Jännä juttu toi tutti. Joillekin vauvoille se kelpaa, toisille ei ollenkaan ja jotkut ei sitten luopuisi siitä edes taaperona. Minealle ei tutti aikoinaan kelvannut, mutta eipä me osattu sitä tarjotakaan kuin vasta ehkä kuukauden iässä. Kuvittelin silloin että tutti pilaa imetyksen, jos sen antaa liian aikaisin, mutta meillä ei olisi oikeastaan ollut mitään menetettävää – Minean imuote oli joka tapauksessa koko imetyksen ajan väärä ja maitoa tuli vähän siitäkin huolimatta että tyttö roikkui syömässä koko ajan.
Möhiksen kanssa lähdettiin vähän eri tyylillä liikenteeseen. Päätin jo raskausaikana että tämä lapsi opetetaan syömään tuttipullosta ja tutin kanssa katsellaan tilanteen mukaan. Noh, kuinkas kävi? Tuttipullo menee yllättävän hyvn, mutta tutti ei. Suunnilleen viikon ikäisenä tarjottiin tuttia, ei kelvannut, tarjottiin uudelleen siitä eteenpäin vähän väliä, ei kelvannut, mutta tänään se tapahtui, sain siirrettyä imetystä noin puolella tunnilla tutin avulla. Ihan tosta noin vaan poika päättikin ottaa tutin suuhunsa, mutusteli sitä vähintään vartin samalla koko ajan önisten ja ihmeissään mua katsellen. Iltapäivällä se ei enää taas kelvannut, mutta ainakin tiedän että luovuttaa ei kannata vaan sitkeästi jatketaan harjoituksia.
Ensin innostuttuani tutista aloin perinteiseen tapaani kuitenkin jahkailla ja miettiä, kannattaako tuttiin opettaminen sittenkään? Jos opettaa nukahtamaan tutin kanssa, huomaanko kohta heräileväni pitkin yötä laittamaan tuttia uudelleen vauvan suuhun? Jos sitä käyttäisi vain rauhoitteluun, onko meillä pian 3-vuotias joka vaatii tuttia aina kun paha mieli iskee? Jos tutin antaa nyt, onko siitä poisopettaminen työn ja tuskan takana? Onko tutista enemmän hyötyä vai lopulta haittaa? Kuka näihin osaa vastata, en mä eikä tuskin kukaan muukaan ennen kuin yrityksen ja erehdyksen kautta kokeillaan. Voiko tässä vaiheessa tutilla enää olla muuta kun suotuisia vaikutuksia imetykselle? Ja suotuisa tarkoittaa mulle nimenomaan sitä että imetyksen välejä saisi pidennettyä tästä nykyisestä 1,5-2 tunnista.
Tutti vai ei? Kertokaahan omat kokemuksenne, onko teillä syöty tuttia, toimiko, miten helposti pääsitte eroon ja missä tilanteissa mennään tutti suussa? Entäs tutittomat, miksi ei?
Miksi yrität nyt jo pidentää syöttövälejä? Vauva nyt luultavasti tiheillä syönneillä tilaa lisää maitoa ja noin 2 tuntia on kuulemma ihan normi syöntiväli noin pienellä. Meille sairaalassa kätilö sanoi että tutin käytöstä voi olla haittaa siinä mielessä että vauvan nälkäviestit saatetaan kuitata vaan tyrkkäämällä tutti suuhun ja sehän taas voi vaikuttaa kasvuun .
