ARJEN SUPERMUTSIT #unbreakablemums

23 helmikuun, 2015

Viime viikolla meillä oli kymmeniä niitä hetkiä, kun tuntuu ettei huvittaisi tää perhearki yhtään, mutta on vaan pakko jaksaa. Minea raivokiukkuaa vieressä, samalla yritän syöttää Möhistä mahdollisimman tyynenä, Pablo nuolee sohvalla tassujaan ärsyttävän kovaäänisesti ja sitä rataa. Kunpa just silloin voisi vaan lukittautua itekseen hetkeksi toiseen huoneeseen ja voisi palata takaisin kun tilanne on taas normalisoitunut, mutta eihän se niin vaan mene, äitit jaksaa. Niko palasi tänään töihin parin viikon isyysloman jälkeen, ja kumma kyllä päivä on meillä kolmella sujunut ihmeen rauhallisesti, niinkin chillisti että on päästy jo iltapäivään ilman yhtäkään kiukkukohtausta. Peukut sille!

Aamulla sain inspiraation ottaa Möhiksestä muutaman vauvakuvan, vielä kun tämä supernopeaa kasvava pikkumies on suunnilleen vastasyntyneen mitoissa. Ajatus oli hyvä ja mielessä oli vaikka mitä söpöjä kuvia, mutta puolen tunnin häsläämisen jälkeen lopputulos oli kahdet pissat meiän peitolla, ehkä kaksi onnistunutta kuvaa ja kymmeniä kuvia, joissa kaikissa vilahtaa joko Minean nukke, pehmolelu tai poni.. Pesin jättimäisen tuplapeiton kylppärin lattialla, en saanut sitä millään puristeltua kuivaksi, virittelin sen jotenkuten kuivumaan saunan oveen ja huokaisten istuin koneelle lukemaan sähköpostit. Täydelliseen saumaan oli tullut Netflixiltä spostia, jossa mainostettiin uutta sarjaa Unbreakable Kimmy Schmidt ja blggaajia haastettiin jakamaan somessa oma arjen selviytymishetki – harmi ettei mulla ollut kännykkää kädessä viittä minsaa aiemmin. Kisa päättyy jo keskiviikkona, mutta eiköhän näitä hetkiä ehdi siihen mennessä tulla vielä lisää.. Jaa säkin sun unbreakable-hetki tägillä #unbreakablemums, #KimmySchmidt ja #Netflix niin osallistut Lontoon matkan arvontaan!

EDIT: Kilpailu olikin suunnattu vain bloggaajille, pahoittelut väärinkäsityksestä!!

KOTI SIISTINÄ

12 helmikuun, 2015

Voisin melkein väittää että äitillä kun äitillä herää lapsen synnyttyä ainakin kaksi vaistoa, pesänrakennusvietti ja leijonaemon suojeluhalu. Mä ainakin huomaan herkistyväni aivan älyttömästi kaikista koskettavista lapsitarinoista (keneltäkään ei varmaan ole jäänyt lukematta pienen Ellin surullinen tarina..) ja jokaisesta pienestäkin Möhiksen vatsanväänteestä sitä toivoo ettei omalla lapsella olisi mitään hätää. Tänään käytiin labrassa ja sairaalalta soitettiin että bilirubiiniarvo oli noussut lähes sadalla kotiinlähtöpäivästä ja se jos mikä on pistänyt harmittamaan. Lääkäri määräsi testaamaan arvot uudelleen heti huomenna aamusta, ja päivällä kuullaan tuloksista onko edessä vielä paluu sairaalaan vai miten edetään. Pitäkää peukkuja pikkujätkälle!!

Ja se pesänrakennusvietti.. Jos mä normaalistikin olen melko tarkka kodin siisteydestä niin raskauden loppupuolella homman voi melkein sanoa lähteneen käsistä. Synnytystä edellisenä päivänä sain ihme inspiraation alkaa siivoilemaan kaappeja Minean huoneessa, viikkailin Möhiksen vaatteita kaappiin, keräsin pari kassillista myyntiin menevää kamaa ja stressaannuin siitä kuinka paljon tarpeettomia juttuja meidän nurkissa pyörii. Toiselle siisti voi tarkoittaa ihan eri asiaa kuin esim mulle, välillä huomaan että Nikollakin on osittain eri suhtautuminen tähän kuin mulla. Sairaalasta palattuani mä en yksinkertaisesti voinut rentoutua ennen kuin olin järkkäillut muutamat tavarat paikoilleen, joita lojui mun silmään väärissä paikoissa. Järjetöntä vai? Varmaankin, mutta auttaa arjessa valtavasti kun tavaraa on vain sen verran kun tarvitsee ja kaikella on oma paikkansa josta ne on helposti löydettävissä.

