Raksaelämää

5 lokakuun, 2016

Huomasin tänään siinä kahdeksan aikaan illalla kotiin ajaessani lapset takapenkillä ulkovaatteissaan, jotka oli yltäpäältä betonipölyssä, että hei, tässähän mennään jo puolessa välissä raksaprojektia. Eilen asennettiin viimeiset ikkunat, huomenna paikoilleen laitetaan ovia ja sitten talon ulkopuoli alkaa olla melkein valmis – vain varaston laajennusosa ja parveke on keskeneräisiä. Miten tässä näin on päässyt käymään, että ensin ihmettelen miksei talo tunnu etenevän mihinkään ja nyt yhtäkkiä kaikki tuntuukin jo liian valmiilta? Olin varautunut pitkään ja puuduttavaan projektiin, mutta tällä hetkellä tuntuukin ennemmin siltä, että kaikki on edennyt niin sujuvasti, että kohta täytyy alkaa suunnitella seuraavaa projektia. Tai siis nimenomaan ei täydy, sillä lupasin itselleni, että talon valmistumisen jälkeen ainut projektini on osata olla kiitollinen jokaikisestä tavallisesta päivästä ilman mitään tavoitteita. En aloita kesäksi kuntoon -projektia, en varsinkaan ala haaveilla uudesta autosta, työstä tai lapsiluvun kasvattamisesta enkä myöskään suunnittele isompia tulevaisuuden kuvioita muutamaa viikkoa pidemmälle. Joskus on hyvä osata olla ja pysähtyä olemaan sitä, mitä juuri sillä hetkellä on, jos tiedätte mitä tarkoitan?

Raksaprojekti on tähän saakka ollut meidän osalta melko helppo, siitäkin huolimatta että joskus kiristää hermoja olla lasten kanssa itsekseen monta päivää putkeen. Paras päätös koko projektissa on ollut palkata ulkopuolinen rakentaja, Kylätimpurit, toteuttamaan tätä unelmiemme taloa sen sijaan että olisimme kunnianhimoisesti lähteneet itse rakentamaan kaiken. Se on varmaa, että olisimme voineet säästää kymmeniä tuhansia euroja tekemällä paljon itse, mutta toisaalta ajattelen, että se raha on ollut panostamista itse taloon ja laatuun mutta myös parisuhteeseen ja siihen, että talon rakentamisen jälkeenkin koko perhe voi hyvin. Jo tämä kulunut kuukausi, jonka Niko on viettänyt raksalla melko tiiviisti iltamyöhään saakka, on jossain määrin koetellut mun jaksamista, ja huomaa sen välillä lapsistakin kuinka etenkin Nooa ihmettelee, missä isi on koko päivän. Tilanne olisi ihan toinen isompien lasten kanssa, mutta molempien ollessa vielä aika pieniä, ei varmasti ole yhtään huono juttu, kun meidän kaikki aika ei mene rakentamiseen.

Pari kertaa viikossa mulla on ollut tapana käydä lasten kanssa raksalla katsomassa, miten hommat etenee ja samalla moikkaamassa Nikoa. Parasta on se, että seinän takaa naapurista löytyy ystäviä, joiden tyttö on Minean kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa ja useimmiten tytöt saavat toisistaan leikkikaverit vanhempien juorutessa raksajuttuja – eli pyöritellessä päätä sille, kuinka paljon kaikki voikaan maksaa! Katjan kanssa päätettiin ottaa perinteeksi viikonlopun raksakahvit aina kun vain satutaan olemaan maisemissa ja samaan aikaan tontilla, eikä se olisi yhtään hullumpaa jos sama perinne jatkuisi uudessa kodissa muuton jälkeenkin. Minea tänään suunnitteli myös sitä, kuinka helposti kaverin luokse voi jatkossa mennä leikkimään, kun toinen asuu niin lähelle ettei tarvitse edes takkia päälleen pukea kun menee pimpottamaan ystävän ovikelloa, tai itse asiassa riittää jo pelkkä vilkaisu omasta olohuoneen ikkunasta niin näkee onko naapurit kotona. Ja ihan samaan tapaan se on kieltämättä itsellekin ihanan helppoa, kun aina tietää läheltä löytyvän muita äitejä, joiden kanssa lähteä puistoon tai järjestää hetken mielijohteesta leikkitreffejä. Välillä koitan ihan tosissaan miettiä, millaista meidän elämä tulee uudella asuinalueella olemaan, mutta loppujen lopuksi en taida ihan vieläkään uskoa, että jonain päivänä, alle neljän kuukauden päästä me jo asutaan uudessa talossamme.

