vuodessa 24:n päivän ajan pilaisi pyrkimystä siihen kasvatukseen, ettei leluja saa aina kun huvittaa ja raha ei kasva puussa. Ja kun se lapsuuden kasvatuskaan ei vielä takaa sitä, että aikuisena osaisi paremmin arvostaa sitä mitä itsellä on, ratkaisevampaa varmaankin on se, millaiseksi ihmiseksi sitä yleensäkin kasvaa. Pessimisti kitsastelee varmasti aina kun huonot ajat on koko ajan oven takana, ja optimisti jakaa runsaskätisemmin, koskaa uskoo selviävänsä vaikka mikä tulisi. Ja mihin kategoriaan kuulutaan sitten me lapsenmieliset kuten minä, joka olen ehkä Mineaakin enemmän innoissani tuosta Lego friends -kalenterista! En malttaisi millään odottaa, että päästään tänäkin vuonna yhdessä kasaamaan pieniä legoja, ei siis varmaan yllätä, jos sanon että mitään kovin valtavia riemunkiljahduksia ei se partiokalenteri saa aikaan mussakaan. Pitäisiköhän vielä huomenna käydä kaupan kautta hakemassa itsellenikin syötävä tai raaputettava kalenteri.. Millaisia versioita teiltä löytyy tänä vuonna?
*saatu blogin kautta
Mä teen esikoiselle 3vee itse, mutta jonain päivänä on rusinarasia, tarra, toisena joku lelu, jotain herkkua..jos ahdistuisin moisesta, en tekisi. Olen jouluihminen ja haluan tehdä tämmöisen pienen yllärin lapselleni. Muistan omasta lapsuudesta että oli ihana, mutten todellakaan ole saanut kaikkea – päinvastoin, enkä aio siihen lastakaan opettaa. Mutta lapsenmielisyys ja joulumieli on paikallaan – kerran vuodessa! Itselleni ostin Body Shopin kalenterin, ekaa kertaa ja myönnän, lapsettaa ;D Mutta olen sen mielestäni ansainnut, tosi rankkaa syksy takana..
Itse tehty kalenteri on ehdottomasti se ihanin vaihtoehto! Ja pussukoistahan voi löytyä mitä vaan, vaikka tekemistäkin, mikä ei maksa mitään. Enpä tajunnutkaan tuota body shopin kalenteria, se olisi ollut aika huippu itellekin!
Meillä on lapsilla aina ollu itse tehty ts. mihin tonttu tuo yllätyksen. Mielelläni olisin ostanu tänä vuonna valmiin, vaikka legon kalenterin, halvemmaksi ja helpommaksi olisi tullut, mutta lapset välttämättä halusivat taas ton 🙂 6-vuotiaskin taitaa vielä uskoa tonttuihin 😉 Ja meillä kans yllätykset vaihtelee pienistä herkuista tarroihin ja pikku leluihin, aattona sit vähän isompi paketti 🙂
Hyvää joulun odotusta teille 🙂
Onhan se itse tehty aina paras vaihtoehto! Onneksi kyllä toi Legon kalenteri on tänä vuonna ollut myös tosi huippu, mielestäni jopa parempi kuin viime vuonna. Huomaan itekin odottavani innoissaan, mitä luukuista tulee 😀
Ihanaa joulunaikaa myös teille!
Mä ostin vajaa 3veelle suklaakalenterin .. Haluan opettaa ihanaa joulunodotusaikaa tässä ankeassa syksyssä myös hänelle! Lisäksi saa adventteina pienen pienen Lelupaketin.. Me ei itse osteta omille lapsille joululahjoja, koska saavat muutenkin hurjan paljon, joten musta tä on kiva tapa piristää joulukuuta ?
Ja juu, tiedän kyllä mikä on joulun alkuperäinen merkitys ja kyllä meillä rauhoitutaan ja hiljennytään myös, mutta meidän jouluun (joulukuuhun) kuuluu myös lahjat, suklaa ja hömpötys!
Lahjat, suklaa ja hömpötys kuulostaa hyvältä! 😀 Eikä sen missään nimessä tarvitse tarkoittaa sitä, että koko joulu olisi pelkkää näitä, vaan hiljentymisen voi yhdistää iloon ja yhdessäoloon.
Muistan kun meidän pojilla oli ainakin neljänä vuonna peräkkäin lego-kalenteri. Joskus siis kaksisin samanlaista vierekkäin. Laitoin joka vuosi lego-alustan jo valmiiksi odottamaan kalenterin viereen, jotta saisimme legoukot ja muut siihen heti kiinni ja siitä sitten syntyi lego-asetelma jouluksi. Tekisi mieleni vieläkin ostaa tuollainen ja rakennella itsekseen. Mutta lapset on jo 11 ja 12v. ja suklaakalenterit hankittuna.
Onpa kiva idea toi asetelma!! Meillä kaikki friendsit on nyt laitettu vaan hyllylle, mutta suurin osa on ollut jo leikeissäkin mukana ja sekoittunut muihin Legoihin. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mä nimittäin jo odotan että pääsisin kasaamaan Minean joululahjapaketin Lego Friendsejä :DD