Lähinnä voisin tuttia kokeilla yösyöntiin niin ettei ne olisi ihan tunnin välein. Ja enimmäkseen tutti olisi apuna automatkoilla tai pukemisessa kun koitan saada kaksi lasta pihalle..
aika nopsaan vauva oppii laittamaan itse tutin suuhun, sänkyyn vaan sitten öisin useampi niin aina jokin niistä löytyy 😀
meillä taidettiin siinä 1½v paikkeilla antaa tuttia enää nukkumaan mennessä, ja sitten sopivan hetken tullen kokonaan pois. kukaan noista kolmesta ei ole tutinsa perään itkenyt, ehkä just kun on hiljaksiin se jätetty pois. tosiaan kakkosen kohdalla kesti liki 7kk ennenkuin oppi syömään tuttia, mutta se toimi lohtuna kun suunnilleen kaikki uusi ruoka kutitti ja itketti. ja onhan sillä paikkansa, kaupan kassajonossa, autossa, sillä hetkellä kun puurot palaa kohta pohjaan 😛
Just noihin tulanteisiin tutti oliskin loistava! Automatkat on varmaan se kaikkein pahin ja silloin tuttia tarvittaisi..
Esikoinen ei myöskään aluksi huolinut tuttia, mutta kyllä se sitten alkoi kuukauden, ehkä parin ikäisenä maistumaan. Olihan se jossain vaiheessa rasittavaa kun pieni heräsi yöllä (silloin kun ei enää syönyt) ja tuttia sai olla kaivelemassa ties mistä takaisin suuhun. Toisaalta taas helppoa, koska rauhottui ja nukahti uudestaan. Eikä aina herännyt vaikka tutti putosi. Vieroitettiin ihan tarkoituksella hyvissä ajoin, 9kk iässä, ja vieroitus kesti noin pari viikkoa. Muuta en muista 😀
Kuopuksella on myös tutti eikä myöskään aluksi huolinut sitä Möhiksen lailla, mutta nyt se kelpaa. Annan nykyään lähinnä unille, eli päikkäreitä ja yöunia saa hetken rauhoitettua tutilla, ja jos hermostuu antaa tutti myös pelivaraa jos ei sillä sekunnilla pysty vastaamaan tarpeisiin koska esikoinen. Mutta ajatuksena sama, yritetään vieroittaa sitten ennen vuoden ikää, ennen kuin tutista on tullut liian tärkeä. Koskaan ei tiedä onnistuuko, mutta minusta tutista on ollut molempien kohdalla hyötyä eikä ole vaikuttanut imuotteeseen vaikka aikaisessa vaiheessa onkin annettu 🙂
Kyllä mekin tuttia vielä kokeillaan päivittäin tarjota, jos se sattuisi kelpaamaan. Ja tosiaan vieroitus varmaan kannattaakin tehdä sitten mahd aikaisin, eniten siitä tutista olisikin apua nyt tässä vauva-aikana kun vauva on vielä niin kärsimätön.
Meillä ekan kanssa oli tutti, oli lastenosastolla kaksi viikkoa syntymän jälkeen, niin sielä opettivat. Mun mielestä se oli hyvä juttu, sai ilman tissiä rauhotettua hetkeks vauvan. Pidin tuttia tuttinauhassa yölläkin, niin löytyi sitten nopeasti. Tutista luopuminen oli poikkeuksellisen helppoa, 10kk iässä vauva itse ei enää huolinut tuttia. Luulen, että sen takia puheen kehitys oli nopeampaa. Nyt meillä 2kk vauva, eikä suostu tuttia ottamaan, vaikka ollaan yritetty opettaa! Pitää vielä jatkaa kokeilua 🙂
Kiva blogi sulla! 🙂
Kiitos Sini! Kait se sitten on niin että jotkut vauvat ei vaan huoli tuttia vaikka mikä olisi.. Pitäis varmaan kokeilla erilaisia ja erikokoisia, tuntuu että monet tutit on aika isoja. Teilläkin on varmaan osastolla ollut joku minitutti?
Meillä annettiin tutti samana päivänä kun oltiin kotoa sairaalasta palattu 🙂 Ihan vauvana se oli paljon käytössä, mutta nyt poika ei ole enää moneen kuukauteen sitä kaivannut kuin unien yhteydessä. On meilläkin kyllä tuo juttu, että öisin jos tutti tipahtaa niin edelleen saadaan siellä huoneessa käydä sitä aina suuhun laittamassa 🙂
Varmaan oltais mekin harkittu tutin antamista pojalle samantien että olis oppinut sitä imemään mutta kun söi niin huonosti ensipäivinä että tutista olisi tullut silloin ongelma. Jospa me tästä treenaamalla vielä saadaan Möhiskin tutille..
