Miten mulla (ja varmaan aika monella muullakin?!) aina tuntuu normaalista poikkeavat asiat kasautuvan kaikki samaan aikaan? Välillä on paljon seesteisempää, ja vaikka pienten lasten kanssa niitä toimettomia hetkiä ei ole juuri koskaan, niin on kuitenkin ajanjaksoja, jolloin arki vaan rullaa iisisti eteenpäin, ja illalla voi itsekin nostaa jalat sohvalle ja olla ajattelematta mitään. Just nyt ei ole sellainen hetki. Raksahommat pitää päivät kiireisenä varmasti koko tämän vuoden, mutta ne ei sillä tavalla stressaa ja pyöri mielessä heti kun aamulla ensimmäisenä herää, tiedätte varmaan mitä tarkoitan?
Se mikä viime viikkoina on tuntunut hankalalta, on tulevan syksyn kuviot. Ärsyttää, että kaikki pitää tietää jo nyt, ja itse asiassa luulinkin, että kaikki olisi sillä tavalla selvää, että elokuussa mä palaan töihin, lapset aloittaa uuden asuinalueen lähettyvillä, kivassa hoitopaikassa päivähoidon ja mä koitan päivätöiden lisäksi löytää aikaa kuvaus- ja blogihommille. Hyvä suunnitelma siihen asti kunnes eteen tuli väliaikaisen asunnon etsiminen – ja ne hoitopaikat. Väliaikaiselta asunnolta emme odota ihmeitä, mutta tietenkin olisi ihan jees löytää jokin suht viihtyisä kolmio, jossa vuokrakin olisi kohtuullinen. Yhtä kivaa aso-asuntoa kävimme jo katsomassa, mutta päätökset sen suhteen on ihan auki, koska syksyn muut kuviot ei ole vielä selkiintyneet. Isoin ongelma on hoitopaikka, sillä hain paikkoja kahteen yksityiseen päiväkotiin, soitin vähän ajan päästä perään ja kuulin, että etenkin pienten ryhmät on sen verran täynnä, ettei Nooalle todennäköisesti löydy aloituspaikkaa. Ajatus kahdesta eri hoitopaikasta, hoitopaikka eri puolella kaupunkia kuin koti ja työpaikka jossain siinä välillä – en vaan tiedä, olenko valmis käyttämään joka aamu noin tuntia pelkästään lasten hoitoon viemiseen, tai jopa pidempää aikaa jos hoitopaikkoja onkin kaksi.
Parin päivän ajan olen jopa miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että jatkaisin hoitovapaalla vielä ensi syksyn, tammikuussa muuttaisimme uuteen kotiin ja kaikki olisi paljon selkeämpää. Mutta saako hoitopaikkoja tammikuussakaan vai onko tilanne silloin entistäkin huonompi? Taloprojekti vie myös budjetin syksyllä niin tiukalle, ettei kahdesta työssäkäyvästä aikuisesta ainakaan haittaa olisi arjen pyörittämisessä. Toisaalta en haluaisi, että raha on ratkaisemassa päätöstä silloin kun on kyse siitä, mikä on lapsille toimivin ja paras ratkaisu, ennemminkin tämä jos mikä on se paikka kun taloudelliset tekijät tulisi jättää pohdinnoista kokonaan sivuun mikäli vain vähänkään mahdollista. Ääh, miten nämä päätökset voikaan olla niin vaikeita, ja pahinta on se, ettei etukäteen edes ole mahdollista ennakoida sitä, miten kaikki tulee sujumaan! Päätit niin tai näin, niin vasta aika näyttää kuinka hyvin tai huonosti lopulta asiat kääntyy, ja silloin on turha miettiä taaksepäin tänään tehtyjä ratkaisuja.
