Jo pariinkin otteeseen on mulle tullut toiveita postauksesta, jossa esittelisin meidän perusarkipäivää kuvina ja teksteillä. Ajatus on tuntunut vähän hassulta, kun työpäivinä arki tuntuu toistavan itseään niin normikaavalla, etten usko mielenkiintonne riittävän moiseen. Näin lomapäivänä kamerankin kantaminen mukana onnistui helpommin, vaikkei päiväämme kuulunutkaan oikein mitään ihmeellistä. Anyway, tältä näytti Minean ja mun eilinen päivä miehen ahertaessa töissä.

Aamu aloitettiin normityyliin rennosti sohvalla makoillen, ihan kuten arkisinkin. Minea pyytää mua aina raahaamaan peitot ja tyynyt sängystä ja tuomaan maitoa tuttipullossa Pikku Kakkosen ajaksi. Tiedän! Tuttipullo 2-vuotiaalla. Siitä eroon pääseminen on projekti kesä 2014..

Aamupalaksi vedettiin marjoja ja lähdettiin 2vee neuvolaan. Neuvolakäynti oli jälleen yhtä tarpeeton kuin edellinenkin eli juteltiin terkkarin kanssa niitä näitä, Minea leikki vieressä ja jännitys tiivistyi mittojen ottamiseen. Meidän 2-vuotias oli 89cm ja 12.9kg. Syksyn kasvupyrähdys ei siis ollut ihan omaa kuvitelmaani, vaan pituutta oli viime kertaan verrattuna tullut noin 8cm ja painokin oli noussut -10 käyrältä -2 käyrälle.

Neuvolasta tultiin kotiin kokkailemaan pastaa ja jauhelihakastiketta. Minea rakastaa makaronia ja mätti nytkin täpötäyden lautasellisen hyvällä ruokahalulla, siinäpä varmaan ainakin osasyy hyvin nousseeseen painoon :).

Ruoan jälkeen oli päikkäriaika, joka tarkoittaa mulle yleensä omaa kahvi- tai teehetkeä, netissä surffailua tai työjuttuja ja tietenkin blogipostausten kirjoittamista. Kotiäitinä ollessa tämä oli se rauhallisin hetki päivästä, ja usein aloitin sen järkkäilemällä kodin kuntoon. Nytkin tuli viikkailtua pyykkejä ja kuihtuneet ruusut ympäri kotia oli jo heitettävä roskiin. Joskus päikkäriaika menee vähän huomaamatta ja pikkuneidin herätessä tajuaakin itse olevansa ihan väsyksissä. Minean herättyä kun shown on taas pyörittävä täydellä teholla iltaan saakka. Eilen sain vielä muutaman lisäminuutin, kun Minea halusi välttämättä kuunnella padillä Robinin Boom Kahn pariin kertaan :).

Unien ja välipalan jälkeen heitettiin takit niskaan ja suunnattiin kaupungille lankakauppaan. Oma perusasuni asioidessa kaupoilla on pipo ja muhkea huivi, meikkinä toimii yleensä pelkkä puuteri ja poskipuna. Huristelimme Poppeliin hakemaan lankoja, jotka olin tilannut tyynynpäällistä varten, ja Minea sai valita värit omaan pipoonsa. Pinkkiä tyttö tietenkin valitsi, vaikka kuinka yritin ohjailla curryn tai valkoisen suuntaan.

Samalla reissulla pyörähdettiin katsastamaan Reiman kevätulkoilu JesperJuniorilla ja sorruttiin ottamaan Heseltä hampparit ja jätskit. Käveltiin vielä läpi Kodin1, mutta kummasti sain hillittyä itseni eikä mukaan lähtenyt tällä kertaa mitään. Paljon kaikkea kivaa sieltä olisi kyllä löytynyt, esim uusi Annon Latu-villamatto.

Miehellä meni töissä pitkään, joten vietimme Minean kanssa illankin kaksin. Yleensä ulkoilemme joko aamu- tai iltapäivästä, mutta eilisen peilijäät sai meidät pysymään kotona pelaillen synttärilahjaksi hommattua Eläinpyramidia ja uusilla muovailuvahoilla leikkien. Minea menee lähes joka päivä unille puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä, jonka jälkeen alkaa taas meidän vanhempien oma aika (eli mun bloggausaika). Eilen illalla aloittelin jo pakkaamista, sillä tänään tultiin kohti Etelä-Suomea ja huomenna aikaisin otetaan suunnaksi Pariisi! Bonjour vaan sullekin ;)!

