RASKAUSKUVAUS

19 tammikuun, 2015

Jännittää, perhosia mahassa, mitä te sanotte, oletteko yhtä innoissaan kuin mä! En yksinkertaisesti enää voinut olla käymättä läpi näitä viime perjantain mahakuvia, joita Evelinan kanssa otettiin meillä. Kerrankin varattiin kunnolla aikaa ihan pelkästään kuvien räpsimiseen, valittiin päivän valoisimmat tunnit, Minean vein hoitoon jo aamusta ja etukäteen oltiin valmistuttu riittävän hyvin miettimällä teemoja ja tunnelmia. Näillä eväillä ei voi mennä pieleen, vai mitä sanotte lopputuloksesta?

Olin hyvissä ajoin selannut läpi instagramia ja tallentanut puhelimeen kaikenlaisia mahapalleroita, jotka oli aseteltu kuviin omaa silmääni miellyttävästi. Pommitin Evelinaa kuvakollaaseilla, jotta mun personal-kuvaajallakin olisi hajua siitä, millaista tunnelmaa kuviini toivoin. Yhteistyö sujui käsittämättömän loistavasti, varmasti siksi että Evelina tuntee mun tyylin niin hyvin ja ystävän kanssa ei tarvinnut ujostella. Niin monesti asukuvien kanssa käy niin että mun haluama fiilis ei näykään kuvissa, kun kuvaaja ei ole ihan samoilla linjoilla. Evelinan kanssa ei tarvinnut pelätä tätä, kun ollaan niin samiksia sadoissa jutuissa noin muutenkin. Tuntemattoman edessä mun olo olisi ollut vähintäänkin vaivaantunut vai tykkäisittekö ite makoilla puolialasti jossain studion lattialla?!

Nyt on mieli superonnellinen – onnistuneita otoksia löytyy koneelta useampi kymmenen, siellä ne odottelee teettämistä paperiversioiksi. Jos jotain olisi voinut tehdä toisin, oltaisi odotettu vielä pari viikkoa mahan kasvamista, 37. raskausviikolle, mutta ei uskallettu pitkittää hommaa enempää, jos Möhis sattuisikin syntymään etuajassa. Lempparia en ole vielä osannut valita, mutta ehkä te osaatte sanoa mistä tykkäätte eniten? Perinteisemmät hempeät kuvat puhtaissa valkeissa lakanoissa vai graafisemmat mustavalkopotretit?

Iso kiitos ja rutistus vielä ihanalle Evelinalle <3<3

JOULUKORTTIKUVAT JA PARI VINKKIÄ

7 joulukuun, 2014

Yksi ystävä kyseli multa viime viikolla onko mulla hyviä vinkkejä joulukortti- ja erityisesti lapsikuvaukseen. En missään nimessä laske itseäni millään tavalla osaavaksi tässä suhteessa, mutta ajattelin nyt laittaa tännekin muutaman vinkin, jos teistä jollain on vielä korttikuvat ottamatta ja aikeissa on ite toimia kuvaajana. Joulukorttikuvat ei ehkä ole paras paikka lähteä harjoittelemaan lasten kuvaamista, mutta muuten kannustan ehdottomasti keksimään kuvaan jotain vähän omaperäisempää kuin ne perinteiset lapsi sohvalle tonttulakissa ja salamalla räpsäisty kuva. Hermoja se vaatii, mutta lopputulos useimmiten palkitsee 🙂

Mene lapsen ehdoilla. Nälkäistä ja väsynyttä lasta on turha yrittää saada poseeraamaan paikoillaan. Jos vaan lahjonta auttaa, suosittelen lupaamaan jotain kivaa jos ensin saa ottaa muutaman kuvan.
Suunnittele hyvin etukäteen. Itse kuvaustilanteessa ei enää ehdi juurikaan säätää rekvisiitan kanssa, joten suunnitelma kuvasta kannattaa olla selkeästi mietittynä.
Älä aloita liian kunnianhimoisesti. Vaikka kuinka tekisi mieli tavoitella ihania Anne Geddes -tyylisiä asetelmia lapsen kanssa, kannattaa miettiä mihin omat taidot ja hermot riittää. Kaikki on varmaan nähnyt nailed it -kuvia, jotka monesti on lähempänä totuutta kuin se oma mielikuva 😀
Yksinkertainen on nättiä. Ennemmin liian vähän tavaraa kuin överisti. Tonttulakit, lyhdyt, lampaantalja, jouluvalot, paketteja, lemmikit, piparit, kaikki samassa kuvassa on jo vähän too much.
Kuvaa keskipäivällä valoisan aikaan. Tarkkoja, valoisia kuvia on kivempi katella kuin suttuisia tai salaman kanssa räpsittyjä ylivalaistuja otoksia.
Muokkaa kuvaa jälkikäteen. Pienetkin parantelut voi lisätä kuvan tunnelmaa kivasti. Jos omalta koneelta ei löydy kuvanmuokkausohjelmaa, on netin ilmainen picmonkey oikein käyttökelpoinen lisäämään aavistuksen valoisuutta, terävyyttä ja vaikkapa sävyä tai sumennosta reunoille. Mä tykkään useimmiten myös poistaa värikylläisyyttä kuvasta ja säätää sävyä hieman kylmempään päin poistaen keltaisuutta.
Jos mahdollista, kuvaa lasta puuhastelemassa poseeraamisen sijaan. Pientä taaperoa voi olla lähes mahdotonta suostutella aikuisen haluamiin poseerauksiin joten parhaiten toimii aito tilanne, jossa lapsella on jotain mielenkiintoista puuhasteltavaa tai ihmeteltävää.
Muista että yksikin onnistunut otos riittää. Et tarvitse kameran muistikortin täydeltä ammattilaistason matskua, vaan yksi onnistunut tunnelmakuva jossa hyvä mieli näkyy on otos, jonka tarvitset.

