Postaus toteutettu yhteistyössä Rela Colic Dropsin kanssa
Tänään on taas meillä ollut vähän erilainen päivä, ja aloin pohtia, että mun äitiyden ja etenkin vauvan ekojen kuukausien vaikein asia on nyt, ihan niin kuin Mineankin kanssa, ollut vauvan itkuisuus. Huonosti (jos ollenkaan) nukutut yöt, oman ajan puute, vauvan kantaminen 24/7, lapsettomien kavereiden kaikkoaminen ympäriltä, jatkuva epävarmuus omasta äitiydestään, kaikki muu on paljon helpompi kestää kuin se, että oma lapsi itkee lohduttomasti etkä vanhempana pysty tekemään mitään olon helpottamiseksi. Toiselle äidille voi haastavinta olla se kun lapsi lähtee liikkeelle ja jatkuvasti saa juosta konttaavan, kiipeilevän tai kävelevän lapsen perässä, mutta eikö se ole vain merkki siitä, että lapsi voi hyvin ja kasvaa normaalisti? Minea huusi aikoinaan koliikkihuutoaan ensimmäiset kaksi kuukautta, jonka aikana ehdin kuulla aika monet ”odotahan vaan mitä se sitten on kun vauva lähtee liikkeelle etkä ehdi edes kahvia juoda rauhassa” ja ”no meillä vasta menoa onkin, kun villi poikamme se ehtii joka paikkaan kun selkäsi käännät”. Jep, varmasti meillä ja teillä on kaikilla omat haasteemme lastemme kanssa, mutta siinä vaiheessa olisin mielelläni vaihtanut jokailtaiset koliikkihuudot ympärivuorokautiseen perässä juoksemiseen.
Kun nyt viimeisten viikkojen ajan ollaan saatu huomata olevamme jälleen lähes siinä samassa pisteessä kuin Mineankin kanssa, sitä on ensin hämmentynyt ja epäuskoinen, sitten ärsyyntynyt ja lopulta hyväksynyt, että tätä se meidän vauva-arki nyt vaan on – jokaiselle annetaan sen verran kun on valmis kestämään. Minean itkuisuus oli koliikkia eli katkeamattomia, 3-4 tunnin huutoja useimpina iltoina, jatkuvaa sylissä kantamista ja jumppaamista, huonoja öitä ja päiväunia sekä tyytymättömyyttä noin yleensäkin. Nooan kanssa ollaan tähän verrattuna päästy paljon helpommalla, sillä poika sentään nukkuu vaunuissa parikin tuntia päivisin, ei huuda tuntitolkulla iltaisin ja vaikuttaisi muutenkin olevan hieman rennompi luonteeltaan. Ehkä säästyttiin Nooan kanssa koliikilta, mutta kovin helppoa ja stressitöntä arkea en silti voi sanoa meidän nytkään elävän, vaikka maidottomuus onkin jonkin verran helpottanut arkea.
Näiden haastavampien viikkojen jälkeen sitä on kummasti jo ehtinyt unohtaa sen ensimmäisen kuukauden ihmetyksen ja rauhallisuuden. Miten mä onnessani kerroin kaikille että meidän lapsi juuri nukahti sitteriin enkä voi uskoa sitä todeksi. Hymyillen vastasin kysyjille, että kyllä se vaan siltä näyttää että tällä kertaa mekin saadaan nauttia tavallisesta vauva-arjesta tyytyväisen vauvan kanssa. Tästä ei mennyt kauaakaan kun aika alkoi kulua netissä erilaisia selityksiä etsien, ympäri kotia kävellen, pyllylle taputellen ja kaikenlaisia helpotuskeinoja kokeillen. Nytkin tuntuu, että vähän väliä innostun yhdestä jutusta, kokeilen toista, teen googlediagnooseja, oon varma että pian helpottaa, kunhan vielä tämä viikko jaksetaan. Maidoton ruokavalio oli ensimmäinen kokeilun arvoinen juttu, seuraavana jonossa tuli maitohappobakteerit, joiden nimeen vannoo monet ravintogurut ja terapeutit. Niistä neuvotaan hakemaan apua vauvojen vatsavaivoihin, ja itse asiassa suositeltavaa olisi aloittaa maitohappobakteerien käyttö jo raskausaikana, mutta enpä tullut silloin ajatelleeksi.. Onko teillä kokemuksia, onko maitohappobakteereista löytynyt apu ja kuinka nopeasti?
