Tulipahan tähän väliin oikein kokonainen yksi postaus, ja sekin reseptivinkki, ennen kuin taas palaan näihin juhlafiiliksiin. Nooan juhlat on nyt juhlittu, mutta vuorossa on isosiskon 4-vuotispäivä ja vähän erilaiset teemabileet. Kaverit ja sukulaiset on tulossa vasta viikonloppuna, ja tänään ”juhlittiin” ihan vaan omalla porukalla eli annettiin muutama lahja, syötiin herkkuja ja puhallettiin kynttilä. Iltapäivällä ehdin vielä ottaa Mineasta 4-vuotiskuvatkin, kun inspiraatio iski ihan yllättäen ja tyttökin suostui poikkeuksellisesti istumaan hetken aikaa kuvattavana. Tai no, lahjoin Minean yhdellä karkilla, mutta aika hyvin siltikin, parikymmentä minuuttia kuvausta ja vain yksi karkki!

Jonkun verran olen blogissani kuullut kritiikkiä, siitä että meidän kaveriporukoissa järjestetään liian övereitä synttäreitä lapsille, ja panostetaan liikaa juhliin noin yleensäkin. Itse ihmettelen aika paljonkin taas sitä, mitä överillä oikein loppujen lopuksi tarkoitetaan? Tilattua kakkua, isoa määrää vieraita, useamman päivän juhlintaa, koristeluita? Mikä on se raja, missä ylitetään tavallinen ja siirrytään sinne liika on liikaa -kategoriaan? Kyllä mun kaveripiirissä juhliin tilataan kakkuja, koristellaan asuntoa ja tarjotaan muutakin kuin keksejä ja kääretorttua ihan ilman blogiakin. Siitä se ei siis voi johtua. Se ei myöskään ole pelkästään tämän ajan ilmiö, koska muistan kuinka äitini leipoi mun ja veljeni synttäreille monenlaiset pullat, piirakat ja perhos-, auto- tai nallekakut. Ei juhlien järjestäminen ole koskaan tuntunut mulle taakalta ja voin sanoa, etten tuntisi oloani luontevaksi, ellen säätäisi, askartelisi ja leipoisi sata lasissa. Leivonhan mä muutenkin viikottain!

Hassuinta näissä ihmettelyissä on se, että maailmasta löytyy joukko ihmisiä, joiden mielestä ruma ja vaatimaton on aina jotenkin aidompaa kuin nätti ja ylitsepursuava. Ei mullakaan ole täydellistä silmää asettelulle, enkä näe sellaisten asioiden eteen kovastikaan vaivaa, vaan meillä juhlat on aina sen näköiset kuin laittajansakin, mutten silti koe, että jonkun, joka osaa jo pienellä vaivalla tehdä arjesta nätimpää, elämä olisi millään tavalla epäaidompaa. Niihin asioihin panostetaan, joista nautitaan, jollekin se on hienojen sukkien neulominen, toiselle nätisti katettu aamupala sunnuntaiaamuna. Ja jokainen tehköön tyylillään, eikös? Ei toisen panostusta voi arvostella, oli se sitten vähäistä tai överiä, eikä siitä kannata ottaa paineita, jos ystävä on halunnut järjestää isompaa ja hienompaa. Silloin kuuluu olla ylpeä ystävän osaamisesta ja jaksamisesta, tarinaa juhlista kerrotaan vielä viikkoja juhlien jälkeenkin ja huokaillaan kahvipöydässä, kuinka taitavia toiset on. Itselle on turha kasata stressiä muiden tekemisestä, sillä aina löytyy ihan varmasti joku, joka osaa ja jaksaa paremmin kuin minä itse.

Juhliin panostamisesta puheen ollen tämä päivä oli ihan varmasti juhlijansa näköinen. Aamulla Minea sai paketeista avata ihanat Lekmerin puisen leivänpaahtimen ja retkisalkun, josta löytyi kivoja puuruokia. Kummisedältä tuli laulava lintu, kummitäti lähetti villasukat ja yllärilahjana Lekmeriltä saatiin Frozen-lakanat (joiden voitte kuvitella aiheuttaneen muutaman riemunkiljahduksen). Niko osti Minealle vielä ah, niin ihanan Monster High -nuken, koska se oli tytön ykköstoiveena. Aamupalalla annoin katsoa lastenohjelmia padista ja jälkkäriksi syötiin kermavaahtoa suklaalla ja vaahtokarkeilla! Illemmalla kävi yksi Minean parhaista kavereista leikkimässä, ja syötiin vielä kaikki yhdessä porkkanakakkua. Ihanan leppoisa päivä, jolloin mistään säännöistä ei juurikaan välitetty, vaan padia sai katsoa kun huvitti eikä lelujakaan tarvinnut siivota.

Päivällä tehtiin vielä kutsukortit valmiiksi viikonlopun juhlia varten ja osa saatiin jo vietyä perillekin. Sain muuten teiltä hyviä ideoita suolaisiin tarjottaviin, ja pari niistä aion laittaa kokeiluunkin viikonloppuna – kiitos siis vinkeistä! Huomenna aion vielä ottaa totaalisen rennosti kivan illanvieton parissa, mutta torstaina alkaa jälleen juhlajärjestelyt pyöriä täydellä vauhdilla. Ehkä lopulta vähän stressatenkin, mutta pääasiassa kivoja juttuja näperrellen ja hyvällä fiiliksellä leipoen. Parastahan tässä kaikessa vaivannäössä on se Minean ilo itse juhlista ja innokkuus kun pääsee niitä yhdessä järjestämään.