Kun kirjoitin pari viikkoa sitten Nooan itkuisuudesta, yllättävän moni teistä suositteli harkitsemaan vyöhyketerapiaa, ja sen puoleen me nyt ollaan käännyttykin. Maidottomuudesta on jo ollut huomattavaa apua, ehkä selkein ero on ollut se, ettei Nooa ole enää heräillyt nieleskelyyn ja maidon takaisinvirtaamiseen vaan nukkuu yönsä melko levollisesti. Ensimmäinen unipätkä on nelisen tuntia melkein joka yö, ja välillä sen jälkeenkin nukutaan kolmen tunnin pätkissä aamuyöhön saakka, jolloin välit tihenevät ja viimeisen syötön jälkeen kuuden, seitsemän aikaan yleensä otan Nooan viereeni jatkamaan unia. Näin saan itekin nukkua vähän pidempään, tai vaihtoehtoisesti Nooa jää vielä nukkumaan ja mä nousen ylös valmistelemaan aamupalaa itelleni ja Minealle. Vielä ei yöt tunnu ollenkaan stressaavilta tai väsyttäviltä, koska Nooa nukahtaa syötyään samantien takaisin unille. Olen jo ehtinyt elätellä pientä toivoa välien pitenemisestä entisestään, tai vähintäänkin siitä ettei tilanne kohta ole sama kuin aikoinaan Minean kanssa eikä syötön jälkeen unet jatkukaan kuin tunnin sylissä heijaamisen jälkeen. Siihen aikaan olin ehdottomasti väsynein ikinä, ja se olikin silloin imetyksen loppu.
Minean kanssa olo alkoi olla jo ekojen huutoviikkojen jälkeen aivan toivoton, ja muistan etsineeni kaiket päivät netistä tietoa itkuisuuden helpottamiseksi. Neuvolassa terkkari vaihtui melkein joka käynnillä enkä kokenut saavani sieltä mitään apua tai neuvoja, kun joka kerta olisi pitänyt selittää meidän tarina alusta alkaen. Onneksi törmäsin joissain keskusteluissa ensin homeopatiaan ja sitten vyöhyketerapiaanm joista vyöhyketerapia kuulosti huomattavasti enemmän meidän jutulta. Jyväskylän seutua googlatessa törmäsin ylistävissä kehuissa lähinnä vain yhteen nimeen, Sini Laukkanen. Muuramessa vastaanottoaan pitävä Sini on jo vuosia hoitanut pieniä vauvoja hyvällä menestyksellä, joten kokemusta löytyy ja Sini varmasti tietää mistä puhuu. Minean kanssa käsittelyssä käytiin kolme kertaa, kunnes viimeisen käynnin iltana jatkuvat huudot loppuivat kuin seinään. En tiedä mikä oli seurausta mistäkin, mutta uskon että vyöhyketerapia helpotti Minean oloa.
Vyöhyketerapiassa terapeutti painelee jalkapohjia, varpaita ja jalkapöytää käsitellen kehon eri alueita jalasta käsin. Koko kroppa käydään läpi, mutta painelu keskittyy niille alueille, jotka tuntuvat jumiutuneilta. Vähitellen jumikohtien ja jalkapohjan pitäisi pehmetä, kun käyntien myötä ihmisen oma keho alkaa työstää ongelmakohtia ja vaivat helpottavat. En osaa sanoa eroaako vauvojen ja aikuisten käsittely jollain tavalla, mutta uskon että ihan omanlaisiaan jujuja täytyy osata noin pienten jalkapohjien käsittelyyn ja myöskin ymmärtää vauvojen yleisimpiä vaivoja.