Kunnallisella puolella on hoitotakuu, joka takaa jokaiselle lapselle hoitopaikan, ja meidänkin uuden kodin lähettyviltä löytyisi uudehko päiväkoti, johon lapset hyvinkin voisi saada mahtumaan. Blogia kuitenkin pidempään lukeneet tietää, kuinka päiväkotivastainen olen silloin kun kyse on pienistä lapsista, ja Nooahan olisi syksyllä vasta 1,5-vuotias. Vaihtoehtona oleva kunnallinen päiväkoti on noin 130 lapsen laitos, jossa asiat hoidetaan minuuttiaikataululla, niin että jokaisella ryhmällä on omat tiukat aikaikkunansa esim syödä välipala tai pukea ulkoiluun. Jos Nooa aloittaa syksyllä päiväkodissa, haluan ehdottomasti että päiväkoti on yksilöä huomioiva, pienempi ja jollain tavalla erityinen. Plussaa on sekin, että kahdesta yksityisestä, joihin olemme paikkoja hakeneet, löytyy kokemusta ystäväpiiristäni.
Emme tietenkään ole unohtaneet perhepäivähoitoakaan, vaan olen koittanut kysellä hyvistä hoitajista tuttujen kautta. Viimeksi kun Minealle haettiin hoitopaikkaa, oli sen löytäminen huomattavasti helpompaa kun itse asutaan samalla alueella, josta hoitopaikka oli hakusessa. Puistossa ja perhekahvilassa törmäsi jatkuvasti äiteihin, hoitajiin ja perhepäivähoitajiin, joilta sai loistavia vinkkejä, hyviä kontakteja ja ennen kaikkea, kuuli kokemuksia eri hoitajista. Nyt meillä ei ole mitään mistä lähteä liikkeelle muuta kuin kasvottomat nimilistat puhelinnumeroineen kaupungin sivuilla, ja oma intuitio ja ihmistuntemus, jotka nekin voi pettää. Tiedän, joillekin teistä tämä koko pohdinta kuulostaa ylihysterisoinnilta, mutta hoitopaikan valinta, etenkin pienelle lapselle, on mulle henkilökohtaisesti päätös, jossa en tahdo mennä vikaan ja myöhemmin todeta, ettei olisi kannattanut. Kun on kyse lapsista, tahdon näinkin isojen päätösten olevan tarkkaan harkittuja, ei hätiköityjä ja ”pakon sanelemia” ratkaisuja, joiden kanssa ei tunnu hyvältä jatkaa arkea.
Nooan vaatteet: pipo: POMPdeLUX (aiempi kausi) // Ucon college*: POMPdeLUX // hanskat: Kivat (saatu) // farkut: Zara // kengät: Converse
Minean vaatteet: pipo: POMPdeLUX (aiempi kausi) // takki: Lindex // Harmony paita*: POMPdeLUX // Ingalls hame*: POMPdeLUX // Hamina sukkahousut*: POMPdeLUX // kengät: Converse // hanskat: Kivat (saatu)
Joka päivä kun katselen näiden kahden touhuja, mietin kuinka ihanaa onkaan vielä olla kotona, ja on myös mahtavaa nähdä, miten läheisiä Nooa ja Minea on toisilleen. Päiväkodissa lapset olisi eri ryhmissä suurimman osan päivää, joten se varmasti näkyisi jollain tavalla meillä arjessa, vai onko teillä hoidonaloitus vaikuttanut sisarussuhteeseen?
Näitä kuvia nappailin aiemmin tällä viikolla, kun olimme lähdössä kaupungille, ja sain nauraa maha kippurassa kun molemmat hassuttelivat vuorotellen toisilleen ja selkeästi ymmärsivät toisiaan ihan eri tasolla kuin mitä mä tulen koskaan ymmärtämään. Aurinko paistoi ja ilma oli ihanan lämmin, niin lämmin että päästiin liikenteeseen pelkällä hupparilla ja tyllihameella, jotka yhtenä päivänä kolahti postilaatikkoon muun POMPdeLUXin tilauksen kanssa. Nooan huppari on sopivan paksua käytettäväksi jo näille keleille, ja veikkaan jo nyt että siitä tulee yksi kevään ja kesän lemppareista. Minealle tilasin jällen kerran aika paljon perustrikoota, ja nimenomaan näissä pastellisävyissä, olen nimittäin saattanut lievästi hullaantua pastelliin – oli kyse sitten vaatteista tai sisustuksesta!
