Harvemmin tulee Snapchatissa katsottua omaa my storya läpi, mutta tänään painoin sen vahingossa päälle ja onneksi niin, sillä huomasin aloittaneeni vähintään kahtena aamuna peräkkäin sanoilla ”tänään on sellainen aamu, että..”. Niin että millainen aamu? No sellainen, että herään aivan liian aikaisin, liian väsyneenä, liian monen yöheräämisen jälkeen ja liian myöhäisen nukkumaanmenon jälkeen. Hermoja kiristää jo sillä samalla sekunnilla, kun herätessäsi katsot kelloa ja tajuat, ettei se vielä lähentele edes seitsemää, sitten lasket yöllisiä keittiössä ravaamisia ja huomaat lämmittäneesi maitoa ainakin sataan kertaan. Edellisenä iltana olit päättäväisenä todennut itsellesi, että tänä yönä ei lämmitetä maitoa, vaan heräämiset hoidetaan pelkällä sylillä. Klo 21:n ja 24:n välinen aika ehkä seuraakin tätä suunnitelmaa aukottomasti, mutta kun puoli tuntia sen jälkeen kun olet itse päässyt nukkumaan, heräät täysin tajuamatta oletko hereillä vai vielä unessa, on tunnin roikkuminen pinnasängyn laidassa kiinni viimeinen asia jota toivot. Keittiöön, jääkaapista pullo mikroon, 20 sekuntia aikaa lepuuttaa silmiä maidon lämpenemistä odotellessa, takaisin makkariin, pullo vauvan suuhun ja peittomytty pullon alle niin että se varmasti pysyy samassa asennossa ilman että pullosta tarvitsee pitää kiinni, ja rojahdus omaan sänkyyn. Uni tulee uudelleen alle minuutissa, ja hyvä niin sillä seuraava herätys on todennäköisesti jo alle tunnin päästä.
Kun väsymys jatkuu kuukausia ja kasvaa yli tietyn pisteen, saa jokainen pieninkin ärsyyntymisen aihe suuremman mittakaavan kuin oikeasti olisi edes järkevää. Tänään esimerkiksi tekstiviesti nukuin pommiin, Pablo ei käyny ulkona, eiliseltä illalta keittiön tuolille jäänyt takki tai se, ettei kaapista löydy aamupalaksi leipää, jugurttia, kananmunaa tai yhtään mitään muutakaan. Jos vain auto seisoisi tänä aamuna pihassa, pakkaisin lapset kyytiin (siitäkin huolimatta että toinen kiljuisi kaukalossaan koko matkan) ja ajaisin lähimmälle abc:lle syömään aamupalan, mutta tänä aamuna en jaksa edes kävellä muskariin asti, vaan laitan viestin Minean hoitotädille, että katsotaan sitä kerhoilua huomenna sitten uudestaan. Sekoitan ainekset peltileipää varten ja tyrkkään pellin uuniin, koiralle riittäköön tänään takapiha.
Tällaisina päivinä haaveilen päiväunista. Kun Nooan saa nukahtamaan aamu-unille, Minealle voi laittaa lastenohjelmat Netflixistä, mutta jonkun kerran kokeilleena tiedän jo etukäteen, että Nooa nukkuu normaalin puolentoista sijaan puoli tuntia, ja Minealle tulee sen puolituntisen aikana vähintäänkin jano, uudelleen aamupalanälkä, vessahätä ja telkkakin pimenee kahdesti, koska pienet kädet on käyneet painelemassa kaukosäätimen nappuloita etsiessään volyme-nappia. Päätän silti yrittää, ihan vain noustakseni kymmenen minuutin päästä avaamaan vinkuvalle koiralle kylppärin ovea. Pitikin unohtaa se pirun vesikuppi, ja juuri tänä aamuna! Parempi unohtaa koko nukkuminen, ja muistuttaa itselle että ensi kerralla jätän yrittämättä ollenkaan niin selviän vähemmillä pettymyksillä.