Nooan kanssa meillä oli tänään kolmas käynti, ja ensi viikolla olisi vielä yksi edessä. Sini ei tunnu lainkaan tuputtavan hoitoaan ihmeparannuksena vaivaan kuin vaivaan, vaan hän rehellisesti kertoo, milloin hoito tuntuu auttavan ja milloin uusille käynneille ei enää ole tarvetta. Ensimmäisellä kerralla Sini varaa aikaa vartin enemmän ja kyselee raskausajasta sekä synnytyksestä. Sain kuulla kuinka äärettömän tärkeää on se, millainen odotusajan ruokavalio on tai kuinka äidin stressi tai lääkitys voi vaikuttaa vauvaan pitkän aikaa. Sini uskoo, että nykyvauvojen stressi on iso syy siihen, miksi niin monet vauvat voi ensimmäisinä elinkuukausinaan niin huonosti. Mun kohdallani raskausajoista eniten varmaankin vaikuttaa suuri sokerin ja viljojen määrä ruokavaliossa, joita molempia Sini neuvoi välttämään ihan noin yleensäkin. Myös synnytyksellä on iso rooli vauvan elämässä. Syntyikö vauva leikkauksella vai alateitse, onko käytetty imukuppia, missä asennossa vauva on syntynyt, onko synnytykseen liittynyt erityistä stressiä, onko vauva ennenaikainen jne. Kuulostaahan se ihan loogiselta että vauvakin voi traumatisoitua rajussa synnytyksessä tai että huono pään asento voi aiheuttaa vauvalle niskalukon tai saada aikaan muita jumeja vartaloon.
Mä olen ehkä viimeinen ihminen, joka uskoo mihinkään huuhaatieteeseen, jossa näkymättömiä energiakenttiä huidotaan ihmisen ympärillä tai kristallipallosta ennustetaan tulevaisuutta, mutta vyöhyketerapia kuuluu täysin eri kastiin, vaikka alkuun vähän epäilinkin koko hommaa. Käsittämättömintä oli ensimmäiset kerrat Minean kanssa, kun Sini luetteli vauvan vaivat, aloitti käsittelyn ja kertoi edetessään milloin vastaan tuli jumikohta. Sini ehti juuri ilmoittaa käsittelevänsä vartalon jumia kun Minea alkoi huutaa kipuitkua, rauhoittui taas siirryttäessä seuraavaan kohtaan ja itki jälleen uuden kipukohdan löydyttyä. Nooalla hoito on toiminut aivan samalla tavalla. Ongelmakohtia on suolisto, niskan alue, pallea ja lantio, jotka on kaikki lähteneet hyvin vastaamaan hoitoihin ja itkutkin on vähentyneet ensimmäisistä käsittelykerroista. Itkun yltyessä oikein kovaksi olen ottanut Nooan rinnalle rauhoittumaan, ja Sini on jatkanut käsittelyään Nooa mun sylissä. Olen kuullut vyöhyketerapiasta, jossa lapsi rentoutuu niin että nukahtaa hoitopöydälle, mutta silloin kyse taitaa olla hieman pinnallisemmasta käsittelytavasta. Jos ymmärsin oikein, olemassa on eri koulukuntia, ja Sini edustaa vyöhyketerapiaa, jossa kehon alueita hoidetaan syvällisemmin.
Pahinta joka kerralla on kuunnella Nooan itkua, kun toinen hakee katsekontaktia ja ihmettelee miksei äiti tee mitään kun sattuu. Hoidon jälkeen Nooa on yleensä ollut unelias ja nukkunut yöunensakin erityisen hyvin. Joillain vauvoilla voi iho reagoida hoitoihin tai maha alkaa toimia heti tai päivän, parin päästä – lähestulkoon mikä tahansa oudompikin reaktio on vyöhyketerapian jälkeen normaalia. Nooan huomaa olevan pari päivää käynnin jälkeen superhyvällä päällä, ja jo toisen kerran jälkeen poika on tuntunut hymyilevän ja nauravan enemmän kuin koskaan. Vatsan pömpötys on laskenut ja silmien ilme kirkastunut katseen avautumisen myötä. Mä otin avuksi myös Sinin neuvomat Bioteekin maitohappobakteerin ja itelleni kalaöljyn kapselina. Näillä eväillä on meillä päästy taas monta askelta lähemmäs tavallista vauvaelämää. Alkaa jo oikeasti tuntua siltä, että turhat itkut on takanapäin ja Nooastakin on kuoriutunut ihanan iloinen hymypoika. Tänään saatiin kuulla ensimmäiset naurutkin ja viime viikolla Nooa oppi kääntymään selältä mahalleen. Aikamoista yhteensattumaa kaikki ellei vyöhyketerapialla olisi jotain osaa tässä kaikessa. Onko teillä kokemusta vyöhyketerapiasta? Kuulisin mielelläni muidenkin tarinoita siitä löysittekö terapiasta apua vai ette ja millainen kokemus se mielestänne oli!