Meillä tutti ei oikein pysy suussa, mutta sitä kyllä toisinaan kelpaa lussuttaa, jos joku on tuttitelineenä. Enää ei oikeastaan edes yritetä tutin kanssa, kun yössä on enää vaan kaksi herätystä, ja päivällä menee kiinteät ihan hyvin. Poika on nyt siis vähän yli 5kk. Ekan kerran tuttia maisteli samana iltana kun tultiin kotiin sairaalasta, mutta ei siis olla onnistuttu pitämään sitä suussa.
Ei se sitten joillekin vaan taida kelvata! Me ollaan muutama kerta saatu poika syömään tuttia just niin että joku sitä pitää, muuten työntää sen suusta pois. Useimmiten ei suostu ottamaan ollenkaan edes suuhunsa..
Meillä on tutista ollu tosiaanki hyötyä, mietin et ei varmaan mitään haittaa. Imetys suju hyvin, kunnes 10kk iässä lopetti sen itse. Tuttia tarvii edelleen jos on itkua ja nukkumaan ja päikyille mennessä. Tosin saattaa nukahtaa ilmanki.. ei siis oo mitenkään tosi riippuvainen js annetaanki se vaan tarpeen tullen, ajatuksena olis lopettaa ennen ko toinen syntyy (sillon tyttö on 1,4kk.) Mutta toki lapset on niin erilaisia.. nyt jo mietin et mitä jos seuraavalle ei kelpaakaan tutti vaan pitää tissiä tuttina.. mitä jos , mitä jos….
Teiän systeemi vaikuttaa aika toimivalta! Noin mäkin toivoisin sen menevän, mutta ei näytä juurikaan meiän pojalle kelpaavan.. Meilläkin pojalla on jo imuote niin hyvin hallussa, että luulen ettei vaikuttais kyllä imetykseen enää negatiivisesti.
Molemmat lapset on syönyt tuttia, ensimmäiseltä otettiin tutti vähitellen pois vähän ennen kaksivuotissynttäreitä niin, että hän piti vain nukahtaessaan tuttia ja lopulta kokonaan otettiin pois. Nuorempi lopetti itse kahdeksan kk ikäisenä tutin syömisen. Tutin käyttö muutenkin vain itkutilanteissa ja nukahtaessa.
Se oliskin loistavaa jos sillä tutilla sais nukutettua ja rauhotettua vauvan esim autossa huutaessa. Minea oli meillä järkyttävän huono viihtymään autossa ja vähän on pelkoa että samoin Möhiskin.
Meillä on molemmille ”pakkosyötetty” tutti joskus kaksi-kolmikuisena. Molemmat ovat saaneet kovan imuntarpeen vuoksi tutin jo synnärillä mutta ovat sitten hylkineet noin kuukauden iässä tutin kokonaan ja itse olen sitten tympääntynyt tuttina oloon tuossa parin-kolmen kuukauden iässä ja pakottanut vain tuttia niin pitkään, että tutti on hyväksytty, Pinjan aikaa en muista kuinka sain Pinjan syömään uudelleen tuttia mutta Islalle laitoin tutin aina vaunuihin ja harson pitämään tutin suussa. 🙂 On helpottanut kyllä huomattavasti unia, eilenkin minulla meni Pinjan kisakatselmuksessa niin myöhään, että mies oli jo ehtinyt laittaa Islan nukkumaan ja tutin avulla oli hyvin onnistunut, ei vaatinut illalla imetystä.
Meillä on Pinja vieroitettu 2-vuotiaana unitutista ja Islalla on nyt tutin vähennys menossa eli saa vain unille nyt tuttia, osaa nimittäin jo vaatia tuttia, itkeskelee välillä tutin perään ja huutelee tuttia joten päätin, että nyt vähennetään tutti vain unille. 🙂
Eli on se mahdollista opettaa siihen tuttiin vielä vähän myöhemminkin! Ehkä meilläkn vielä opitaan kun kovasti tässä treenaillaan :). Ongelma on just toi että Möhia ei suostu nukahtamaan iltaunille ilman tissiä, sitoo siis aika paljon mua kotiympyröihin.. Eihän se mikään ongelma ole, mutta koskaan ei tiedä milloin tarviikin viedä Möhis hoitoon tai jättää miehen nukutettavaksi.