Nooa herää tasan puolen tunnin päästä ja hetken aikaa mieleni tekisi räjähtää huutamaan jotain täysin merkityksetöntä kuten mikset sä voi nukkua tai mikä sua oikein vaivaa, mutta tiedän, etten saisi vastausta kuitenkaan, eikä oloni siitä helpottuisi. Käyn makkarin oven ulkopuolella, lasken kymmeneen, mietin että j-o-k-a-i-k-i-n-e-n kaverini lapsi nukkuu paremmin kuin meidän lapset, mutta tiedän myös, että jokaisella ystävälläni on omat murheensa. Palaan makkariin ja otan vauvan syliin, tänään ei ole aikatauluja eikä kiire mihinkään, joten käyn vielä sängylle makaamaan Nooa sylissäni. Pussaan, silitän ja taputtelen kunnes huomaan Nooan nukahtaneen syliini. Siihen jään pitkäksi aikaa, ja tiedän että oikeasti nämä kaksi rakasta lasta on mulle tärkeintä koko maailmassa. Vain omat odotukseni ja kiireeni estävät nauttimasta jokaisesta hetkestä täysillä enkä negatiiviselta asenteeltani aina näe sitä tosiasiaa, että nämä väsyneimmätkin päivät voi kääntyä hyväksi. Kunhan vain jaksaisi unohtaa sen oletuksen, että tämän kuuluisi mennä tietyllä tavalla, ja keskittyisi enemmän siihen tosiasiaan, että mikään ei mene suunnitelmien mukaan – on vain itsestä kiinni näkeekö sen tavallisen ihanana elämänä vai omana epäonnistumisena.
Nousen Nooan kanssa huomattavasti pirteämpänä, halaan Mineaa ja lupaan leikkiä keijuleikkiä siihen asti kunnes on ruoka-aika. Keskityn leikkimiseen enkä siihen, että huomenna vihdoin alkaa viikonloppu, Nooan unikoulu ja toivottavasti paremmat yöunet. Hyviä unia, koitetaan kaikki ensi yönä nukkua niin hyvin kuin vain mahdollista!
P.S. Hyviä neuvoja unikouluista otetaan vastaan! Ja ei, meillä ei syödä tuttia eikä pötkötellä tyytyväisinä sängyssä itsekseen unta odottelemassa.
Toivon todella paljon tsemppiä teille! Eiköhän Nooakin ala nukkumaan paremmin vähitellen. Omien kokemusten perusteella tiiän että uniongelmat voivat olla raastavia. Mulla omat, ei lapsen. Mutta onneksi asiat on jo paljon paremmin. Ja sulla on suloiset lapset!
Tsemppiä teille! Meillä samanlainen tilanne vaikka tyttö ei ole vasta kun 6kk ja isoveikka 2v5kk.
Pistäytymisunikoulu
Olen saanut hurjasti vertaistukea tästä blogistasi. Kiitos siitä ja jaksamista <3
Voi kun sinä pääsisit nukkumaan heti kun Nooakin! Tiiän vaan, että ei se oo niin yksinkertaista! Itsekin valvon väsyneenä lasten nukahtamisen jälkeen, kun se oma aika kotona on niin hyvä hetki ? Tosin on sitä monesti myös vielä hommia, mitä haluaa tehä ennen nukkumaan menoa. Tällä hetkellä meillä 6kk ikäinen valvoo myöhään, saattaa nukahtaa jo ennen kymmentä, mutta herääkin pian ja sitten ei meinaa saada millään jatkamaan unia. Joskus valvoo yöllä pitemmän aikaa, ja kyllä sitä toisinaan väsyneenä varsinkin yön pimeinä tunteina tuntee ärsyyntymistä.. Itse mietin huonoina hetkinä asioiden toisen puolen, eli voisi olla niin paljon vaikeampaakin, jos esim lapsi vakavasti sairas. Tsemppiä päiviin ja unikouluun! Jo parikin yötä voi auttaa, kun pysyy kiinni suunnitelmissa!
Halaus ja paljon voimia sulle! niin toivon että saisit nukkua. pienten lasten äitinä tiedän että valvominen, heräily ja liian lyhyet unet on sitä pahinta. meillä 7kk tyttö, syö vain kerran aamuyöstä mutta on muutoin tosi levoton, ryöminen mennyt pahasti uniin ja yön aikana nousen aika monta kertaa laittamaan tutin. mutta minun yöni ei ole kyllä yhtään mitään sinun yörumbaan.
