JUNIBACKEN

29 kesäkuun, 2015

Palataanpa vielä toisen postauksen ajaksi takaisin meidän Ruotsin reissulle. Risteilimme siis perinteisen päivä Tukholmassa -risteilyn, viettäen Tukholma-päivän muutaman kilometrin päässä Siljan terminaalista, Junibackenissa. Oltiin suunniteltu päivä siinä mielessä etukäteen, että ei missään vaiheessa edes kuviteltu lähtevämme keskustan kauppoja kiertämään kahden pienen lapsen kanssa. Kyllä sekin varmaan olisi ihan mahdollista ollut, mutta haluttiin tästä kiva reissu Minealle ja liikuttiin muutenkin lasten ehdoilla.

Koskaan aiemmin ei oltu käyty Junibackenin suunnalla, mutta koska mulla on ruotsin kieli hallussa, jätettiin kaikki googlailut tekemättä ja luotettiin siihen että kaikki sujuu kun paikan päälle päästään. Olin kuullut, että terminaalista menisi lautta suoraan Skanssenille, mutta meidän perhe ei ollut ihan ensimmäisten joukossa lähdössä laivasta, joten terminaaliin päästyämme virkailija sanoi lautan jo menneen. Hypättiin sitten suoraan taksiin, osoitteena Skanssen. Harmi vaan että Skanssen ei ollut yhtä kuin Junibacken (en vieläkään ihan tiedä, miten ne liittyy toisiinsa? Onko Skanssen niemeke, jolla Junibacken sijaitsee vai mitä häh?), taksi jätti meidät Skanssenin kylttien eteen, ja vasta lippuluukulla kuultiin, että Junibacken oli jo noin puoli kilometriä aikaisemmin, heti sillan jälkeen oikealla. Ei auttanut kuin ottaa ensimmäinen vastaan tuleva raitiovaunu, johon lippujentarkastaja otti meidät umpituristit kyytiin, vaikka meillä ei ollut lippuja eikä kruunuja. Pummilla siis perille, mutta pääasia että perille päästiin!

Lippu Junibackeniin oli alle parikymppiä per nuppi, rattaita ei saa viedä sisään ollenkaan, mutta viidellä eurolla kassalta sai ostettua lukon, jolla rattaat sai ulos kiinni. Edelleenkään meillä ei ollut niitä kruunuja, joten lainattiin (kyllä!) kassapojalta muutama kruunu lokeroita varten, joihin saatiin kaikki ylimääräiset tavarat tungettua Junibackenin kierroksen ajaksi. Oltiin varauduttu rintarepulla, joten Nooa kulki helposti mukana Manducassa, välillä nukkuen ja välillä ihmetellen ympärillä vallitsevaa lasten sekamelskaa. Nooa olisi mennyt sylissäkin, mutta rintareppu helpottaa toisen lapsen perässä juoksemista ja kuvien ottamista.

Junibacken on Astrid Lindgrenin satujen ympärille rakennettu lasten peuhapaikka, kokonaan sisätiloihin rakennettu kolme erilaista kokonaisuutta käsittävä satumaa. Heti aulassa on ensin Sagotorget josta löytyy isossa yhtenäisessä tilassa pienempiä lapsille sopivia minitaloja ja hahmoja eri saduista. Taloihin lapset pääsevät tutustumaan sisätiloihin ja kaikissa on pientä rekvisiittaa leikkejä varten. Minea tykkäsi touhuta taloissa tarjoillen meille kahvilan herkkuja, leikkien korumyyjää ja gorillan sisään rakennettu liukumäkikin testattiin muiden kiipeilypaikkojen lisäksi. Aikaa satutorilla hurahti melkein tunti, ja Minean sai suorastaan houkutella lähtemään eteenpäin.

