Mitä kuuluu meikäläisen peruskunnolle nykyään? Itselleen saa olla vielä suht armollinen tässä vaiheessa kun Nooa on kuitenkin vasta puolivuotias, mutta toisaalta en halua vuosien päästä huomata kuuluvani siihen porukkaan, joka vieläkin laittaa huonon kunnon ja lihomisen raskauskilojen piikkiin. Meillä naisilla kun tuntuu usein olevan tapana kuitata kaikki sanomalla no kun oli ne raskauskilot ja siitä se sitten lähti. Kuukausi Nooan syntymän jälkeen mä olin lähestulkoon täysin palautunut, maha yhtä litteä kuin ennenkin ja vaakalukemakin kutakuinkin sama. Mitä tapahtui sen jälkeen? Nyt kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen olen huonoimmassa kunnossa kuin koskaan!
Olen aina ollut lievästi sanottuna perso makealle. Syön herkkuja kaksin käsin silloin kun niitä on tarjolla, leivon pari kertaa viikossa ja joka ruoan jälkeen on saatava jälkiruoaksi jotain makeaa. Kohtuus ja herkuttelu ei mun sanavarastossani sovi samaan lauseeseen. Ystäväni on aina sanoneet, että on suorastaan ihme, että pysyn näin hoikkana tällä syömisen määrällä, ja tottahan se on, syön paljon sekä ruokaa että herkkuja. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä yöheräämisistä johtuva jatkuva väsymys, on sokerikoukku varma juttu. Uskoisitteko jos sanoisin että meillä menee Nutella-purkki viikossa? Tai että voin helposti syödä 3-4 muffinssia päivässä? Ei mikään ylpeydenaihe, vaan ennemminkin niin noloa että asiasta on helpompi vääntää vitsiä kuin myöntää itselleen, että elintapani on tällä hetkellä aika rempallaan.
Pahinta mulle on se, etten oikein viihdy kropassani. Viime keväänä ennen raskaaksi tulemista lenkkeilin melko paljonkin ja olin tyytyväinen itseeni, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ei hävettänyt pukea uikkareita, lyhyetkin shortsit näyttivät hyvältä jalassa ja kuvittelin jopa alkavani käyttämään enemmän kroppitoppeja. Tänä kesänä olen salaa ollut tyytyväinen siihen, ettei ilmojen puolesta ole tarvinnut liikkua kovin vähissä vaatteissa eikä uiminenkaan ole ollut mikään must-juttu näillä ”helteillä”. Ihan varmana joku ottaisi munkin tänhetkisen kropan huutaen, mutta jos omaan hyvään oloon vaaditaan se pari senttiä pois vyötäröltä ja reisistä tai pari kiloa pois vaakalukemasta, niin antakaa mun puhua laihdutusprojektista tai mistä ikinä haluankaan. On typerää verrata itseään aina muihin, koska se voi estää oman kehittymisen, jos aina tuudittautuu ajatukseen jollain toisella menee vielä huonommin.
Joskus pienempänä olen harrastanut yleisurheilua, tanssia ja lumilautailua, myöhemmin kävin aktiivisesti jumpissa ja lenkkeilin. Minean syntymän jälkeen kaikki urheilu on ollut lenkkeilyä, koska se on helpoin ja nopein tapa saada itsensä liikkeelle, plus että naapurista sattuu löytymään pari lenkkeilystä innostunutta ystävää. Reilu vuosi sitten pidin sokerittoman kuukauden, jonka aikana jätin lähes kaiken sokerin pois ruokavaliostani, mutta eihän kuukaudessa ihmeitä tehdä. En kuitenkaan ole koskaan aloittanut yhtäkään dieettiä tai kuntokuuria, koska en ole kokenut niille tarvetta, paitsi nyt! Sain loistavan tilaisuuden tehdä tyytymättömyydelleni jotain konkreettista, kun jyväskyläläinen hyvinvointiyritys IWELLO starttasi meille bloggaajille hyvinvointiprojektin. 10 bloggaajaa, 10 viikkoa, jokaisella omat tavoitteet mutta yhteinen tsemppi. Motivaatio mulla on huipussaan, koska haluan ihan tosissani taas löytää liikunnan ilon ja saada itseni siihen kuntoon, että voin pukea päälleni mitä vain miettimättä sitä, mitä vartalon kohtia haluan piilotella. 