Vinkkinä vielä muillekin, että POMPdeLUXilla on nyt keskiviikosta sunnuntaihin eli 13.-17.4. menossa kamppis, jossa kaikkiin vähintään 50€:n arvoisiin shopping advisorin kautta tehtyihin tilauksiin saa ilmaiset postarit. Vaihtaminen ja palauttaminen on myös maksutonta, joten riskiä kokovalintojen kanssa ei ole. Meille otin Minealle kaikki koossa 110-116cm ja Nooalle 86-92cm, esim tämä sininen hupparikin on jo 92cm. Joko meidän pikkujätkästä on oikeasti tullut noin iso <3 Saattaa olla, että hoitomietteetkin on tällä kertaa ihan erityisen vaikeita, kun hoitoon menijöitä onkin yhden sijaan kaksi, ja kaiken lisäksi Nooa tulee varmaan ikuisesti olemaan mun ajatuksissani se ylisöpö pikkumies, joka koittaa pärjätä siskolleen tekemällä kaiken mahdollisen perässä!
*postaus sisältää mainoslinkkejä
Kuulostaa kyllä hysterisoinnilta tuon kunnallisen kanssa 🙂 Me asutaan eri Kaupungissa, isommassa sellaisessa ja lapsi aloitti kunnallisessa 1,5-vuotiaana. Päiväkodissa on 4 ryhmää eli lapsimäärä on suht iso, mutta ryhmät mukavan kokoisia ja ryhmien sisällä on vielä pienryhmät joissa otetaan ikä huomioon. Kunnallisessahan yleensä on mahdollisuus myös sisarusryhmiin joissa teidän lapset saisivat olla samassa ryhmässä koko päivän 🙂 meillä on myös piha jaettu kahtia ja molemmilla puolilla on oman ikäisten keinut/liukumäet yms 🙂
Kannattaa ainakin tutustua vaihtoehtoon!
Ihan varmasti noita hyviäkin vaihtoehtoja löytyy, ja jos tuollaiseen sisarusryhmäänkin pääsisi, niin olisihan se hyvä juttu! Ollaan kyllä koitettu tutustua eri vaihtoehtoihin suht laajastikin, mutta itseä häiritsee erityisesti se, että kaikki päiväkodin työntekijät, joiden kanssa olen jutellut, sanovat että etsi vaan ennemmin pienemmälle lapselle joku muu paikka kuin päiväkoti..
Onnea vaan etsintään päivähoitomaailmassa tuolla vaatimustasolla ja aseenteella. Sitä lapsenparasta kun korostat, niin miettisin sitä myös siinä kohdalla, kun niiden elämää auki kirjoitat ja kuvaat tänne blogiisi. Itse pohtisin myös käsitettä yksityisyydensuoja lapsella hieman tarkemmin.
Vaatimustasolla? Siis tarkoitatko sitä, että haluan mahdollisimman kodinomaista ja stressitöntä hoitoa lapsilleni? Asenne mulla kyllä varmaankin on ja nimenomaan jättimäisiä päiväkoteja kohtaan, mutta se on jotain, mikä tuskin tulee koskaan muuttumaan.
Ja kiitos muistutuksesta, olen kyllä hyvinkin miettinyt, onko blogin pitäminen lapsilleni haitallista. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että asiat joita kirjoitan, ovat sen verran arkipäiväisiä, että voisin niistä keskustella puistossa kenen kanssa tahansa, ja siksi myös blogissa.
