Testissä uudet nukkumisjärjestelyt

Kuvittelin, että muuton jälkeen voisin huokaista helpotuksesta ja palata normaaliarkeen, mutta tänään aamu-ulkoilujen aikana olo alkoi tuntua koko ajan huonommalta, väsyneeltä ja voimattomalta. Siinä kahden jälkeen olin jo täysin poikki, ja nukahdin itsekin Nooan nukkuessa ja Minean katsoessa padia. Heräsin korkeassa kuumeessa ja tajuttomassa kurkkukivussa. Ainut mitä sain aikaan oli viestitellä Nikolle ja kysellä kotiintuloaikaa, mutta muuten makasin sängyssä kaiken mahdollisen ajan. Miten nämä taudit ei vieläkään ole ohi, vaikka eletään jo kesäkuuta?!

unijutut IMG002 unijutut IMG001

Tässä nykyisessä kodissa on niin pienet makuuhuoneet, että Nooan pinnistä ei mitenkään saanut mahtumaan meidän makkariin niin kuin se aiemmin on ollut. Ajattelin, että nukkukoon vaikka olkkarissa, kunhan en joudu öisin ravata kahden huoneen väliä moneen kertaan. Molemmat lastensängyt kuitenkin jäi muutossa lastenhuoneeseen, ja nyt Nooa nukkuu siellä jo kolmatta yötä. Nukuttaminen on ollut vaikeampaa kuin yleensä, mutta sitä en osaa sanoa johtuuko se uusista nukkumajärjestelyistä vai uudesta osoitteesta. Yöt on onneksi menneet hyvin, ja Nooa nukkuu noin iltayhdeksästä aamuviiteen, jolloin alkaa pätkittäinen heräily ja kello kuusi ollaan jo ylhäällä. On varmaan selvää, että aamut on tooosi väsyttäviä ja vaatisivat että mä pääsisin iltaisin ajoissa nukkumaan. Syksyllä kun töihinpaluu on edessä, on myös pakko keksiä uusia keinoja mun valokuvaus- ja blogihommiin, jotta paketti saadaan balanssiin. Hyviä ideoita, anyone?

En enää muista, missä iässä Minea siirrettiin omaan huoneeseen, saattaa olla että se tapahtui joskus päälle puolitoistavuotiaana. Oikeastaan nukkumisjärjestelyillä ei muuten ole juurikaan väliä, mutta vakaa toivomus on, että syksyllä molemmat nukkuu täysiä öitä, niin ettei mun tarvitse työpäivinä heräillä lasten kanssa. Teiltä varmasti löytyy kokemusta ja hyviä vinkkejä näihin uniasioihin, joten mielelläni kuulisin, miten teillä tehdään / on tehty!

Mielikuvituksellisia leluja, joista sisustajakin tykkää!

*postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BR-lelujen kanssa

Katsokaahan mitä uutuuksia meidän lastenhuoneesta löytyy! Ihania, iloisen värikkäitä puuleluja, joista on innoissaan niin lapset kuin vanhemmatkin. Materiaalina kestävä ja tyylikäs puu, leluissa kekseliäät toiminnot lapsen kehitystä tukemaan ja leikit, jotka jaksaa innostaa uudelleen ja uudelleen – me tykätään!

brlelut IMG011 brlelut IMG010

Nämä BR-lelujen ilahduttavat puulelut on meille jo toinen tuttavuus BR-lelujen omista lelusarjoista. Ennestään meiltä löytyy muutamia kylpyleluja kuten puuhapiste saunan ovessa, hauska kalastuspakkaus, jonka voi kiinnittää vaikka ammeen reunaan ja vaahtomuovitarrat, joita voi ”liimailla” vedellä kaakeleihin tai saunan oveen – ehkä muistattekin tämän postauksen kylpyleluista?. Vaikka meidänkin lapsilla on ikäeroa kolme vuotta, innostuu molemmat kylvyssä leikkimään näillä leluilla ihan yhtä innoissaan eikä vedellä roiskimiselle tunnu millään tulevan loppua. Kalastaminen on vielä aavistuksen hankalaa Nooalle, mutta puuhapisteestä tykkää kummatkin, ja kylpyhelistimistä on ollut pitkäikäistä iloa aluksi ”kuivan maan” leluina ja nyt kylvyssä. Nooalle ja Minealle on kylpeminen jo itsessään yksi lempipuuhista, hauskoilla leluilla höystettynä siitä tulee entistäkin kivempaa.

