Vaikka nyt eletään vasta tammikuun loppua, on jo ajankohtaista miettiä lasten tulevia hoitokuvioita. Asia on meille ajankohtainen, koska ainakin alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin tämän vuoden syksyllä palaamassa töihin, lapset aloittaisivat hoidossa ja astuisimme koko perhe siihen kuuluisaan ruuhkavuosien pikajunaan. Ei sillä, ei meillä nytkään ihan sitä seesteisintä hoitovapaata vietetä, kun ottaa huomioon, että blogin lisäksi olen kehitellyt itselleni toistakin sivuhommaa tähän jo muutenkin täystyöllistävään arkeen. Valokuvausprojektini pitäisi startata helmikuussa sen verran kunnolla, että toivoisin sen jatkossa täyttävän ainakin osan viikonlopuistani.
Meidän raksaprojekti sattui siinä mielessä vähän huonoon saumaan, että uudet, isommat lainat ja muut taloudelliset velvoitteet vaativat meidän molempien työssäoloa melko pian projektin aloituksen jälkeen. Mielelläni olisin Nooan kanssa kotona vaikka 3-vuotiaaksi asti, mutta olen superonnellinen, että olen saanut olla kotona näinkin pitkään – yhtä kauan olin hoitovapaalla Mineankin kanssa. Kahdeksan kuukautta on pitkä aika, mutta jo nyt mietityttää se, kuinka Nooa tulee pärjäämään elokuussa hoidossa, varsinkin jos ainut vaihtoehtomme on päiväkoti.
Kenellekään blogia pidempään seuranneelle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi se, kuinka tyytyväinen olen ollut siihen, että aikoinaan saimme Minealle hyvän hoitopaikan perhepäivähoitajalla? Perhepäivähoitopaikkaa valittaessa vanhemmat joutuu näkemään ehkä hiukan enemmän vaivaa selvitellessään hoitopaikkoja ja etsiessään hyvää hoitajaa, mutta kaikki lukemani puoltaa sitä ajatusta, että pienelle alle 3-vuotiaalle lapselle pieni ryhmä on aina paras vaihtoehto – ja samaa sanovat itse päiväkotien työntekijätkin. Aina perhepäivähoitajilla ei kuitenkaan ole vapaita paikkoja, perhepäivähoito ei muista syistä ole perheelle mahdollinen tai mitä meidän tapauksessamme eniten pelkään, vapaita paikkoja ei ole molemmille lapsille samalla hoitajalla. Siksi olenkin alkanut miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto, etsiä molemmille omat paikat vai tarvittaessa hakea molemmille paikkaa päiväkodista?
Ystävien kautta olen kuullut erityisen onnistuneista päiväkotivalinnoista, enkä koskaan olekaan kieltänyt, etteikö päiväkodissa hoito voisi olla hyvää ja yksilöllistä, ongelma on vain siinä, että isoissa ryhmissä pienet lapset stressaantuvat ja joutuvat käymään läpi sellaisia kasvutehtäviä, jotka eivät ole sille iälle tyypillisiä. Ei ole kaksivuotiaan tehtävä oppia pärjäämään ryhmässä enkä voisi kuvitellakaan omaa arkeani niin kiireiseksi, ettenkö ehtisi rauhassa hoitaa vaipanvaihtoa tai istua alas syöttämään Nooalle aamupuuroa. Lapsi kyllä sopeutuu, mutta sopeutuminen ja protestin loppuminen ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö pinnan alla silti kuohuusi. Mennessään 1,5-vuotiaana hoitoon Minea oli jo lähes vuoden ajan kävellyt, osasi itse syödä, oli lähes päiväkuiva ja puhui pitkiä lauseita. Nooa ei kävele vielä, sanoja tulee yksi tai kaksi ja pottahommatkaan ei just tällä hetkellä poikaa innosta yhtään. Luulen, että elokuussa olisin viemässä hoitoon paljon pienemmän oloista lasta kuin kolme vuotta aiemmin, eikä ajatus tunnu ollenkaan lohdulliselta.