Minean ja Nooan ihanat uudet pipot on saatu suomalaisesta NopsuPopsu -verkkokaupasta

Vielä on paljon asioita, jotka on edelleen päättämättä ja tekemistäkin varmasti riittää meillekin talon sisätiloissa, mutta kyllä nyt jo alkaa pikkuhiljaa hymyilyttää ajatus valmistuvasta talosta. Tänään suunniteltiin spottien paikkoja, huomenna olisi tarkoitus olla yhteydessä liukuovia valmistaviin yrityksiin ja samalla olen alkanut mielessäni jo valikoida huonekaluja. Keittiön valinta alkaa tuntua varmemmalta, ja luulen että vielä yhden pienen tinkimisen jälkeen voin jo varmaksi sanoa valmistajan, johon päädytään. Kaikki tuntuu olevan suht hyvällä mallilla, vai onko nyt vain menossa rauhallisempi vaihe ja kohta taas suunnitellaan, tehdään ja menetetään yöunia kiireen vuoksi? Raksakuulumisia olisi tiedossa taas ensi viikolla, sattuuko teillä olemaan mielessä jotain erityistä, josta haluaisitte lukea?

RAKENNUSLUPAA JA RAKSAMESSUJA

6 maaliskuun, 2016

Pitkästä aikaa jälleen kuulumisia meidän raksaprojektin tiimoilta.. Hommat ei ole konkreettisesti edenneet juuri mihinkään, mutta suunnittelun tasolla ollaan toivottavasti aivan loppusuoralla. Pohjakuva ja julkisivu piti olla jo lähestulkoon selvät, mutta aloin viime metreillä miettiä, josko sittenkin pitäisi vielä pyytää arkkitehti apuun. Tähän asti olemme itse suunnitelleet pohjaa niin että talorakentajamme Kylätimpurit on ollut isona apuna mukana suunnittelussa. Heidän kanssaan olemme vääntäneet yli kymmenen erilaista pohjaa, virallisia kuvia on piirtänyt rakennusinsinööri useampaan otteseen, ja siltikin halusin arkkitehdin kanssa vielä varmistaa, että etenkin julkisivusta tulee sellainen kuin toivomme. Paperilta on niin vaikea hahmottaa sitä lopullista ulkonäköä, arkkitehti taas osaa piirtää juuri oikeaa tyyliä, kunhan asiakkaan toiveet on tiedossa.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että talo on viimeisen kuukauden ajan ollut piirrettävänä arkkitehti Antti Heikkilällä, suunnittelijalla jota olimme ajatelleet taloprojektiimme mukaan jo ennen tontinkaan hankkimista. Talon kokonaispiirrokset olisi tulleet meidän budjettiin melko kalliiksi, joten siksi menemme nyt tällaisella niin sanotulla kevytversiolla. Toisaalta uskon, että tämä onkin se meille paras ratkaisu kaikenkaikkiaan, koska sisätilojen suhteen meillä oli toiveet jo alusta saakka niin selkeät, ja ne olemme nyt saaneet hyvälle mallille eikä arkkitehti olisi välttämättä tuonut suurempaa lisäarvoa. On enemmän kuin jännittävää nähdä, miltä kokonaisuus tulee lopulta näyttämään.

Paineita projektille luo aikataulukiireet, sillä arkkitehdiltä piirrokset tulevat ensi viikon alussa, ja kuun puolessa välissä pitäisi olla kaikki tarvittavat paperit lupahakemusta varten toimitettuna. Julkisivuun voi vielä tulla pieniä muutoksia, rakennekuvat sun muut tulee vielä laittaa insinöörin piirrettäviksi, naapurien kuulemiset on kokonaan tekemättä ja maaperätutkimuskin täytyisi siihen mennessä teettää. Monta asiaa on siis jäänyt viime tippaan, mikä ei meille ole todellakaan mitään uutta, mutta se johtuu suurelta osin julkisivukuvien puuttumisesta. Aavistuksen taas naurattaa, kun tajusin kaiken jälleen kasaantuvan tähän tulevaan kahteen viikkoon – rakennuslupa kondikseen, lapsille hoitopaikan hakeminen ja oma asunto v-i-h-d-o-i-n myyntiin. En tiedä, opinko koskaan ennakoimaan aikataulujen kanssa, vai miten itsestä tuntuu, että lasten myötä tilanne on vain huonontunut entisestään? Aina myöhässä tai tekemässä asiat viime hetkellä.

Rakennusluvat, pankkilainat ja papereiden pyörittäminen edestakaisin on se projektin vaihe, joka ei herätä innostusta suuntaan tai toiseen, mutta onneksi täällä Jyväskylässä tapahtuu samaan aikaan jotain piristävääkin. Alle kahden viikon päästä, perjantaina 18.3., starttaa nimittäin Jyväskylän paviljongilla rakennusmessut! Messuille on ilmoittautunut huikea liuta näytteilleasettajia, ja katseltavaa riittää niin rakentajille, kodin remontoijille, sisustajille kuin pihan laittajille. Mukana on mm meidänkin raksaajat Kylätimpurit, ja itseäni kiinnostaa myös tsekata ainakin mitä inspiroivaa uuttaa on Laatta Leevillä, Idolla, Keittiömaailmalla ja monella monella muulla näytteilleasettajalla. Jos messut innostaa suakin, niin kurkkaa huomenna maanantaina insta @minishowblogi ja sieltä arvonta, jossa muutamalle onnekkaalle lähtee messulippupaketti!

