”Syyslomalla HopLopissa, ootko ihan täysjärkinen?!?” WhattsAppasi ystävä, kun oli katsonut mun postaaman snäppipätkän. En ollut itse asiassa edes tullut ajatelleeksi, että siellähän tosiaan voi olla pientä ruuhkaa, kun on loma-aika – koska en itse asiassa edes muistanut, että on lomaviikko.

Ystävä kysyi alkuviikosta lähdettäisikö joku päivä HopLoppiin, ja Mineahan oli samantien innoissaan ajatuksesta. Viime kerrasta on jonkin verran aikaa, olin ehkä viimeisilläni raskaana kun vietiin Minea sinne vähän kuin tulevien synttäreiden kunniaksi. Ennen tuli käytyä ennemmin Peukkulassa, joka oli siis samantyylinen riehumispaikka pienemmässä mittakaavassa ja kivoilla pienillä extrajutuilla, kuten leikkihuoneilla ja kesäisin pihasta löytyi lampaiden ja erilaisten puuhajuttujen lisäksi näyttelijöiden asuttamat talot. Peukkulassa ihanaa oli sen kotikutoisuus ja se, että siellä Mineakin touhusi jo alle 1-vuotiaana vaikka minkälaista. HopLopissa meno on enemmän sitä nollasta sataan, vanhemmat istuu kahvilla juurikaan katsomatta omien kersojensa perään ja pienemmät jää varmasti jalkoihin. Melutasokin on noin isossa paikassa ihan omaa luokkaansa, ja uskaltaisinko väittää että Peukkulassa lasten mielikuvituksellekin oli jätetty tilaa.

Mulla oli tänään mukana molemmat lapset, mikä sujui yllättävänkin hyvin kun Minealla oli kaveri jonka kanssa touhuta. Vaikka tuo meidänkin tyttö ihan kiitettävästi osaa riehua ja rellestää, niin perusluonteeltaan Minea on tietyllä tavalla vähän arka ja hillitty. Minea ei yleensäkään mene ja tee uusia asioita tuosta noin vaan, vaan on selkeästi enemmän sellaista pohdiskelevaa, tarkkaa ja pitkäjänteistä tyyppiä. Esimerkiksi tällä hetkellä kova juttu on kirjoittaminen, ja Minea jaksaisikin harjoitella kirjaimia ja kirjoittaa sanoja monta tuntia putkeen. Yhdessä vaiheessa sadutkin piti mielellään lukea tavutettuna tai sitten tyttö tavutti ne lause kerrallaan perässä sitä mukaa kun mä luin. Tänään isoimmasta liukumäestä piti ensimmäiset kaksi kertaa laskea mun kanssa vierekkäin ennen kuin uskalsi mennä seuraavat kerrat itekseen.

Koska Minean kanssa käytiin Peukkulassa jo ihan pienenä, en osannut etukäteen miettiä sitäkään, miten Nooa jaksaisi touhuta HopLopissa. Hyvin se onneksi menikin, Nooa ryömi siellä pitkin lattioita ja kiipeili kaikkialle mihin vain pääsi. Varmasti konttaavan kanssa olisi vähän helpompaa, mutta onneksi isoimman kiipeilytelineen vieressä oli pehmopala-alue (vai mikä nyt onkaan oikealta nimeltään?!), jossa Nooa viihtyi loistavasti mun jaloissa möngertäen. Me mentiin vielä helpoimman kautta ja ruokittiin lapset ja itsemme HopLopin ravintolassa, jotta kotiin saatiin kuskata hyväntuulisia lapsia. Ruokalista oli laajentunut ainakin salaateilla sitten viime kerran, mutta ainakin hampparit oli edelleen niin peruskamaa kuin vaan mahdollista. Tuli ruoan kanssa testattua Novellen uusi Plus-juoma ja sille voin antaa kaikki suositukset!!

HopLop vei kaikista meistä mehut niin, että jopa Minea kävi kotona päiväunille, vaikkei ole niitä muuten kotona nukkunut säännöllisesti enää yli vuoteen. Mäkin torkahdin Nooan kanssa sillä seurauksella, että nyt illalla on helppo kukkua – ja aamulla taas huomata olevansa kuolemanväsynyt. Paitsi että Nooa nukkui viime yönä yhden kolmen tunnin pätkän, joskohan tästä alkaisi meidän voittokulku?!

Käyttekö te paljon HopLopeissa tai muissa vastaavissa? Minkä ikäisenä ekaa kertaa? Ja mitä olette noin yleensä mieltä, tarvitaanko tällaisia riehumispaikkoja?