Ei kuulosta hysterisoinnilta, olen itse ihan samanlainen 😀 Itse varmaan jäisin kotiin tuossa tilanteessa, kyllä niitä paikkoja yleensä tammikuussakin on.
No hitsit, kun tuntuu vähän siltä, että talous kuitenkin sanelee näitä päätöksiä siinä suhteessa, että töihin on mentävä.. Voisi sanoa, että aika harmittavaan rakoon tuli tämä meidän raksaprojekti siinä mielessä.
Mielestäni ei ole juurikaan väliä viekö lapset päiväkotiin vai perhepäivähoitoon, vaikka pienestä lapsesta on kyse. Varmasti väittelyn tästä saa aikaiseksi, mutta oma mielipiteeni on mikä on. Parasta olisi kotihoito, mutta jos se ei ole mahdollista, täytyy ottaa mitä saa. Suomessa osataan olla niin älyttömän vaativia, mutta harvassa Euroopan maassa voi toivoa pääsääntöisesti laadukasta kokopäiväistä päivähoitoa alle 300 eurolla kuussa. En ole kuullut kyllä yhdestäkään pikkulapsesta, joka olisi mennyt ”pilalle” päiväkodissa, vaikka ryhmät ja ympäristö voivatkin olla stressaavia. Mutta jos tietynlaista hoitoa haluaa, sitten pitää hoitaa lapsia kotona ja ainahan voi yrittää toki etsiä parasta ratkaisua. Toivottavasti löydätte sopivan ratkaisun!
Onneksi meillekin näyttäisi se paras mahdollinen ratkaisu löytyvän – sen kotihoidon jälkeen. Ymmärrän kyllä tonkin pointin, että täällä osataan vaatia, vaikka muualla tilanne ei ole edes näin hyvin, mutta toisaalta olen myös aika kyllästynyt suomalaisten ainaiseen vertailunäkökulmaan. Kaikissa tilanteissa voisi ajatella, että jollain toisella on vielä paremmin/huonommin, mutta se kun ei valitettavasti muuta sitä omaa tilannetta. Jos naapurin mummo ei saa terveyskeskuksesta tarvitsemaansa palvelua, niin tottakai siitä saa huutaa kovaan ääneen, koska meillä nyt kuitenkin Suomessa on se julkinen terveydenhoito. Vähän ehkä kärjistettyä, mutta pointtina kuitenkin se, että niin kauan kun täällä tarjotaan hoitoa 300 eurolla ja itse saa paikan valita, niin ihan varmasti haluan äitinä ajatella, että olen tehnyt parhaani lasteni paikkaa hakiessa.
Voi 1.5-vuotias on kyllä mielestäni kovin pieni päiväkotiin. Itse kyllä tässä kohtaan odottaisin ehdottomasti sinne tammikuulle että hän olisi vähän isompi ja osaisi mahdollisesti jo puhua. On kuitenkin kyse vain puolesta vuodesta, mutta tuossa iässä se on lapselle paljon. Ehkä yhden puoli vuotta voisi elää hieman säästellä taloudellisesti että pieni saisi olla vielä kotona niiden rakkaimpien kanssa.
Tuo on niin totta, mutta valitettavasti tilanne näyttää siltä, että töihin on kuitenkin elokuussa mentävä.. Tuntuu se kieltämättä pahalta, mutta luulen että itken ekana päivänä siellä päiväkodin ovella joka tapauksessa, oli lapset minkä ikäisiä vaan 🙂
Omia lapsia ei vielä ole, mutta tuttavaperheiden kokemuksen perusteella voisin sanoa, että hoidon aloitus näyttäisi vaikuttavan positiivisesti sisarussuhteeseen. Silloin kun ollaan kotona, niin menee helposti sisaruksiin hermot kun niiden kanssa on suunnilleen koko päivän joka päivä. Sitten kun hoidossa ollaankin erillään, omien kavereiden kanssa, niin tuntuu erilailla kivalta päästä kotona taas leikkimään sen oman sisaruksen kanssa, eikä riitoja tule niin helposti yms.
