Tuli tässä eilen osallistuttua yhteen piratismia koskevaan keskusteluun eräässä lastenvaateryhmässä facessa. Jossain vaiheessa keskustelu johti siihen, että kirjoitin kaiken ostamisen olevan aina muutakin kuin järkiperustaista. Olen ”kakkosammatikseni” opiskellut markkinointia, ja muistan kuinka jossain koulutehtävässä pohdin pitkään, onko itse asiassa olemassa yhtäkään ostosta, jonka ihminen pystyisi tekemään vain järkeen pohjautuen? Parhaat esimerkit edes lähelle järkivalintaa taisivat minulla olla tenttikirja tai lääkärin määräämä lääke apteekista, sillä jo tavallisten ruokaostostenkin ostamiseen liittyy niin paljon valinnanmahdollisuuksia, ja valintojahan aina ohjaa meidän omat mieltymykset, aiemmat kokemukset, mainonta jne jne. Äkkiseltään sitä ajattelisi, ettei vessapaperin ostamiseen liity sen enempää harkintaa tai tunteita, mutta niin se vaan on hienompaa kävellä sinne kassalle Lambi-paketti kainalossaan kuin tyytyä edullisemman hinnan perässä halvimpaan Serlaan.
Facekeskustelun jälkeen aloin miettiä omaa ostokäyttäytymistä. Sitä millainen kuluttaja mä olen ja kuinka täysin tunnepohjalla omakin ostamiseni on, vaikka muuten olen selkeästi enemmän järjen ihminen. En voi sanoa ostavani vain tarpeeseen, vaan tavaraa on ehtinyt vuosien myötä kertyä nurkkiin ja kaappien taimmaisille hyllyille. En siedä sekasotkua kotona (vaikka joka päivä täällä on ennemmin sotkuista kuin siistiä), ja ahdistun ylimääräisestä tavarasta, joten koitan jatkuvasti inventoida meillä kotonakin tavaraa ja vaatetta, joka ei ole vähään aikaan ollut käytössä. Tähän kuvioon ei ehkä kovin hyvin sovi se, että ostan melko paljon lastenvaatteita, mutta niitä jää koko ajan myös pieneksi niin että uutta mahtuu kaappiin tilalle kun vanhat lähtee kiertoon. Koitan pitää määrän kutakuinkin järkevänä, mutta uusien droppien ilmestymisen aikaan tulee myös tehtyä ostoksia, joita ei ihan oikeasti tarvitsisi. Huomasin viime kuussa, että lapsille oli kertynyt aika monet kevättakit, Nooalla oli välikausihaalareitakin jo kaksi ja pipoja molemmilla on kevääksi varmaan yli kymmenen. Siitä on järki kaukana, myönnetään! Päätin samantien aloittaa lastenvaatteiden ostolakon, joka on nyt kestänyt kaksi viikkoa eikä sortumisia ole ollut muita kuin Nikon ostamat lippikset lapsille. En varmastikaan ole lastenvaateshoppailija pahimmasta päästä, ja toisaalta taas ostan itselleni uskoakseni vähemmän kuin moni muu, mutta etenkin näin muuton lähestyessä karsiminen kiinnostaa enemmän kuin hankkiminen. Jo ajatuskin tästä kaikesta tavaramäärästä ja sen pakkaamisesta muuttolaatikoihin kahdesti saman vuoden aikana tuntuu stressaavalta.
Tulevana viikonloppuna on Lapsimessut Helsingissä, ja pitkään mietin itsekin lähteväni Minean kanssa messuilemaan, mutta lopulta päätin jättää tapahtuman väliin, ihan vain siksi, että tietäisin sen tarkoittavan omalta osaltani pelkästään lastenvaatteiden shoppailua. Meillä pitäisi nyt löytyä kaikki tarpeellinen tälle keväälle, ihan vasta ostin nämä kuvissakin näkyvät tuulitakit lapsille, jotka oli jälleen kerran sitä pakko saada -osastoa. Ja onneksi ostinkin, nämä on nimittäin olleet jo nyt jatkuvassa käytössä kun takit menee niin puistossa kuin kaupungillakin. Sama juttu on ollut näiden Crocsin kenkien kanssa, ja ne on olleet lenkkareiden lisäksi käytetyimmät kengät meidän lapsilla, Nooalla itse asiassa jo talvella. Bongasin nämä joskus lopputalvesta Lekmerin alesta, ja onneksi kokoarvio osui niin hyvin kohdalleen, että näissä Crocseissa on saatu kävellä monet loska- ja vesisadepäivät.
Tavarapaljoutta tuskaillessani meidän naapuri keksi aika loistavan idean, kotikirppiksen! Voisin laittaa jättimäisen kasan tavaraa, vaatetta ja ehkä joitain huonekalujakin myyntiin joskus ensi kuussa muuton aikaan. Olisiko kellään jyväskyläläisellä kiinnostusta tulla meille penkomaan tavaroita, jos jonain viikonloppuna täältä saisi hakea edullisesti kaikenlaista pois muuton alta?? Idea oli mielestäni aivan loistava, ja voisin sen kyllä toteuttaakin, mutta kertokaahan kuinka pitää vaatemäärät kohtuullisina taas jatkossa? Ja kertokaahan miten teillä tehdään lastenvaatehankintoja, aivan liian hövelisti vai järjellä tarpeeseen?
Kerro sit hyvissä ajoin jos pidät kirppiksen, olisin mielelläni tulossa! 🙂 Meillä ostetaan vaatteita vaan tarpeeseen, mutta varmasti tulisi ostettua hövelämmin jos olisin taas töissä ja rahaa olisi sitä kautta enemmän.