Torin takaa lähti vaunukuljetus läpi Astridin satujen maailman. Vaunuun, tai junaan, mahduttiin kaikki me neljä yhdessä kyytiin, välillä kuljettiin maatasossa välillä lennettiin katonrajassa. Vaunumatkalla sai ihastella saduista tuttuja miniatyyrimaailmoja samalla kun kertojan ääni luki suomeksi satujen pääkohdat. Ajelu oli erityisesti meidän aikuisten mieleen, mutta Minea siirtyi istumaan Nikon syliin siinä vaiheessa kun ympärillä tuli hämärää ja Katla-lohikäärme ilmestyi kuvioihin. Ihan pienille lapsille ajelu siis voi olla melko jännittävä, sillä saduissa kohdataan ukkosta, lohikäärmetaistelu, tulipalo ja erilaisia metsänolioita. Ehkä se auttaisi jännitykseen, jos sadut olisi jo ennestään tuttuja, mutta täytyy myöntää, ettei me olla luettu Minealle kovinkaan montaa Astrid Lindgrenin satua. Vain joitain Eemeleitä, vähän Peppi Pitkätossua ja ehkä Katto Kassista. Seuraavalla kirjastoreissulla täytyy korjata tämä aukko sivistyksessä 😀

Satujuna vei kyytiläiset suoraan Huvikumpuun, jossa lapset pääsivät vierailemaan Pepin talossa, ratsastamaan Pepin puisella hevosella ja leikkimään palikoilla tai vierailemaan poliisin talossa. Huvikummussakin tuli vietettyä tovi jos toinenkin, ja varmaan olisi mennyt pidempäänkin ellei nälkä olisi yllättänyt.

Junibackenin ympäristöstä olisi löytynyt useampiakin ravintoloita, mutta alakerrasta löytyi kiva pieni ravintola-kahvila, josta tilattiin kaikille lastenannokset muusia ja lihapullia, noin vitosella per annos. Takana oli tuhti aamupala ja tiedettiin vielä illemmalla menevämme päivällisbuffettiin, joten lihapullat oli siihen väliin mitä loistavin ja maistuvin valinta. Ja ne muuten ihan oikeasti oli hyviäkin – ihan muuta kuin Suomen mauttomat huoltsikkapullat.

Kahvilasta löytyi myös pitkä pöytä täynnä uskomattomia herkkuja sekä joitain karkkiaskeja ja -pusseja, joita on kiva viedä lapsikavereille tuliaisiksi. Minea otti strösselijäden ja me Nikon kanssa jaettiin herkkupulla. Tuntuu että kyllä ne ruotsalaiset vaan osaa nämä hommat, olisin nimittäin voinut syödä vaikka kolme pullaa! Ostettiin muutamat namit mukaankin ja jatkettiin vielä matkaa Muumien maahan.

Pienessä, tunnelmallisessa Muumimaassa oli myöskin erilaisia taloja hattivatteineen, vene, minikaruselli, kaikkea mitä nyt Muumimaassa yleensäkin on. Minea jatkoi vielä touhuamistaan jonkin aikaa, kunnes lopulta kaikkia alkoi väsyttää niin paljon että päätettiin suunnata hyvissä ajoin takaisin laivaan. Poislähtiessä oli vielä pieni kauppa, mutta suomenkielisten kirjojen valikoima oli suppea eikä muulle krääsälle ollut meillä tarvetta. Kuviteltiin aluksi menevämme laivalle bussilla, kun meille neuvottiin että numero 67 menee kätevästi terminaalille, mutta bussikuskilta kuultiinkin, ettei lippuja voi ostaa ollenkaan bussista. Energiat ei enää riittäneet lähteä etsimään lipunmyyntiä, joten hypättiin taas taksiin. Bussi olisi tullut meiltä maksamaan noin kuusi, seitsemän euroa ja taksilla päästiin 13 eurolla. Suunnilleen siis tuplahintaista, mutta niin paljon helpompaa. Varsinkin kun kuultiin toiselta suomalaiselta perheeltä, että heidät oli heitetty ulos kesken bussimatkan, kun kuski olikin yhtäkkiä ollut sitä mieltä, että bussissa on liian monet lastenrattaat.

