Johan on taas ollut viikko! Totesin instassa, että tämä vuosi olisi voinut alkaa paremminkin, mutta niin täytyy sanoa myös, että töihinpaluu loman jälkeen olisi sekin voinut olla noh, erilainen. Alan vähitellen ymmärtää sitä, miksi pienten lasten äitejä ainakin sanotaan syrjittävän työmarkkinoilla, koska tottahan se vain on, lapset on jatkuvasti kipeinä ja useimmiten se on äiti, joka jää pois töistä ja lasten kanssa kotiin. Itsekin olen elokuun jälkeen ollut töistä pois enemmän kuin yhteensä koko urani aikana ennen aikaa kahden lapsen äitinä. Jos kaksilapsisessa perheessä sairastetaan näin paljon enemmän verrattuna yhteen lapseen, niin kolmen tai neljän kanssa tilanne on varmaan jo toivoton?

Minean vatsataudin mentyä ohi olin jo täysin varma, että tällä kertaa me muut onneksi säästyttiin tartunnalta, mutta ensin huonoa oloa alkoi tuntea Niko, ja sitten keskiviikkona hoidosta haettaessa hoitajat kertoivat Nooan olevan kipeänä. Lopulta olimme lauantaina siinä tilanteessa, että jokainen meistä oli vähintään oksentanut, ja pienimmälle tauti tuli rajuimpana. Muuten en sairastamisista ja kotipäivistä niinkään ahdistu, mutta tällä hetkellä vatsatauti tuntui tulevan huonoimpaan mahdolliseen saumaan raksa-aikataulujen puskiessa vauhdilla eteenpäin, taudeista välittämättä.

Aiemmin olin vanhempieni kanssa suunnitellut lasten ehkä menevän tänä viikonloppuna hoitoon Hollolaan, tai vaihtoehtoisesti he tulisivat meille katsomaan lapsia, ja me molemmat pääsisimme raksalle. Vatsatauti tuli ja siirsi nämä suunnitelmat ensi viikolle, mutta tänään kaikesta huolimatta meidän pihaan ajoi täysin yllätyksenä tuttu auto, ja saimme kuin saimmekin parin tunnin ajan raksa-aikaa. Jos musta tuntuu, että olen lasten sairastelujen takia vähän väliä pois töistä, niin olen myöskin saattanut kehitellä huonon omatunnon siitä, etten ole käytännössä osallistunut talon valmistumiseen millään tavalla. Tai noh, mitä nyt kiristelemällä hermoja lasten kanssa kotona ollessa, varsinkin näinä sairaspäivinä jolloin ei pääse edes ulos. Tänään tein toisen konkreettisen asian raksalla, sen lisäksi että aiemmin lakkasin vanerikattoa, koitin nimittäin raivata pihaa siistimpään kuntoon. Saatoin jopa vähän innostua ja pyytää Nikoa tyhjentämään kärryn roskista mahdollisimman pian, jotta pääsen täyttämään sitä uudelleen. Raksajätteen heittely peräkärryyn on nimittäin kutakuinkin ainoa homma, jonka voin edes kuvitella luonnistuvan samalla lasten (Nooan!) perään katsoen.

Lasten hoitopaikan kiertävä kyläilijä Tarvo-nalle pääsi raksalle mukaan ihmettelemään lattian hiomista. Huomenna alkaa keittiön asentaminen, joten lattian on siltä osin valmistuttava tänään, jos toivoo mikrosementin olevan siististi kaappien alla.

Kun siistimishommat oli valmiina, pidettiin pullatauko ja ihmeteltiin, voiko tosiaan olla että alle kuukauden päästä jo asutaan uudessa kodissa. Sitä ei ole kauheasti ehtinyt kaiken kiireen keskellä ajatella, tai luulen että ajatukset on tällä hetkellä suunnattu yhteen projektiin kerrallaan kun valmista on saatava tietyssä aikataulussa, jotta Kylätimpurit pääsee tekemään oman osuutensa ajoissa. Mielestäni nyt voitaisi sopia, että sairastelut oli tammi- ja helmikuun osalta tässä, niin ehkä se helmikuun ekan viikon muuttokin voisi onnistua.