Relan Colic Drops on maitohappobakteerivalmiste, jonka on ihan tutkitusti osoitettu vähentävän vauvan itkuisuutta, jo noin kahden viikon käytön jälkeen. Hyviä kokemuksia oon kuullut ystäviltäni, joiden vauvat on reagoineet d-vitamiinitippoihin mahakivulla (ihan niin kuin meillekin kävi), mutta yhdessä Relan tippojen kanssa vaiva on helpottanut huomattavasti. Yksi ystäväni kertoi myös päässeensä näillä tipoilla eroon vauvan suussa olevasta sammaksesta, jo parilla käyttökerralla. Meillä tippoja on syöty noin viikon verran, ja kuten oonkin jo kertonut, on Nooa ollut entistä virkeämpi ja jaksanut seurustella ja köllötellä jopa vartin, puoli tuntia kerrallaan. Se on aika paljon vauvalle, joka aiemmin jaksoi vain minuutteja kerrallaan olla tyytyväisenä!
Vauvojen kanssa kaikki tuntuu olevan pelkkää arvailua, vaiheita ja odottelua. Samaan aikaan meillä on nyt ollut kokeilussa maidottomuus ja Relan Colic Dropsit, plus että aikakin on melko hyvä apu kaikkiin vaivoihin, joten on vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin. Se on kuitenkin varmaa, etten jätä yhtäkään keinoa itkuisuuden vähentämiseksi kokeilematta ennen kuin helpottaa täysin, ja Relan Colic Dropseilla jatketaan tästäkin eteenpäin. Koliikki tai ei, maitohappobakteeri auttaa ylläpitämään suoliston tasapainoa, ja nyt me syödään niitä koko perhe tippoina pienimmälle, tablettina muille. Itestäni tuntuu että jo tieto siitä, että käännän jokaisen kiven ja teen parhaani vauvan oloa helpottaakseni helpottaa munkin stressiä ja auttaa jaksamaan paremmin, ja onhan tässä jo mentykin huimasti parempaan päin!
Varmasti jaan kokemuksiani tipoista ja niiden tehosta vielä lisää viikon, parin päästä, mutta uskallan jo nyt suositella maitohappobakteeria käytettäväksi kaikenikäisille – haittaa niistä ei ole! Huippujuttuna saan jakaa vielä alekupongin, jolla saatte mistä tahansa Avainapteekista Relan Colic Dropseista 3€ alennusta joko printtaamalla alla olevan kupongin tai näyttämällä sitä kännykästä. Alennuksen saat toukokuun loppuun asti, ja lähimmän Avainapteekkisi löydät täältä.
Meillä samat tipat käytössä ja jos uskallan ääneen sanoa olen sen huomannut auttavan vatsakipuihin. Olen myös muuttanut omaa ruokavaliotani mutta kyllä tipoista on apua ja suosittelen niiden käyttöä. 🙂
Niin ne tutkimukset sanoo maitohappobakteerin auttavan joten tuskin me ihan ainoita ollaan joilla ne toimii 🙂
Hei
Meillä kaks ensimmäistä lasta oli itkuisia. Suosittelen vyöheketerapiaa . Meillä ainakin autti ja kertoi heti etrei ole kolikki vaan suolessa häiriö.. testasin itsellenikin ja kummasti tiesi minusta asioita pelkällä hieronnalla. Kuulostaa juu huuhaalta mutta mikä estäisi testaamisen. . Kolmas lapsi jo tyytyväinen mutta jalat alle kun saa nii mahdotanta menoa. Hyvää kevään jatkoa
Esikoisen kanssa käytiinkin vyöhyketerapiassa ja kyllä se tosiaan auttoi! Inspiroiduin nyt menemään Nooankin kanssa, siitä tulossa postausta!
Meillä noista huudettiin kahta kauheammin. Hyvä jos teillä toimii:)
Oon kuullutkin ettei näissäkään kaikki merkit toimi kaikilla. Kokeilitteko Biolattea, se on monella ollut kakkosvaihtoehtona..
Meillä on ollut kohta 8 kuukautisella maitohappobakteerit käytössä heti kaksiviikkoisesta alkaen, en tiedä mikä vaikutus niillä on ollut, mutta en kyllä uskalla vielä lopettaakaan, kun on kuitenkin sen verran helpommin mennyt kuin isosiskon kanssa. Toivotaan, että teilläkin itkuisuus alkaisi pian helpottaa!
Mua harmittaa kun en tajunnut aloittaa jo raskausaikana! Tän yhteistyön myötä innostuin hommaamaan maitohappobakteerit koko perheelle, koska sitähän olis hyvä syödä ihan koko ajan eikä siitä tosiaan ainakaan haittaa ole.