Mä kerron! Musta tuntuu, että tapojaan on vaikea muuttaa, oli sitten töissä tai hoitovapaalla. Kun on tottunut ostamaan lapsille, niin en ole oikein osannut järkeistää ostoksia sen enempää hoitovapaallakaan.
Hei! On kiinnostusta! Joskus mietinkin, että voisin ostaa poikasi vaatekaapin tyhjäksi (no ehkä en ihan), kun käyvät teille pieniksi. Hyvä maku sinulla kyllä on!
Itse ostan melkein kaiken alesta lapsille ja vaikka joskus tekisi hirveästi mieli ostaa uusista mallistoista juttuja, niin sinnittelen ja muistutan itseäni, että kolmen lapsen perheessä on muutenkin kuluja ihan tarpeeksi 🙂
Hehhe, kiitos! 😀
Mäkin ostan kyllä harvemmin mitään ihan normihinnalla, kun useimmiten nettikaupoistakin saa vähintään sen 15 prossaa hinnasta pois. Kolmen lapsen kanssa kaikki kulut alkaa kyllä varmaan olemaan jo aikamoiset! Ellei sitten saa sopivasti kierrätettyä lapselta toiselle.
Pakko olla järki mukana ja ostaa pääasiassa tarpeeseen, sillä tuota rahaa ei liiemmin ole ylimääräistä 🙂 Se onkin hyvä motivaattori! Kieltämättä olen monesti ihmetellyt kuinka monella kotona olevalla bloggaajalla on mahdollisuutta shoppailla niin paljon, mulla ei edes työssäkäyvänä jää paljoa ylimääräistä.
Tottahan se on, että raha sanelee aika pitkälle ne shoppailumahdollisuudet. En kyllä itsekään pystyisi ihan normihoitovapaalaisena shoppailla tällä tavalla, mutta olen molempien lasten kanssa kotona ollessa myös tehnyt ”yötöitä” eli blogia ja nyt myös valokuvauksia viikonloppuisin. Luulen, että aika monellakin bloggaajalla on jotain sivuprojekteja. Tai tietty onhan niitä ’mies maksaa’ -tapauksiakin 🙂
Tulossa mukaan kirppikselle!
Mahtavaa! 🙂
Mä olen opiskellut samoja asioita, mutta kotitaloustieteen näkökulmasta ja voi olla tieteenalan erilaisuudesta johtuvaa, että olen eri mieltä 🙂 Mun mielestä järkiostos on sellainen, joka on pakollinen ja välttämätön ja jota ilman ei siis pärjää. Esim. lapsen keväthaalari on järkiostos ja samoin vaikka kattila :D. Toki eri asiat hankintojen tekemistä tietenkin ohjaa ja monestihan on tosiaan niin, että haluaa ”hienomman” merkin, jolloin kyse ei ole enää puhtaasta järkivalinnasta.
Mä olen ostanut jo pitkään lähestulkoon vain tarpeeseen, toki joskus ostan jotain muutakin. Ennen olinkin himoshoppaaja ja sen jälkeen jopa ihan askeettinen, mutta nyt olen alkanut löytää kultaista keskitietä 🙂 Lapselle on ostettu vain pakolliset vaatteet eikä siis mitään ylimääräistä, ellei ole käytetty esim. lahjakorttia. Toki me ollaan saatu paljon kaikkea. Lapsella ei ole edes yhtään kevättakkia! Yksi välikausihaalari on tilattu ja se toivottavasti menee syksylläkin. Omasta, jo vuoden kestäneestä ostolakosta on ollut tarkoitus kirjoittaa juttu, koska se on opettanut mulle aika paljon 🙂
Mä mietin myös kotikirppistä jossain vaiheessa, mut nyt oon vaan lahjoittanut tavaraa ja etenkin lastenvaatteita pois. Koti- ja naapurikirppikset on hirmu suosittuja, joten suosittelen ja kannatan 🙂
Mä olen ollut melkoinen materialisti ennen kuin tulin äidiksi. Nykyään ostan lähinnä lapselleni ja periaatteeni on että kussakin koossa saan ostaa muutaman ”namuvaatteen” eli jonkun ihanan merkkituotteen, mutta muuten ostan hyvää käytettyä tai edullisia perusvaatteita (mustia ja valkoisia ala- ja yläosia). Vinkkini sulle, jos tahdot pitää ostohimot kurissa ja kaapit järjestyksessä, on Marie Kondon kirja KonMari-metodista. Sen kun luin, en enää vaan pysty ostamaan mitään turhaa!
Ennen tuli shoppailtua jonkin verran. Ei mitään älyyttömyksiä mutta kaikkea pientä turhaa. Se Katsottuani parikin dokumenttia aiheesta(esim viime arman pohjantäden alla.) Jakso herätti Kuinka paljon tärkeämpiäkin asioita on kuin vaatteet yms muu materia. Joskus ne itsestään selvät asiat mitä itsellä on, Perhe, Koti, Työ, Ystävät .Puuttuvat joltain toiselta.Se sai myös itseni miettimään että vaikka tykkäänkin kaunista asioista ja vaatteista kuin itsellä ja tytölläni niin ne eivät ole minulle välttämättömyys. Ja Rahan voisin laittaa mielummin säästöön pahan päivän varalle 🙂
Hei mäki olisin kiinnostunut esim.poikasi vanhoista vaatteista ja miksei esim.leluista myös 🙂 mulla siis 9kk ikäinen poika itsellä
Kotikirppis kuulostaa loistavalta! Meillä neiti 3v 8kk ja pikkujäbä 10kk. 🙂