Joskus väsyttää enemmän

Ja lähes aina sen aika on loppusyksystä. Tämä syksy ei onneksi ole ollut mikään erityisen pitkä ja pimeä, mutta jotenkin syksy tuppaa aina olemaan se vuoden kiireisin. Tulee muutama projekti liikaa, jotain yllättävää johon ei osannut varautua tai sitten itse keksii jotain, vaikka todellisuudessa aikaa ei juurikaan olisi mihinkään ylimääräiseen. Tänä syksynä on ollut Minean jumppaesityksiä, talkoohommia, parit työpaikan kekkerit, pikkujouluja, työprojekteja, joista en osannut kieltäytyä, vanhempaintoimikunta ja tonttudisco, yksi kranssin askarteluilta ja vireillä oleva hyväntekeväisyysprojekti.

Ystäväni Kerttu kuvaili elämääni hyvin sanoilla ”aina sata palloa ilmassa, joskus joku saattaa tippua”. Tottahan se on, innostun helposti kaikesta ja tekisin enemmänkin, jos vuorokauden tunnit riittäisivät. Itse asiassa haaveilen salaa yrittäjänä toimimisesta, mutta samaan aikaan tiedän, että se olisi viimeisin minulle sopivista ammateista, sillä heikkouteni on raha-asioiden hoitaminen ajallaan. Silti en voi olla ajattelematta, mihin kaikki johtaisi, jos keskittäisin kaiken innostuneisuuteni ja energiani johonkin yhteen intohimon kohteeseen sen sijaan että sinkoilen sinne tänne tehden kaikenlaista vähän kaikkialle.

Tänään on jo joulukuun ensimmäinen ja tiedän, että vähitellen onneksi kiireet alkavat helpottamaan ja voin keskittyä joulun suunnittelemiseen ja valmisteluihin. Jouluaaton aiomme viettää kotona, ja vaikka se tarkoittaa hommaa ruokien suhteen, on se sellaista tekemistä joka enemmän rentouttaa kuin stressaa. Ne muutamat lahjat, jotka omille lapsille annamme, on jo ostettuina, joten joulua kohti mennään rennolla otteella.

Lapset vastaa

Nappasin jälleen facebookista hauskan kyselyn, tällä kertaa vain itseni sijasta vastaajan rooliin pääsivät molemmat lapset. Lasten selitykset vaikeisiin asioihin ja pohdinnat elämän suurista linjoista yleensäkin ovat aina niin hellyyttäviä ja samaan aikaan huvittavia. Minea on jo niin iso tyttö, että osaa antaa fiksuja vastauksia tämäntyylisiin kysymyksiin, mutta Nooan höpötyksille saatiin Minean kanssa yhdessä nauraa ihan kunnolla. Ihan parasta on se, että Nooan jutuille saa muutenkin vielä nauraa päivittäin, kun toinen niin tosissaan selittää jotain, mistä ei oikeasti tiedä yhtään mitään. Eilen esimerkiksi sitä, kuinka aurinko seurailee joka paikkaan mihin Nooa ikinä meneekin eikä missään saa hetken rauhaa.

No mutta, tässä nämä lasten vastaukset, kopsatkaa kysymykset itsellenne ja kysykää omiltakin lapsiltanne!

Minea 6v

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
– Tuu syömään.

2. Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
– Kun on kiltisti.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
– Jos Nooa on tuhma.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
– Kun äiti tekee hassuja juttuja tai kertoo hassuja asioita.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
– Sellanen että se teki Jarnon (isoveljen) koulukirjoja, oli hyvä tekemään matikan laskuja ja tykkäs olla kavereitten kanssa. Se pelasi yksin kimbleä.

6. Kuinka vanha äitisi on?
– 34 vuotta.

7.Kuinka pitkä äitisi on?
– Niin pitkä että mä oon äitiä tisseihin asti.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
– Siivoominen.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
– Siivoaa tai tekee työhommia.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
– Koska äiti on niin hyvä töissä ja kaikki lapset aina tykkää äitistä.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
– Saamaan lapset voittamaan omat pelkonsa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
– Lihapullien tekemisessä.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
– Opettaa.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
– Avokadopasta.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
– Koska äiti on niin ihana ja kiva.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
– Voimanainen.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
– Kastellaan kukkia, käydään kaupungilla, leivotaan ja mennään yhdessä nukkumaan.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
– Molemmilla on lyhyt tukka, samanväriset silmät ja tykätään leipoa.