Voi, jaksamista sulle! Kuulostaa niin samalta kuin meidän lapset. Ja mikä
Siihen auttoi? Ei ehkä muu kuin aika. Meidän N:n kanssa käytiin kaikki maidottomuusjututkin läpi kokeillen, mutta varmuutta ei saatu. Ja nyt, noin neljä vuotta myöhemmin hän oireilee taas mahallaan, mutta selvää syytä ei löydy. ”Vakavammat syyt” on kuitenkin testattu ja suljetti pois, joten jälleen mietimme maitoyöiherkkyyttä.
Voi pylly, mutta enpä osaa sanoa edelleenkään, oliko vauva-ajan ongelmien takana jokin syy vai ovatko nämä temperamenttijuttuja.
Sitähän tää on, arvailua ja ajan tuomaa helpotusta. Kiitos tsemppauksista ja toivottavasti teilläkin alkaa syyt selvitä ja lapsen olo helpottaa!
Meillä itkuisuuteen on auttanut cuplaton-tipat, joita annetaan n.3-4h välein, auttaa masuvaivoihin 🙂 Käytetään myös Rela dropseja. Meillä myös aikaisemmin kanniskeltiin vauvaa ympäri kämppää, mutta nyt istutaan jumppapallon päällä ja pompitaan siinä vauva sylissä, siinä rauhoittuu joka kerta! 🙂 Tsemppiä!
Mä ostinkin cuplatonia, mutta niitten käyttö tuntuu niin vaikeelta. Pitäisi antaa suunnilleen joka syöttöä ennen, myös yöllä, mikä on musta aika sähläämistä.
Minä suosittelen myös vyöhyketerapiaa!!! Meillä ei tipat auttanu, mutta vyöhyketerapia kyllä.
Sitä alettiinkin nyt kokeilemaan, ja apua on kyllä ollut!
Toivotaan että tuovat avun! 🙂 meille ei aikoinaan tehonnut mitkään tipat! Mutta pojalla paljastuikin 4kk iässä silent refluksi, joka havaittiin ärtyneestä ja tulehtuneesta kurkusta 🙁 muita oireita ei juurikaan ollut, pätkittäiset unet, kuorsaus, halu olla pystyasennossa. Vatsallaan ei viihtynyt lainkaan. Lääkityksen jälkeen alkoi meidän elämä hiljakseen rauhoittua 🙂
Ei minään helppo vaiva varmasti tuo refluksikaan!! Nooalla oli myös silent refluksin tyyppisiä oireita, mutta ne kaikki hävisivät mun maidottomuuden myötä.
Koko raskausajan, joka päivä alusta loppuun söin maitohappobakteereita sekä joka päivä nyt syntymän jälkeen, vauvalle noita Rela Colic-tippoja on annettu n. 5 vkoa, vauva nyt pari kuukautta vanha. En ole huomannut eroa aloitukseen nähden, mutta olen jatkanut silti, sillä saapahan suolisto siitä ne. Mitään ruokavaliohoitoa en ole kokeillut itkuisuuteen vielä, sillä vauvan iho ja kakat ovat olleet hyviä.
Meillä myös on ollut iho koko ajan tosi hyvänä, mutta maidottomuudesta on silti tuntunut olevan meillä hyötyä. Entäs vyöhyketerapia? Sekin on auttanut meillä..
Minä taas suosittelen kokeilemaan osteopatiaa.
Siitä en ookaan kuullut niin paljoa kuin vyöhyketerapiasta. Pitääpä tutustua.
Meillä oli tuo kolmas ensimmäinen joka ihan oikeasti itki. Eikä siis todellakaan ollut mitään monen tunnin huutokonsertteja, mutta kun sitä oli kahden syövän ja nukkuvan kanssa ehkä tuudittautunut sellaiseen ah-miten-helppoa-olotilaan. Jo se pienemmissä pätkissä tapahtuva huutaminen ja huono nukkuminen sai sellaisen fiiliksen, että oli ihan valmis tekemään kaikenlaisia sadetansseja saadakseen sen menon rauhoittumaan ja vauvan pysymään tyytyväisenä enemmän kuin puoli tuntia kerrallaan.
Ihan kamalasti tsemppiä ja jaksamista vauva-arkeen, se on ihan älyttömän nopeasti ohi mutta sitä on jotenkin käsittämättömän vaikea muistaa siinä tilanteessa kun se vauva oikeasti huutaa. <3
Kiitos Krisse tuhannesti! Mä taas voisin sanoa päinvastaista, etten yhtään voi kuvitella miten ihanaa se vauva-aika voi normaalitilassa ollakaan 🙂
Moi! Mä suosittelen todella vahvasti vyöhyketerapiaa! Siitä on niin moni saanut apua jo ekalla kerralla. Tsemppiä vauvelin kanssa!
Kiitos tsempeistä! Vyöhyketerapiaan mekin nyt mentiin ja apua on kyllä ollut.