Toi on kiva kuulla, toivottavasti meilläkin menee yhtä kivasti! Vielä Nooa on niin pienikin, ettei niillä Minean kanssa juurikaan tule riitoja, mutta pian sekin aika on edessä..
Tsemppiä kovasti päätöksentekoon, ei ole helppo paikka. Meidän Nooan ikäinen pikkuneiti (jota snäpissäkin olet joskus nähnyt 😉 aloitti päiväkodissa viikko sitten. Yksityisellä, mutta kaupungin palvelusetelillä, sillä kaupungin puolelta ei paikkaa ollut meille antaa. Olisin ollut yhtä tyytyväinen kunnalliseen pk-paikkaankin. Huomasin itse, että kun päätös minun töihin paluusta ja neidin hoitopaikan hausta oli tehty, helpotti se huomattavasti omaa ahdistusta. Tiesin, että näin tulee tapahtumaan eikä sitä tarvinnut enää miettiä. Ei ollut helppo päätös minullekaan ja alunperin olin tosi vahvasti sitä mieltä, että haluan ehdottomasti jäädä vielä kotiin, mutta nyt olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Käyn töissä vain 3pv/vko, mikä tarkoittaa että vietän suurimman osan päivistä kuitenkin edelleen naperon kanssa kotona! Meidän päiväkotiryhmä on aivan ihana pienten ryhmä, jossa on tosi kivat hoitajat ja luotan heihin 100%. Tällä lyhyellä kokemuksella minulla ei ole pahaa sanottavaa päiväkodistamme. Onneksemme saimme paikan pienestä päiväkodista, jossa on vain kolme ryhmää, joten meidän todellisuutta ei ole tuo yli 100 lapsen laitos. Mutta kuten sanoit, oikeaa ratkaisua ei voi etukäteen tietää, ja siksi halusinkin kertoa meidän tilanteesta.
No mutta tollainen pehmeä lasku on varmasti tosi ihana molempien kannalta! Ja oon kyllä itekin varma, että kun oon pari viikkoa ollut töissä ja lapset hoidossa, niin kaikki tuskailu loppuu siihen. Nyt vaan tuntuu erityisen vaikealta, kun näitä päätöksiä tekee ja joutuu puntaroimaan ties mitä tekijöitä, vaikka loppujen lopuksi haluisi vain tehdä niin kuin on lapsille paras..
Olen itse ollut yhtä kriittinen hoitopaikkojen suhteen. Kaksi vanhempaa olivat kunnallisessa pk:ssa ja juniori yksityisellä ja ainakin meidän tapauksessa eroa oli kuin yöllä ja päivällä yksityisen hyväksi. En tiedä mihin päin Jyväskylää olette rakentamassa, mutta suosittelen sporttipäiväkotia Palokassa ja tiedän yhden todella hyvän pph:n Lohikoskelta 🙂
Saattaa olla, että olinkin yhteydessä tuohon mainitsemaasi perhepäivähoitajaan, mutta hänellä oli paikat täynnä. Nyt onneksi kuitenkin näyttäisi siltä, että saadaan kuin saadaankin asiat järjestymään parhain päin!
