Jos mä jotain vihaan, niin sitä tunnetta, kun haluaisit tehdä satakaksi asiaa, koska tiedät että sun on pakko, mutta samalla myös tiedät, ettei sulla ole aikaa. Tiedän, että tämä sama virsi nyt vaan tuntuu jatkuvan, mutta jospa tämä olisi oikeasti se viimeinen viikko, ku tarvitsee juosta kilpaa ajan kanssa? Haluan kuitenkin elää ihan tavallistakin elämää niin että voin lähteä ystävän kanssa kaupungille tai Minean kanssa puistoon, eihän siitä mitään tulisi jos painaisin kotona 24/7 hommia viikon putkeen ja sitten huokaisisin helpotuksesta. Toivon todella, että parin päivän jälkeen voin sanoa olevani ajan tasalla omassa elämässäni eikä enää tarvitse katsella yhtäkään to-do-listaa. Se, että pystyy elämään täysillä mukana hetkissä, vaatii sen ettei takaraivossa pyöri tekemättömät asiat.
Ihmettelette varmaan, miksen laita blogia viikoksi tai pariksi tauolle, jos täällä todella kamppaillaan kovan kiireen kanssa? No siksi, että stressaantuneena viimeinen asia, jonka tahdo tehdä, on luopua omista harrastuksista tai niistä asioista, joista todella tykkää. Vastapainoksi suorittamiselle on saatava jotain, jonka parissa rentoutua, eikö? Sitä paitsi, kyllä sitä jonkin aikaa jaksaa ylikuormittua kun tietää että pian helpottaa ja saa taas lähteä liikkeelle nollatilanteesta.
Treeniviikon saldo on ymmärrettävästi jäänyt aavistuksen toivottua köyhemmäksi, mutta muutamat lenkit olen kuitenkin saanut tehtyä. Kiirettä tuli eilen mun avuksi purkamaan mun äiti, joka on tänäänkin leikittänyt lapsia lähes koko päivän, ja mä olen saanut keskittyä työhommiin. Ehdin myös käydä Even kanssa salaattilounaalla DeCafessa, mikä katkaisi loistavasti päivää. Naureskelin tätä päivän asuani, joka alkoi koko ajan tuntua teinimmältä mitä enemmän sitä ajattelin – eikä tilannetta kauheasti helpottanut illalla Nikon kommentti ysäripissiksestä. Selitin tätä asuasiaa Evelle samalla kun sähläsin jotain snapchatissa, olin myös just käynyt ostamassa Glitteristä övereimmät kännykänkuoret ja kynsissä oli neonpinkkiä lakkaa. Kieltämättä alkoi ihan vaan vähän naurattamaan koko tilanne siinä, ja mietin, oonko mä todella jo liian vanha käyttämään jotain vaatetta? Missä iässä se raja tulee vai onko se henkinen raja? En halua tulevaisuudessa olla se nolo äiti, joka lainailee teini-ikäisen lapsensa vaatteita, mutta en ole myöskään vielä valmis siirtymään suoriin housuihin, perus polkkatukkaan ja mataliin korkkareihin. Ja ne ”aikuisten farkut”, en tiedä oonko niihin valmis ikinä?!
paita BikBok // hame H&M // ruutupaita Tommy Hilfiger // laukku Mango // kengät Nike AirMax 1
Kait tääkin on osa sitä vanhenemista, että aika ei enää tunnu riittävän mihinkään, ei ole niitä makaan sohvalla -hetkiä tai katson leffoja koko sunnuntain -päiviä. Vai onko? Olisi varmaan, jos ei muuten haalisi itselleen niin paljon tekemistä ja menemistä, mutta sitä vartenhan aikuiset käy kuuntelemassa luentoja downsiftaamisesta ja elämänhallinnasta, jotta tämän koko paketin saisi jotenkin pidettyä kasassa. Kyllä mäkin täältä vielä nousen, heti ensi viikolla kun aurinkoiset ilmatkin on ennusteiden mukaan ohi.
Mitä mieltä olette asusta, liian teini vai not?