Täysin mutkatonta ei ole perhepäivähoitokaan. Vaikka saisimme molemmille paikan samalta hoitajalta, ja vielä hyvältä sellaiselta (hyvällä hoitajalla tarkoitan työstään innostunutta ja motivoitunutta), voi hoitajan muut kaksi lasta olla lähempänä Nooan ikää kuin Minean. 4,5-vuotiaalle sitä jo toivoisi ikäistään seuraa, ja vielä parempi olisi jos hoitoporukasta löytyisi samoja tyyttöjä ja poikia kuin tulevasta eskariryhmästä. Tiedän, ettei kaikkea voi saada, mutta kun on aikaa miettiä, niin sitä pyörittelee mielessään kaikenlaisia vaihtoehtoja. Ja tiedättekö mihin olen päätynyt? Paras kaikista olisi varmaankin paikat ryhmiksestä eli ryhmästä, jossa pari perhepäivähoitajaa yhdessä pitävät vähän kuin minikokoista päiväkotia. Oletteko kuullut näistä tai sattuuko jollain olemaan kokemuksiakin? Toinen vaihtoehto, olisi hakea Minealle paikkaa päiväkodista ja Nooalle perhepäivähoitajalta, mutta onko parempi tinkiä perhepäivähoidosta Nooan kohdalla vai siitä, että lapset ei olisikaan samassa hoitopaikassa?
Koska tiedän sieltä ruudun takaa löytyvän paljon erilaisia kokemuksia, kuulisin niitä oikein mielelläni! Aiomme hakea hoitopaikkoja jo nyt uudelta asuinalueeltamme niin ettei myöhemmin lasten tarvitsisi vaihtaa paikkaa meidän jälleen muuttaessamme. Kuulin, että tilanne tulee alueella olemaan huono, kun olemassaoleviin päiväkoteihin ja kouluihin yhtäkkiä pitäisi mahtua kaikki uusien omakotitalojen, rivareiden ja parin kerrostalon perheiden lapset. On siis oltava ajoissa liikenteessä ja varauduttava siihen, että ykkösvaihtoehto, ehkä ei kolmas tai neljäskään, tule lopulta toteutumaan.
Moikka, meidän 1,5v tyttö on juurikin tuollaisessa ryhmäperhepäiväkodissa, joka on mielestäni ylivoimaisesti paras vaihtoehto päivähoidolle. Ryhmässä on max. 12 lasta ja 3 hoitajaa eli pienimmät todellakin saa tarvitsemansa huomion 🙂 tuollaisia ryhmiksiä ei meiltä päin löydy kuin tämä yksi, eli kyllä saa olla onnellinen että meidän silloiselle 1 -vuotiaalle oli paikka vapaana.. en olisi suostunut laittamaan noin pientä mihinkään muualle. Siinä on myös se etu, että lasten ikähaarukka on 1-5v niin myös isommalle lapselle on samanikäisiä kavereita!
Meillä myös on oma töihinpaluuni syksyllä ajankohtainen. Periaatteesa olisin valmis jo nyt ja samoin varmasti Islakin, on niin reipas ja omatoiminen mutta tuleva kesä ja koululaisen pitkä kesäloma toisi mutkia matkaan jos menisin jo nyt töihin joten aloitan aktiivisemman töiden etsimisen vasta toko-kesäkuussa niin pystyisin syksyllä aloittelemaan jos töitä löytyy samaan aikaan kun koululainen palaa taas kouluun.
Meillä Isla menee varmaan päiväkotiin vaikkakin tosi mukavia perhepäivähoitajiakin läheltä löytyy mutta päiväkoti on koulun kanssa samassa rakennuksessa niin on helpompi hakea molempia lapsia samasta paikasta kuin lähteä eri paikoista hakemaan.
Ehdottomasti Nooa perhepäivähoitoon jos mahdollista ja Minea päiväkotiin. Pieni samana pysyvä ryhmä pienelle lapselle niin paljon parempi vaihtoehto.
Jotenkin itse koen, että olisi kiva saada lapset samaan paikkaan, jotta päivähoidon aloitus on helpompaa, kun on se sisarus siinä turvana ja jotta vanhempien ei tarvitse mennä usean eri paikan kautta.
