Hetken se otti, mutta nyt olen jälleen blogin parissa ja sainpa tehtyä ensimmäisen osan viime vuoden koonnistakin. Huomasin muuten kuvia valitessani, että vuosi 2016 tuntuu pyyhkiytyneen muististani suurimmaksi osaksi, koska kokonaisuutta oli yllättävän vaikea hahmottaa näin jälkikäteen. Onneksi otsikointi valokuvakansioissani antoi vihjeitä siitä, mitä missäkin kuussa on tapahtunut, ja millaisia yksityiskohtia vuosi piti sisällään, muuten en ehkä osaisi kertoa vuoden tapahtumista juurikaan mitään. Nooan vauvavuosi oli jo ohi (onneksi ja valitettavasti), ja lasten kanssa oleminen ja eläminen oli selkeästi edellistä vuotta tasaisempaa ja rennompaa. Kuitenkin jatkuva kiireen ja stressin tunne oli keväästä saakka koko ajan läsnä, kun kahmin itselleni enemmän töitä kuin mitä oli millään matematiikalla mahdollista kotiäitinä tehdä. Ihanat, rakkaat ystävät ympärilläni koittivat parhaansa mukaan tarjota apuaan arkeeni, mutta nyt voin todeta, että vasta töitä vähennettyäni olen jälleen jotain muutakin kuin to-do-listojen alle hautautuva, silmäpusseja piilotteleva ja jatkuvasti anteeksi pyytelevä ihmisraunio. Vain positiivinen asenteeni sai minut päivisin touhuamaan kaikenlaista normaaliin tapaan, sillä muuten olisin loppusyksystä varmasti irtisanoutunut niin äidin roolista kuin päivätyöstänikin.

Koettelemusten kautta ihminen onneksi oppii, vaikka onhan se sääli, että omassa arjessani jalkoihin on meinannut jäädä kaksi pientä lasta, kun äitillä ei oikein koskaan tunnu olevan riittävästi aikaa leikkiä tai vain olla. Liian lyhyet yöunet näkyy liian lyhyessä pinnassa, joten ei taida olla ihan turhaa luvata tänä vuonna panostaa omaan hyvinvointiin lähtien perustasosta? Juuri nyt tuntuu vahvasti siltä, että tästä uudesta vuodesta tulee kotoilun, hyvän ruoan, sisustamisen, perheen ja ystävien vuosi.

tammikuu

Viimevuotinen tammikuu näyttäytyi lumisena ja kylmänä, ihan niin kuin näyttäisi käyvän tänäkin vuonna. Pulkkailukuvia lasten kanssa tallentui kameran muistiin kymmenittäin, ja luistimiakin tuli vedettyä jalkaan kiitettävän paljon. Perinteiset flunssat sairastettiin koko perheen voimin, ja Nooa-murulle taisi iskeä influenssakin, kun kuume sahasi edestakaisin viikon verran, ja poika oli kohtalaisen surkeana. Pienen miehen huono vointi sai jopa harkitsemaan influenssarokotteita tälle vuodelle, vaikka yleensä meillä ei extrarokotteita ole otettu.

Lopulta rokotteet unohtui, mutta yksi pidemmän aikaa mielessä pyörinyt ajatus sai viimein tukea sen verran, että uskaltauduin aloittaa lapsi- ja perhekuvaajan hommat kotiäitiyden sivussa. Päätös taisi samaan aikaan olla sekä vuoden parhaita että huonoimpia, koska pääsin toteuttamaan intohimoani valokuvauksen parissa, mutta työtilanteeni ruuhkautui kesän aikaan niin pahasti että yöunista oli karsittava isommalla kädellä. Balanssi on onneksi jälleen saavutettu työn ja vapaa-ajan välillä, ja kunhan raksakiireet taas helpottavat, otan uusia kuvattavia studiolleni. Siitä olen ollut äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen, että kuvattavia on riittänyt mainostamattakin juuri sopivasti omiin resursseihini nähden<3

helmikuu

Helmikuu tarkoittaa perinteisesti meidän perheessä synttäriputkea, ensin Nooa, sitten minä ja kuun lopussa vielä Mineakin. Nooa sai juhlia ihan ensimmäistä synttäriään kelta-sinisissä sävyissä, ja Minea valitsi itselleen Frozen-synttärit, kuinkas muutenkaan.  Samaan hässäkkään pidin synttärien välissä vielä NOSH vaatekutsutkin, joten helmikuu oli lähinnä leipomista, järjestelyä ja edellisten juhlien siivoamista, ja tietenkin ystävien kanssa ajan viettämistä. Molempia lapsia juhlittiin kolmena päivänä, joten kuun lopussa jalkoja sohvalle oikaistessani nauroin, että vuoden lyhyimpään kuukauteen meillä mahtui yhteensä kahdeksan juhlapäivää! Koko kuukausi oli kieltämättä yhtä juhlaa, mutta haittaakos tuo, tuskin elämässä koskaan voi olla liikaa kakkua ja glitteriä?