brlelut IMG008 brlelut IMG007

BR-lelujen omasta lelusarjasta löytyy kylpy- ja puulelut niin vauvoille (0-1 vuotta) kuin taaperoillekin (1-3 vuotta). Lelut on suunniteltu niin, että ne kulkevat lapsen kehityksessä mukana aivan vauvakuukausista lähtien innostaen mielikuvituksellisiin leikkeihin ja tukien lapsen kehityksen eri osa-alueita. Ensimmäisten vuosiensa aikana lapsi kehittyy hurjaa vauhtia tärkeiden taitojen osalta kuten oppiminen, motoriset taidot ja luovuus, joten BR:n lelusarja on suunnattu nimenomaan näihin tärkeisiin ensimmäisiin vuosiin. Jokaiseen BR-leluun on merkitty, mitä kehityksen osa-aluetta leikki erityisesti vahvistaa – esimerkiksi meidän puisen palloradan kerrotaan tukevan taaperon fyysistä kehitystä ja osittain myös oppimista ja luovaa ajattelua. Onhan se aika mahtavaa tietää, että kaikkien barbien ja angry birdsien joukosta meiltä nyt löytyy myös leluja, joiden kehittelyssä on ihan oikeasti mietitty myös lapsen kasvua ja sen tukemista! Ja tiedättekö mitä? Kaikilla BR:n omilla leluilla on tyytyväisyystakuu, joka takaa sen ettei turhia leluja pääse kertymään lelukaapin nurkkaan. Jopa avatunkin lelupakkauksen voi nimittäin käydä 14 vuorokauden sisällä vaihtamassa toiseen leluun, jos ostos ei ollutkaan nappivalinta.

brlelut IMG006 brlelut IMG005

Mä luulen, että monet vanhemmat tuskastelee jo nyt liian suuren lelumäärän kanssa, meillä se on korostunut etenkin nyt muuton alla, kun tavaraa pitäisi pakkailla muuttolaatikoihin ja samalla olisi hyvä karsia kaikki ylimääräinen. Niinpä päätin jo joku aika sitten, että jatkossa leluissa panostetaan laatuun määrän sijasta, ja säilytystilan vähyyden vuoksi hankitaan enimmäkseen leluja, jotka ovat riittävän tyylikkäitä olemaan lastenhuoneen lattialla tai esillä avohyllyllä vaikka koko ajan. Kaikki BR-puulelut täyttävät nämä kriteerit, sillä ne on valmistettu ekologisesta, kestävästä puusta ja ovat helposti rikki meneviä muovileluja myös huomattavasti tyylikkäämpiä! Innostuin asiasta itse asiassa niinkin paljon, että nyt meillä on lähes puolet nykyisistä leluista lähdössä kierrätykseen ja hankintalistalle puolestaan pääsivät ainakin kaupunkipalikat, pinottavat voileivät kauppa- ja ravintolaleikkeihin sekä ihastuttavat paloasema ja parkkitalo Nooalle.

brlelut IMG004 brlelut IMG003 brlelut IMG002

Tällä hetkellä meillä on leikeissä ollut puinen ”autorata”, Nooan arkki söpöine eläimineen, ksylofoni ja kauppa jonka mukana tulee kivoja puisia herkkuja ja rahoja. Kaikki on olleet ahkerassa käytössä, mutta selkeiksi suosikeiksi on nousseet kassakone ja ksylofoni, jotka löytävät lasten leikkeihin päivittäin. Autoradalta Nooa laittaa huristelemaan kaiken minkä käsiinsä vain löytää, ja kassaleikeissä lapset kilpailee siitä, kumman vuoro on istua myyjän paikalla. Aika hellyyttävää on myös katsoa, kuinka Nooa pimputtelee omia säveliään ksylofonilla ja koittaa samalla laulaa mukana, vaikka ei juuri muuta osaakaan kuin pitkän aaaaaaaan. Jokainen tyylillään ja omien taitojensa mukaan, sehän se juuri on ideanakin näissä kehitystä tukevissa leluissa!

Ensi keväänä ajattelin sisustaa Nooan tulevan huoneen näillä veikeillä puuleluilla, ja Minean huone täyttyköön erilaisilla lego friendseillä sun muilla isomman tytön tavaroilla. Luulen, että leikkimökkiinkin saadaan aika kiva kauppa aikaan, kun kerään sinne kassakoneen lisäksi kaikenlaisia puisia syötäviä ja kodinkoneita, kuten kahvinkeittimet ja leivänpaahtimet. Värimaailmaakaan ei tarvitse erikseen suunnitella, kun värikkäistä leluista saa varmasti sitä kaivattua piristystä kokonaisilmeeseen, ja kun tyylipisteistä ei ole tingitty niin enää ei niin haittaakaan vaikka lelut joskus kulekutuisivat sinne olkkarinkin puolelle!