Mä hain meidän pienelle päivähoitopaikkaa (10pv/kk siis esikoisen tavoin), mutta koska esikoisen päiväkotiryhmä on nyt täynnä, eikä muissa ryhmissä ole näille kahdelle tilaa, ei pieni vielä hoitoon mene vaan odotellaan paikan vapautumista. Hyvä tietty niin, kun toinen on niin pieni vielä..mutta hankaloittaa nyt mun opiskeluja, kun ei voi kunnolla tehdä tehtäviä tai käydä luennolla lapsen kanssa. Mihinkään uuteen paikkaan en veisi yksin tätä pientä ja toisaalta en halua esikoistakaan viedä muualle, kun nykyinen ryhmä on hänelle tuttu (ja kun vielä viihtyy niin hyvin).
Meillä lapset aloittivat hoidon viime syksynä päiväkodissa. Esikoinen oli 3v1kk ja nuorimmainen 1v1kk. Saimme paikan aivan ihanasta päiväkodista, jossa lapset ovat eri ryhmissä ikätovereiden kanssa. Molemmilla on omaan ikään nähden sopivaa ohjelmaa ja tekemistä ja molemmat nauttii hoidossa olosta. Nuoremman ryhmässä on 14 lasta ja 3 hoitajaa. Ja varmasti saavat tarpeisiinsa riittävästi huomiota, syliä ja rakkautta. Kuopus oikein juoksee aamulla hoitotätien syliin antaen ison halin. Minua äitinä jännitti hoidon aloitus ihan kamalasti ja huono omatunto vuoden ikäisen viemisestä päiväkotiin kiusasi, mutta kaikki hälveni kun näin kuinka tyttö viihtyy. Näin ainakin meillä. Paljon riippuu varmasti lapsesta ja kyseisestä hoitopaikasta, mutta meille tämä oli täydellinen ratkaisu!
Meillä poika aloitti hoitotaipaleensa juurikin ryhmäperhepäivähoidosta noin 1-vuotiaana. Alueen perhepäivähoitopaikat olivat täynnä tai eivät sopineet meille allergioiden vuoksi ja meille tarjottiin paikkaa ryhmiksestä. Olemme olleet todella tyytyväisiä ryhmikseen,vaikka alussa ajatus isommasta ryhmästä hirvitti. Olinhan pyöritellyt mielessäni ajatusta vain perhepäivähoitoryhmästä. Ikähaitari ryhmässä on 0-3 v, max 12 lasta ja 3 hoitajaa. Oman ikäistä seuraa löytyy. Neljä täytettyään lasten suositellaan siirtyvän päiväkotiin. Jälkeenpäin ajateltuna tämä on ollut parempi vaihtoehto kuin pph, koska esim. lapsen hakuaika ei tarvitse olla minuutin tarkka, koska paikalla useampi hoitaja. Itsellä ainakin sellainen työ, että aina et voi hanskoja tiskiin heittää kellon soidessa 🙂 Pph:lla usein mennään minuuttiaikataulussa, jottei hoitajan työtunnit ylity/keräänny.
Ehdottomasti laittaisin Minean päiväkotiin, Nooan perhepäivähoitoon!! Omalla kokemuksella voin sanoa, että tämä on paras ratkaisu. Minulla lapset 1 v. ja 5 v. ja näin on meillä toimittu ja hyvä niin! 🙂
Meillä aika sama kuvio tulossa. Tytär on viisi mennessään syksyllä hoitoon,poika 1v 1kk. Päiväkoti olis tuossa ihan lähellä,mutta juuri isot ryhmät jännittää. ja kun en ole itseni kanssa vielä päässyt yksimielisyyteen teenkö kokonaista vai puolikasta alkuun.. Viisivuotias tahtoisi päiväkotiin,olisi enemmän kavereita. Viime vuoden oli tytöt (silloin 5- ja 3- vuotiaat) perhepäivähoidossa ja itse pidin pienestä ryhmästä. Vanhin tytär oli aikoinaan yksityisessä päiväkodissa,missä oli pienet ryhmät (mulla siis 4 lasta). Isossa päiväkodissa ei mun lapset ole siis koskaan vielä olleet. Vaikea jotenkin miettiä tätä asiaa ja ratkaisuja siihen.. ? Lapset kun ovat vaan hetken pieniä. Ehkäpä ajatus kirkastuu tässä kevään myötä.