P.S. Mut löytää snapista nimellä melinamarissa
Tuo eka kappale oli just kuin mun elämästä 🙂 Mä en vaan saa arjesta kiinni mitenkään, vaikka olen jättänyt paljon pois, mut en voi luopua kaikesta, kuten liikunnasta ja yöunista. Ja olen kyllä downshiftaaja, mut aika tehokas sellainen 🙂
Tekemättömien töiden on todettu kuormittavan ja nakertavan voimavaroja ja toivon, että saan to do -listan joskus tyhjäksi. Mut vaikeaa se on, koska arjessa on aika paljon haastavia tekijöitä ja olen altis myös tekijöille X eli sellaisille, jotka sotkee mun elämän ilman mun omaa syytä. Olen keväästä asti toivonut, että saisin jonkun ihmisen tänne yhdeksi tai kahdeksi kokonaiseksi päiväksi, että saisin keskittyä tekemään rästihommia pois ja on ollut tosi keljua tajuta, että toivomukseni on suurinpiirtein sama kuin oottaisin lottovoittoa! Toki hoitaisin vauvaa ja imettäisin, mutta joku muu voisi kanniskella ja hyssytellä ja leikittää. Tai se joku muu voisi laittaa pyykit ja ruoat ja tehdä muita askareita. Mä pystyisin hyvin puurtamaan pari päivää, kun tietäisin, että saisin monet pitkään roikkuneet jutut alta pois.
Mun mielestä tuo asu ei ole yhtään teini vaan tyylikkään rento 🙂
Musta saat aika paljon aikaan jos saat klaarattua kotityöt, pidät blogia, jotain muutakin työtä vielä?, urheilet, tapaat ystäviä jne. Itsellä on todella kädet täynnä kahden vauvan kanssa ja esikoinen, iso talo olisi siivottavana..eniten ärsyttää se, ettei tahdo edes perusjutuista selviytä, vaikka on pakko ja olen opetellut katsomaan huusholliakin läpi sormien..Harvaa hommaa saa tehtyä keskeytyksettä ja lapset on osittain ns. otettava mukaan hommiin. Yksi vauva ei todellakaan mene siinä kuin kaksi. Pojat ovat 6kk, eikä mitään täysin tyytyväisiä ja parhaita nukkujia. Toinen nukkuisi yöt jo aika hyvin, mutta etenkin isompi söisi vielä ja muutenkin heräilee :S Silmät ristissä siis. Ihan hirvittää pimenevä syksy ja talvi, vaikka nautinkin vaihtuvista vuodenajoista…valosta saa kuitenkin niin paljon energiaa – mistä sitten?
Itsellä olisi myös todella syytä aloittaa kilojen karistelu, mutta tuntuu että onko hetki edes oikea kun on liian väsynyt. Olen kulinaristi, sokeriaddikti (varmasti!) ja sitä rataa, joten helppoa ei ole. Liikunta ei myöskään koskaan ole ollut mulle mikään pakkomielle. Tietenkin se auttaisi myös jaksamaan kun kevenisi ja liikunta varmasti antaa energiaa..ehkä se olisi hyvä syy.
Pointti, kuitenkin että samojen aikaresurssi pulien kanssa täällä painitaan..todelliset ruuhkavuodet 😉 Oletko miettinyt olevasi kauan kotona?
Miksi uhrata itseään kaikille hommille ja kiireelle? Jonkin aikaa voi jaksaa, mutta sitten ei ehkä enää. Haluaisin itsekin kontrolloida edes jotain osaa elämässäni esim. pitämällä kodin siistinä ja urheilemalla, mutta ei vain ole mahdollista kahden pienen lapsen kanssa siinä määrin mitä haluaisin. Sen sijaan, kun aikaa on, otan kahvia ja suklaata, ja voin sanoa, että eipä tämä elämä kuitenkaan ihan rempallaan ole vaikka en olekaan esim. pölyjä pyyhkimässä juuri silloin. Armoa itselle siis!
Blogisi on hyvää luettavaa, kiitos siitä!:)
Väistämättä tulee mieleen että yritätkö liikaa painaa hommia. Perhe, työt, koti… Siinä riittää hommaa. Varsinkin kun on vauva talossa. Muista että oma kiire ja stressi on ok jos itse jaksat ja sitä haluat, mut se on sun lapsilta pois. Toivottavasti kiireet helpottaa pian!:)
Kyllä ruudun tältä puolelta myös vaikuttaa, että saat paljon aikaan! 🙂 asu on kivan rento, ei mielestäni teini 😀
Asu on kiva, ei teinimäinen! Kannattaa ehkä rentoutua enemmänkin, jos tuntuu että alkaa olla liian väsynyt. Karsii jotain tekemistä pois mikä ei ole niin tärkeää.