Päästiin turvallisesti takaisin laivalle, taksimatka kesti alle 10 minuuttia. Minea matkusti taksissa korokepenkillä ja Nooa mun sylissä turvavyössä. Laivalle päästyä oltiin kaikki ihan väsyksissä, eikä sitä aikaakaan lopulta jäänyt paljoakaan ennen kuin laiva jo lähti takaisin kohti Suomea. Käytiin vielä Minean kanssa laivan kylpyläosastolla, kiiruhdettiin syömään buffettiin ja tehtiin tax free -ostokset ennen nukkumaanmenoa. Onnistunut laivareissu kokonaisuudessaan, vaikka pientä säätöäkin mahtui matkaan. Grönalundin huvipuistokin olisi ollut ihan samoilla kulmilla Junibackenin kanssa, ehkä sen voisi katsastaa seuraavalla kerralla?

LAPSIMESSUJEN SUOSIKIT

11 huhtikuun, 2015

Sydämiä viime postauksen tsemppaajille <3 Kyllä kannatti avautua, sillä seuraavana yönä tapahtui jotain niinkin käsittämätöntä että Nooa nukkuin yön vain kahdella heräämisellä – halleluja sille! Nämä päivät tuntuu nyt menevän tosi vaihdellen, sillä tänään on ollut lähes itkuton päivä, ja eilen taas parin sadan kilsan matka Lahteen meni hampaita kiristellen, kun Nooa huusi takapenkillä loppumatkasta naama punaisena. Huomattiin taas kolmen vuoden tauon jälkeen olevamme siinä(kin) samassa tilanteessa, että automatkat kuljetaan pysähdellen tien sivuun heiluttamaan vauvan autokaukaloa samalla miettien, miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista. No, kaikki toivo tulevaan ja onneksi on näitä loistaviakin päiviä!

Olin ihan kahden vaiheilla, mutta lopulta en uskaltanutkaan ottaa Nooaa tänään mukaan Lapsimessuille ja hyvä niin, sillä kolmen tunnin kiertely messuhallin ruuhkassa ei olisi sujunut ihan niin jouhevasti vauva käsivarsilla kulkien. Sain kyyditkin järjestymään paremmin, joten hyppäsin Evelinan ja Essin kyytiin Lahdesta, huristelimme Pasilaan ja kolusimme kojut läpi välillä herkutellen hattaralla, lakulla ja suklaahedelmillä. Lakut oli perussettiä, mutta mansikkahattaraa olisin voinut syödä enemmänkin, koska tajusin vasta tänään että normaalisti hattarahan ei maistu miltään. Ja ne suklaahedelmät! Niitä aion testata jo huomenna kotona mansikasta, banaanista ja ananaksesta.

Kokonaisuudessaan messut oli mulle lievä pettymys. Olisin toivonut vauvantarvikkeiden, lastenvaatteiden ja puuhapisteiden lisäksi edes jotain lastenhuoneen sisustukseen liittyvää tai inspiraatiota ja tarvikkeita lastenjuhliin. Tuntui myös, että kaikki esillä oleva oli jo moneen kertaan nähtyä eikä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tuotteiden ja vaatteiden joukossa juurikaan ollut mitään uutuusjuttuja, eikä myöskään kovin monia pienempiä suomalaisia lastenvaatemerkkejä, jotka olisi ehdottomasti olleet kiinnostava lisä isojen brändien joukossa. Luulen että messuista varmaan saisi enemmän irti raskausaikana tai esikoisen vauva-aikana, jolloin kaikki oli ainakin meillä vielä uutta ja ihmeellistä, ja messuilla olisi päässyt tutustumaan tarvikkeiden ihmemaahan ja shoppaamaan vauvalle vaatteita odottamaan. Tai sitten olisi pitänyt ottaa Minea mukaan, varata aikaa paljon enemmän ja asennoitua päivään niin, että messuille lähdetään touhuamaan lapsen kanssa ja extrana tulee shoppailut jos mahdollista.