Lapset on yksilöllisiä. Omat lapset olleet päiväkodissa 2-vuotiaasta, nyt päiväkoti muuttunut ryhmikseksi ja ainut ero vanhaan on se että nyt ei ole enää lastentarhanopettajia paikalla, ja hoitajat joutuvat siivoamaan ja laittamaan ruokaa, sekin aika on pois lapsilta. Omat lapseni eivät kyllä ole mitenkään kärsineet tai traumatisoituneet vaikka olivat alle 3-vuotiaita aloittaessaan päiväkodiln. Kuulostaa mielestäni ihan turhalta panikoinnilta vaikka ymmärrän tuon tuskan. Päiväkodin laatu on varmemmin tasaista ja ammattitaitoista. En laittaisi itse lapsiani perhepäivähoitoon, enkä ryhmikseen, jos saisin valita – mutta omani ovat nyt ryhmiksessä, joka ennen oli päiväkoti. (Tyhmät byrokraattiset syyt ja toinen tarina…) mitäs sitten kun on eskariaika? No silloin ryhmiksem porukka hajaantuu ja lapset ripotellaan viimeiseksi tärkeäksi vuodeksi ennen koulua erilleen toisistaan eri päiväkoteihin, joissa on eskariopetus. Siinä sitten hyvä lapsen solmia uusia kaverisuhteita, ja pian vuoden päästä uudelleen kun koulu alkaa.
Ja vielä lisäkommentti. Lastentarhanopettajakoulutus kestää 4 v yliopistossa, perhepäivähoitajan 6 kk.
Entä mitä sitten kun perhepäivähoitaja sairastuu? Tai perhepäivähoitajan omat lapset sairastuvat? Sinun lapsesi ei pääse silloin hoitoon, ja korvaava hoitopaikka on luultavasti vieraassa päiväkodissa. Ja näin voi käydä usein, riippuu miten usein perhepäivähoitaja tai hänen omat lapset sairastavat. Täytyy sanoa että päiväkoteja mollataan ihan turhaan. Itsellä oli pelkkää positiivista sanottavaa.
Meidän poika 2v aloittaa syksyllä liikuntäpäiväkodissa touhulassa jossa 4 ryhmää kokoo en muista. Kyseinen päiväkoyi vasta valmostumassa syksyksi. Oli onni että saatiin paikka. Saimme pailan vantaalla asuessa mitta muutettiin hämeenlinnaan joten. Kunnalliselle ollaan oltu jonossa 5kk tämä saatiin alle 2 viikossa. Toivottavadti teille löytyy mieluinen paikka missä lapset viihtyy. Touhula siis yksityinen
Meillä on kokemusta sekä pph:sta että päiväkodista ja päiväkoti vetää näistä ehdottomasti pidemmän korren. Tuossa yllä tuli jo yksi tärkeä pointti, eli ammattitaito. Myös yleisesti ottaen lasten turvallisuudesta on huolehdittu paremmin päiväkodissa. Meillä lapset isossa päiväkodissa, mutta päiväkodin suuruus ei varsinaisesti näy lasten arjessa sillä he viettävät päivän omissa ryhmissään ja ulkoilevat omilla pihoillaan. Vanhempi on 3,5v ja ehdottomasti päiväkoti on hänelle parempi paikka pph:n verrattuna, tekeminen, ikätoverit ja muut virikkeet vetävät pidemmän korren. Pienempi oli hoidon aloittaessa 1v ja meidän päiväkodissa on erikseen ryhmä näille ihan pienille 0-2v, ryhmässä on 12 lasta ja 4 aikuista ja aivan ihana henki kaikinpuolin! Ja ryhmät tosiaan muodostuu ikävuosittain eli samojen kavereiden kanssa kasvetaan koko leikki-ikä, mennään eskariin ja lopulta kouluun 🙂
Meillä justiinsa huonoja kokemuksia pph:sta juurikin tuon varahoidon takia, että se asia kannattaa ainakin selvittää etukäteen miten asia hoituu…meille nimittäin luvattiin että varahoito tapahtuu yhdessä paikassa, mutta eipä sitten onnistunutkaan, yhdenkin viikon aikana kuskasin lastani kolmeen eri paikkaan, kaikki vielä vieraita lapselleni…ei tuntunut kivalta. Vaihdettiin sitten päiväkotiin ja vaikka siellä henkilökunta vaihtuisikin niin ainakin nurkat pysyy samoina. Mä suosittelen siitä teidän tulevilta nurkilta majakkasaaren päiväkotia, minusta muutenkin vallan ihastuttava ideologia tällä päiväkoti-ryhmittymällä 🙂
Mä meinasin jo otsikon perusteella tulla hehkuttamaan ryhmistä! Meillä poika oli syksyllä hetken aikaa hoidossa ja sen reilun kuukauden perusteella ihastuin hoitopaikkaan, vaikken muuten ollutkaan valmis lapsen hoitoonlaittoon. 😀 Toki niissäkin homma riippuu ihan hoitajista, mutta on jollain tapaa lohdullista, että paikalla on kuitenkin kaksi aikuista ja juurikin enemmän leikkikavereita, muttei kuitenkaan päiväkodin jättimäisiä ryhmäkokoja.