SOKERIA 1-VUOTIAALLE?

sokeriako IMG001

”Mun lemppari, smoothiepussi! Hei thänx äiti!”

sokeriako IMG002

”Slurps, oho sehän loppu jo alle minuutissa!” sokeriako IMG003

Tarjoilijaaaa! Ottaisin vielä toisen! Eikun, ootas..sokeriako IMG004

Hahahhahah, näähän näyttää hyvältä! Unohda se äskeinen, mä otankin tän.sokeriako IMG005

Jos mä tästä tän yhen vaan – tolleen noin huomaamattomasti..sokeriako IMG006

”My preciousssssshh!sokeriako IMG007

Parempi pitää kiinni kahdella kädellä, kohta se tulee ja vie tän muuten pois.

Meillä kotona kuluu viikottain sokeria ihan kiitettävä määrä, ja sen on varmasti moni blogin (ja etenkin) snäpin seuraaja saanut huomatakin! Mä leivon useasti, kaapissa on oltava aina jotain hyvää ja pakkasestakin useimmiten löytyy herkkuja valmiina sulatettavaksi ja syötäväksi, ja niitä herkkuja ei tule vain leivottua vaan myös kaksin käsin syötyä. Voin myöntää olevani herkuttelija pahimmasta päästä, enkä missään nimessä ole ylpeä siitä, vaan toivoisin voivani ottaa itseä niskasta kiinni niin, ettei joka ruoalla tai joka päivä olisi pakko saada jotain sokerisen makeaa. Valitettavasti se kuitenkin usein on niin, että väsymyksen nopein parantaja on muutama pala suklaata tai joku muu herkku kahvin kanssa.

Jos mä leivon ja herkuttelen paljon, niin muu perhe menee tietenkin samassa tahdissa – vai meneekö? En osaa tarkkaan sanoa, mikä yleensäkin on keskiverto tässä tapauksessa, mutta ystäviini verrattaessa, syö meidän lapset ihan normaalin verran herkkuja. Niillä ei mässäillä joka päivä, ja määrät on niin maltillisia, että mistään överimässäilystä ei missään nimessä voi lasten kohdalla puhua. Mineakin ymmärtää sen, että vaikka aikuiset söisivät enemmän herkkuja, riittää Minealle joku pieni makupala jälkkäriksi, silloin kun jälkkäriä nyt yleensäkään on tarjolla. Minealle pitkään jälkiruokana kelpasi pelkkä pastilli tai purkka, mutta harmikseni niistä alkaa hohto olla melko loppuunkulutettua.

Kuinkas Nooa sitten? Onko ylipäätään ok antaa 1-vuotiaalle herkkuja? Nooa sai ensimmäistä kertaa maistaa sokeriherkkuja joskus ihan vähän ennen syntymäpäivää, ja mielestäni se toimi ihan hyvin, koska sitä ennen poika ei oikein edes tajunnut ruoan ja herkun eroa. Nykyään Nooa kyllä osaa jo pyytää (vaatia!) omalle lautaselleen täsmälleen samoja asioita kuin kaikilla muillakin. Porkkanat, kurkut tai leivät lentää sillö samalla sekunnilla Pablon ruoaksi, kun Nooa näkee että pöytään kannetaan jotain normaalista poikkeavaa.

Nooa siis saa kyllä maistella kaikkea, sokeria hyvin pienissä määrin, karkkia ei vielä pariin vuoteen ollenkaan ja herkkujen maistelun sijasta kokeilen aina ensin antaa esim talk muruja, banaania, kuivahedelmiä tai muuta vaataavaa. Ihanteellistahan se olisi, että Nooa olisi ilman keinotekoista, valkoista sokeria vaikkapa vielä vuoden, mutta toisaalta, maalaisjärjellä ajateltuna muutama herkku silloin tällöin ei tuota poikaa varmasti pilaa, vai mitä sanotte! Kertokaa omia kokemuksianne ja periaatteitanne, milloin olette ensimmäistä kertaa antaneet lapselle herkkuja tai löytyykö sieltä ketään, kenen lapsi on saatu taas pysymään poissa herkuista!?

1 2 3 4 12