Meillä tutti oli pop! Heti synnäriltä lähtiessä käytettiin,eikä siinä mitään vikaa. Pukkuhiljaa vähennettiin ja nyt on pelkkä yötutti :). Yli 2vee llä täysin turha,se on ehdoton maksimi
Voisin kyllä kuvitella ettei yli 2vee sitä tosiaan enää tarvitse.. Luulen että mulla vaan oma laiskuus voisi tulla vieroituksen tielle, vähän sama kuin kävi Minean ja tuttipullon kanssa.
Tutille peukkua täältäkin! 🙂 pienillä on imemisen tarvetta, josta kaikki ei ole nälkää. Lisäksi tutilla on kätkytkuoleman riskiä pienentävä vaikutus. Mä tungin tutin jo synnärillä salaa esikoiselleni ja teen saman seuraavaksi, jos vain huolii 🙂
Suosittelen kuitenkin, et heti kun tulee isommaksi, eli tunnistat itkut ja tuttiin on totuttu, niin tuttia ei saa harmiin tai pipi-itkuun, vaan vain nukkumiseen.. Eli aina vähän ennen uniaikaa (esim imetyksen jälkeen) tutin saa suuhun. Toki nyt aluksi kannattaa just tehdä tota, että koittaa tutilla onko herralla nälkä vai onko vain tarve imeä… 🙂
Tosiaan sellainen tutti suussa kulkeva 3-vuotias oli mun kauhukuva, mut 1v10kk iässä vietiin tutit oraville ja hyvin meni!
Ps. Möhis on niin suloinen! En kestä!
Oih Möhis kiittää :)! Peukut tutille näyttäisi tulevan kaikilta! Ei siis mikään turha kapistus! Ja varmasti sen vieroituksenkin saa kunnialla hoidettua, kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Tuttitreenit siis jatkukoon meilläkin.
Ekalla oli tutti, josta luopui sitten 1,5vuotiaana jättämällä itse mummolan kissalle tutin. Tokalle koitin antaa tuttia muttei halunnut ja tajusin, miten hyvin pärjätään ilman, ei myöskään halunnut pulloa koskaan. Hyvin pian huomasin et tutittomuus on meidän juttu. Pojan tarpeisiin tuli vastattua oikein mielestäni, ei siirrettyä tarpeita tutin avulla jotta itsellä olis helpompaa. Sain pojan rauhoittumaan syliin, automatkoilla ei sietänyt olla yhtään joten sitten ajettiin aina uniaikaan. Lapsen ehdoilla mentiin. Itse en kannata tutun käyttöä koska näen sen vain vanhemman oman vaivan helpottamiseksi ja lapsen tarpeiden lykkäämisenä ja huomiotta jättämisenä. Mut siis vain mun mielipide. 🙂
Kolmannelle en edes tarjonnut koskaan tuttia ja loistavasi pärjätty iilman. En vois kuvitella enää lapsilleni tuttia Koska minusta se on niin ylimääräinen juttu. Vastaaan lapsen tarpeisiin pian ja en koe sitä mitenkään raskaana että syötin ekat pari kuukautta tosi usein neitiä. Mielestäni esim teidän vauvan ikäisen täysin normaali syöttöcäli on 1-2 tuntia ainakin meidän vauvoilla ollut. Mutta toki toimit juuri niin kuin sinä koet oikeaksi 🙂 meillä muuten eka laps jolla oli tuttu alkoi puhuu kunnolla vasta tyyliin 2 vuotiaana ja toka jolla ei ollut tuttia puhua jo lauseita 1v 3kk vanhana 🙂 aivan uskomattoman iso ero on ollut heidän välillään puheen kehityksessä ja uskon että yksi suuri merkitys on juuri tuo tutti asia. Just neuvolassa sanoi tästä kolmannesta jolla ei ole kans tuttia niin että neiti alkaa puhuu tosi aikaisin ja siltä vaikuttaakin 🙂 mutta ainahan noilla ei ole yhteyttä mutta meidän lapsilla selvästi on 🙂
