Heippa!

Uusi vuosi, uudet kujeet! Uutta on ainakin Minishown koti, tämän bloggaajan ruokavalio sekä liikuntatottumukset (hah, katsotaan kauanko se innostus kestää) ja vuoden mittaan tulee toivottavasti myös nähtyä muutama uusi maa. Paljastettakoon myös se, että kevätpuolella meillä pitäisi alkaa talonrakennushommat, tontti kun tuli jo tässä syksyllä hankittua, ja mullahan ei ole mitään sitä vastaan, että suunnittelun voisi aloittaa vaikka saman tien. Uusien juttujen rinnalla säilyy tietenkin paljon vanhaa ja niistä koitetaan nauttia entistäkin enemmän!

Ehkäpä tässä ensimmäisessä postauksessa olisi paikallaan esitellä itseni, jos vaikka joku uusi lukija löytää blogiini tämän muuton myötä. Täällä taustalla häärää 29-vuotias äiti, jonka perheestä löytyy mies, kohta 2-vuotias tyttö ja tuplasti vanhempi ranskanbulldoggi. Asustelemme Jyväskylässä rivitalokolmiossa, jota innoissani sisustelen uusilla trendeillä aina kun miehen silmä välttää. Muutenkin mieheni on perheemme järjen ääni, kun minä ihastuksissani shoppailisin kaapit täyteen lasten ja naisten muotia tai väkertäisin päivät pitkät ties millaisia DIY-juttuja.

Bloggaamisen aloitin vajaa 1,5 vuotta sitten, ensin siksi että Minean kuulumisten ja kuvien jakaminen muualla asuville sukulaisille oli näin helpompaa, ja lopulta hommaa jatkoin, koska siitä tuli hyvin rakas harrastus. Viime syksyn töihinpaluun jälkeen ajan bloggaamiselle on saanut repiä vähän sieltä sun täältä (moni postaus on kirjoitettu yön pikkutunneillakin), mutta varmaa on, että juttua kyllä riittää jatkossakin!

Pääasiassa kirjoittelen lastenvaatteista, mutta mukaan on viime aikoina eksynyt yhä enemmän sisustamista ja kesällä tuli omiakin asukuvia kuvattua jonkun verran. Mitään filosofista pohdintaa tai mieltä ylentäviä kasvatusneuvoja ei täältä ole tiedossa jatkossakaan, vaikka varsinkin mieheltäni kysyttäessä mulla olisikin mielipide vähän joka asiaan..

Tällainen intoilija löytyy siis täältä, sanokaa tekin moi kommenttiboksissa! Bloggerista mukana seuranneille tiedoksi, että kommentoiminen on täälläkin yhtä helppoa ja koneen pitäisi muistaa tietonne, kun kerran olette kommenttia jättäneet. Tervetuloa mukaan kaikki uudetkin, ja mikä tärkeintä, Parasta Uutta Vuotta kaikille!

Alkuvuonna oli tammikuussa todistettavasti lunta, sillä silloin ulkoiltiin päivittäin Lidlin takissa (!?). Innokkaana kotiäitinä kokkailin Minealle erilaisia välipaloja ja ruokia Luomuruokaa lapselle -kirjan resepteillä. Muutakin toki kokkailtiin, muun muassa tätä superhyvää geishakakkua.

Ihan erityinen kuukausi oli helmikuu, kun Minea täytti 1 vuotta, ja menihän ne omatkin synttärit siinä sivussa. Minean synttäreitä varten tein kivoja pompomeja serveteistä, samoja voisin askarrella ensi kesänäkin vaikka puutarhajuhliin. Yhtä nopeasti valmistui myös tuubihuivi ja pipo itselleni pakkaskeleille.

Maaliskuussa Pablo odotti jo kovasti kesää nauttien auringon ensisäteistä, ja mä sain kevään ensimmäisen sisustusinspiraation. Soviteltiin myöskin MyCinnamonGirlin ihanuuksia ja pääsiäisenä meillä juoksenteli pieni pupu.

Huhtikuussa kokkasin ensimmäistä kertaa soijarouheesta ruokaa. Lopputuloksena syntyi herkullinen lasagne, jota meillä on syöty tämän jälkeenkin. Samaan kuuhun mahtui myös paljon välikausivaatepohdintaa, yksi Himoksen reissu eikä ollenkaan laskettelua sekä helppo DIY-lamppu.

