Nooalle tulee tällä viikolla jo kuukausi taas ikää lisää, joten eiköhän olisi ennen sitä aika kerrata, millainen on meidän 1-vuotias. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi ikätsekkaukseksi vähään aikaan, koska yhden ikävuoden jälkeen kasvu tasaantuu ja uuden oppiminenkaan ei ole enää niin vauhdikasta, että siitä tulisi kirjoitettua joka kuukausi. Seuraavan kerran minimiehen kasvua voidaan seurata vaikka syksyllä, puolitoistavuotispäivän aikoihin.

Kahden lapsen kanssa aika kuluu monta kertaa nopeammin kuin mitä aikoinaan Minean vauva-aikana. Nooa ja Minea puuhastelee, tai paremminkin hassuttelee, yhdessä jonkin verran, ja ehdottomasti parasta viimeisen vuoden aikana onkin ollut katsoa, kuinka tiivis suhde noilla kahdella jo on! Minea on alusta asti ottanut Nooan superhyvin vastaan, huolehtinut pikkuveljestä, hoitanut parhaansa mukaan ja aina huomioinut Nooan kaikessa. Loppujen lopuksi en olisi etukäteen osannut kuvitella, että kaikki menee näin hyvin. Luulin, että käymme monia taisteluita Minean kanssa siitä, kuinka Nooa on nyt myös osa meidän perhettä tai kuinka varovainen pienen vauvan kanssa pitää olla. Huoleni osoittautui kuitenkin täysin turhiksi, sillä kolmen vuoden ikäero on ollut siinä mielessä täydellinen, että isosiskon rooli on ollut Minealle helppo ja luonteva, ennemminkin Mineasta huomaa kuinka rakkaus pikkuveljeä kohtaan on ajoittain suurempaa kuin mikään muu. Viime viikolla kahden yön ukkilareissun jälkeen Minea ryntäsi ensimmäisenä halaamaan ja pussaamaan Nooaa, ja totesi että nyt tulee itku, kun on ollut niin kova ikävä Nooaa <3

Koska arki Minean ja Nooan kanssa on sujunut kokonaisuudessaan niin ihanasti on itsenikin ollut enemmän kuin helppoa sopeutua kahden lapsen äidin rooliin. Nooa on äärimmäisen hymyilevä ja iloinen poika, tervehtii iloisena kaikkia ja höpöttää jatkuvasti omalla vauvakielellään. Eroahdistuskaudet ja pahimmat hammaskiukut tuntuu olevan onneksi jo takanapäin, ja nykyään itkut johtuu lähes aina väsymyksestä, nälästä tai turhautumisesta. Muuten poika on aina hymyssä suin, touhuamassa (yleensä sellaista, mikä on kielletty), syömässä reippaana tai ulkoilemassa touhukkaana siskon seurana. Arki on helpottanut vauva-ajoista huomattavasti, ja samalla siitä on tullut paljon menevämpää kun Nooa konttaa tuhatta ja sataa paikasta toiseen tai tyhjentää keittiönkaapin muutamassa hetkessä. Lempihommaa on myös pomppia Minean kanssa sohvalla, olla hippaa, riehua sängyllä tai päristellä autoilla. Nooa on varman päälle pelaaja eikä kokeile uusia asioita huolettomasti, mutta silti touhuaa sata lasissa ympäri asuntoa niin etten millään pysy perässä.

1-vuotisneuvolassa Nooan mitat oli 9,8kg ja 77,5cm joten hoikka poika meillä on, joka kasvaa ennemminkin pituus- kuin leveyssuunnassa. Nooa on jo pidemmän aikaa kävellyt tukevasti tuen kanssa, mutta rohkeus ensiaskeliin on puuttunut. Muutamaan otteeseen Nooa otti askelia huomaamattaan, mutta kunnolla kävelemään poika lähti vasta reilu viikko sitten. Sanoja on tullut ihan muutama, ja tällä hetkellä ainut sana, jota Nooa toistelee on kakka, kuinkas muutenkaan!

On ihanaa huomata, kuinka vauvavuodesta on selvitty kunnialla, ja elämä on jälleen alkanut tasaantua. Nooa nukkuu yöt läpi klo 21-05 ja siitä vielä tunnin verran, kun vähän taputtelee ja silittelee takaisin unille. Päiväunia menee vielä kahdet, aamulla yhdeksän aikaan ja iltapäivällä joskus kahden, kolmen maissa, mutta luulen että siirrytään yhtiin uniin heti kun Nooa edes vähän pidentää aamuheräämistään. Verrattuna Minean vauvavuoteen on tämä vuosi toisen lapsen kanssa mennyt paljon rennommin, jo siksikin ettei Nooa ole ollut niin itkuinen, mutta myös koska itse on osannut ottaa huomattavasti rennommin. Jokaista kasvupyrähdystä tai uuden taidon oppimista ei ole odottanut hengittämättä, vaan ennemminkin kaikki on tapahtunut yllättäen, ja on tuntunut että aika suorastaan juoksee. Ehkä juuri siksi olen huomannut välillä haaveilevani vielä kolmannesta lapsesta, mutta se jääköön vain ohimeneväksi ajatukseksi – meidän on hyvä tässä ja nyt!

P.S. Jos viime kerralla missasitte, niin olen tosiaan aloittanut kuvaajan hommat ja uusi sivuni löytyy täältä. Saa käydä tykkäämässä!!