Puheen viivästyminen, korvatulehdukset ja vaikutukset hampaisiin onkin aika lailla ne mitä mäkin oon miettinyt, mutta näiltäkin välttyy varmana kun vaan vieroittaa tutista ajoissa. Automatkat oli meillä Minean kanssa aivan kauheita ja silloin olisin ollut niin onnellinen tutista. Meiän on kuitenkin pakko välillä ajaa parin tunnin matkoja, ajoitettiin ne aina päikkäriaikoihin, mutta kun Minea ei nukkunut niin pitkään. Loppumatka olikin sitten aina parin minuutin välein pysähtelyä huutavan lapsen kanssa ja tissin tunkemista suuhun liikkuvassa autossa. Sain olla aikamoinen akrobaatti 😀
Meillä tyttö ei tuttia huolinut missään vaiheessa, eikä oppinut syömään pullostakaan. Tosin ei kyllä tuttia tarjottukaan ennenkuin vasta ristiäisten aikaan, kun äitini reaktio oli, että eikö teillä ole yhtään tuttia. Ja sitten meillä olikin niitä tutteja oikeasti vähän joka lähtöön, kun kyllähän vauva nyt tuttia syö 😉 No, olipahan valmiina ihan käyttämättömiä sitten seuraavallekin. Pienemmälläkään ei nyt ole tuttia päivittäisessä käytössä, mutta on kyllä mielestäni hyvä, että kelpaa kuitenkin tarvittaessa. Äkkiseltään nyt tulee mieleen mm. automatkat, joilla tutti on ollut aika luksusta! Ja isompi ylpeänä saattaa kyllä päivisin kiikuttaa tuttia pienemmän suuhun, jos kiukku yllättää 🙂
Noi automatkat nimenomaan olisi se paras paikka tutille, nukuttamisen lisäksi. Huippua olisi jos tutin voisi antaa nukahtaessa ja ottaa sitten heti pois, ettei vauva edes nukkuisi se suussa. Vähän kuin tissilläkin. Mutta katotaan nyt ensin huoliiko tuo meidän minimies sitä missään vaiheessa :).
Kovasti on meillä reenailtu tutin syöntiä, mutta ei maistu niin ei! Ehkä nyt 5kk iässä luovutetaan, eipä ainakaan ole sitä vieroitusta sitten edessä 😉
Ehkä ootte jo päässeet sen pahimman kärsimättömyysvaiheen ohi, jolloin se tutti olisi varmaan ollut tarpeellisin.. Me vielä treenaillaan ainakin pari viikkoa, jospa se alkaisi maistua!
Minä en ole muistanut edes koko tuttiasiaa! Vasta parina viime päivänä on käynyt mielessä, että hitsi, pitäisikö vauvalle tarjota tuttia. Tänään sitten tyrkkäsin tutin suuhun ja hämmästyneenä vauva sitä imi, ihmetteli kai, että mikäs tää tällanen ”tissi” on, mistä ei tule maitoa 🙂 Oikein kivasti ja kätevästi vauva hiljeni tutilla , mutta en aio tuttia ottaa mihinkään aktiivikäyttöön, jos ilmankin pärjää.
Turha sitä on tosiaan tuttia alkaa opettamaan, jos ei mitään erityistä itkuisuutta ole tai vartin välein tissilläroikkumista. Me ollaan vieläkin koitettu opettaa tuttia, kun Nooa huutaa juuri niissä tilanteissa, joissa tutista olisi iso apu. Autossa, kun puen itseäni tai autan Mineaa jne. Kaikissa näissä helpottaisi jos olisi joku keino rauhoittaa Nooa muutenkin kuin sylissä heijaamalla.