Mun mielestä et todellakaan hysterisoi, täällä toinen, vaikka omat lapset eivät ole vielä ikinä olleet missään hoidossa. Itse tosin hoitomuodosta riippumatta pelkään eniten sitä, millaisia hoitajia sitä saattaakin tulla vastaan, oli sitten pieni tai iso laitos…
Tänään juuri olin lasten kanssa leikkipuistossa, jossa samaan aikaan päiväkotiryhmä. Siinä kuuntelin kun vähintään 4 hoitajaa jutteli keskenään, kukaan ei vaikuttanut olevan lasten kanssa, vaikka lapset meni siellä ympäri puistoa. Yksi näistä ”hoitotädeistä” vähän väliä rääkyi ja raivosi milloin kellekin lapselle, mitä ”pahaa” olivatkin milloinkin tekemässä. Yhden pojan suorastaan repi pois keinusta, kun ilmeisesti teki jotain kiellettyä, ja poika kaatui sen seurauksena maahan. Tuskinpa täti sitäkään yhtään pahoitteli. Hitto että tuli paha mieli, kun sitä touhua katseli 🙁
Tottakai ymmärrän, että hermot ne palaa välillä hoitajillakin, mutta kuinka paljon tuolla voikaan olla täysin lapsista kiinnostumattomia/epämotivoituneita henkilöitä päiväkodeissa ym. töissä, joita ei todellakaan kiinnosta kohdata lapsia edes inhimillisesti 🙁
Ja varmasti on niitä ihaniakin hoitajia, mutta sekin on laiha lohtu, jos kuitenkin yksikin heistä kohtelee lapsia ihan ala-arvoisesti, ja sellaisen annetaan jatkua.
Totesin vaan että kyllä niin kauan hoidan kotona omat lapseni, kun vain mahdollista.
Se on kyllä melkoista arpapeliä hoitajien suhteen, ja itselle pahin olisi hoitopaikka, jossa työntekijät vaihtuisivat tiuhaan. Mekin asutaan ihan päiväkodin vieressä tällä hetkellä, ja paljon tulee sivusta katseltua sitä, miten hoitotädit seisovat pihalla keskenään juoruamassa toistensa kanssa. Käydään myös pusitoilemassa samalla pihalla kuin useat perhepäivähoitajat, ja heidänkin työtään on päässyt seuraamaan. Meillä nyt onneksi tilanne näyttää ratkeavan vielä ihan hyvin, vaikka tietenkin paras vaihtoehto olisi se kotihoito..
Olen terveydenhoitaja ammatiltani, paljon siis perheiden/äitien kanssa tekemisissä.. Einole koskaan tullut vastaan äitiä, joka olisi harmitellut kotivuosia ja lasten kotihoitoa!! Sen sijaan äitejä, jotka myöhemmin miettivät että ”olisi voinut olla pidenpään kotona” tulee vastaan useastikin.. Lapset ovat niin pieniä vain sen hetken 🙂
Tiestysti perheillö eri tilanteet ja tarpeet, mutta jos itsekin harkitset hoitovapaan jatkamista, niin iso peukku sille!!
Toi on varmasti ihan totta! harmi vaan, että meillä tämä taloprojekti tuli siinä suhteessa huonoon saumaan, että se aika pitkälti sanelee myös mun töihinpaluuta..
Mä taas ehdottomasti jätän nuo pph:t väliin jos mahdollista, ellei sitten tosiaan tiedä että kultakimpale löytynyt, päiväkodeista löytyy kuitenkin aina motivoitunutta/innostunutta henkilökuntaa ja jos joku ei niin motivoitunut niin joku toinen ehkä paikkaa sen, pph taas on yksin, jos tekee mieli kiukutella lapsille niin sen tekee (ja tämä nähty ja koettu). Olettaisin että oma lapseni on ollut tuossa teidän lähellä olevassa yli 100 lapsen pk:ssa, kehun sitä kuitenkin, siellä ei lasta viedessä todellakaan tiennyt olevansa niin isossa ”laitoksessa”, kaikki ryhmät osastoitu niin tehokkaasti että jokainen on oma päiväkotinsa, omat piha-alueet jne. viihdyimme asiakkaina toisin kun yksityisessä pk:ssa jonne lapsi siirtyi eskariin, uusi hieno pk, mutta en tykännyt yhtään. Odotukset oli ehkä kovemmat kuin kunnalliselta puolelta (ihan jo maksujenkin takia) mutta ei kyllä mennyt kuin strömsössä…lisäksi jos maksuja miettii niin kunnallisella puolella tosi hyvin toimivat maksuhyvitykset. Mutta ihan nyt en tosin näillä puheilla lähtisi kunnallista päivähoitoa lyttäämään, aika hyvin moni asia versus yksityiseen (missä henkilökuntakaan ei usein viihdy niin hyvin kuin yksityisellä puolella)