maaliskuu

Juhlimisen jälkeen rauhoituttiin perusarkeen hetkeksi ennen kuin olikin jo pääsiäinen ja aika jälleen juhlia – paljon pienimuotoisemmin tosin. Minea kävi virpomassa Nooan seuratessa norsupuvussa rattaista, ja juhlimme me vielä Kertun pojankin 1-vuotissynttäreitä. Ystäväperheen kanssa tehtiin kuun alkupuolella risteily Tukholmaan, mikä oli varmasti helpoin ja stressittömin matkavaihtoehto tällä porukalla. Risteily oli meille vuoden sisään jo toinen, ja luulenpa että tänäkin keväänä pakataan kamat ja suunnataan jossain välissä Silja linelle – iso suositus siis laivamatkailulle lapsiperheenä.

huhtikuu

Alkoi selkeästi jo näyttää keväältä, kun saimme taivaalta enemmän vettä kuin lunta, ja vapun aikoihin Jyväskylään saapui tivoli. Oli ihana huomata, miten molemmat lapset saivat tivolikäynnistä jo niin paljon enemmän irti tänä vuonna, ja siitähän innostuneena tuli sitten kesälläkin kierrettyä kolmessa eri huvipuistossa. Minealle ostettiin potkupyörän tilalle ensimmäinen ihan oikea pyörä, johon appareita ei tarvittukaan ollenkaan, kun tyttö lähti jo kymmenen minuutin pyörätreenin jälkeen tuosta noin vaan ajelemaan. Potkupyörä siirrettiin odottamaan seuraavaa kesää ja pikkuveljen kasvamista.

Vappuna treffattiin blogiporukalla meillä ja herkuteltiin ihanalla brunssilla. Mikä mahtava syy syödä aivan liikaa juuri paistettuja munkkeja! Viime kevään yhteisiä treffimuistoja selaillessa tuntuu paitsi iloa myös haikeutta siitä, kuinka tällä samalla porukalla nykyään nähdään niin kovin harvoin kun suurin osa on aloittanut työt tai opiskelut eikä aikaa arjessa yksinkertaisesti enää ole samalla tavalla. Aikansa kutakin, niinhän se tuntuu menevän, ja niin vaan ne äitiysloman ystävät helposti jää vähemmälle näkemiselle, kun perheaikakin on kortilla. Loppukuu kului huhtikuussa meidän osalta aika lailla sisätiloissa, molemmat lapset kun sairastuivat peräjälkeen vesirokkoon.

toukokuu

Toukokuu oli selkeästi jo kesää, ja siihen ne viime vuoden lämpimät päivät melkein jäivätkin. Jälleen juhlimme, oli yhdet 5-vuotissynttärit Oktonautti-teemalla, ja heti kuun alussa tietenkin äitienpäivä. Me olimme tehneet asuntokaupat vanhasta asunnostamme, ja ihan toukokuun loppuun saakka jännitimme mistä löydämme väliaikaisasunnon raksaprojektin ajaksi eli kesäkuusta seuraavan vuoden helmikuuhun. Muut ihmiset taisivat olevan tilanteestamme enemmän huolissaan kuin me itse, ja niinhän siinä lopulta kävikin että asunto saatiin, vaikka mitään sopivaa ei ensin näyttänytkään olevan tarjolla.

kesäkuu

Kesäkuu tarkoitti muuttoa uuteen kotiin ja totuttelua uudenlaiseen arkeen ja kerrostaloelämään. MInea kävi Pikku Joutsenen uimakoulun ja tykkäsi niin paljon, että olisi halunnut syksyllä jatkaa, mutta lopulta toiset harrastukset veivät voiton, ja joukkuevoimistelu ja enkkukerho saivat riittää. Juhannusta vietettiin Turussa ystävien kanssa Muumimaailmassa ja Caribiassa, sekin sen verran loistava reissu että Turkuun ja Naantaliin tulee varmasti lähdettyä uudelleen, ehkä jo tulevana kesänä. Kesäkuussa starttasi myös projekti, joka tulee meille olemaan once in a lifetime kokemus – kaivinkoneet aloittivat työnsä meidän omalla tontilla, meidän perheen unelman toteuttamiseksi.