Takaisin kotona ollaan! Parissa päivässä tuli istuttua autossa niin monta kilometriä etten halua edes ajatella. Nyt sitä vielä pystyy, tästä kuukausi eteenpäin niin ei varmaan enää tarvitse haaveilla jättimahan kanssa minkäänlaisista automaratooneista..

Nykyään sitä ei muuten tule edes ajateltua millaista helvettiä meillä kaikki automatkat oli vielä pari vuotta sitten. Minea ei viihtynyt autossa alle vuoden ikäisenä ollenkaan ja matkat oli pakko koittaa sijoittaa päiväuniaikaan. Sehän tarkoitti sitä että kahden erillisen pätkän ajaminen saman päivän aikana oli mahdottomuus tällä systeemillä, tai sitten toisella näistä matkoista saatiin nauttia hermojakiristävästä huutokonsertista. Naksuilla ja rusinoilla saatiin ostettua aina muutama minuutti hiljaisuutta kerrallaan, kunnes suunnilleen vuoden iästä eteenpäin Minea alkoi tajuamaan leluista, kirjoista ja muista viihdykkeistä enemmän ja niilläkin päästiin kilometrejä eteenpäin. Paitsi että meillä Niko ajaa melkeinpä kaikki automatkat ja mä olen lapsuudessa kärsinyt autopahoinvoinnista. Vielä nykyäänkään ei tarvitse haaveilla lukevansa kirjaa tai tekevänsä muutakaaan kovin hyödyllistä – myöskään Minean viihdyttäminen takapenkillä ei ollut se helpoin tehtävä kun parin minuutin välein oli taas tuijotettava edessä avautuvaa tietä. Voitte siis varmaan kuvitella, ettei meiän perheessä harrastettu kovinkaan monia hupimatkoja ihan vaan moikkaamaan kavereita tai sukulaisia..tai jos harrastettiin niin perille päästyä meillä molemmilla vanhemmilla oli todennäköisesti hermot jo niin kireällä että tekohymyn ylläpitäminen vaati suorastaan uuvuttavaa ajatustyötä.

Aika erilaisissa tunnelmissa meillä onneksi nykyään ajetaan. Eilinen kotiinpaluu sujui yhdellä pysähdyksellä, joulupukilta saadulla eläinkirjalla, Netflixin Halinalleilla ja kerran läpi kunnellulla Robinin 16-levyllä. Lyhyemmillä matkoilla autossa yleensä pauhaa Robin, melkein ärsyttävyyteen asti sillä lähes vuosi putkeen on kuunneltu yhtä ja samaa cd:tä, ja voin sanoa että biisit alkaa meikäläiselläkin olla hyvin hallussa. Pitkillä matkoilla ehdoton pelastus on ollut padi ja Netflix. Youtuben videoista ei koskaan oikein tiedä mitä saa, kun taas Netflixissä voi halutessaan luoda lapselle oman profiilin, jonka sisältö on rajattu. Minean ykkösohjelmat tällä hetkellä on Halinallet ja Barbit, joita tuijottaen puolentoista tunnin ajomatka sujuu uskomattoman leppoisasti! Löytyy meiltä äitini kannettava dvd-soitinkin, mutta sen kanssa saisi olla kanniskelemassa mukanaan leffoja, plus että akku kestää varmaan alle puolet siitä mitä padissa.

Nyt sitten jännityksellä odotellaan millainen tapaus paljastuu tästä meidän kakkosvauvasta. Viime kerran kauhukokemukset mielessä ollaan jo ennakkoon kateltu uutta autoa sillä ajatuksella, että kahden lastenistuimen väliin olisi hyvä mahtua vielä yksi aikuinen. Kertokaahan tekin kokemuksianne, miten matkat vauvan kanssa on sujuneet ja onko kakkonen ollut yhtä helppo tai hankala.