Idea hyvinvointiprojektissamme on yksinkertainen. Kokoonnumme 10 viikon ajan kerran viikossa koko porukalla treenaamaan ja kuulemaan neuvoja, muuten liikumme jokainen kotona omien tavoitteidemme mukaan. Tänään tapasimme ensimmäisen kerran ja teimme lähtötason kuntotestin, joka ainakin omalla kohdallani tuntui yllättävän raskaalta. Mihin on kadonnut se vuoden takainen hyväkuntoinen nainen, joka jaksoi helposti juosta kympinkin alle tuntiin? Saimme jokainen myös tukiparin, jonka kanssa jakaa fiiliksiä, ehkä treenatakin yhdessä ja ainakin tsempata toisiamme, sillä tuskin mikään on tässä projektissa niin tärkeää kuin ryhmän tuki ja samalla myös paine. Onnistumisen painetta luo myös se, että teen projektistani julkisen täällä blogissa, jolloin en varmasti anna periksi kovin helpolla. Ja tiedättekö mitä, myös teistä jokainen voi halutessaan olla meidän mukana treenaamassa jos hyvinvointihaaste kuulostaa hyvältä projektilta tulevaan syksyyn!
Meillä jokaisella kymmenellä osallistujalla on hyvinkin erilaiset tavoitteet treenaamisen suhteen. Mun tavoitteenani on järkevöittää ruokavaliotani, tuoda liikunta jälleen luontevaksi osaksi arkea ja samalla tiputtaa muutama kilo ja saada kroppaan muotoa. Haittaa ei ole siitäkään, jos oppisin ajankäyttöä hiukan paremmin, niin ettei jatkuva kiire tai ajanpuute ole syynä sille, ettei tule lainkaan urheiltua. Muut mukana olevat bloggaajat ja heidän tavoitteensa ovat:
- Modernisti Kodikas – pudottaa muutama kilo, kiinteyttää ja nostaa peruskuntoa
- Lillalove – tavoitteellistaa juoksuharrastusta, eroon sokeririippuvuudesta
- Pieces of miracles – liikunta luontevaksi osaksi arkea, pudottaa kiloja
- Lainahöyhenissä – kehittää lihaskuntoa
- Talo Luck – stressinhallinta, liikunnan ja hyvinvoinnin balanssi
- Kotvasia – aikaa ja intoa lihaskunnon parantamiseen, ruokavalion järkeistäminen
- Little big things – liikkua kivuttomasti nivelrikkoisena, löytää liikunnanilo, pudottaa muutama kilo
- Mini – peruskunnon nostaminen, pudottaa muutama kilo
- Kuiskauksia – parantaa lihaskuntoa ja ryhtiä, kiinteyttää, tuoda liikunta osaksi arkea
Yksikään meistä ei ole mikään fitness-tason treenaaja, joten voin luvata, että tiedossa on kasoittain onnistumisen iloa, tuskastumista, hikeä, aitoa tekemisen meininkiä ja loistavaa fiilistä. Onko teillä ollut ajatuksissa aloittaa jonkinlaista kuntoprojektia nyt syksyllä? Loistava uutinen on nimittäin se, että hyvinvointiprojekti on mukana kaikkien meidän blogeissa, voit klikata itsesi siihen blogiin, jossa tavoitteet on lähimpänä omiasi ja seurata treenaamista ja etenemistä tulevien 10 viikon ajan. Jaamme sekä treenejä että tunnelmia jokainen vähintään kerran viikossa, joten halutessasi voit edetä täysin samaa tahtia seuraamasi bloggaajan kanssa. Blogeissa ja instassa projektin löytää tunnisteen #IWELLOjengi alta. Mä kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin mun ensimmäisestä treeniviikosta, mutta aloittaa voi jo tänään. Oothan säkin mukana?
Ei millään pahalla, mutta olen ihmetellyt että uusia postauksia tulee lähes päivittäin,mutta kommentteihin vastaaminen laahaa noin 14 postausta jäljessä. Kyllä se musta ainakin tuntuu lukioiden aliarvioimiselta.. Johonkin postaukseen kommentoin ja välillä käynyt katsomassa jokohan olet jotain vastannu..ei sillä että siinä mitään kysymystä olis ollu.. Mutta se mitä se mussa ainakin aiheuttaa on se, etten kyllä jatkossa aijo kommentoida sitäkään vähää. Kyl sen vuorovaikutuksen pitäisi pelata myös toiseen suuntaan. Ymmärrän hyvin ajanpuutteen useamman pienen lapsen äitinä, mutta sitä en ymmärrä että uusia postauksia ilmestyy jatkuvasti ja kommentit laahaa.. Tämä on sellainen asia mikä ehkä negatiivi-sävytteiseksi kommentiksi luokitellaan, mutten kyllä tiedä miten siitä nätimmin voisi sanoa.. Tuskin kuitenkaan olen ainoa jota asia häiritsee. Sulta se on pois kun menee lukijoilta into kommentoida:/
Mä tiedän, on tosi kurjaa kun en ole ehtinyt vastailla siihen tahtiin kuin haluaisin! Koitinkin joku aika sitten avautumisessani pyytää anteeksi tätä, ja nyt kirjoitin että onneksi arki alkoi tästä viikosta helpottaa kun Minea aloitti kerhossa. Aloinkin pari päivää sitten vastailla kommentteihin, ja toivon että nyt viikonlopun aikana saan kaikki rästiin jääneet vastattua. Mulle teidän kommentit on yksi tärkeimmistä jutuista koko blogissa, joten todella toivon, että jaksatte vielä kommentoida jatkossakin – etenkin nyt kun tilanne on taas normalisoitunut. Pahoittelut vielä, tilanne on stressannut aika isosti myös mua itseäni :(!