En mäkään rinnastaisi yksityistä versus kunnallista sillä, että toinen olisi parempi tai huonompi, mutta yksityiselle laitettiin sen takia hakemusta, että niistä pääsee paremmin itse valitsemaan paikan, johon haluaa. Aikoinaan kun Mineallekin haettiin perhepäivähoitoa kunnalliselta puolelta, tarjottiin meille lopulta hoitajaa, jonka olin samoissa puistoissa pyöriessä todennut kaikkein epäsopivimmaksi meille (puhui hoitolastensa asioista kovaan ääneen julkisesti ja vei lapsia kaikkiin mahdollisiin päiväkerhoihin, jotta itse pääsi samalla istumaan kahville). Olisi ollut aikamoinen isku mulle viedä Minea hoitoon kyseiselle henkilölle ellei oltaisi aiemmin saatu tuota yksityisen paikkaa. Tietty ero päiväkodeissa ei ole ihan niin räikeä kuin huonolla vs hyvällä perhepäivähoidolla.
Hei!
Minulla on 1.5-vuotias lapsi ja olen itse ollut nyt viimeiset 8kk päiväkodissa kunnallisella puolella pienten ryhmässä töissä. Itse kannatan ehdottomasti kunnallisen puolen päiväkotia,sillä yksityisten päiväkotien todellisuus on monesti valitettavan karu:päiväkoti voidaan markkinoida vanhemmille es.liikuntapäiväkotina,mutta liikunnan määrässä tms ei todellisuudessa ole eroa kunnalliseen päiväkotiin jossa noudatetaan kunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa joka sisältää tietyn verran ja monipuolista liikuntaa aina toimintakautta kohden. Tämä vain esimerkkinä. Kunnallisen puolen päiväkodeissa myös henkilökunta määrä on monesti isompi kuin yksityisellä joka on kuitenkin bisnestä tekevä laitos. Yksityisellä puolella työntekijöiden vastuulle kuuluu usein myös siivousta ja ruokahuoltoa lasten hoidon lisäksi,mikä kunnallisella puolella on nykyään harvinaista.
Ja olin itse töissä pvkodissa missä oli n 100 lasta yhteensä. Itse näkisin ettei 100 lapsen päiväkoti kero vielä mitään siitä millaista hoitoa lapsesi saa juuri tietyssä ryhmässä tietyiltä aikuisilta. Ison päiväkodin hyöty on myös että pienten puolelta voidaan siirtää suoraan isojen osastolle tuttujen aikuisten pariin ja sieltä taas eskariin ja jatkumo ja tutut kaverit ja tutut”naamat”lapsen elämässä säilyy koko päiväkoti uran ajan. Isossa pv kodissa myös sijaisia saadaan monesti ryhmien sisäisillä siirroilla eli sijainen onkin lapselle tuttu naapuri ryhmän täti eikä umpituntematon.
Joka tapauksessa lapsen parasta hoitoa on kotihoito,oma äiti tai isi .
Lapset ovat pieniä vain kerran,lapset odottavat äitiä. Lapsen aikakäsitys on erilainen kuin aikuisen.
Kuuntele valinnassa sydäntäsi,se kertoo oikeaa monesti.
Mukavaa kevään jatkoa teille!
Oikein hyvä kommentti, ja varmasti totta kaikki tuo! Mielelläni kyllä vielä jatkaisin lasten kanssa kotona, mutta nyt kuitenkin näyttää siltä että töihin on mentävä elokuussa. Onneksi meillekin taitaa lopulta aueta ihana hoitopaikka, joka on se ”paras” ratkaisu näillä mahdollisuuksilla. Aurinkoista kesää myös sinulle!