Ymmärsin tässä ihan vasta äskettäin, että olen viimein päässyt elämässäni siihen pisteeseen, jossa voin sanoa viettäväni suurimman osan ajasta asioiden parissa, joista pidän. Joskus nuorempana mietin, seisoessani kaatosateessa Oslossa opastetulla turistikiertueella (huonosti sääolosuhteisiin nähden pukeutuneena tietenkin), että ihmisten pitäisi ehdottomasti keskittyä enemmän asioihin, jotka tekee onnelliseksi. Murhetta ja huolia on elämässä joka tapauksessa aina ja sitä paitsi, me länsimaalaiset saamme niin paljon etuoikeuksia jo syntyessämme, että välillä tuntuu käsittämättömältä, kuinka pienistä asioista löydämme pessimismin siemeniä – totuus kun monelle kuitenkin on se, että kaikki on aika hyvin kun vain osaa katsoa oikeasta suunnasta. Suurinta etuoikeutta on varmaan se, että useimmat meistä voivat itse valita suunnan elämälleen.

Se, mikä minut sai pohtimaan onnellisuutta, on nämä viime päivät ja viikot, jolloin tekemistä on tuntunut riittävän niin töissä kuin kotonakin, mutta samaan aikaan kaikki se tekeminen on ollut mielekästä. On ihanaa saada kotona asioita etenemään, hoitaa rästihommia pois roikkumasta ja aloittaa loma ensi maanantaina puhtaalta pöydältä, ihanaa on myös se, että minulla on työ josta jäädä lomille. Lauantaina vielä juhlitaan meillä noin viidentoista työkaverin kanssa, ja vaikka juhlien järjestämisessäkin on omat pienet hommansa, on se kaikki ollut pelkästään hyvällä tavalla aikaavievää. Ehkäpä avain stressittömään arkeen onkin se, että opettelee sanomaan kyllä vain sellaisiin asioihin, jotka tietää varmasti ehtivänsä tehdä ja joista itsekin pitää. Eikä se tietenkään tarkoita sitä, etteikö toisille voisi tarjota auttavaa kättään tilanteessa kuin tilanteessa – toisen auttaminen se vasta luokin hyvää mieltä ja onnellisuutta.

Olen muutamaan kertaan törmännyt sanontaan siistissä kodissa asuu myrskyisä mieli, mutta omalta osaltani tämä ei taida ihan pitää paikkaansa. Vielä viikonloppuna meillä kotona näytti tältä, kun sovittelin uutta mattoa olohuoneessamme,  mutta nyt kun töissä painaa lomallelähdön kiireet päälle ja muistettavana on kymmeniä asioita, on kaikki kotityöt jääneet kakkossijalle, ja tavarat on kulkeutuneet hujan hajan pitkin kotia. Siisteydestä ei voi tällä hetkellä puhuakaan, mutta toisaalta sekin on ihan ok, sillä kyllä tämäkin sekasotku selviää kunhan tilanne arjessa helpottaa. Tässäkin asiassa olen päättänyt mennä helpoimman kautta, antaa siivousten jäädä kiireiden keskellä ja ryhtyä tositoimiin vasta kun on pakko, tässä tapauksessa juhlia edeltävänä iltana. Samaan kuvioon sotkun kanssa on tällä viikolla kuulunut noutoruoka, lasten Netflix ja useammat pullakahvit töissä ja kotona.

Kaiken kiireen keskellä löysimme kuin sattumalta pitkään etsinnässä olleen maton olohuoneeseen. Sovittelin Minean huoneeseen kahta eri Elloksen mattoa, toisen kuvittelin palauttavani, ja kun ensin sovittamani matto oli hyvä, ei toista tullut edes avattua paketista. Paitsi nyt, ja siihen se rusehtavaan taittava, ihanan pehmoinen tanger-matto jäi, enkä enää osaisi ollenkaan ajatella olohuonetta ilman sitä.