RAKENTAJA PÄÄTETTY!

13 joulukuun, 2015

Torstaina oli aika jännät paikat, kun istuttiin viimeistä neuvottelupalaveria meidän talon tulevien rakentajien kanssa! Ollaan tavattu nyt yhteensä neljä, vai viisi, kertaa ja vaihdettu useampia sähköposteja, viilattu talon pohjaa ja puhuttu budjetista. Sitä perusvääntöä siis, jota yleensäkin tehdään, jotta olisi yhtään helpompi valita rakennuttaja kaikkien niiden kymmenien vaihtoehtojen joukosta, joita markkinoilla on tarjolla.

Kaikenkaikkiaan olimme valintaprosessin aikana yhteydessä Jetta taloon, Design taloon, Mammuttikotiin, yhteen pienempään paikalliseen toimijaan sekä Kylätimpureihin. Vaikkei vaihtoehtoja ehditty koluta läpi kovinkaan montaa ennen kuin päätös alkoi jo syntyä, voin silti sanoa, että myyjissä on valtavia eroja! Suurin osa talomyyjistä on ihan ok, muutamien kanssa juttu on luistanut heti alusta alkaen, ja sitten löytyy niitä, joiden kohdalla mietin, haluavatko he oikeasti myydä yhtäkään taloa. Hyvänä esimerkkinä nimeltämainitsematon hirsitalofirma, jonka taloesittelypäivä missattiin, soiteltiin perään, soitettiin lopulta kolmesti i-t-s-e ehdottaen palaveria eikä kuitenkaan myyjä saanut meidän kanssa mitään sovittua, ei edes ehdottanut esitteiden lähettämistä meille. Tänä aikana luulisi jokaisen asiakkaan olevan yrityksille tärkeä, mutta kait joillain menee sn verran hyvin, että projekteja on jo liiaksi asti..

No keneen me sitten päädyttiin ja miksi? Kun oltiin kolmesta firmasta saatu tarjous omien suunnitelmien pohjalta, todettu että Jetta talon neliöhinta meidän materiaalivalinnoilla oli liian korkea meidän budjettiin ja että kahdella toimijalla oli suht sama hinta-taso, valittiin rakentajista se, joiden koettiin tarjoavan henkilökohtaisempaa rakentamista ja aitoa kiinnostusta meidän projektia kohtaan. Talonrakentajalle projekti voi olla pieni juttu kokonaistoiminnassa, mutta meille talonrakennus on valtava panostus, ja toivottavasti useiden vuosien koti, joten onhan se tärkeää, että kaikki sujuu alusta loppuun mahdollisimman hyvin. Rakentajan kanssa ei tarvitse alkaa kaveriksi, mutta hyvien tyyppien kanssa on varmasti helpompi sopia asioista ja hoitaa vastaan tulevia ongelmiakin. Pienenä extrana saatiin vielä tukea paikallista yrittäjyyttä, ison talofirman sijaan.

Ensi vuoden kesäkuussa kuokan maahan siis iskee Kylätimpurit. Sopivan kokoinen, luotettava, ammattitaitoinen ja inspiroiva paikallinen yritys, jonka toiminta on vielä kohtuullisen uutta, mutta taustalla häärää pitkän linjan raksapojat. Vaihtoehtoja läpikäydessämme meitä alkoi yhä enemmän innostaa ajatus rakennusprojektista, jossa tiedämme ketkä tontillamme häärää, kaikki pienetkin yksityiskohdat on erikseen neuvoteltavissa ja talo on ihan oikeasti suunniteltu juuri meidän tarpeiden mukaan, eikä kenenkään toisen pohjaa muokkaamalla. Toki Kylätimpuritkin tarjoaa talopakettimaisia ratkaisuja, mutta meidän on tarkoitus yhdistellä omaa työtä, itse hankittuja materiaaleja ja Kylätimpureiden ammattitaitoa. Taloon tulee joitain erikoisempia ratkaisuja, joita emme halua lähteä itse harjoittelemalla tekemään, ja tässä Kylätimpurit jälleen osoittivat osaamisensa ottamalla monista asioista selvää puolestamme, vaikka kauppoja ei oltu vielä edes lyöty lukkoon. Erinomaista asiakaspalvelua sanon mä!

Siinä se nyt on, talon pohjapiirustus ainakin noin suunnilleen! Joitain muutoksia siihen vielä tehdään, eikä tuo julkisivuluonnoskaan taida kauheasti tuollaisenaan kertoa mitään lopputuloksesta. Nyt seuraavina kuukausina suunnitellaan vielä tarkempia yksityiskohtia ennen kuin kesäkuun alussa aloitetaan. Silloin tänne blogiinkin päivittyy raksakuulumisia viikottain, siihen asti vähän harvemmin.

Sattuuko kellään teistä olemaan raksahommat suunnitelmissa tai ihan vasta tehtynä? Heittäkäähän omia kokemuksianne toimittajan valinnasta kommenttiboksiin!

previous 1 2 3 4