Moi! Satunnainen lukija ja ensikertalaiskommentoija ilmoittautuu. 🙂 Toi ryhmäperhepäivähoitohommeli kuulostaa musta kaikkein parhaalta, mutta omaa kokemusta sellaisesta ei ole. Sen sijaan kokemusta on kyllä muista hoitomuodoista, ja niistä päiväkoti on mun mielestä kaikkein helpoin ja varmin. Nyt tulee pitkä juttu, varoitan… 😀
Esikoista oltiin pistämässä päivähoitoon hänen ollessaan 1v 10kk ikäinen, ja päiväkoti näyttäytyi just (julkisen keskustelun perusteella) jonain hirveenä häkkikanalana, jonne ei tosiaankaan pikku pömpyläistä haluttu laittaa. Haettiin kunnalta perhepäivähoitajaa ja sellainen myös saatiin. Oltiin lähipuistossa nähty jo aiemmin perhepäivähoitajia ja sitä touhua, ja kaikki vaikutti tosi hyvältä. Olen myös itse aikanaan tullut hoidetuksi perhepäivähoidossa ja sitä kautta se tuntui tutulta ja hyvältä systeemiltä. Noooh.. Hoitaja osoitettiin meille joskus joulukuun puolen välin jälkeen, kun hoidon oli määrä alkaa tammikuun alusta. Käytiin tutustumassa, ja heti ulko-oven sulkeuduttua tutustumiskäynnin jälkeen purskahdin itkuun ja ilmoitin miehelle että tonne ei lasta laiteta. Se hoitaja oli sanalla sanoen karmea. Semmonen hajamielisen spurgun oloinen röökimummo, jolla oli kaamea spurgukoti ja jonne ois pitänyt viedä lapselle omat nokkamukit mukaan, koska hänellä ei ollut varaa hankkia sellaisia. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin lopulta, koska satuttiin noinkin lyhyellä varoitusajalla löytämään paikkakunnalta yksityinen pph. Siellä kaikki meni kyllä ihan hyvin. Hoitaja ei sairastellut ja joskus kun hänellä oli jotain ihan pakollisia menoja, häntä tuurasi miehensä joka oli eläkkeellä ja aina siellä paikalla muutenkin, eli oli lapsille tuttu. Siitä keissistä ei siis ole pahaa sanottavaa. Hoitojakso kesti kuitenkin vain 5kk, koska jäin sitten uudelleen perhevapaille kun toka lapsi syntyi. (Jälkikäteen kuulin aika hurjia juttuja siitä meille osoitetusta kunnallisesta pph:sta, kuten että siltä oli lapset karkailleet jonnekin tien varteen heilumaan keskellä päivää kun se oli nukahtanut jne..)