Aika moneen kertaan oon kuullut ihmettelyjä siitä, kuinka siistiä meillä yleensä on vaikka talossa asuukin lapsia ja koira. Mun kaveripiirissä siisteys ei kuitenkaan ole mikään erikoisjuttu vaan ennemminkin aika tavallista – en tiedä onko se nykyajan äitien tapa koittaa pitää homma hanskassa edes jollain tasolla vai sattuuko mun kaverit vaan olemaan erityisen tarkkoja kodin suhteen. Mä sanoisin että mun salaisuus siisteyteen on se että pystyn helposti luopumaan hyödyttömästä tavarasta ja tykkään käyttää paljon erilaisia säilytysratkaisuja. Tietenkin meiltäkin löytyy esineitä lojumasta sieltä sun täältä ja joillain on ihan tarkoituksella paikka näkyvillä, mutta muuten sanoisin olevan sata kertaa helpompi siivota kun on lokeroita ja laatikoita, joihin tavaroita heitellä. Kaappeihin voisi hyvin siivota lelut ja romut ihan sellaisenaan, mutta siistimmältä ne näyttää laatikoiden sisällä. Avonaiset hyllyt on kivoja kun niille saa rakkaimpia esineitä esille, mutta samalla niille tulee helposti kerättyä liikaa tavaraa – laatikot ja purkit toimii siis tässäkin tapauksessa.

Laatikoihin ja rasioihin oon vielä dymoillut nimilaput, jotka kertoo mitä mistäkin pitäisi löytyä. Ehkä vähän turha homma, kun ite sitä kyllä muistaa mihin tavarat kuuluu, mutta tulipahan joskus tehtyä ja onhan ne ihan hauskannäköisiäkin.. Meillä perussiivoukset hoidetaan useimmiten yhteisvoimin, mutta nyt jatkossa mun tulee varmasti siivottua useammin kun kotona ollessa tulee näitä nurkkia Nikoa enemmän tuijoteltuakin. Kiireisinä päivinä huomaa suhtautuvansa kodin siisteyteen vähän rennommin, kun taas kotona hengaillessa on äärettömän tärkeää ettei tarvitse stressailla kaikesta siitä mitä pitäisi tehdä. Vähän niin kuin poissa silmistä, poissa mielestä ja päinvastoin!

Onko siellä lukijoissa samanlaisia siivousintoilijoita? Iskikö pesänrakennusvietti muihin raskausaikana?

PARI ARJEN HELPOTTAJAA

6 helmikuun, 2015

Mun täytyy myöntää, mä olen aika helposti stressaantuva ja etenkin ärsyyntyvä tyyppi, vaikka noin yleisluonteeltani oonkin positiivinen ja iloinen. Stressiä pystyn sietämään pidemmänkin aikaa, osittain se jopaa ajaa mut tekemään asioita kunnon draivi päällä, jolloin valmista syntyy tehokkaasti. Mutta toi ärsyyntyminen – se onkin ihan toinen juttu ja niin tyypillistä koko mun perheelle, ettei kovin välkky tarvitse olla arvatakseen mistä se luonteenpiirre on peritty! Ja apua, nyt vasta tulin ajatelleeksi että mähän tietenkin siirrän matalan ärsyyntymiskynnykseni Mineallekin! Vinkkejä sen estämiseksi??

Joka tapauksessa, arjen pitää rullata kivasti ettei niistä jokapäiväisistä asioista tarvitsisi ärsyyntyä, sillä mullehan riittää esim sotku kotona, huonosti sujuneet aamurutiinit, Minean turhanpäiväinen kiukuttelu, kiire tai nälkä, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mistä sitä sitten löytää piristystä päivään? Ehdottomasti ihan pienistä asioista, jotka saa mielen muuttumaan positiiviseksi jo ennen kuin kunnolla edes ehtii ärsyyntyä tai asioista, jotka helpottaa arkea niin kivasti, ettei ärsyyntymiselle vaan yksinkertaisesti jää mitään mahiksia. Tässä muutamia juttuja, jotka auttaa mua elämään leppoisampaa arkea!