Meillä oli myös samalla tapaa itkuinen vauva, ei siis koliikki mutta sai kannella kyllä joka ilta ja yölläkin heräili usein. päivällä nukkui onneksi kuitenkin useammankin tunnin päiväunia. Ja käytössä oli myös rela dropsit heti alusta alkaen enkä uskaltanut edes kokeilla olla ilman sen jälkeen kun d-vitamiini aloitettiin. Käytin myös vyöhyketerapiassa ja uskallan sanoa että se myös auttoi. Itkuisuus paheni aina kun vyöhykkeestä alkoi olla viikko takana ja sai aina huokaista että onneksi huomenna on taas terapia..mutta parhaiten taitoi auttaa aika. Epäilin myös rotavirusrokotetta että sen anto vain pahensi mahavaivoja enkä uskaltanutkaan ottaa enää muita tehosteita. Tsemppiä hirmuisesti tähän haastavaan alun vauva-arkeen! ♡
Mekin siirrettiin viime kerran rotarokotetta eteenpäin kun ajateltiin ettei kaiken muun vaivan lisäksi ole kiva saada vielä rokotteenkin mahakipuja. Mutta tosiaan, aika se taitaa olla paras auttaja. Voi siis sanoa sekä hyvässä että pahassa että kyllä se aika kuluu nopeasti vauvan kanssa.
Hei, jos tuntuu, että haluat kokeilla jotain ”erilaista” vatsavaivoihin, niin aikoinaan Saksassa vastasyntyneiden osastolla toiminut sairaanhoitaja tuttuni kertoi, että siellä kaikille annettiin laimeaa fenkoli teetä vatsavaivoihin. Siis ihan vähän kerrallaan ja lusikalla ja tietenkin jäähtyneenä. Voimia teille.
Fenkoliteetä, totapa pitää googlata jos löytyisi jotain infoa!
Paljon voimia vauvan kanssa! Meillä kolmas lapsista oli myös kovin vatsavaivainen. Ainoa mikä auttoi oli omasta ruokavaliosta karsia kaikki voimakkaat maut pois. Esim. Omena, sipuli ja ruisleipä pois. Vielä nytkin 8 kuinen vauva nukkuu huonosti jos olen sipulia syönyt jossain ruuassa. Meillä myös vauva kakkaili 10 kertaa päivässä jos söin jotain väärää ja päiväunet olivat vaan lyhkäsiä pätkiä. Toivottavasti joku apu löytyy teille!
Voi ei, kuulostaa rankalta! Tää on kyllä niin hankalaa arvailla mikä ruoka vaikuttaa mitenkin, mutta ehkä ajan myötä niitäkin alkaa huomaamaan paremmin.
Meillä huudettiin yötä päivää ensimmäiset neljä kuukautta ja koliikki olisi ollut toivotumpi vaihtoehto.Nukuttiin huonosti sekä yöt että päivät ja käytiin lääkärissä ihmettelemässä,mikä on vialla.Vyöhyketerapiaakin kokeiltiin ja sielläkin vaan huudettiin,myös ennen ja jälkeen.Vauva ei viihtynyt sylissä,lattialla,vaunuissa,autoissa tai missään viittä minuuttia pidempään.Ainoa ”diagnoosi” oli voimakas temperamentti,joka osoittautui oikeaksi.Vauva lähti ryömimään 4 kk:den iässä,jolloin huutaminen väheni huomattavasti.Puolivuotiaana seisoi tukea vasten ja juoksi 9 kk:den iässä,jolloin tuli ensimmäiset kunnon sanat.Kehitys on ollut melkoista ja ikäisiään edellä on edelleen näin kolmen vuoden jälkeen.Se huuto oli todella raastavaa kun kaikkeni yritin eikä mikään auttanut.Huudetaan meillä edelleenkin,mutta nykyisin syynä on ”tyhmä äiti”. 🙂 Jokainen lapsi on siis erilainen ja jollekin liikkeelle lähtö voi olla suuri helpotus.
Kuulostaa niin älyttömän tutulta ja myös rankalta!! Sun sanat vois olla ihan suoraan Minean vauva-ajasta. Meillä oli nimittäin täsmälleen tuollaista ja temperamenttinen tyttö on edelleen. Kehityksessä myös ikäisiään monessa asiassa edellä, ja liikkuminenkin eteni ihan niin kuin teilläkin!
kiitti vinkistä! pakko tosiaan kokeilla IHAN KAIKKI keinot auttaakseen vauvan vatsakipuihin 🙂
Kyllä sitä vanhempana on tosiaan valmis ihan mihin vaan. Ootteko jo testanneet vyöhyketerapian?