Mä oonki kirjoitellu blogiin meidän kokemuksista vyöhyketerapiassa ja se on kyllä oikeesti niin iso helpotus ollut meidän Rafaelille! Meilläkin heti ekan kerran jälkeen vauva ilme ja kasvot ihan muuttui kun ei taarvinnut pitää sellasta kipuirvistystä enää päällä ja sen jälkeen alkoi myös hymyillä ja naureskella enemmän ja enemmän 🙂 mä oon niin ilonen myös siitä että Rafael kasvaa kokoajan ja kokoajan ollaan lähempänä sitä normaalia vauva arkea kun voi aloittaa soseet ja nekin varmaan helpottaa mahan oireilua 🙂
Kuulostaa oikein tutulta! Mä en ollut edes tajunnut miten rytyssä Nooakin kulmiaan yleensä piti kunnes katse alkoi aueta ja kirkastua. Mäpä käyn lukemassa vielä tarkemmin sunkin kokemuksista.
Meillä vasta yksi kerta vyöhyketerapiaa takana ja neiti on ollut koko viikon sen jälkeen yhtä hymyä.
Ihanaa jos teho tosiaan on terapiaasa ja saadaan jatkossa nauttia hieman helpommasta vauva arjesta.
Pidin koko terapiaa huuhaana, mutta nyt näyttää sille, että joudun pyörtämään puheeni ja aiotaan käydä jatkossakin.
Ainakin vielä muutaman kerran.
Niin mäkin ensin ajattelin, ettei se voi tepsiä mutta kyllä sillä vaan jotain tehoa on! Onko teillä jatkunut tyytyväinen meininki? Toivottavasti!
Minäkin olen harkinnut vyöhyketerapeuttia, vaikka vauva ei kovin itkuinen olekaan, mutta ilmavaivat on niin pahoja, että jotain apua pitää saada. Joinain öinä heräillään vartin välein eikä päivisinkään nukuta pitkiä pätkiä ja säälittää tuo pikkuinen, joka nukkumisen sijaan ähkii ja kipristelee ja herää parkumaan masukipua. Ihan kaikki konstit on meillä jo kokeiltu, paitsi perus-Cuplaton ja vyöhyketerapia.
P.S. Oletko koskaan kokeillut esim. reikihoitoa? Toivon, että et niin jyrkästi pitäisi ”huuhaa”-hoitoja hömppänä, ennen kuin itse kokeilet 🙂
Jos päädyt testaamaan vyöhyketerapiaa niin suosittelen ehdottomasti Siniä! Sini on Jyväskylän huippu enkä edes harkitsisi muita.
Onko reikihoito jotain niitä energiakenttiä? Se ei ehkä ole ihan mun juttu 🙂
Loistavaa että olette saaneet apua! 🙂 meinattiin itsekin mennä vyöhyketerapiaan vauvan kanssa mutta sitten itkut alkoi helpottaa itsestään 🙂 osaatko sanoa olisiko tosta apua isomman (9kk) vauvan levottomuuteen ja hunoihin öihin?
Varmasti olisi apua isommallekin lapselle! Meille ainakin silloin Minean vauva-aikana Sini sanoi, että apua voi taas tulla hakemaan vaikka hampaiden tulon tai rokotteiden annon aikaan.
Mielenkiintoinen postaus vaikka ihan vielä ei ajankohtainen olekkaan. Esikoista odotellaan syntyväksi keskikesällä 🙂 Uskon kyllä tuon toimivuuteen ja voisin kuvitella itsekin kokeilevani vyöhyketerapiaa 🙂 Ja hieno kuulla että olette saaneet siitä avun!
Kannattaa pitää mielessä, vaikka tietenkin ennemmin toivotaan ettei teillä vastaavalle tule tarvetta 🙂 Ihanaa odotusaikaa!