Postaustahti on tällä viikolla ollut melkoisen hidas, pahoittelut siitä, mutta nyt tsemppaan taas bloginkin suhteen! Ensin ajan vei kodin laittaminen ja ne kuvaukset, eilinen meni sohvalla telkkaa tuijotellen mahtavan perjantain jälkeen. Mitään synttärijuhlia ei pitänytkään nyt viikonloppuna järjestää, mutta käytiin kuitenkin kaveriporukalla perjantaina syömässä. Se syöminen sitten venähtikin aamuneljän kotiintuloon, ja eilen kolmekymppinen kyllä huomasikin olevansa jo 30!

Eilisen totaalisen tekemättömyyden jälkeen tänään oli jo pakko ryhdistäytyä, ainakin kun vilkaisi ympärilleen ja huomasi millainen kaaos meillä kotona vallitsi. Niin se vaan tuntuu menevän, että paikat on heti sikin sokin ellei niitä itse jatkuvasti järkkäile. Onneksi oli kukkakimppuja joka puolella sunnuntaita piristämässä!

Tänään sain viimein kuvattua meidän uusimpia hankintoja, ensi viikolla on siis tiedossa Crocseja ja Mini Rodineita. Se tarkoittaa tietenkin myös sitä, että jostain vanhasta on jälleen luovuttava, joten tarkkailkaa Minishown facebookia lähipäivinä! Sieltä löytyy myös viime viikonlopun pika-arvonnan voittajat, joiden yhteydenottoja edelleen kaipailen!

Laiskan pitkä aamu alkoi jo heti pienellä säheltämisellä, kun päätin tänään tehdä aamupalalla banaanilettuja. Banaanilettuja olen kehunut täällä jo moneen otteeseen ja sanon edelleen, että tätä superfoodia kannattaa testata! Tällä kertaa laitoin yhden banaanin ja kananmunan lisäksi joukkoon kookoshiutaleita ja mantelijauhetta, mutta sekaan voi heitellä lähes mitä vaan. Lopputuloksena makea herkku, joka ei lihota ollenkaan! Tai no ainakaan niin kovin paljoa.

Lettuja paistellessa unohdin laittaa liesituulettimen päälle, joten hetken päästä koko kämppä oli savupilvessä ja palohälytin huusi onnellisesti parin metrin korkeudessa. Tästä selvittyäni jatkoin sähläämistä, ja voin muistutuksena muillekin sanoa ettei veitsiä kannata jättää astianpesukoneeseen terä ulospäin sojottaen.

Töissä sain tunnin verran selvitellä pientä kriisitilannetta, eikä oikeasta työnteosta ollut tietoakaan. Päätin palkita itseni uudella pipolla, jota olin viime päivät miettinyt, ja kävelin kauppaan vain kuullakseni, että pipoja on tulossa lisää vasta maaliskuussa. Eli aika lailla juurikin silloin kun pipot voi jo vähitellen vaihtaa aurinkolaseihin. Päivän kruunasi uutinen siitä, että mieheni vanhempien koira makasi kotonaan tikkejä ja syviä haavoja ympäri kroppaa, kun irti pidetty koira oli lenkkipolulla hyökännyt kimppuun. Ja sama koira jo toistamiseen!

Iloakin päivään on mahtunut, kuten alkuviikosta itelleni ostamat tulppaanit, auringonpaiste ja toi pieni hupsu tyttö, joka ihan välttämättä halusi lähteä aamulla hoitoon juhlamekossaan kun muillakin tytöillä kuulema on. Ja sama hupsu tyttö piirsi ihan ensimmäisen oikean piirrustuksensa, johon ikuistui kummitus. Koti muuttui aamulla auringosta kauttaaltaan keltaiseksi, ja kameran linssin läpi katsottuna näkymä oli täyttä 60-lukua! Ihania valoilmiöitä, vaikka kovat pakkaset paukkuu ulkona edelleen. Miten teidän loppuviikko on sujunut?