19. Mitä eroa teissä on?
– Mulla on leluja, äitillä ei. Mulla on myös oma huone.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
– Siitä että mä oon niin ihana ja äiti sanoo mua muruksi.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
– Koti.

Nooa 3v

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
– Että mennään nukkumaan.

2. Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
– Jos ei juokse kaverille ilman lupaa.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
– Jos joku ottaa salaa namia.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
– Jos tulee mukaan puistoon.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
– Leikki transformersilla.

6. Kuinka vanha äitisi on?
– 7 vuotta.

7.Kuinka pitkä äitisi on?
–  Suuri.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
– Leikkiä mun leluilla.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
– Ei mitään.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
– En tiiä.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
– Uimisessa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
– Kokkaamisessa.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
– Samassa missä isi on.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
– Chili.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
– Kun se leikkii mun kanssa.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
– Äiti olis Ninjagossa tuli.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
– Siivotaan lelut.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
– En tiiä.

19. Mitä eroa teissä on?
– Ei katota paljon piirrettyjä.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
– Kun se pussailee mua koko ajan.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
– Suihkuun.

Tavallisia päiviä

Huomaa että arki on painanut todella päälle, kun blogi on hetkeksi hiljentynyt, ei siksi ettei olisi aikaa vaan enemmänkin siksi etten ole saanut aikaan kuvailla oikeastaan mitään. Vielä onneksi saa iltapäivisinkin otettua hyviä valoisia kuvia, mutta ei tästä ole enää pitkä aika siihen kun aamulla töihin lähtiessä ja illalla töistä tullessa on lähes yhtä pimeää kuin yöllä. Silloin on aloitettava kynttilöiden polttaminen, löydettävä tunnelmaa pineydestä ja ehkä vähitellen lokakuussa voi jo vähän fiilistellä jouluakin (saako sitä sanaa vielä tässä vaiheessa syksyä sanoa ääneen?).

Meillä oli erikoisen kiva viikonloppu, sellainen että ehdimme juhlia ja nähdä ystäviä mutta myös olla rennosti kotona. Ajoimme eilen Porvooseen päiväreissun siskoni grillijuhliin ja yöllä palasimme vielä kotiinkin. Lapset nukkuivat automatkalla jo yöuniaan, mutta Nooalla autossa nukkuminen on aina aavistuksen levotonta ja osa matkasta menee heräillen ja itkien. Taidetaan jatkossa skipata nämä yöajamiset, sillä vauva-aikoina on tullut ihan tarpeeksi istuttua autossa lasten itkiessä..

En tiedä onko kotona mikään oikein edennyt mihinkään suuntaan, mutta tunnelma on vähintäänkin odottavainen. Ensi viikolla Kylätimpurit tulevat tekemään vuosikorjauksiaan ja samalla saimme idean, että ehkä sen jälkeen voisi olla aika järjestää tuparit. Se jos mikä saa loputkin hommat valmistumaan, jos ei muuten niin ehkä tupareita edeltävänä iltana?

Ensi viikolle meillä ei ole onneksi muita kalenterimerkintöjä kuin Minean jumpat kahtena päivänä. Itse asiassa tajusin olevani onnellisessa asemassa siinä mielessä, ettei meidän arki ole oikein koskaan ollut paikasta toiseen juoksemista. Arjen kiire kun tuntuu useimmilla olevan näin syksyisin suurin stressitekijä, eikä ihme jos ajattelee miten paljon jo pelkkä töissä käyminen voi kuluttaa. Maanantain kunniaksi ajattelin leipoa omenapaistosta, kiinnostaisiko teitä saada ohjetta tänne bloginkin puolelle?

1 2 3 4 5 … 36