Ensimmäiset uimakelit oli jo toukokuussa, voitteko uskoa kun ajattelee ettei nyt talvi ole vielä edes ehtinyt kunnolla alkaa. Leivoin kesäistä raparperipiirakkaa, vierailimme lapsisynttäreillä ja rento fiilis oli kuukauden teema. Myös aurinkolasit oli toukokuussa jo kovassa käytössä, ja pitihän se terassikin puunata kesäkuntoon vappuna.

Kesällä sai tuoksutella kukkia, ihmetellä eläimiä ja polttaa risuja metsässä. Veneillen ja uiden pääsi etenemään jalkoja nopeammin, ja housujenkin väri vaihtui itselläni kesäisen keltaiseksi. Vuoden parhaana yllätyksenä juhlimme kesäkuussa ystäviemme häitä.

Heinäkuussa lomailimme koko perhe helteisessä Turkissa ja ehdimmepä vielä viettää rennon viikonlopun Helsingissäkin. Kesään kuuluu tietenkin myös mökkeily. Itseni palkitsin kotiäitikuukausistani uudella laukulla (aika hyvä selitys, eikö?), ja löysin vielä aikaa kynsien lakkaamiseenkin. Parasta leipää tulee tällä reseptillä ja herkullisinta kakkua tällä!

Loppukesästä tuli syötyä ulkona ihan liian usein ja usein postasin omia asukuvianikin. Ensimmäistä mutten varmastikaan viimeistä kertaa tein elokuussa tuttavuutta Bisgaardin kenkiin ja arvoin ihastuttavaa NopsuPopsua.

Viime syksyn käytetyimmät kenkäni on olleet OISin nahkasaappaat, jotka hankin syyskuussa. Ei-niin-terveellisten herkkujen lisäksi kokkailin banaanilettuja, joita syön ensi vuonna todennäköisesti kyllästymiseen asti, kun uusi terveellisempi elämäni starttaa. Vinkkinä tämä herkullinen resepti muillekin kesäksi kuntoon tsemppaajille! MiniMintin yhteistyön kautta sain valita Minealle suosikkihaalari Mini A Turelta, kävimme sululaisissa Mikkelissä ja hullaannuin monen muun äitin lailla Pompin vaatteista.

Lokakuussa saimme juhlia ystäväpariskuntamme häitä sekä ihanan ystäväni vauvajuhlia. Tuhlasin Minean uusiin talvikenkiin (jotka muuten kärsivät syksyn ilmoilla aikamoisesti..) ja vastapainoksi saimme koko perhe valita yhteistyön merkeissä popot Crocsilta. Pitkästä aikaa sain myös yhden neulontaprojektin valmiiksi, sen jälkeen taas mikään ei olekaan edennyt mihinkään suuntaan.

Sisustuskärpänen on pörrännyt meillä jo vähän liiankin pitkään, ja marraskuussakin sisustettiin Minean huonetta ja kierrettiin Jyväskylän kauppoja Putiikkipäivänä. Ihastuksen huokauksia herätti erityisesti Annon tekstiilit ja astiat, lempparina uudet olohuoneen tyynyt. Sain myöskin haasteen, jossa kerroin muutamia faktoja itsestäni.

Jouluna blogissa pyöri joulukalenteri, jossa muun muassa paketoitiin, vietettiin aikaa perheen kanssa, herkuteltiin joulupöydässä ja innostuin tekemään monia DIY-juttujakin. Uusimpana innostuksenani jäin täysin koukkuun Hama-helmiin, jotka tuli meille jäädäkseen ;)!

Vuosi on siis ollut täynnä ihania hetkiä, suurin osa niistä Minean kanssa koettuja. Tärkeässä roolissa on mulle ollut myös tämä blogi ja ihan erityisesti kommentit, joita olette jättäneet! Miten sitä muuten voisi uskoa kenenkään olevan siellä toisella puolella lukemassa höpinöitäni?! Kiitos kaikesta, sydämestäni toivon iloisia jälleennäkemisiä Kideblogien puolella! Tämä jääköön viimeisekseni täällä bloggerissa (en voi sanoa että tulisi ikävä), huomenna valmistellaan uutta kotia Minishowlle ja juhlitaan mennyttä ja tulevaa. Palaan vielä kertomaan lukuohjeita, mutta muuten kuullaan Kideissä tammikuussa! Iloista Uutta Vuotta!