Nooan kymppikuukautiskuulumiset jäi huomaamattani päivittämättä, ja nyt poju on jo päälle 11kk, joten kerrataan molemmat kuukaudet samalla kertaa. Neuvolaa tai mittauksia ei meillä ole ollut tässä välissä, sillä ainakin täällä päin 10kk neuvolaan mennään vain joko vanhempien omasta toiveesta tai jos esim kasvussa on jotain tarkkailtavaa. Veikkaisin kuitenkin, että Nooa huitelee jossain 10kg paikkeilla ja pituutta on jotain väliltä 75-80cm. Meillä on olleet 80 senttiset vaatteet jo jonkin aikaa käytössä, koska 74-senttiset tuntui vähän hassulta välikoolta, enkä ostanut niitä kuin pari hassua bodya.
Taidoiltaan Nooa on kehittynyt jonkin verran Mineaa hitaammin. Kymmenen kuukautta täytettyään Nooa oppi kiipeämään sohvalle ja seisomaan itse ilman tukea. Huomasin tämän sattumalta kun kerran ajatuksissani laskin Nooan sylistäni lattialle seisoma-asentoon. Siihen se Nooa jäi seisomaan, itsekin hämmentyneenä ja hieman paniikissa. Sen jälkeen Nooa melkein joka kerta seisoessaan laskeutui kiukuten heti alas, joskus jäi seisomaan pidemmäksikin aikaa, mutta selvästi vielä arasteli asiaa. Nyt tilanne on jo ihan toinen ja poika nauraen päästelee käsiään tuesta irti, viime sunnuntaina jopa käveli parit askeleet siihen päälle. Vielä 1-vuotispäivänä en usko Nooan kävelevän kunnolla, mutta varmasti pian sen jälkeen homma alkaa jo luistamaan paremmin, kun treeniäkin on takana enemmän.
Yöt menee yhä edelleen samalla kaavalla kuin viime päivityksessäni eli Nooa nukahtaa useimmiten kiltisti omaan sänkyynsä mun istuessa vieressä, mutta heräämisiä tulee jotain kahden ja viiden väliltä. Joskus takaisin nukahtaminen käy helposti taputtelujen avulla, joskus ei meinaa edes maito auttaa. Uniasialle aiotaan kyllä tehdä jotain, kunhan ensin on saatu nämä taudit sairastettua pois alta – vaikka välillä tuntuukin, että huonosti nukutuista öistä on tullut meille se normitilanne. Nooa menee yöunille yhdeksän aikaan ja herää melkein joka aamu kuuden ja seitsemän välillä. Melko vähäisten yöunien takia Nooa nukkuu vielä kahtia päiväunia, ja kympin aikaan aamulla poika onkin yleensä jo niin väsyksissä että unien pitkittäminen ei onnistuisi mitenkään.
Ruoka maistuu Nooalle melkein aina superhyvin, ja muutenkin Nooa on pelkkää hymyä päivisin. Ainakin nyt vauva-aikana Nooa on aavistuksen arka, poika ei hurjapäisesti kokeile kaikkea uutta koko ajan, vaan ensin harkitsee ja pohdiskelee useamman päivän ja vasta sitten kokeilee. Ehdoton lempparijuttu on tyhjentää kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita, joita meiltä löytyy. Nooa aloittaa touhunsa heti aamusta, siirtyen kaapilta toiselle samalla kun mä kuljen perässä siivoamassa. Autot ja eläinlelut kiinnostaa, kaikki mitä Minea tekee on Nooasta hauskaa ja kahvikoneen pörinä on samaan aikaan jännittävää että vastustamattoman kiinnostavaa. Systemaattisesti käytössä on vain ei-sana, mutta joitain muitakin ollaan kuultu Nooan vahingossa lipsauttavan. Yleensä Nooa tietää jo valmiiksi, mitä ei saisi tehdä ja hokee itselleen eitä päätään puolelta toiselle pyöritellen samalla kun tekee tuhmuuksiaan.
Paitsi vähän arka Nooa on luonteeltaan myös superiloinen. Hymy on jatkuvasti koko naaman levyisenä, seitsemän pikkuhammasta vilkkuen. Pikku Kakkosen musiikit saa hytkymään mukana, kaikille ovesta sisään tulijoille moikataan iloisena kättä nostaen ja omille saavutuksille annetaan aplodit. Inhokkijuttu on pukeminen kaikissa muodoissaan, ja sen koitankin yleensä hoitaa naksujen tai jonkun muun naposteltavan kanssa. Vaipanvaihto on toinen asia, mikä ei aina huvita, ja tällä hetkellä potalla istuminenkin on alun hienon startin jälkeen katkolla.
Muutama viikko sitten annettiin Nooalle ekoja kertoja hapanmaitotuotteita, mutta niiden kanssa ollaan edetty aika hitaasti. Ruokana menee suht paljon samoja ruokia kuin meilläkin, paitsi maito ja kerma ollaan vielä toistaiseksi jätetty pois. Ihme kyllä, herkkujen suhteen olen ollut tiukempi kuin aikoinaan Minean kanssa enkä ole Nooalle vielä antanut oikeastaan mitään sokeripitoista. Pari kertaa jonkun pienen maistiaisen, mutta muuten on jääneet rusinatkin odottamaan vielä niitä ihan pakko antaa -hetkiä. Toisen kanssa kehitysvaiheita ei odota ja ”kyttää” läheskään samalla tavalla kuin Minean kohdalla. Ennemminkin tuntuu täysin uskomattomalta, että Nooa täyttäisi parin viikon päästä jo vuoden, kun toinen on vielä niin vauva. Tätä se nyt varmasti on seuraavat vuodet eteenpäin, sen ihmettelyä kuinka nopeasti kuopukset kasvaa vaikka olivat vasta ihan vauvoja!
Millaisia vauvatyyppejä teiltä löytyy?