Nooan kymppikuukautiskuulumiset jäi huomaamattani päivittämättä, ja nyt poju on jo päälle 11kk, joten kerrataan molemmat kuukaudet samalla kertaa. Neuvolaa tai mittauksia ei meillä ole ollut tässä välissä, sillä ainakin täällä päin 10kk neuvolaan mennään vain joko vanhempien omasta toiveesta tai jos esim kasvussa on jotain tarkkailtavaa. Veikkaisin kuitenkin, että Nooa huitelee jossain 10kg paikkeilla ja pituutta on jotain väliltä 75-80cm. Meillä on olleet 80 senttiset vaatteet jo jonkin aikaa käytössä, koska 74-senttiset tuntui vähän hassulta välikoolta, enkä ostanut niitä kuin pari hassua bodya.

Taidoiltaan Nooa on kehittynyt jonkin verran Mineaa hitaammin. Kymmenen kuukautta täytettyään Nooa oppi kiipeämään sohvalle ja seisomaan itse ilman tukea. Huomasin tämän sattumalta kun kerran ajatuksissani laskin Nooan sylistäni lattialle seisoma-asentoon. Siihen se Nooa jäi seisomaan, itsekin hämmentyneenä ja hieman paniikissa. Sen jälkeen Nooa melkein joka kerta seisoessaan laskeutui kiukuten heti alas, joskus jäi seisomaan pidemmäksikin aikaa, mutta selvästi vielä arasteli asiaa. Nyt tilanne on jo ihan toinen ja poika nauraen päästelee käsiään tuesta irti, viime sunnuntaina jopa käveli parit askeleet siihen päälle. Vielä 1-vuotispäivänä en usko Nooan kävelevän kunnolla, mutta varmasti pian sen jälkeen homma alkaa jo luistamaan paremmin, kun treeniäkin on takana enemmän.

Yöt menee yhä edelleen samalla kaavalla kuin viime päivityksessäni eli Nooa nukahtaa useimmiten kiltisti omaan sänkyynsä mun istuessa vieressä, mutta heräämisiä tulee jotain kahden ja viiden väliltä. Joskus takaisin nukahtaminen käy helposti taputtelujen avulla, joskus ei meinaa edes maito auttaa. Uniasialle aiotaan kyllä tehdä jotain, kunhan ensin on saatu nämä taudit sairastettua pois alta – vaikka välillä tuntuukin, että huonosti nukutuista öistä on tullut meille se normitilanne. Nooa menee yöunille yhdeksän aikaan ja herää melkein joka aamu kuuden ja seitsemän välillä. Melko vähäisten yöunien takia Nooa nukkuu vielä kahtia päiväunia, ja kympin aikaan aamulla poika onkin yleensä jo niin väsyksissä että unien pitkittäminen ei onnistuisi mitenkään.

Ruoka maistuu Nooalle melkein aina superhyvin, ja muutenkin Nooa on pelkkää hymyä päivisin. Ainakin nyt vauva-aikana Nooa on aavistuksen arka, poika ei hurjapäisesti kokeile kaikkea uutta koko ajan, vaan ensin harkitsee ja pohdiskelee useamman päivän ja vasta sitten kokeilee. Ehdoton lempparijuttu on tyhjentää kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita, joita meiltä löytyy. Nooa aloittaa touhunsa heti aamusta, siirtyen kaapilta toiselle samalla kun mä kuljen perässä siivoamassa. Autot ja eläinlelut kiinnostaa, kaikki mitä Minea tekee on Nooasta hauskaa ja kahvikoneen pörinä on samaan aikaan jännittävää että vastustamattoman kiinnostavaa. Systemaattisesti käytössä on vain ei-sana, mutta joitain muitakin ollaan kuultu Nooan vahingossa lipsauttavan. Yleensä Nooa tietää jo valmiiksi, mitä ei saisi tehdä ja hokee itselleen eitä päätään puolelta toiselle pyöritellen samalla kun tekee tuhmuuksiaan.

Paitsi vähän arka Nooa on luonteeltaan myös superiloinen. Hymy on jatkuvasti koko naaman levyisenä, seitsemän pikkuhammasta vilkkuen. Pikku Kakkosen musiikit saa hytkymään mukana, kaikille ovesta sisään tulijoille moikataan iloisena kättä nostaen ja omille saavutuksille annetaan aplodit. Inhokkijuttu on pukeminen kaikissa muodoissaan, ja sen koitankin yleensä hoitaa naksujen tai jonkun muun naposteltavan kanssa. Vaipanvaihto on toinen asia, mikä ei aina huvita, ja tällä hetkellä potalla istuminenkin on alun hienon startin jälkeen katkolla.

Muutama viikko sitten annettiin Nooalle ekoja kertoja hapanmaitotuotteita, mutta niiden kanssa ollaan edetty aika hitaasti. Ruokana menee suht paljon samoja ruokia kuin meilläkin, paitsi maito ja kerma ollaan vielä toistaiseksi jätetty pois. Ihme kyllä, herkkujen suhteen olen ollut tiukempi kuin aikoinaan Minean kanssa enkä ole Nooalle vielä antanut oikeastaan mitään sokeripitoista. Pari kertaa jonkun pienen maistiaisen, mutta muuten on jääneet rusinatkin odottamaan vielä niitä ihan pakko antaa -hetkiä. Toisen kanssa kehitysvaiheita ei odota ja ”kyttää” läheskään samalla tavalla kuin Minean kohdalla. Ennemminkin tuntuu täysin uskomattomalta, että Nooa täyttäisi parin viikon päästä jo vuoden, kun toinen on vielä niin vauva. Tätä se nyt varmasti on seuraavat vuodet eteenpäin, sen ihmettelyä kuinka nopeasti kuopukset kasvaa vaikka olivat vasta ihan vauvoja!

Millaisia vauvatyyppejä teiltä löytyy?