Jäänpäs kuulolle, koska pitäisi saada niin ikään itseä niskasta kiinni liikunnan ja syömisten suhteen, kun kotona on 6kk ikäinen vauva!
Mahtavaa! Olisi ihan parasta, jos teistä lukijoista porukka lähtisi mukaan treenaamaan, niin saadaan vaihdettua kuulumisia etenemisen myötä!
Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, innolla seuraan! 4 kk ikäisen vauvan äitinä haluaisin itsekin pudottaa jäljelle jääneet raskauskilot ja saada herkkujen syöntiin jotain rajaa. Itseäni mietityttää, miten kovempi liikunta ja laihdutus vaikuttaa imetykseen. Vauva on täysimetyksellä, ja sitä en haluaisi vaarantaa. Toisaalta se on taas liian helppo tekosyy ahmia herkkuja ihan liikaa…
Hieno juttu, eikun mukaan vaan treenaamaan! Mäkin vielä imetän Nooaa melkein 10 kertaa vuorokaudessa, joten joudun itekin huomioida sen, ettei maito ala vähenemään. Aikoinaan Minean kanssa mulla oli imetys alusta loppuun asti taistelua ja silloin muistan pienenkin juoksulenki vaikuttaneen heti niin, että maitoa tuli vähemmän ja vauva huusi tissillä enemmän. Nyt kun imetys on sujunut omalla painollaan ja maito on tasaantunut hyvin vastaamaan tarpeita, ei ainakaan ne lenkit, joita oon ehtinyt juosta, ole vaikuttaneet. Kannattaa kokeilla, luulen että huomaat jo muutamasta urheilukerrasta onko sillä vaikutusta. Syömisiä tuskin kannattaa kauheasti vähentää..
jes tämä kuulostaa hyvältä projektilta! itsellänikin vaakaukema näyttää samalta kuin ennen raskautta..mutta tuo mahanröllykkä ei oo yhtään kiva juttu kun näytän siltä kuin olisin edelleenkin raskaana :/ eikä tämä sokerin himo ja herkkujen mättö taida auttaa asiaa..kai se tämä lasten kanssa hyötyliikkuminen ja aktiivinen arki pitää kilot kurissa mutta olisi kiva saada sitä kiinteytystäkin! ja energiaa että jaksaisi urheilla vaikka sitten kun lapset ovat nukkumassa jos muuten ei ehdi. odotan siis innolla jos sulta tai joltakulta muulta tulisi jumppausvinkkejä. 🙂
Jumppavinkkejä on varmasti tulossa! Mulla on haasteena myös oma ajankäyttö, joten tiedossa on juurikin sellaisia treenejä, jotka tekee nopeasti vaikka vauvan nukkuessa kotona tai itse puistossa seisoskellessa. Aloitan myös vatsatreenin, jolla toivon nipistäväni senttejä vyötäröltä. Onko sulla kuinka pieni vauva? Kovin aikaisinhan ei vatsojen treenaamista edes saa aloittaa, varsinkaan jos alla on sektio.
Tuli kyllä niin oikeaan saumaan tämä muistutus… Vauvs on 2,5kk ja muutaman viikon jälkeen synnytyksestä kaikki 13 raskauskiloa oli poissa ja paino lähtölukemissa – aika paljon pienentyneestä lihasmassasta huolimatta. Syön herkkuja ihan uskomattomia määriä ja kyllä tekee imetys ihmeitä kun ei lisäkiloja silti tule! Silti nyt olisi jo aika ottaa itseä niskasta kiinni, en ole yhtään tyytyväinen vartalooni. Tietysti joojoo täytyy olla armollinen itselle lapsen saannin takia ja arvostan kyllä kehoni tekemää työtä uskomattoman paljon mutta ei se vaan silti auta siihen että haluaisin peilikuvan olevan erilainen.