Itse oon oppinut pakon edessä menemään tosi aikaisin sänkyyn, silloin kun poika oli pienempi ja nukkui tosi huonosti menin nukkumaan vähän hänen jälkeensä eli noin 20.30! Hullua mutta välttämätöntä, silloin saattoi saada nukutuksi edes yhden hyvän unipätkän… Miehen reissutyön vuoksi oltiin viikkokin kahdestaan niin omasta jaksamisesta huolehtiminen oli välttämätöntä. Nykyään kaksivuotiaana alkanut taas heräilemään, mutta nukahtaa yleensä melko hyvin viereen. Itselle jäänyt tavaksi mennä aikaisin nukkumaan, nykyisin valvotaan jopa joskus vähän yli kymmeneen! 😀
Mutta tuosta unikoulusta, en tiedä kannattaako kokeilla välttämättä ihmeempää unikoulua ennenkuin tuo maito on poissa kuvioista. Muistaakseni meillä maidon jättäminen rauhoitti vähän unia, siitä kannattaa aloittaa.. Annettiin aluksi vettä, mutta ei siitä oikeastaan ollut hyötyä sitten hän joi vettä ja halusi sitä lisää! Kovasti tsemppiä teille!
Valtavasti tsemppiä unikouluun! Tuli ihan kyyneleet silmiin tätä lukiessa. Me pidettiin pari viikkoa sitten meidän 8-kuiselle pojalle unikoulu. Ennen unikoulua poika joi pullollisen (~160ml) maitoa 1-2 kertaa yössä, minkä lisäksi saattoi herätä vaikka 10 kertaa niin, että piti nousta laittamaan tutti suuhun ja/tai laskemaan poika istumasta makuulle… Teimme unikoulun tassuttelemalla. Kolmen unikouluyön jälkeen poika ei ollut enää ollenkaan maitoa vailla. Hän on aamulla herätessään pirteä ja iloinen sekä leikkii ja touhuaa ennen aamupuuroa, joten huomasimme, että hän ei todellakaan ollut öisin nälkäinen, vaan kyseessä oli pelkkä tapa. Tällä hetkellä yömme sujuvat pääosin niin, että poika edelleen hyörii&pyörii ja on tuttia vailla parisen kertaa yöllä, mutta jatkaa uniaan ihan heti. Viideltä aamuyöllä hän nukkuu hieman levottomammin ja silloin voi joutua hetken tassuttelemaan, mutta ei läheskään joka yö. Ajattelimme kokeilla vielä siirtää vauvan omaan huoneeseen nukkumaan, koska todnäk suurin osa noista yö”heräämisistä” saattaisi olla sellaisia, että poika löytäisi itse lopulta uneen, jos emme heti ryntää paikalle.
Vinkkinä voisin sanoa, että meistä tassuttelu tuntui lempeältä ja hyvältä! Me tehtiin ekoina öinä niin, että toinen hoiti tassuttelut ym. klo 9-03 ja toinen klo 3-6/7, joten molemmat saivat myös nukkua. Kannattaa myös seuraavana päivänä nukkua vuorotellen päiväunia, jos yöunet jäävät lyhyiksi.
Tosi paljon tsemppiä teille ja toivotaan nyt todella, että tästä on teille apua!!
Voi vitsit, tsemppiä! Mä en ihan totta tajua, miten sä jaksat, nostan todellakin hattua.
Itsestä tuntuu, etten kestä meidän yöheräilyjä millään. Poika on kolme kuukautta, eikä meillä ole edes läheskään noin paha tilanne. Syö sen neljä kertaa ja heräilee muutaman kerran lisäks, johon tutti auttaa. Silti oon aamusin väsynyt ja kun päikkärit eivät suju, oon epätoivonen ja äkänen. Parhaiten se nukkuis liikkuvissa vaunuissa, mutta ei sitä itse jaksa joka päivä tunti tolkulla kuljeskella pitkin kyliä. Tiedostan kyllä, että poitsu on vielä pieni ja toivottavasti unet alkavat pitentyä. Jotenkin on vaan ihan sietämätöntä, kuinka paljon jatkuva heräily suututtaa ja saa mut niin äkäseksi, etten jaksa olla paras mahdollinen äiti. Tunnen tosi huonoa omaatuntoa, kun saatan tiuskaista vauvalle ihan syyttä tai kun vaan lepään sohvalla kun toinen on yksin leikkimatollaan.