Ilmeisesti ei kuitenkaan oltu viisastuttu tosta ekasta kokemuksesta riittävästi, sillä toisen lapsen lähestyessä 2v ikää hoitoasiat alkoivat taas tulla ajankohtaiseksi. 4-vuotiaalla esikoisella oli paikka kerhossa, jota pidettiin joka arkipäivä 9-13 ja se oli ihan loistava ja sitä haluttiin jatkaa. Sen ohelle päädyttiin sitten palkkaamaan hoitaja kotiin, joka siis huolehti 2-vuotiaasta kuopuksesta kokopäiväisesti sekä iltapäivällä kerhon jälkeen myös esikoisesta. Teoriassa tosi hyvä systeemi, käytännössä ei toiminut ollenkaan. Hoitaja oli semmoinen parikymppinen tytteli, jolle ilmeisesti tuli vähän yllärinä se että töissä tarvii oikeesti käydä joka päivä. Motivaatio oli sit lopulta vähän hakusessa ja samoin oma henkinen jaksaminen. Ensivaikutelma oli hyvä, kokemusta lapsista jne. ja tuntui ihan luontevalta päästää se omaan kotiin, mut aika pian alkoi sitten ongelmat. Tuli poissaoloja, sairasteluja (joista ite aina mietti et niinköhän se on oikeesti sairaana) ja sit se ihan avoimesti tilitti niitä jaksamisvaikeuksiaan, saattoi esim. saada jotain itkukohtauksia siellä lasten kanssa keskellä päivää. Sinänsä ihan hyvä että kertoi niistä, mut eihän vanhempien pitäs joutua jännittämään, romahtaako lasten hoitaja kesken hoitopäivän… No sit se lopulta ajoi pyörällä bussin alle, jalka pistettiin pakettiin ja saikkua tuli monta viikkoa. 😀 Siinä vaiheessa työsuhde päätettiin herttaisessa yksimielisyydessä ja me tehtiin paniikkihaku kunnalliseen päiväkotiin. Paikat järjestyi HETI lähimpään päiväkotiin (tämä tapahtui Helsingissä ja oli lokakuu, voiko kukaan käsittää?!) ja siihen loppui hoitohuolet! Päiväkoti ei ollutkaan häkkikanala, 2-vuotias kuopus sai aivan ihanan omahoitajan ja pärjäsi päiväkodissa hienosti, vaikka olikin 4-vuotiasta siskoaan arempi tyyppi.
Nyt meillä on 10kk ikäinen kolmas ja viimeinen lapsi, jonka kanssa olen hoitovapaalla kotona luultavasti vielä kesään 2017 asti, minkä jälkeen päivähoito kutsuu. Ja nimenomaan PÄIVÄKOTI. Toki 2,5-vuotias on hieman eri asia kuin 1,5-vuotias, mut vaikka meidän typy menisi jo ensi syksynä hoitoon, valitsisin silti päiväkodin. Musta tuntuu turvallisemmalta ja stressittömämmältä se, että hoito ei oo yhden henkilön varassa, ja että paikalla on enemmän porukkaa. Perhepäivähoito tai hoitaja kotona voisi toimiessaan olla ihan superhyvä systeemi, mutta itse en uskaltaisi enää sellaiseen ryhtyä, jollen tuntisi hoitajaa läpikotaisin ja luottaisi 110-prosenttisesti siihen, että lapset hoidetaan asianmukaisesti. Sinänsä mun mielestä ei tarvii olla kasvatustieteiden tohtori pystyäkseen hoitamaan alle 3-vuotiasta, koska sen ikäiset tarvii enemmänkin hoivaa, pysyvyyttä ja turvaa kuin virikkeitä ja hienoa pedagogiikkaa, mutta päiväkodissa tykkään sellaisesta ”läpinäkyvyydestä” (joku yksittäinen hoitaja ei voi sooloilla omiaan tai saada hysteerisiä itkukohtauksia ilman että joku muu hoitaja näkee/puuttuu asiaan). Päiväkotien ongelmia varmasti vähätellään, mutta luultavasti myös liioitellaan. Meillä ei esim. ole lainkaan ollut ongelmaa hoitajien vaihtuvuuden tms. kanssa, mikä nyt on ainakin yksi juttu josta puhutaan ja jota pelätään. Kaikissa hoitomuodoissa on toki hyvät ja huonot puolensa, mutta omien kokemusteni perusteella päiväkoti on meidän valinta.
Meidän poika 1 vuotiaana aloitti ryhmiksessä, eikä ole mitään moitittavaa. Nyt saattaa jo pieni juosta eteisestä miuta karkuun ja kaverien kanssa leikkimään ihan innoissaan. Puolen vuoden jälkeen siis vaan 🙂