Mitkä sitten oli mun messusuosikkeja hattaran ja hedelmien lisäksi? Ehdottomasti Metsolan pirteät vaatteet, Gugguun trikoot, Punavuoren Peikon rodinit, Crocsin pastelliset uutuudet, Love to Dreamin kapalopussit ja Lumoan tyttömäiset mekot. Metsolan pisteellä olisin voinut kuluttaa enemmänkin rahaa, sillä sulat, pisarat, timantit ja viikset oli kaikki niin ihania kuoseja että mielelläni täyttäisin meidänkin kaapit niillä. Crocsilla ihailin jo toistamiseen turkooseja kumppareita ja naisten kesän uutuuksia lenkkareissa ja kesäkengissä. Gugguun vaatteet oli tosifaneille kelvanneet niin hyvin, että jäljellä oli enää hajakokoja suosituimmista jutuista – ja itse asiassa sama oli Crocsin keltaisten kumppareiden koko Suomen tilanne. Punavuoren Peikolta sai rodineita alella, joten lopulta mun matkaan lähti parit housut Nooalle, uusi Love to dream unipussi isommassa koossa ja Minealle Metsolan timanttileggarit. Ketkä muut kävitte messuilla ja mitä tykkäsitte? Tuliko tehtyä ostoksia ja löytyikö omat lempparikojut?

2KK VAUVAN RYTMEISTÄ

1 huhtikuun, 2015

Mitähän mäkään enää osaisin tehdä ilman blogia?! Rintaraivarit jatkuu edelleen lähes samanlaisina, mutta kokeilin tänään olla tarjoamatta rintaa ihan joka kitinään, ja iltapäivästä se toimi! Harvemmilla syöttöväleillä sain Nooan syömään edes vähän paremmin, vaikkakin sitten loppuilta olikin aikamoista huutokonserttia tissillä tai ilman. Eikai meillä nyt kuitenkin ala iltahuudot? Aion vielä kokeilla muitakin ehdottamianne vinkkejä rintaraivareihin, ja huomenna neuvolalääkärissä voisin myös asiasta mainita. Jännää nähdä, miten Nooa on kuluneiden viikkojen aikana kasvanut! Itsellä on ainakin luottavainen olo sen suhteen että täysimetys riittää takaamaan kasvun, tai en tiedä mistä muualtakaan noi pullaposket olisi yhtäkkiä ilmestyneet 🙂

Rintaraivarit ja nyt uutena juttuna tyytymättömyys ja iltakitinät on niitä vauva-ajan juttuja, jotka voisin mielelläni jättää kokematta, mutta on meidän lähes kahteen yhteiseen kuukauteen mahtunut valtavasti onnistumisiakin. Moni asia sujuu helpommin kuin aikanaan Minean kanssa, ja yksi erityisen hyvä asia on Nooan selkeä päivärytmi. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että Nooalla on tosiaankin ollut lähes syntymöstään saakka tämä sama rytmi, joka sopii loistavasti meidän päivärutiineihin. Aamulla herätään yleensä puoli 8 aikaan, pari tuntia ollaan hereillä ja Nooa jaksaa seurustella hyväntuulisena, kunnes alkaa taas sopivasti väsyttää Minean ulkoiluaikaan. Nooa nukkuu vaunuissa parinkin tunnin unet meidän puistoillessa, herää syömään puolenpäivän paikkeilla ja jatkaa melkein samantien uniaan. Iltapäivällä poika jaksaa olla pienempiä, noin puolentunnin pätkiä hereillä, mutta illalla 7-8 aikaan valvotaan taas kunnolla ennen yöunia noin 9-10 aikoihin. Iltapäivä ja ilta on haastavaa siinä mielessä, ettei Nooa ole kovinkaan tyytyväisenä vaan koko ajan pitäisi olla liikettä, viihdykettä tai tissiä, ja siltikin kaikki tuntuu harmittavan. Päivän ja yön Nooa syö suunnilleen kahden tunnin välein, iltapäivästä ja aamuyöstä vähän tiheämmin. Syötöt on yöllä onneksi aika nopeita, joten itse ei tarvitse olla pitkiä aikoja hereillä, vaikka koitankin syömisen ajan pysyä hereillä, jotta saan Nooan siirrettyä taas takaisin omaan sänkyynsä.