Itse olen käyttänyt molempia poikiani refleksologilla. Sama toimintaperiaate, mutta käy läpi kehon ongelmakohtia muualtakin kuin jalkapohjista. Hieroo siis lähes koko vartaloa… Siitä todella on ollut hyötyä, olen hoidattanut pois korvatulehduksia ja vauvan mahavaivoja. Todellakin kannattaa käyttää myös isompaa lasta. Auttaa aineenvaihduntaan, tulehduskierteeseen, unettomuuteen, pikkuveljeni sai apua tinnitukseen. Ja kannattaa käydä itsekin. Sain apua raskauspahoinvointiini ja reumasärkyihini.
Mahtavaa, että on näitä vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kun tuntuu ettei perinteinen lääketiede pysty näissä tilanteissa auttamaan! Refleksologi on mulle uusi juttu, mutta täytyy siihenkin tutustua, kiitos vinkistä.
Loistavaa että vyöhykerapia auttaa itkuihin teillä! Meillä auttoi myös, tosin se vaati kuusi vyöhyketerapia käyntiä mutta viimeisen käynnin jälkeen loppui kuin seinään. Niin kovat oli itkut 6vkoisesta 2,5kk ikään, että itki niin kovaa ettei happea meinannut saada, sydäntä raastavaa se oli 🙁 myös meidän vyöhyketerapeutti kävi läpi kehon ongelmakohtia; niskajumia, suolisto. Vaihdoin myös d-vitat bioteekin teho d-vitaan ja dds-maitohappobakteereihin jota annoin noin vuoden ikään saakka. Heitin saman tien hyvästit cuplatoneille, disflatyneille ja apteekin öljypohjaisille d-vitoille!
Ja voi kuinka tyytyväinen pojasta tuli! 🙂 tällä hetkellä ikää 1v. 5kk ja eikä muuten itke turhasta 🙂 tsemppiä! Uskon myös vyöhyketerapiaan, itsekin unettomuuteen siitä sain apua. Hmn, auttaiskohan korvatulehduskierteeseen tuo refleksologi?! Suolahuoneessa käydään flunssa-aikaan ja se on auttanut.
Just noin meillekin kävi esikoisen kanssa, muutamien vyöhyketerapiakäyntejen jälkeen itkut loppui kuin seinään, joten kyllä siinä on pakko jotain perää olla! Voisiko korvatulehduksiin auttaa vyöhyketerapiakin? Meille ainakin sanottiin, että mitä vaan myöhemmin tulee, on hoitaminen jo lähtökohtaisesti helpompaa, kun vauvana on hoidettu vyöhyketerapialla.
Niin ja poikahan nukkui jokaisen vyöhyketerapia käynnin jälkeen 6h unet putkeen eli kyllä se jotain auttoi 😉 yöt alkoivat rauhoittua heti noiden vyöhyterapia käyntien jälkeen ja jo 6kk iässä alkoi nukkumaan 5-6h uniputkia kunnes 7kk iästä lähtien 12h ja nukkuu edelleen todella hyvin!
Sini on paras! Kävi Okon vauva-aikana meillä kotona viitisen kertaa ja itsekin olen käynyt terapoitavana hänellä!
Meidän toisella lapsella oli raastavaa koliikki-itkua ensimmäiset kuusi kuukautta, pahimmillaan 8 tuntia päivään. Käytettiin vyöhyketerapiassa parin kuukauden ikäisenä. Ensimmäisellä kerralla nukahti kesken hoidon ja nukkui sen jälkeen joka päivä neljän tunnin päiväunet siihen samaan aikaan. Ehkä siitä jäi joku muistijälki kehoon.
Terapeutti myös neuvoi meille, miten vauvan jalkaa voi hieroa ilmovaivojen helpottamiseksi. Ei siis varsinaista painelua, mitä hän itse teki, vaan kevyen hieronnan. Sitä ollaan tehty kahdelle nuoremmalle lapselle kotona, melkein heti syntymästä alkaen. Aina alkaa pylly päristä, joten apua neuvosta on ollut 🙂
Moi! Me ollaan käyty myös sinillä, ja saatu hienoja tuloksia aikaan vauvassa. Rauhoittuu nukkumaan paremmin, ei väänmä mahaa, yleisesti paljon tyytyväisempi, kakka muuttunut jatkuvasta parsakaalin vihreästä normaalin näköiseksi ja hajuiseksi. Yksi korjaus tekstiisi: Sini suosittelee BIOLATTE original L -maitohappobakteeria, ei bioteekin. Eikö? 🙂