Toivottavasti vinkeistä oli jollekin teistä apua! Meidän tän vuoden korttikuvassa tulee näkymään kollaasi näitä otoksia Mineasta uudessa äitiltäni saadussa mekossa. Kuvia ottaessa Minea ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen, räpsin pikana parikymmentä kuvaa ja lupasin tikkarin palkaksi – toimii!

PAKKASSUNNUNTAI (+PIPOARVONTA ja voittaja)

30 marraskuun, 2014

Onko muuallakin Suomessa tänään ollut täydellinen pakkaspäivä? Meillä oli pari astetta pakkasen puolella, aurinko paistoi ja maisemat oli niin nättejä että mun alkoi tehdä mieli kuunnella joululauluja 😀 Eilinen päivä hurahti sisätiloissa kierrellen joulumarkkinoilla, joten tänään lähdettiin heti aamusta koko porukka ulkoilemaan. Pablokin jaksoi vähän aikaa messissä, kunnes tassuja alkoi paleltaa ja vaikka Minea kuinka ehdottelikin Pablolle pieniä kenkiä, vietiin me vanhus sisään ja jatkettiin puistoilulla. Pariin kertaan oon jopa miettinyt että Pablon voisi heittää Minean rattaisiin istuskelemaan, mutta tuskin toi meiän höntsääjä siellä pysyisi paria sekuntia kauempaa!

Näin täydellisellä kelillä en voinut jättää kameraa kotiin, sillä uskokaa pois, tällaiset pikkupakkaset on monesti niitä parhaita ilmoja ottaa kuvia. Ilma on kirkasta, kuvat täydellisen teräviä ja värisävyt parhaat mahdolliset. Voisi kuvitella että mitä aurinkoisempi sää sitä paremmat kuvat, mutta mä ainakin välttelen auringonpaistetta ja tykkään varjoisemmista paikoista kirkkaana päivänä. Oman lisänsä tuo talven aavistuksen pastelliset värit, jotka mun silmään on jopa nätimpiä kuin kesän räiskyvä monivärisyys. Entinen, Canonin 50mm objektiiivi ei oikein tahtonut pakkasilla toimia parhaimmillaan, mutta uuden Sigman kanssa vastaavaan ongelmaan en ainakaan vielä oo törmännyt – kannattaa siis ehdottomasti panostaa kunnon välineisiin jos mahdollista.

Minealla on päässä ihan uusi tupsuliini-pipo, joka saatiin Fredriksonilta. Pipo on täydellinen talveen, sillä se pitää korvat ja pään varmasti lämpiminä pehmoisen vuoren ja leuan alle sidottavien korvaläppien ansiosta. Värivaihtoehtoja löytyy melkoinen määrä, ja on pallokuosia tai yksiväristä mallia – kaikille jotain! Meille tuli useampi pipo, joiden joukosta Minea valitsi itelleen tän puna-lilan, ja hyvä niin koska mäkin olin ajatellutkin jotain värikästä mustan haalarin kanssa. Minean pipo on kokoa 50 ja sopivan reilu niin että alle menee vielä tarvittaessa kypärämyssy. Vähän kyllä epäilen ettei Suomessa enää kovinkaan usein tulla näkemään niitä järjettömiä pakkasia, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos tää talvi yllättääkin. Ihan mainiosti riittäisi nämä parikin astetta, jos multa kysytään..

Viime pipoarvonta on nyt suoritettu, toivotaan että niitä trikoopipojakin vielä pääsee pitämään. Ainakin kauppareissuilla tai sitten ensi kevättä odotellessa ellei muuten.. Arvottavana oli huimat kuusi pipoa ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkejä Hanne (vihreät koossa 52 ja 54), Mari (vihreä koossa 48 tai vaaleanpunainen koossa 50), Minttu47 (kumpi tahansa väri, koko 52 tai 54), Kaija (vaaleanpunainen koko 54) ja Anne (vihreä 48 tai 52). Laitoin teille samantien sähköpostia niin saadaan pipot pikimmiten uusille käyttäjille!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Jos tykkäsit Minean tupsuliini-piposta, niin mulla on kivaa kerrottavaa: pistetään pystyyn toinen pipoarvonta, jossa valittavana on joko sininen tupsuliini koossa 54 tai punainen koossa 52. Osallistumisaikaa on ensi viikonloppuun asti eli kommentoi tähän postaukseen täyttäen myös sähköpostikenttä viimeistään perjantaina 5.12.14 niin olet mukana arvonnassa. Kerro kommentissasi kumpi väri teille sopisi paremmin. Arpaonnea ja iloista alkavaa viikkoa kaikille!

previous 1 2 3 4 next