No hurjasti jaksamisia teidän arkeen! Toivottavasti tilanne alkais pikkuhiljaa helpottamaan.
Tiia
Hirveää hommaahan se valvominen on ja sitä eivät helposti nukkuvien lasten vanhemmat tajua millaista tuskaa on kun ei saa IKINÄ nukkua kunnolla. Ja ei ole mitään isovanhempia tai sisaruksia ottamassa koppia, kun väsyttää liikaa. Siksi varmaan ihmisillä on niin eri käsitykset siitä, miten raskasta lastenhoito voi pahimmillaan olla. Itselleni pikkuvauva-ajat ovat olleet yhtä painajaista, mutta myöhemmin helpottanut onneksi. Ja positiivinen asenne ja esim. uimahallissa käyminen yksin on auttanut kummasti mielialaan. Ystävältäni olen myös kuullut miten lievä serotoniinilääkitys myös leikkaa pahimman väsymyksen piikin, sillä usein jatkuva valvominen ja jonkin sorttinen mielialan lasku ovat yhteydessä toisiinsa.
Heippa, meillä käytiin aikoinaan unikoulu myös lapsen kanssa, joka ei syönyt tuttia eikä tosiaan suostunut olemaan aloillaan. Laitettiin patja lattialle sängyn viereen ja aina kun poika heräsi olin siinä vieressä valmiina pitämässä kädestä kiinni. Tämä tepsi vain osittain ja lopulta jouduttiin kokeilemaan myös ihan huudatusta. Sitten taisi noin 3 yössä huudatus toimia ja nukuttiin koko yö omassa sängyssä. Tosin ei kestänyt kauaa kun iski kova flunssa ja yhtäkkiä taas poika nukkui meidän vieressä puolet yöstä kun ei öistä tullut yhtään mitään. Nyt poika on 2,5 vuotias ja herää edelleen joka ikinen yö yhden kerran 23 ja 04 välillä eikä sitten suostu enää mitenkään jäämään omaan sänkyyn, vaan joudun hakemaan hänet viereeni, jotta saisimme edes jotenkin nukutuksi. Meillä pitäisi varmaankin käydä uudelleen jonkinlainen unikoulu, mutta huudatus ei tässä vaiheessa varmaan oikein tepsi kun poikahan sitten kävelee itse meidän sänkyyn.
Yömaito pitäisi varmaan ainakin teidän jättää kokonaan pois jos havittelette kokonaisia yöunia.
niin ja ehdottomasti teidän aikuisten on vain karsittava muusta ja mentävä ajoissa nukkumaan. Itse menen nykyään lähes joka arki ilta viimeistään 22 nukkumaan usein jopa 21 ja se jos jokin auttaa jaksamaan. Toki ns. oma aika jää vähälle mutta mielummin olen virkeä.
Tsemppiä! Tiedän tunteen. Kuopus heräsi ekat 9kk joka yö tunnin välein. Huh. Valmistelin itseäni että jaksaisin pitää pienen unikoulun mutta kuopus yllätti ja tajusikin jo parissa yössä että maitoa ei tule ja yöt on nukkumista varten. Nyt meillä vihdoin nukutaan:) Tsemppiä siis.
Tuttu tunne! Tyttö heräili saman ikäisenä niin monta kertaa yössä vinkumaan maitoa, että jo oikein koko kropassa tuntui karmivalta istua siinä sängyn laidalla antamassa maitoa 🙁 Väsmys tekee ihan hulluksi, ja sitä oloa ei enää edes tunnista väsymykseksi ennekun taas saa nukuttua kunnon yöunet!
Sitten taas helpotti kun tajusin luovuttaa, ja otin muksun kainaloon nukkumaan enkä enää lämmittänyt maitoa, korvikettahan voi juoda myös huoneenlämpöisenä.. hetken kun vaan totuttelee niin siinä säästää jo paljon itseään kun ei tarvi ravata mikron ja makkarin väliä 😀
Lapsi kyllä lakkaa pyytämästä maitoa yöllä kun on siihen valmis, näin ainakin meillä ja yömaidot loppui kun vuosi tuli ikää mittariin 🙂 Huudattaa en alkais, järki olisi lähtenyt jos olisi pitänyt vielä kuunnella ylimääräistä huutoa yöllä 😀
Paljon tsemppiä!