Hyvin nukutut yöunet on se mistä kaikki lähtee. Aamulla vielä pärjäilee väsymyksen kanssa suht ok, mutta viimeistään iltapäivällä sen kyllä huomaa jos illalla on valvonut tunnin, pari liian pitkään. Harmi että nykyään mun bloggausrytmi on juurikin niistä yöunista pois, vaikka samalla se on myös yllättävän voimaannuttava osa mun arkea. Yöunet jää kohta todennäköisesti joka tapauksessa pelkäksi haaveeksi, joten onpahan ainakn tullut harjoiteltua etukäteen!

Kahvi- ja kaakaokapselit on koukuttaneet mut täysin. Teetä tulee myös juotua lähes päivittäin, mutta nyt viimeisillä viikoilla se on alkanutkin närästämään ja kaakao maistuu paremmin. Dolce Guston choco caramel on ehdoton ykkönen tällä hetkellä.

Ja kuinkas muutenkaan kuin herkkujen kanssa! Aina on oltava jotain hyvää leivottuna tai pakkasessa hätävarana, sillä en taida olla koskaan juonut teetä, kahvia tai kaakaota ihan sellaisenaan. Herkuttelu on lähtenyt niin käsistä viime kuukausina, että olisi paras sen imetyksen onnistua..

Siisteys ja tavarat omilla paikoillaan on mulle lähes pakkomielle. En saa mitään aikaan ennen kuin ylimääräiset rojut on järkkäilty pois näkyvistä ja kotona näyttää edes pintapuolisesti siistiltä. Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi. Tästä voisin oikeastaan kirjoittaa vielä ihan oman postauksensa ensi viikolla.

Ripsipidennysten laitto oli yksi parhaita päätöksiä vähään aikaan, sillä ne on helpottaneet etenkin työarkea huomattavasti. Monena aamuna lähdin töihin pelkästään poskipunalla ja aurinkopuuterilla, ja kesällä tulee tuskin meikattua ollenkaan näillä kotipihoilla liikkuessa kun ripset antaa kuitenkin kivan huolitellun ilmeen. Se ettei ihossa ole juurikaan mitään peiteltävää on taas tuon kuvassa näkyvän purkin ansiota (paitsi nyt raskausaikana tuntuu että leuan alueella on jatkuvasti jotain pientä epäpuhtautta). Sain joskus vuosi sitten yhteistyön kautta ensimmäisen purkkini tätä Biologique Recherchen P50W-kuorintanestettä ja sen jälkeen oonkin kehunut sitä joka välissä, enkä turhasta sillä aine on muuttanut mun ihonhoidon täysin! Ennen kävin kolmisen kertaa vuodessa kosmetologilla puhdistamassa ihoa mustapäistä ja kotona koitin ylläpitää puhdasta ihoa puristelemalla ja näppäilemällä sitä ties millä tekniikoilla, mutta kertaakaan en ole kosmetologilla käynyt tai ihoa puhdistanut aloitettuani käyttämään tätä nestettä. Nesteen hapot kuorii ihoa aamuin ja illoin sen verran tehokkaasti että mun iho on pysynyt täysin puhtaana, kirkkaana ja hyvinvoivana. Heli (myynti@procosmetica.fi) kertoo varmasti mielellään lisää, jos teitäkin kiinnostaa kuulla mikä ihmetuote on kyseessä.

Vielä viimeisenä on mainittava kalenteri, jota ilman en pärjäisi. Työaikana mulla oli käytössä ihan kunnon kirjamallinen kalenteri, mutta nyt merkkaan kaikki menot tuohon keittiön tasolla nojailevaan kalenteriin, jonka printtasin Valkoinen harmaja -blogista. Oon lähes aina myöhässä, mutta ilman kalenteria en varmana olisi paikalla ollenkaan vaan unohtaisin jokaikisen sovitun menon.

Mitkä asiat helpottaa teidän arkea? Löytyykö samoja kuin mun listalta?

previous 1 … 23 24 25 26 27 next