Hyvin rullaa ihan noin kaiken kaikkiaan, mutta erityisesti potkupyöräily tuntuu olevan viime päivien THE juttu. Ensimmäisten ehkä viiden kerran jälkeen olin jo täysin luovuttamassa, vaihtamassa takaisin kolmipyörään, jota Minea jo jaksaa polkea vähän pidempiäkin matkoja. Mies oli vakuuttunut siitä, että Minea kyllä oppisi potkupyöräilyn ja oli jopa laittanut (tai vähän niin kun jo myynyt!) kolmipyörän torille myyntiin. Mä panikoin, käskin perua kaupat ja ajattelin, ettei potkupyörä ollutkaan meiän arkajalalle oikea valinta. Kunnes mentiin harjoittelemaan alamäkeen. Riittävässä vauhdissa Minea hoksasi mikä homman juju on, ja nyt pyörällä mennään kaikkialle, siis ihan joka paikkaan.
Eilen Minea potkutteli käsittämättömät pari kilsaa edestakaisin pyörällään, kun käytiin kaveriporukalla lounaalla ja illalla vielä siihen päälle kilometri jos toinenkin lähikauppaan. Potkuttelu sujuu jo niin hyvin, että mielessäni suunnittelin loppukesän juoksulenkkejä Minea vieressä pyöräillen. Kunhan vaan löytyy suht tasaiset maastot, sillä ainakin vielä isommat alamäet on niin jänniä että ne jarrutellaan alas, ja jyrkät ylämäet talutetaan.
Laajavuoren Kona Storessa käydessämme pari viikkoa sitten Minea sai mukaan siistit tarrat, jotka piti kotona tietenkin heti liimata pyörään. Kuinka käsittämättömän hieno toi pyörä nyt on!
Jokaisen katu-uskottavan äidin uusin asuste 😀 Kaivoinpa muuten kaapista eilen tuon viime syksynä vähälle käytölle jääneen Michael Korsin takin, täydellinen ulkoilutakki näille keleille!
Selkeästi meidän pikkuminin innostus tarttuu muhunkin, sillä melkein yhtä innoissani oon mäkin joka välissä lähdössä ulos potkuttelemaan Minean kanssa. Onkin jo jonkin aikaa tuntunut hölmöltä työnnellä tyhjiä rattaita vieressä, kun joka lenkki päättyy jossain vaiheessa siihen, että Minea haluaa itse kävellä – paitsi tästä eteenpäin rattaat saa jäädä kokonaan kotiin! Onko muilla kenties koettu samoja oivalluksia?
Mulle on jotenkin kauhee kynnys jättää rattaita kotiin, vaikka neiti ei enää melkein koskaan niissä istukaan. Työntelen niitä siis yksinään, ihan vaan varalta 😀
Niin mäkin oon tehny melkein puolisen vuotta, mutta nyt rohkaistuin :)!
Meillä mennään rattailla tai siis ainakin ne on aina mukana! Potkupyörä oli kans tarkoitus hankkia, mutta se sit jäi. Täytyy varmaan nyt uudelleen ottaa asiaksi hankkia minille sellainen. Oliko tuo teidän pyörä minkä hintainen? Jalat ilmeisemmin ylettää hyvin Minealla maahan (onko hän minkä pituinen?). Tuollahan ei voi potkutella, jos se on liian korkea ja netistä en sen takia uskalla ostaa..
Minea on nyt reilut 90cm pitkä ja tolla pyörällä hyvin kyllä ylttää jalat. Tää pyörä maksoi noin 190€, on siis aika paljon hinnakkaampi kun potkupyörät yleensä.. Luotan siihen, että jälleenmyyntiarvokin on sitte hyvä, ja menis tää varmasti useammalla lapsellakin kun on ihan kunnon tekoa!
Kaverilla on vähän lyhyempi tyttö, jolla on joku marketin pyörä ja siinäkin hyvin yltää jalat maahan. Huomattiin sellanen ero noissa pyörissä, että Minean pyörä kulkee ehkä aavistuksen hitaammin, kun on laakerit sun muut. Minean pyörässä ohjaustanko pysyy paremmin suorassa, kun kaverin tytön pyörässä se meinaa vipata vähän puolelta toiselle pienestäkin liikkeestä. Kannattaa siis ehdottomasti käydä koeajamassa!
Kiitti. Täytyy joo käydä koejamassa pyörä ennen ostoa. Tuo teidän pyörä on kyllä tosi kiva.