Nooan rytmi on niinkin tarkka, että parina edellisenä yönä oon huomannut heräämisten tapahtuvan lähes samaan kellonaikaan joka yö. Mietinkin että voisiko heräämiset johtua osittain unisyklistä, jos parin tunnin välein on kevyemmän unen vaihe eikä Nooa osaa vielä itse ”nukuttaa” itseään takaisin uneen. Muutenhan Nooa nukahtaa aina tissille, joten ehkä tapa on jo niin hyvin sisäistetty, että se pilaa yöunetkin? Toisaalta en jaksaisi vielä asiasta välittää, kun yöheräämiset ei rasita jaksamista, mutta kuinka pahaksi tapa sitten jää ellen koita puuttua siihen jo nyt?

Muistan Minean vauva-ajoista kuinka vauvan säpsähtelyt ja omien käsien heiluminen sai vauvan heräämään, joten Nooa ollaan alusta asti kapaloitu sen sijaan että nukutettaisi mahallaan niin kuin Mineaa. Kapalo rauhoittaa ihan ehdottomasti, mutta yön aikana se pääsi aina aavistuksen purkautumaan, ja Nooa yritti kaikkensa saadakseen kätensä ulos kapalosta naaman lähelle. Jokaisella syöttökerralla kapaloin vauvan uudelleen tiiviimmäksi paketiksi, ja tarkoitus oli käydä ostamassa jonkinlainen unipussi helpottamaan yötouhuja.

Perinteistä unipussia ei kuitenkaan ehditty hankkia, kun kirjoitettuani tämän valtavasti mielipiteitä herättäneen postauksen sain muiden yhteydenottojen joukossa yhden erityisen mieluisan sähköpostin. Eräs äiti kirjoitti omista kokemuksistaan ja halusi lähettää meille kokeiluun Love to swaddle up -kapalopussin, jonka oli itse löytänyt asuessaan Australiassa ja josta koki olevan hyötyä vauvan unien parantamisessa. Otin pussin enemmän kuin innoissani vastaan, ja nyt useamman viikon kokemuksen jälkeen voin sanoa sen todellakin toimivan. Yöllä ei tarvitse enää stressata kapalon aukeamisesta, vaipanvaihto on tuplavetskan takia helppoa ja mikä parasta, Nooa rauhoittuu pussiin melkein heti kun sen pukee päälle. Vauva on huomattavasti levollisempi iltaisin pussiin päästyään, ja itse asiassa äitilläni hoidossa ollessaan oli kapalopussi ainut keino, jolla Nooan sai ensin syömään pullosta.

Nooa on kasvanut sen verran kovaa vauhtia, että meillä on jo uuden pussin hankinta edessä. Pitäisi ehkä samalla kertaa tilata kaksi, sillä pesupäivät on tähän mennessä pitänyt ajoittaa aamuun, jotta pussin saisi taas jo samana yönä käyttöön (olen mä kerran kuivattanut pussin hiustenkuivaajallakin kun muuten oli vaarana ettei se olisi ehtinyt kuivua illaksi :D). Verkkokauppa ei ole vielä auennut, mutta lisätietoa näistä ihmepusseista löytyy facebookista!

previous 1 … 21 22 23 24 25 26 27 next